VALTAMEDIAN VALHEITA JA VÄÄRISTELYITÄ 1999 - 2009.
Harvassa maailman valtiossa on niin tiukasti valvottua tiedotusmonopolia kuin Suomessa. Lukija on ehkä ihmetellyt, miksi kaikkien suurimpien päivälehtien, TV-kanavien ja radioasemien uutisanti on päivittäin lähes sanasta sanaan sama. Se johtuu siitä, että kaikki "tieto" tulee samasta lähteestä ja saman suodattimen kautta. Muualla maailmassa totuus on yleensä paljon monimuotoisempi.
Monopoliyhtiö Suomen Tietotoimisto Oy vastaa Suomen tiedotussensuurista ja porvarillisesta poliittisesta ideologiahuollosta.
Monopoliasemaansa hyväksi käyttäen STT pystyy lähes sanelemaan kaikkien medioiden uutissisällön. Esimerkiksi HeSa, TS-Group, TV:n uutistoimitukset ja valtakunnalliset radioasemat pystyisivät halutessaan käyttämään mitä tahansa ulkomaisia tietolähteitä, mutta kun ne itse ovat STT:n omistajia, sulkeutuu mediamonopolin ympyrä.
Maakuntalehdet, paikallislehdet ja paikallisradiot ovat pääosin riippuvaisia STT:sta, sillä ulkomaisen uutisaineiston suora hankinta on kallista ja työlästä.
Suomen konservatiivinen valtamedia hyökkää järjestelmällisesti kaikkia Yhdysvaltain maailmanhegemoniapyrkimyksiä vastustavia maita ja elementtejä kohtaan. Siten sen väitteet omasta "objekiivisuudestaan" ovat lähinnä huvittavia.
2.4.2006 Helsingin Sanomien ulkomaan toimittaja Tomi Ervamaa kirjoitti omalla palstallaan asiattoman pilkkakirjoituksen KOMINFORMista. KOMINFORM toimittaa niin HS:lle kuin muillekin medioille kommentoimattomia uutisia eri lähteistä, ei koskaan sellaista propagandaa mitä Ervamaa kuvittelee näissä uutisissa näkevänsä. Tällaiseen ylimielisyyteen voi vain todeta, että vain HS:n toimittaja on niin typerä, että kuvittelee muitten olevan yhtä typeriä kuin hän itse. Lisäksi HS lehtenä on niin äärikonservatiivinen, että sille kelpaa yhdysvaltalaisistakin medioista yleensä vain konservatiivinen New York Times, harvoin esimerkiksi varsin asialliset Associated Press, Los Angeles Times tai Washington Post.
Jos maailmassa olisi meneillään maakohtainen kilpailu median pahantahtoisuudesta ja sivistymättömästä sekä lisäksi asiantuntemattomasta hyökkäilyistä muita kansoja ja valtioita kohtaan, voittajasuosikki olisi varmasti Suomen valtamedia. Silti muiden maiden valtamediat eivät tee samoin Suomea kohtaan. Mikähän tässä oikein mättää...?
----------------------------------------------------------------------------------------
Suomalainen valtamedia kehuskelee itseään objektiiviseksi.
Vielä pari vuosikymmentä sitten suomalainen valtamedian ulkomaanuutisten lähteinä käytettiin länsimaisten suurten uutistoimistojen ohella myös esimerkiksi neuvostoliittolaisia, kiinalaisia ja muita luonteeltaan ei-porvarillisia uutistoimistoja ja sanomalehtiä. Nyt tämäntyyppisiä tietolähteitä käytetään ainoastaan siinä tapauksessa, että esillä oleva asia on tarkoitushakuisesti valitulla tavalla mieluinen kapitalistiselle ideologialle.
Vaihtoehtoisia uutislähteitä on toki nykyisinkin, mutta suomalainen valtamedia hyödyntää lähes yksinomaan Yhdysvaltain ja maailmankapitalismin propagandan levittämiseen valjastettuja, globaalin pääoman omistamia "uutisten" tuottajia.
Konservatiivisuudessaan kaikista maailman medioista poiketen esimerkiksi Helsingin Sanomille ei tuota mitään ongelmaa julkaista uutinen siten, että otsikko ilmaisee yksiselitteiden "totuuden", vaikka tekstistä saattaa käydä ilmi, että kyseessä on esimerkiksi Yhdysvaltain hallituksen näkemyksiä usein heijastavan New York Timesin käsitys asiasta, toimituksellinen artikkeli. Suomalainen media on amerikkalaisempi kuin Amerikka itse. Amerikkaislehdistö on yleisesti usein voimakkaasti kriittinen erityisesti maansa ulkopolitiikan suhteen. Tämä kritiikki aniharvoin tavoittaa suomalaisen median.
"Objektiivisuus" tarkoittaa suomalaisittain sitä, että kaikki maailmankapitalismille hyödylliset aineistot julkaistaan sellaisenaan ja että järjestelmäkritiikkiä ei lainkaan sallita. "Objektiivisuus" tarkoittaa myös sitä, että media kertoo maailman tapahtumista palasina, kokonaisuudesta ja historiallisista yhteyksistään irroitettuina, vääristäen siten tarkoituksellisesti kuvaa todellisesta maailmasta. Media ei muka ota poliittista kantaa, vaikka todellisuudessa se juuri tällä tavoin menetellen puoltaa voimakkaasti poliittista taantumusta. Edistyksellisten voimien olemassaolo pyritään tietoisesti suomalaisilta salaamaan.
Vuoteen 2007 mennessä suomalainen valtamedia on erikoistunut mm. lepertelemään "kylmästä sodasta" ikäänkuin menneiden aikojen museoasiana. Tosiasiassa sotilaallinen vastakkainasettelu akselilla USA - NATO / Venäjä - SCO - CSTO on saavuttanut niin järeät mittasuhteet, että 60-luvun Kuuban ohjuskriisikin kalpenee nykyisen tilanteen rinnalla. Länsi uhkailee itää häikäilemättömästi, mutta on sotilaallisesti mahdottoman tilanteen edessä CSTOn ja SCOn asevoimien nykyisen voiman vuoksi. Tilanne on ollut täysin ennakoitavissa. Erikoista asiassa on vain se, että suomalainen valtamaedia lähes koko maailman muista medioista poiketen yrittää kaikin keinoin salata tämän geopoliittisen kriisin olemassaolon. Halutaanko suomalaisia taas tapattaa Karjalan metsissä?
--------------------------------------------------------------------------------
Muutamia valittuja paloja "objektiivisuudesta".
Balkan ja Milosevic -prosessi.
Suomalainen valtamedia puolusti aikanaan NATO:n hyökkäystä Jugoslaviaan vedoten mm. niin sanottuun Racakin joukkomurhaan. Suomalaisen oikeuslääkärin johtaman tutkimusryhmän loppuraportti ei osoittanut itse asiassa yhtään mitään. Paikalta löytyi ruumiita, mutta syyllisistä ei ollut tietoa. Sekä Suomen ulkoministeriö että valtamedia salasivat tämän asian. Aineisto ja sen oikeat tulkinnat kuitenkin julkaisiin muualla maailmassa, muun muassa televisio-ohjelmassa Kanadassa.
Keväällä 2001 Helsingin Sanomat väitti suomalaisen oikeuslääkärin Helena Rannan myöhemmin julkistettujen tutkimusten tulosten osoittavan, että Jugoslavian silloinen presidentti oli vastuussa Racakin "joukkomurhasta". Saksalainen päivähti Berliner Zeitung ja tohtori Peter Bain Montrealin yliopistosta tutkivat saman aineiston ja tulivat täysin päinvastaiseen tulokseen. Mitään uutta ei ilmennyt. Syyllisistä ei ollut viitteitä eikä ole vieläkään.
Helena Rannan tutkimusryhmän työn tuloksista muualla maailmassa tehdyt asialliset johtopäätökset eivät kelvanneet Helsingin Sanomille. Kominformin levitettyä medioille länsimaisista lähteistä peräisin olevaa tietoa tutkimusraportista Helsingin Sanomat katsoi aiheelliseksi varoittaa suomalaisia lukijoita pääkirjoitussivullaan "Suomessa levitettävästä serbipropagandasta".
Tässä yhteydessä myös Suomen ulkoministeriö niitti kyseenalaista kunniaa. Kominform oli saanut aiemmin ulkoministeriön arkistosta Helena Rannan alustavan Racak-raportin, joka ei sisältänyt mitään olennaista. Jäätiin odottamaan lopullista raporttia. Sen valmistumisen piti kuulemma "kestää kauan, koska materiaalia on niin paljon". Raportti oli lisäksi keskeneräisyyden vuoksi luokiteltu toistaiseksi salaiseksi. Kominformin taholta tiedusteltiin asiaa 4.6.2000. Ulkoministeriön arkisto ilmoitti, ettei lopullinen raportti ollut vielä valmis.
Todellisuudessa Racak-tutkimus oli kuitenkin valmistunut ja julkaistu mm. USA:ssa. Kominform pyysi uudelleen UM:n arkiston tutkijapalvelusta ko. raporttia. Siellä valehdeltiin kirkkaasti, ettei aineistoa ole ehditty käsitellä ja että se on edelleen luonteeltaan salaista. Komiform vastasi lähettämällä Workers´ World Servicen juuri tätä julkistettua raporttia koskevan artikkelin ja ilmoitti tuovansa julkisuuteen UM:n tarkoitushakuiset valheet.
Tilanne jatkui mielenkiintoisella tavalla. Jokin taho (Supo?) hätääntyi valheista kiinni jäämisen vuoksi niin, että kiireessään lähettivät Kominformin toimittajaa koskevan poliittisen henkilötietokyselyn Kominformin omaan sähköpostiosoitteseen. Viesti tuli Helsingin yliopiston sähköpostiosoitteesta, jonne tiedustelu oli näköjään jossain vaiheessa mennyt.
Kas näin:
---------------------------------------------------------------------------------------------
From: "Kari Takamaa" <Kari.Takamaa@helsinki.fi> To: sipila@kominf.pp.fi (heikki sipil" ) Date: Mon, 5 Jun 2000 11:41:28 +0300 Re: Racak
Hei!
Ei harmainta aavistusta. Sinänsä nuo yhteyslinkit kai kytkevät yhteydenottajan poliittiin intressiryhmiin. Lisäksi tuo KOM- alku viittaa epäilyttävästi poliittisiin suuntauksiin... Saatan olla väärässä, mutta ehdottaisin, että laittaisit Niskiksen ottamaan suhteillaan varovasti selvää mikä mies tämä H.S. oikein on. Minulle nuo listat olivat vieraita. On myös mahdollista, että kom- viittaisi komissioon, sen voisi ehkä H. Wuori varmentaa. Mutta tarkistaisin kyllä asian... ..ja olisin varsin varovainen toistaiseksi linkin suhteen, kunnes tahosta on parempaa informaatiota käytettävissä...
Pikaterveisin
Kari
---------------------------------------------------------------------------------------------
Seurasi Kominformille osoitettu selittelyiden ja lisävalheiden kierre, joka vahvisti lopullisesti sen, että koko Racak -juttu oli lavastettu ja että Suomenkin viranomaiset osallistuvat tämän historiallisesti tärkeän valheen ylläpitämiseen. Asialla on erityistä merkitystä Milosevicia vastaan käydyn "oikeudenkäynnin" yhteydessä.
Suomalainen media ei ole tuonut esille edes Milosevic -prosessin röyhkeitä ja tahallisia prosessioikeudellisia säännösten loukkaamisia puhumattakaan siitä runsaasta oikeudellisesti ja poliittisesti pätevästä aineistosta, jota osoittavat Milosevicin ainoan "rikoksen" olleen NATO:n vastustaminen.
Jugoslavian sodan aikana NATO suoritti harkitun joukkomurhan Korisassa. Helsingin Sanomat julkisti NATO:n keksityt selitykset. Helsingin Sanomat ei kertonut, että NATO tappoi toistasataa albaania tarkoituksena lavastaa Jugoslavia syylliseksi ja oikeuttaa siten suunnitteilla ollut maahyökkäys. Suunnitelma epäonnistui ja NATO jäi kiinni teostaan. Tapahtumasarja on täysin todistettavissa. Eri puolilla maailmaa sijaitsevat serverit viestikohtaisine ja kellonaikakohtaisine muisteineen eivät ole jälkeenpäin lahjottavissa eikä manipuloitavissa.
Kominform sai jugoslavialaislähteistä tiedon NATO:n aikeista torstaina 13.5.1999 klo 15:23:43 +0200 1999. NATO toteutti hirmutekonsa lauantaiaamuna 15.5.1999. Kominform levitti tietoa verityöstä sähköpostitse sekä ennen että jälkeen tapahtuman. Lauantai-iltana EUnet Finland Oy:n keskus pimeni puoleksi vuorokaudeksi, mitä ei ole koskaan muulloin tapahtunut. Yhteyskatko tuli kuitenkin NATO:n kannalta liian myöhään. Tieto oli jo levinnyt ja levisi edelleen sähköpostitse laajalti ympäri maailman.
Vuonna 2002 suomalainen valtamedia aloitti Milosevicia parjaavan kampanjan, jonka tarkoituksena on odotettavissa olevan poliittisen tuomion oikeuttaminen.
Milosevicin luovutusprosessi Jugoslaviasta Haagiin oli joka vaiheessaan niin laiton, ettei sen enempää voi maan lakeja ja kansainvälisiä lakeja kerralla rikkoa.
Päätös tehtiin hallituksen vähemmistön laatiman asetuksen perusteella, parlamentin nimenomaisen päätöksen vastaisesti, presidentin selän takana ja perustuslakituomioistuinta kuulematta. Mitään kansainväliseen sieppaukseen oikeuttavaa laillista päätöstä ei ollut.
Marraskuussa 2001 Jugoslavian perustuslakituomioistuin oli todennut Milosevicia vastaan Haagissa käytävän prosessin kaappaustapahtumasta alkaen kaikilta osiltaan lainvastaiseksi. Uutinen asiasta oli toimitettu mm. STT:lle ja Helsingin Sanomille. Sitä ei tietenkään julkaistu. Sen sijaan tuotiin esille uusia "rikoksia", jotka vailla loogisia kytkentöjä liitettiin Milosevicin nimeen.
6.8.2003 TV1 aloitti Helsingin Sanomien Harri Römpötin laatimalla ennakkomainostukslla Solobodan Milosevicia koskevan parjausohjelman, jonka poliittinen sanoma oli selvä. Laittomasti vangittu Milosevic täytyy saada tuomituksi millä keinolla hyvänsä. Tosiasioilla ei ollut tässä mediapelissä merkitystä.
Maaliskuu 2006. Valtamedian uskomattomia tarinoita. TV1:n pääuutisten lukija 11.3.:"Slobodan Milosevic kuoli tänään Haagissa. Maailmalla hänen poismenoaan ei ole kuitenkaan liiemmälti surtu, koska häntä syytettiin vakavista sotarikoksista..."
Huomautus 1: Milosevicia ei voitu osoittaa syylliseksi ainoaankaan häneen kohdistetuista syytteistä.
Huomautus 2. Ainakin Itä-Euroopan kansojen keskuudessa Milosevicia kunnioitettiin yleisesti ja hänen poismenoaan varmasti surtiin.
Kysymys: Kuka laittaa uutisten lukijoille suuhun tällaisia idioottimaisia lausumia?
Srebrenican, Racakin ja Korisan tapahtumista on runsaasti vankkaa aineistoa, joilla NATOn tekaisemat syytteet kääntyvät pääasiassa NATOa itseään vastaan.
Maaliskuun alussa 2007 Helsingin sanomat ryhtyi ylimaalliseksi ylituomariksi kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) annettua Serbian valtiolle vapauttavan päätöksen Srebernican kansanmurhasta. Tämä päätös vapautti käytännössä myös mm. Slobodan Milosevicin periaatteessa kaikista ICTY:n syytteistä. ICC on oikea tuomioistuin, jossa istuvat pätevät oikeusoppineet, ICTY sen sijaan on poliittinen NATOn taustavoimien etujen ajamiseksi perustama "tuomioistuin". Mutta voi sitä itkua ja parkua Helsingin Sanomissa!
Vuonna 2008 suomalainen valtamedia ja myös ulkoministeriö ovat vailla kritiikin häivääkään on valmita hyväksymään Kosovon itsenäisyyden, vaikka kaikki kansainvälisoikeudelliset tekijät puhuvat sitä vastaan ja seuraukset voivat vastaavasti olla kohtalokkaat.
Korea - Aasia
Toukokuussa 2001 Helsingin Sanomat kertoi EU:n korkean tason vierailusta Korean demokraattiseen kansantasavaltaan. Uutisissa annettiin ymmärtää, että vierailu tapahtui Etelä-Korean myötävaikutuksella ja Yhdysvaltain presidentin erityisellä suostumuksella ja ettei vierailu olisi ristiriidassa Yhdysvaltain ulkopoliittisten pyrkimysten kanssa.
Kyseessä oli kuitenkin puhtaasti Pohjois-Korean ja Euroopan Unionin keskinäisten kaupallisten ja poliittisten suhteiden edistäminen. Yhdysvallat on suhtautunut suorastaan raivokkaan vihamielisesti siihen, että sen tahdon vastaisesti tähän mennessä kolmetoista EU-valtiota sekä lisäksi mm. Kanada ovat solmineet diplomaattisuhteet Korean demokraattisen kansantasavallan kanssa.
Uusien ulkopoliittisten suhteiden syntymisen on taustalla tosiasiassa se, että CIA:n levittämä propaganda Pohjois-Korean romahtamisesta oli osoittautunut valheelliseksi. Diplomaattisuhteet vakaiden valtioiden välillä sisäisistä järjestelmistä riippumatta kuuluvat normaaliin kansainväliseen käytäntöön.
EU-valtiot suhtautuvat Koreoiden yhdistymiseen suopeasti. Yhdysvallat sen sijaan vastustaa sitä tosiasiassa kaikin voimin, koska uusi tilanne saattaisi heikentää USA:n geopoliittista asemaa Aasiassa. Etelä-Korealla ja yhdistymisprosessilla ei kuitenkaan ollut suoraa asiayhteyttä kyseiseen vierailuun. Media sekoittaa asiat keskenään.
Helsingin Sanomat kertoi, että pohjoiskorealaisia tulee Eurooppaan "opiskelemaan ihmisoikeuksia". Jostain tämätyyppisestä vuorovaikutuksesta lienee EU:n valtuuskunnan kanssa todella sovittu. Korealaisen ihmisläheisen juche-sosialismin ihmisoikeuskäsitys on kuitenkin tieteellisesti, sekä teorian että käytännön kannalta, ratkaisevasti korkeammalla tasolla kuin vastaavat keskinkertaiset länsimaiset asettamukset. Mahtoi korealaisia moinen otsikointi naurattaa.
Televisiossa 13.6.2001 nähty törkyohjelma Pohjois-Koreasta oli vertaansa vailla oleva kokoelma tarkoitushakuisia puolitotuuksia ja valheita. On totta, että tulvien, kaatosateiden ja hyökyaaltojen aiheuttamina katovuosina DPRK:ssa oli ongelmia. Niitä vaikeutettiin tahallisesti kauppasaarrolla ulkoapäin.
Sittemmin vaikeudet ovat poistumassa. Teollisuus on jällen alkanut toimia Kiinasta ja Venäjältä saatavan öljyn turvin. Maa- ja metsätaloutta kehitetään uusin lajikkein.
YK:n tehtävissä kaksi vuotta Pohjois-Koreassa työskennellyt Helsingin yliopiston dosentti Esko Koskinen vahvistaa, että noin kaksisataatuhatta ihmistä ihmistä menehtyi pahimpina katovuosina lähinnä aliravitsemuksesta aiheutuneisiin sairauksiin. Tätä suuremmat luvut ovat vain läntisten tiedustelupalveluiden tarkoituksellisesti levittämiä huhuja.
Ohjelmassa näytettiin trikkikuvin pohjoiskorealaisia "katulapsia". Kukaan Pohjois-Koreassa oikeasti käynyt ei ole tällaista ilmiötä nähnyt. Korealaisessa yhteiskunnassa lasten koulutukseen ja hoitoon kiinnitetään erityistä huomiota. Lasten palatseja on ympäri maata eivätkä ne ole mitään kulisseja niinkuin ohjelmassa annettiin ymmärtää.
Ohjelmassa esitelty Ahn Chol -niminen korealainen on epäilemättä keksitty henkilö, jonka jäljet viittaavat läntisiin tiedustelupalveluihin. Käsikirjoitus noudattaa tuttua kaavaa.
Höpötykset kannibalismista jätettäköön omaan arvoonsa. Korealaiset ovat muuten yleensä kasvissyöjiä.
Ohjelmassa esitettiin lasten tekemiä piirroskuvia vankileireistä ja julmuuksista. Tuskinpa niitä ajatteleva ihminen todesta otti.
"Ruoka-apu menee kuulemma pääosin armeijalle". Maassa on kuitenkin kansanarmeija, joka sitäpaitsi pääasiassa tekee siviilitöitä. Läntisten toimittajien tulisi ymmärtää, että kansanarmeija on eri asia kuin varusmiesarmeija tai palkka-armeija. Lähes kaikki aikuiset kuuluvat armeijaan. Samalla armeija kuuluu kansaan. Siten armeija ei ole eikä voi olla mitenkään etuoikeutettu.
Väärennetyin dokumentein ja umpikierolla lähestymistavalla Pohjois-Korea pyritään demonisoimaan. Kyse on siitä, että Yhdysvallat suunnittelee sotilasoperaatiota Korean niemimaalla. Hyökkäystä edeltää samanlainen valheiden tehtailu kuin ennen NATO:n hyökkäystä Jugoslaviaan ja Irakiin.
Suomalaisissa TV-uutisissa kerrottiin 30.6.2001 pohjoiskorealaisen perheen paosta Etelä-Koreaan. Todisteeksi "poliittisesta pakolaisuudesta" esitettiin lasten piiroksia aivan samoin kuin yllä manitussa TV-ohjelmassakin. Kaiken muun värityksen ohella sanottiin totuutena, että kiinni saadut pakolaiset "teloitetaan tai viedään vankileireille".
Tosiasiassa pohjoiskorealaiset vierailevat helposti ylitettävän rajajoen kautta Kiinan puolella useinkin. Kiellettyähän se on, mutta ei siitä rangaista. Etenkin pahimpina katovuosina Pohjoi-Korean hallitus katsoi näitä rajanylityksiä tietoisesti läpi sormien. Nykyisin Kiinan puolella käynti on lähinnä epävirallista rajakauppaa. Esko Koskinen tuntee pohjoiskorealaisen, joka on viisi kertaa jäänyt kiinni tällaisesta ulkomaanmatkasta. Kovin on sitkeähenkinen mies ollakseen viisi kertaa teloitettu...
Heinäkuussa 2001 pääsihteeri Kim Jong Ilin vierailu Venäjälle saa suomalaisten TV-uutistoimittajien mielikuvituksen taas valloilleen:
"Kim Jong Il matkustaa junalla, koska hän pelkää lentämistä". Todellisuudessa junalla matkustamiseen oli aivan muut syyt. Kim Jong Il halusi kansanomaiseen tapaansa tavata venäläisiä asemilla matkan varrella. "Kim Jong Il ei juuri matkusta ulkomaille. Hänen matkansa Venäjälle on ensimmäinen matka kommunististen maiden ulkopuolelle". Todellisuudessa Kim Jong Il matkustaa paljonkin. Hän on käynyt usein mm. nykyisissä Itä-Eroopan valtioissa. Lentäen.
Elokuussa 2001 kerrottiin Kim Jong Ilin luvanneen Venäjälle "ilmaistyövoimaa". Media pyrkii antamaan kuvan jonkinlaisista "työleirijärjestelyistä". Kyse on kuitenkin normaalista keskinäisen kauppasopimuksen mukaisesta toiminnasta. Tietenkin korealaiset saavat palkkaa ja päivärahaa ulkomailla kuten tähänkin saakka.
Valtamedian taustavoimia harmittaa Korean demokraattisen kansantasavallan ja Venäjän federaadion yksimielisyys ulkopolitiikassa ja niiden uusi yhteistyö ja ystävyys. Siksi muiden lapsellisuuksien ohella Pohjois-Koreaa nimitetään "stalinistiseksi". Historiallinen totuus on kuitenkin, että Korean vallankumous käynnistyi itsenäisesti vuonna 1925 eikä Korean demokraattisella kansantasavallalla ja Neuvostoliitolla ollut koskaan läheisiä keskinäisiä poliittisia suhteita. Yksikään neuvostojohtaja ei ole vieraillut Pohjois-Koreassa. Mikäli vihjauksella tarkoitetaan vain hallintotapaa, on virhe vähintään yhtä suuri.
Kim Jong Ilin Venäjän matkaa koskeva Helsingin Sanomien pääkirjoitus 8.8.2001 otsikolla "Surkea näytelmä Venäjällä" on lapsellinen ja pahantahtoinen. Kirjoitus oli niin täynnä sekä asia- että ajatusvirheitä, ettei siihen viitsi alentua edes vastaamaan. Tällainen kirjoittelu on tyypillinen esimerkki keskinkertaisesta porvarillisesta ajattelutavasta, jolla ruokitaan vastakkainasetteluita ja sodan uhkaa maailmassa. Erilaisia ideologioita edustavat Kim Jong Il ja Valdimir Putin ovat erityisesti tältä kannalta älykkäitä ja vastuuntuntoisia henkilöitä, joiden ansiokasta työtä ei suomalaisen median keskinkertaisten toimittajien pitäisi yrittää pilata. Onneksi Helsingin Sanomat on maailman medioiden joukossa lähes ainoa yhdysvaltalaisen propagandan kritiikitön perässähiihtäjä.
Syyskuussa 2001 toteutunut Kiinan kansantasavallan ja Korean demokraattisen kansantasavallan päämiesten tapaaminen Pjongjangissa oli maailmanhistoriallinen tapahtuma, josta maailman muu media - mm. porvarillinen BBC - kertoi laajasti. Allaoleva uutinen useine liitteineen oli yksi Kiinan Kansan Päivälehden kokoamista maailman tärkeimmistä uutistapahtumista vuosina 2001 - 2002. Ote on toukokuulta 2002. STT ei ole missään vaiheessa kertonut asiasta suomalaisille sanallakaan.
---------------------------------------------------------------------------------------
Jiang's DPRK Visit Contributes to Regional, World Peace: Paper
The Chinese top leader Jiang Zemin's visit to the Democratic People's Republic of Korea (DPRK) will create a great impetus to Sino-DPRK relations, peace and stability on the Korean peninsula and prosperity and development of the two countries, says the Chinese newspaper People's Daily in a commentary Thursday.
Describing the tour as a major event in the party-to-party and state-to-state relations between the two countries, the paper says that Jiang's successful three-day visit, which concluded Wednesday, has served to demonstrate Sino-DPRK friendship and strengthen bilateral ties.
"The visit constitutes a major move to promote peace and stability on the peninsula, peace and development in the region and the world at large," the paper says.
During the visit, the two sides reached important consensus of inheriting traditions, orienting to the future, good neighborliness and closer cooperation, and shared similar views on regional and international issues of mutual concern, while making clearer the guiding principle of bilateral ties, the paper notes.
This has indicated a clear orientation and laid a solid foundation for the further growth of Sino-DPRK relations of friendly cooperation, the paper adds.
The paper goes on to say that time-honored Sino-DPRK friendship, an invaluable asset for both sides, has brought great benefits to the two parties, two countries and two peoples during their struggle for national liberation, nation building and social progress.
In the new century when both countries are facing their own historical tasks, closer Sino-DPRK relations of friendly cooperation are not only conducive to the prosperity of the two countries, but also help to promote lasting peace and common development of mankind, says the paper.
The paper notes Jiang stressed that the Chinese Communist Party will advance with times, and make pioneering efforts to blaze new trails in their endeavor to push forward the great cause of building socialism with Chinese characteristics.
DPRK's top leader Kim Jong Il emphasized that DPRK will adopt new ideas and new approach to promoting endeavors in all fields, the paper says.
As long as they embark on their own road of development that conform with their specific conditions, the two countries will witness even greater development and bring benefits to their own people and to the whole mankind, the paper says.
As a close neighbor of the Korean peninsula, China has always committed to maintaining and promoting peace and stability on the peninsula and contributing to peace and development in Asia and the world at large, says the paper.
The paper expresses the belief that with the concerted efforts of China, DPRK and other countries the Korean peninsula will emerge more peaceful and secure.
-------------------------------------------------------------------------------------------
Keväällä 2002 Kiinan presidentti vieraili Vietnamissa. Tällä vierailulla samoin kuin Kiinan presidentin vierailulla Pohjois-Koreassa oli huomattava historiallinen ja maailmanpoliittinen merkitys. Suomalainen media ei kuullut eikä nähnyt.
Maaliskuussa 2002 yleisölle kerrottiin pohjoiskorealaisryhmän loikkauksesta Kiinan kautta Etelä-Koreaan. Kyseessä oli näytösluonteinen propagandatemppu, jonka järjestäjänä oli jokin hämäräperäinen saksalainen taho. Jälkeenpäin kävi ilmi, että kyseessä oli suuri pohjoiskorealainen perhe, joka oli viikon vierailulla Etelä-Koreassa.
Toisessa samanaikaisessa "uutisessa" väitettiin saksalaislääkärin suulla, että pohjoiskorelaisia haetaan väkivalloin Etelä-Koreasta takaisin pohjoiseen. Ajatus on hullunkurinen. Miksi ihmeessä muutoinkin monien käytännön ongelmien kanssa kamppaileva Pohjois-Korea tuhlaisi aikaa ja vaivaa tällaiseen hyödyttömään toimintaan?
Helsingin Sanomat jatkoi samaisen pahantahtoisen, Pohjois-Koreasta karkotetun saksalaislääkärin sepitelmien julkaisemista huhtikuussa 2002. Lehti julkaisi ilman kritiikkiä tämän yksityishenkilön mielipiteet ikäänkuin totuuksina.
Ns. yleinen mielipide pitää Pohjois-Koreaa suljettuna valtiona. Niinhän se tavallaan onkin. Maa, joka omistaa lähtökohdistaan riippumatta on juridisesti ja faktisesti sotatilassa, ei mielellään päästä vakoilijoita ja muita pahantahtoisia henkilöitä rajojensa sisäpuolelle. Mm. ystävyysseurojen jäsenille sen sijaan maahan on käytännössä vapaa pääsy. Sana "suljettu" sisältää tietysti myös Yhdysvaltain manipuloiman kauppasaarron.
Kesäkuussa 2002 Helsingin Sanomat kertoi Koreoiden välisestä laivastovälikohtauksesta Keltaisella Merellä. Uutisessa sanottiin, että Koreoiden välit olivat viime kuukausina huonontuneet. Se ei pidä paikkaansa. Monia edistyskeleita keskinäisissä suhteissa oli juuri saavutettu. Välikohtauksen käsittely oli muuten suhteellisen asiallista, mutta kaipaa täsmennystä. Olisi ollut hyvä todeta, että Etelä-Korean puolelta suoritetaan jatkuvasti kuukausittain noin sataviisikymmentä vakoilulentoa Pohjois-Korean ilmatilaan. Päinvastaisia ilmatilan loukkauksia sen sijaan ei ole raportoitu ainoatakaan. Tämä tausta asettaa Etelä-Korean merivoiminen esikunnan yksipuoliset tulkinnat vähintäänkin kyseenalaisiksi.
Aihetodisteiden valossa lienee selvää, että todennäköisesti poliittisin tarkoitusperin järjestetyn laivastovälikohtauksen taustalla ovat ulkopuoliset voimat ja että korealaiset ovat molemmin puolin vain suurpolitiikan uhreja.
Korean demokraattinen kansantasavalta myönsi Korean tasavallalle heidän pyytämänsä luvan tulla syksyllä 2002 nostamaan pohjoisen aluevesiltä meritaistelussa 29.6.2002 uponnutta eteläkorealaista fregattia.
Etelä-Korean laivaston esikunta ja poliittinen tiedotus väittävät edelleen välikohtauksen tapahtuneen Etelä-Korean aluevesillä. Eteläkorelaisten uskomaton epäloogisuus suorastaan ällistyttää, samoin läntisen median vaikeneminen.
DPRK ilmoitti jälkeenpäin pahoittelevansa laivastovälikohtusta. Se ei ollut anteeksipyyntö, koska mitään anteeksipyydettävää ei ollut. Kyse oli sivistyneestä diplomatiasta.
Sunnuntaina 13.7.2002 Suomen TV:ssa esitettiin ohjelma, jossa ennakkotietojen mukaan "toimittajat ovat päässeet ovelasti keksityn peitetarinan avulla vierailenaan Pohjois-Koreassa". Lapsellista. Ystävyysseurojen kautta viisumin saa kuka tahansa. Ohjelma itsessään oli samaa keskinkertaista satuilua kuin ennenkin.
Vuon 1994 puitesopimuksen mukainen kevytvesivoimaloiden rakentaminen aloitettiin ratkaisevasti myöhästyneenä DPRK:ssa 7.8.2002. Helsingin Sanomat ja Suomen TV-uutiset kirkuivat kilpaa amerikkalaisten isäntiensä kanssa, että Pohjois-Korea ei muka ole hoitanut omaa osuuttaan vuoden 1994 energiasopimuksesta. Se on yksinkertaisesti valhe. Sekä USA:n, IAEA:n että KEDO:n edustajat olivat käyneet tarkastuskierroksella vuonna 1999 ja saaneet kaikki tarvitsemansa selvitykset.
Aloitetun voimaloiden rakentamistyön taustalla oli DPRK:n ja puitesopimuksen asettaman määräajan läheneminen (2003).
Lokakuussa 2002 Pohjois-Korea myönsi asiasta kysyttäessä, että se on rikastanut uraania. Tietenkin se on rikastanut uraania. Asiasta oli tehty sensaatio. Vuoden 1994 puitesopimuksessa lukee, että "DPRK varastoi reaktoreihin tarkoitetun polttoaineen IAEA:n normien mukaisesti."
Suomalaisen median nostama kohu Pohjois-Korean "ydinaseohjelmasta" lokakuussa 2002 oli erikoinen tapaus. Pohjois-Korean viranomaisten ei tiedetä sanoneen asiasta mitään. "Tietolähteenä" ovat vain amerikkalaisten olettamukset. Sen sijaan on laajalti tiedossa, että Yhdysvallat on pettänyt vuoden 1994 energiaa koskevan puitesopimuksen. Tuossa YK:n vahvistamassa sopimuksessa Yhdysvallat sitoutui korvaamaan DPRK:n omien ydinreaktorien käynnistämättä jättämisen aiheuttaman energiavajeen, minkä lupauksen USA on kategorisesti pettänyt.
Luvattua öljyä ei toimitettu ja voimaloiden rakennustöitä ei aloitettu aikanaan.
Oli vain ajan kysymys, milloin USA alkaa esitellä "todisteita" DPRK:ta vastaan, vaikka se on juuri jäänyt kiinni väärennöksistä vastaavassa asiassa Irakin suhteen ja aikaisemmin Jugoslavian sotaa oikeuttaessaan. Sopiva tekosyy löytyi DPRK:n ilmoitettua, että sen on pakko harkita uraanin rikastamisen uudelleen käynnistämistä omia voimaloitaan varten.
Lokakuussa 2002 Helsingin Sanomat jatkoi hysteeristä kirkumistaan Pohjois-Korean muka myöntämästä "ydinaseohjelmasta", vaikka koko juttu oli tuolloin vain läntisen propagandakoneiston keksintöä.
23.10.2002 Helsingin Sanomat julkaisi AP:n uutisen, jonka mukaan Pohjois-Korea olisi ministeritason nevotteluissa Etelä-Korean kanssa Pjongjangissa suostunut neuvottelemaan "ydinaseohjelmastaan". Tosiasiassa neuvottelut koskivat rautatieyhteyksien rakentamista ja muita käytännön asioita. "Ydinaseohjelmasta" ei puhuttu sanakaan. Kokouksen osapuolten yhteinen päätösjulkilausuma on sanatarkasti luettavissa KOMINFORMin englanninkielisessä Korea-jaksossa.
Uutinen eteläkorelaislähteestä:
SEOUL, South Korea, Oct. 21 - North Korea said today that it was ready to negotiate over its continuing development of nuclear weapons and indicated that it had not given up on an agreement that requires it to end the program.
Suomentaen: Pohjois-Korea sanoi tänään, että se on valmis keskustelemaan ydinaseohjelman kehittämisen jatkamisesta ja että se ei ole luopunut sopimuksesta, jossa ohjelma vaadittiin lopetettavaksi.
Siten DPRK puhui ydinvoima- ja ydiaseasioassa ajasta ennen vuotta 1994 sekä mahdollisista tulevaisuuden näkymistä, mikäli Yhdysvaltain kanssa toivottavasti käytävät neuvottelut eivät tuota myönteistä tulosta.
DPRK totesi 25.10.2002 virallisessa julkilausumassaan oikeutensa sotilaalliseen varustautumiseen, mikä ei merkinnyt olemassaolevaa ydinaseohjelmaa.
31.10.2002 HS:n uutisessa väitettiin edelleen DPRK:n myöntäneen Yhdysvaltain edustajalle James Kellylle pohjoiskorealaisten ydinaseiden olemassaolon. Sama toistui 4.11. HS:n julkaisemassa New York Timesin uutisessa. Väite siitä, että DPRK olisi myöntänyt sillä olevan käynnissä ydinaseohjelma, oli yksinkertaisesti valhe. 30.10.2002 Iltalehti sen sijaan sanoi todenmukaisesti: Pohjois-Korea olisi halukas käynnistämään oman ydinaseohjelmansa.
DPRK:n Moskovan suurlähettilään lausunto 1.11.2002 ei jätä tulkinanvaraa:
Origin of nuclear issue on Korean Peninsula clarified.
Moscow, November 1 (KCNA) -- If the United States sidesteps the DPRK's proposal for concluding a non-aggression treaty between the DPRK and the U.S., it means that the U.S. openly reveals its will to invade the DPRK. Pak Ui Chun, DPRK Ambassador to Russia, said this at a press conference in Moscow on Oct. 31.
Exposing the aggressive aim the U.S. sought in raising the "nuclear suspicion" in the DPRK, he referred to the faith and will of the Korean army and people to remain true to the army-based policy of Kim Jong Il to the last.
He said that whether the DPRK has nuclear weapons or not will be clear when one properly understands the origin of the nuclear issue on the Korean Peninsula. As far as the nuclear issue on the Korean Peninsula is concerned it cropped up as the U.S. has threatened the DPRK with nuclear weapons in order to realize its strategy for world supremacy, he noted, and went on:
The Bush administration adopted a nuclear preemptive attack on the DPRK as its policy and thus totally breached the basic spirit of the NPT and reduced the north-south joint declaration on denuclearization to a dead document.
It is well known to the world that more than 1,000 nuclear weapons have been deployed in South Korea and the U.S. troops present in South Korea are armed with backpack nukes. This is not worth serious discussion. .
26.10.2002 HS:n Pekka Mykkänen sinäsä paikkansa pitävästi kertoi DPRK:n julkilausumasta, jossa superaseiden käytön mahdollisuutta ei suljeta pois. Hän jätti kuitenkin mainitsematta DPRK:n neuvottelutarjoukset ja sen, että Pohjois-Korea ei ole uhannut eikä uhkaa ketään, vaan valmistautuu puolustautumaan kaikin keinoin.Toiseksi kyseisessä julkilausumassa ei vahvistettu ydinaseiden eikä ydinaseohjelman olemassaoloa, vaan tarkoitetaan potentiaalisia mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Otsikko "Pohjois-Korea vihjaili omistavansa ydinaseita vahvempia aseita" oli tarkoituksellisesti harhaanjohtava..
Helsingin Sanomat, Pekka Mykkänen, marraskuu 2002: "Länsimaiden ydinvoimalahanke käynnistettiin Pohjois-Koreassa siksi, että se luopuisi ydinasehaaveistaan". No ei todellakaan. Asiasta oli periaatteessa sovittu jo kahdeksan vuotta sitten.
On näköjään liikaa vaadittu, että HS:n toimittaja vaivautuisi perehtymään Korean niemimaan energiatodellisuuteen ja erityisesti Genevessä vuonna 1994 laadittuun kansainväliseen Koreaa koskevaan ydinenergiasopimukseen.
Helsingin Sanomien valehtelu jatkui tyypillisin mediatempuin 18.11.2002: "Pohjois-Korea on ensimmäisen kerran virallisesti myöntänyt ydinaseen olemassaolon." Totuus on, että BBC on julkaissut tällaisen uutisen, ei mikään korealaislähde. Eteläkorealainen uutistoimisto kertoi asian todenmukaisesti 17.11.2002: According to South Korea's Yonhap news agency, which monitored the broadcast, the radio said that the North, "has come to own strong military countermeasures including nuclear weapons to protect our sovereignty and right to existence in the face of growing US nuclear threats." However the news agency added that the Korean term "has come to own" has been used in the past by North Korea in statements on nuclear weapons and has been translated by the "official" North Korean Central News Agency as "entitled" to have, rather than possessing nuclear weapons. Kyse oli siten tulevaisuudesta ja sotilaallisten valmiuksien toteamisesta vaaran uhatessa, ei "virallisesta ydinaseen olemassaolon myöntämisestä"..
Korean keskusuutisoimisto KCNA on DPRK:n hallituksen ja Korean työväenpuolueen virallinen media. Sen uutinen viikonlopulta 16. - 18.11. 2002 ei jätä mitään tulkinnanvaraa:
Pyongyang, November 16 (KCNA) -- Guy Dupre, secretary general of the International Liaison Committee for Reunification and Peace in Korea, on Nov. 9 published an article titled "U.S. loudmouthed 'nuclear threat' from DPRK and the nature of nuclear issue of the Korean Peninsula." In the article he recalled that the special envoy of the U.S. President groundlessly accused the DPRK of having a nuclear weapons program...
DPRK:n hallituksen äänenkannattaja sanoi siten yksiselitteisesti 18.11.2002, että Yhdysvaltain presidentti syytti perusteetta Pohjois-Koreaa ydinaseohjelmasta. Siten ei voi olla puhettakaan siitä, että Pohjois-Korea olisi myöntänyt ydinaseohjelman olemassaolon. Ristiriita länsimedian väitteen ja todellisuuden välillä oli jälleen varsin järeä.
Helsingin Sanomat korjasi uutisen sisällön 19.11.2002... melkein. Läntisen median varsin tahallisen vääristymän se korjaa sanomalla, että "Pohjois-Korea lievensi yhdinasepuheitaan". No hyvä niinkin. Luultavasti KOMINFORMIN valtakunnallisesti jakama tiedote vaikutti asiaan...
14.11.2002 HS kertoi Reutersin "uutisena", että "Yhdysvallat lopettaa öljytoimitukset Pohjois-Koreaan". Todellisuudessa vuoden 1994 puitesopimuksen mukaisia öljytoimituksia ei oltu toteutettu kuin näytin vuoksi muutamana ensimmäisenä vuotena..
TV-uutisissa väitettiin 18.11.2002, että YK lopettaa elintarvikeavun DPRK:lle. Väite oli tuulesta temmattu. Jotkut yksityiset vapaaehtoisjärjestöt sattavat propgandamyllytyksen seurauksena näin tehdäkin, mutta YK ei tällaista ilmoitusta ollut antanut.
Joulukuussa 2002 suomalainen media antoi ymmärtää, että Kiina tukisi Yhdysvaltain pyrkimyksiä Pohjois-Korean riisumiseksi kuvitteellisista ydinaseista. Kiinan poliittinen johto ja uutistoimistot ovat kuitenkin kaiken aikaan puhuneet "ydinaseettomasta Korean niemimaasta", ei ydinaseettomasta Pohjois-Koreasta.
3.12.2002 Helsingin Sanomat väitti Venäjän ja Kiinan yhteisen julkilausuman olevan painostusta Pohjois-Korea vastaan. Koko yhteisen julkilausuman teksti on luettevissa KOMINFORMIN Kiina-jakson linkin kautta englanninkielisenä. Ei siinä tällaista piirrettä todellakaan ollut.
5.12.2002 Helsingin Sanomat kertoi DPRK:n kieltäytyneen IAEA:n tarkastuksista. Tällä kertaa HS puhui totta. DPRK oli todella kieltäytynyt Yhdysvaltain vaatimista tarkastuksista, joille ei ollut mitään perustetta. Lehti muotoili nyt myös rehellisesti Pohjois-Korean ydinjupakan alun: "James Kelly kertoi lokakuussa Pohjois-Korean myöntänen maan hankkineen rikastettua uraania ydinaseohjelmaansa varten". HS:n ulkomaantoimitus ei siten enää ottanut vastuuta amerikkalaisten sepitelmistä. Hyvä niin.
12.12.2002 HS väitti Pekka Mykkäsen suulla, , että Venäjä ja Kiina painostavat Pohjois-Koreaa luopumaan "ydinaseohjelmastaan". Toistettakoon vielä kerran, että sekä Venäjä että Kiina ovat sekä yhdessä että erikseen vaatineet ydinaseetonta Korean niemimaata. Vladimir Putinin ja Jiang Zeminin tuolloin allekirjoittamaa yhteistä julkilausumaa vahvempaa asiakirjaa tästä asiasta ei ole.
Venäjän ja Kiinan suhteet Korean demokraattiseen kansantsaavaltaan ovat näiden valtioiden omien tiedotusvälineiden mukaan hyvät, jopa erinomaiset. Mitään Pekka Mykkäsen keksimää muutosta suhteissa ei ole tapahtunut. Hän irroitti kokonaisuudesta osia ohjatakseen asioista syntyviä mielikuvia mieleisikseen.
Kiinan uutistoimiston Xinhuan uutinen 16.12.2002 sen sijaan ei jätä tulkinnan varaa:
MOSCOW, Dec. 16 (Xinhuanet) -- Russian Deputy Foreign Minister Alexander Losyukov said Monday that Russia will not put pressure on the Democratic People's Republic of Korea (DPRK) to clarifying the situation with its nuclear program.
"History has shown that pressure on the DPRK has pitiful results, rather than solving a problem. That is why we have not put any pressure on Pyongyang and won't do so in the future," Losyukov said.
Helsingin Sanomien pääkirjoitus 14.12.2002 otsikolla "Pohjois-Korea yrittää taas koko maailman kiristämistä" on niin lapsellinen ja osoittaa sellaista järkyttävää tietämättömyyttä, ettei KOMINFORM viitsi ottaa siihen kantaa. Vuodesta 1994 saakka on ollut tiedossa, että korealaiset käynnistävät omat ydinvoimalansa, ellei USA noudata allekirjoittamaansa sopimusta.
15.12 ja 16.12. 2002 Pekka Mykkänen kertoi sinänsä totuudenmukaisesti eteläkorealaisten antipatioista amerikkalaisia kohtaan. Samalla hän kuitenkin ujuttaa tekstiin oman valheensa: "Eteläkorelaiset pelkäävät Pohjois-Koreaa". Eivät eteläkorealaiset pohjoiskorealaisia pelkää. Etelä-Korean kansa haluaa rauhanomaista yhdistymistä ja yhteistyötä kuten pohjoiskorealaisetkin. Pelkoa on, mutta se kohdistuu Etelä-Koreaan sijoitettujen amerikkalaisten aseiden aiheuttamaan uhkaan koko Korean niemimaalle. Tämä on yleinen käsitys maailman medioissa; Helsingin Sanomilla on toki aina oma "totuutensa".
23.12. 2002 HS kertoi DPRK:n irroittavan IAEA:n valvontalaitteita ydinvoimaloistaan. Se oli totta. Sen sijaan uutisen jatko on jo kyseenalainen: "Naapurit paheksuvat"; Japanin ja Etelä-Korean osalta pitänee paikkansa, sen sijaan suurimmat naapurit, Kiina ja Venäjä, eivät olleet asiasta lainkaan kiinnostuneita.
24.12. 2002 Helsingin Sanomat jatkoi ennakoivaa propagandaa Yhdysvaltain taholta mahdollisesti odotettavissa olevan sodan tai ydinsodan oikeuttamiseksi Korean niemimaalla: "Pohjois-Korean uhittelu hermostuttaa USA:ta". "Uutisen" sisällöllistä tasoa kuvastavat tällaiset HS:n "täsmällisyydet": Lokakuussa USA "tiesi", että DPRK:lla on viisi ydinohjusta. Marraskuussa USA "tiesi", että DPRK:lla voi olla yksi tai kaksi pientä ydinasetta. Joulukuun alun 2002 versio oli, että "Pohjois-Korealla "voi olla pieni ydinasearsenaali jo ensi vuonna". 30.12.2002 HS puhuu amerikkalaislähteiden suulla "Pohjois-Korean ilmeisen aktiivisista ydinasehankkeista" ja siitä mahdollisuudesta. että "Kim (Jong Il) pyrkii painostmaan USA:ta ilman todellisia aikeita rakentaa ydinaseita" Mikä näistä uutisina esitetyistä arvailuista on lähimpänä totuutta? Jääköön lukijan arvioitavaksi. Viimeksi mainittu - joiltain osin jopa asiallinenkin uutinen - on otsikoitu merkillisesti: "USA torjuu Pohjois-Korean uhkaa diplomatialla". 1) Mitä ihmeen uhkaa? 2) "Diplomatia" tarkoittaa tässä yhteydessä törkeää kiristämistä kaikin käytettävissä olevin keinoin. 3) Aasialaisarvioiden mukaan Yhdysvallat nimenomaan pyrkii aseelliseen selkkaukseen Koillis-Aasiassa eli presidentti Bushin ja nänen esikuntansa puheet rauhanomaisesta ratkaisusta ovat olleet tarkoituksellista harhauttamista.
Suomalainen valtamedia pyrkii luomaan kuvan "Pohjois-Korean uhasta", vaikka sellaista ei todellakaan ole. Sen sijaan USA liittolaisineen on viidenkymmenen vuoden ajan uhkaillut ja provosoinut sotaa DPRK:ta vastaan. Mitään päinvastaisia toimia korealaisten taholta ei historia voi osoittaa. Se, että USA nyt kiemurtelee sanoissan, johtuu DPRK:n sotilaallisesta voimasta ja liittosuhteista Venäjän ja Kiinan kanssa.
HS katsoi asiakseen 30.12.2002 kertoa George W. Bushin inhoavan Kim Jong Iliä. Niin varmaan onkin. Kim Jong Il on kirjoittanut sadoittain merkityksellisiä ja älyllisiä yhteiskuntateorettisia kirjoja. Geroge W. Bush ei ainoatakaan. Inhottaahan se semmoinen... Mutta miksi suomalainen päivälehti ei anna puheenvuoroa Kim Jong Ilille?
HS:n mielipidesivulle on yritetty monelta asioiota tuntevalta taholta saada oikaisua Pohjois-Koreaa koskeviin valheisiin, mutta turhaan. Ulkoministeriö, YK, Helsingin yliopisto, epäpoliittinen Suomi-Korea -seura ym. eivät kelpaa tietolähteiksi. Sen sijaan toimittajat syöttävät tietoisesti kansalaisille amerikkalaisperäistä propagandaa, tarkoitushakuista valhetta.
6.1. 2003 HS väitti, että Venäjä taivuttelee Pohjois-Koreaa luopumaan "ydinohjelmastaan". Ei taivuttele. Asioista on keskusteltu vapaamuotoisesti eteläkorealaisten kanssa. Siinä kaikki. Näin Venäjän edustaja, ministeri Loyukov:
"The positions of the sides must be clarified at the diplomatic level, quietly and without panic, and attempts should be made to create an atmosphere favorable for settling the crisis and initiating talks between the main parties," Losyukov was quoted bythe Interfax news agency.
"But I wouldn't describe this as mediation. I would call this 'multi-vector diplomacy,' said the diplomat, "very much will dependon a dialogue between the DPRK and the United States."
HS 10.1.2003: "Pohjois-Korea suostuu neuvotteluihin Etelä-Korean kanssa". Yli viisikymmentä vuotta DPRK on pyrkinyt - tuloksellisestikin - neuvotteluihin Etelä-Korean kassa. Keskusteluiden esteenä ovat aina olleet muut tahot kuin Pohjois-Korea.
11.1.2003 Helsingin Sanomat kertoi Pohjois-Korean sanoutuneen irti ydinsulkusopimuksesta. Tämä oli tietysti totta. Totta sen sijaan ei ole, että Pohjois-Korea uhkaisi naapureitaan, kuten HS väittää. Koko prosessi on saanut alkunsa siitä, että USA uhkaa Korean niemimaata ja sen asukkaita.
12.1.2003 HS kirkui Pekka Mykkäsen suulla Pohjois-Korean mahdollisesti odotettavissa olevista uusista ohjuskokeista. Asia tuskin on edes mainitsemisen arvoinen. Mikäli DPRK pakotetaan sotilaalliseen tehovalmiuteen - kuten on tapahtunut - asiaan liittyvät automaattisesti myös ohjuskokeet.
HS:n valheet ovat heidän omia valheitaan. 13.1.2003 Metro-lehti sekä 100-lehti sen sijaan kertoivat todenmukaisesti, että Korean uutistoimisto KCNA pitää koko ydinasekohun lähtökohtana Yhdysvaltain hallituksen edustajan James Kellyn sepitelmiä.
Kuukauden pekkamykkänen 16.1.2003: "Kiina voisi nopeasti kuristaa Pohjois-Korean henkihieveriin". Niin varmaan voisi. Kiinan öljy on tärkeää DPRK:lle. Kiina on kuitenkin useaan otteeseen selvin sanoin ilmoittanut, ettei se ryhdy mihinkään toimenpiteisiin historiallisesti tärkeää taistelukumppaniaan ja rajanaapuriaan vastaan. Tällä HS:n "uutisella" ei ole lainkaan asiasisältöä, vaan ainoastaan pahantahtoista propagandaa suomalaisen lukijan harhauttamiseksi. Pekka Mykkäsen tapa käsitellä asioita on johdonmukaisesti patologisen valheellinen. Miksi HS:n toimitus jatkuvasti sietää tällaista vääristelyä?
19.1.2003 HS:ssa oli otsikon "USA:ssa pohdittiin hyökkäystä Pohjois-Koreaan" alla AP-Reutersin uutinen, joka sinänsä lienee totuudenmukainen. Törkeää mediavalehtelua sen sijaan on se, että uutisen loppuun on HS:toimituksessa lisätty kappale, jossa edelleen väitetään Pohjois-Korean myöntäneen ydinaseohjelman olemassaolon. Tätä tekstiä ei Reutersin alkuperäisessä uutisessa ollut. Selkeän uudelleenotsikoinnin puuttuminen antaa lukijalle sellaisen käsityksen, että kyseessä olisi Reutersin uutinen tältäkin osin.
Tammikuussa 2003 Suomen Kuvalehti osallistui mahdollisesti tulevan Yhdysvaltain Pohjois-Korean -vastaisen sodan oikeuttamiseen julkaisemalla DPRK:ta koskevan artikkelinsa otsikolla "Kuolemankauppias". Sisältö rakentuu jopa amerikkalaistakin typeryyttä mielipuolisempaan oletukseen siitä, että Pohjois-Korea aikoisi valmistaa ydinaseita vientiin. Tällaisen mielikuvituksellisen ajatusmallin esittäminen vei pohjan artikkelin muiltakin pahantahtoisilta väitteiltä. Lähdeviitteitä eikä keskeiseen ydinasekysymykseen liittyviä asiantuntijalausuntoja ei jutussa ollut. KOMINFORM pyysi lähdeviitteitä, mutta ei niitä tietenkään tullut.
14.2.2003 Helsingin Sanomat katsoi asiakseen kertoa, että Pohjois-Korean ydinaseet saattavat uhata Yhdysvaltoja. "Uutinen" julkaistiin juuri kun oli käynyt ilmi, etteivät Kiina ja Venäjä tule YK:n turvallisuusneuvostossa tukemaan Yhdyvaltain sotilaallisia tavoitteita Koreassa eikä muuallakaan maailmassa.
9.3.2003 Helsingin Sanomat julkaisi "uutisen" jonka mukaan "Pohjois-Korea yritti kaapata yhdysvaltalaisen tiedustelukoneen". Pohjoiskorelaiset hävittäjät kuulemma yrittivät pakottaa amerikkalaiskoneen laskeutumaan pohjoiskorealaiselle lentokentälle käsimerkein. "Uutisen" lähteenä on New York Times. Luulisi toimittaja Jyri Raivionkin ilmailusta jotain tietävänä ymmärtävän, että kyseessä on puhtaasti propagandistinen tarina. Ei konetta sillä tavoin voi "kaapata". Eivätkä lähes äänen nopeudella lentävät lentokoneet voineet olla niin lähellä toisiaan kuin jutussa väitettiin. Ne olisivat todennäköisesti molemmat tuhoutuneet. Eikä käsimerkkejä voi nähdä kauempaa. Ilmailukielessä on olemassa visuaaliset viestintämenetelmät ilmassa oleville ilma-aluksille, mutta ne toimivat siipiä vaaputtamalla ja ohjaavan lentokoneen asentoa ja sijaintia muuttamalla. "Käsimerkeistä" puhuminen osoittaa joko tietämättömyytta tai ylimielistä typeryyttä mediatoimittajan tahota.
22.3.2003 HS / Pekka Mykkänen jatkoi kuluneen gramofonilevynsä pyörittämistä: "Pohjois-Korean häiriköinti synnytti Japanissa tunteet haavoittuvuudesta". Hän tarkoittaa DPRK:n omalla alueellaan suorittamia täysin laillisia sotaharjoituksia, jotka olivat mitoiltaan varsin mitättömiä verrattuna USA:n Etelä-Koreassa suorittamiin manöövereihin.
15.4. 2003 HS toisti jälleen "faktana" pohjoiskorelaisen ydinaseohjelman olemassaolon. Muistutettakoon vielä kerran, että kyse on pelkästään amerikkalaisen propagandakoneiston luomasta fiktiosta.
18.4. 2003 HS toimituksellinen linja ei jättänyt tulkinnan varaa. Pääkirjoituksessa puhutaan DPRK:sta "rutiköyhänä roistovaltiona". Retoriikka oli peräisin suoraan Bushin propagandakoneistosta. Samassa höpertelyssä väitettiin, että DPRK suostui monenkeskisiin neuvotteluihin siksi, että se "pelästyi" USA:n sotilaallista voittoa Irakissa. Ensiksi. DPRK ei ole "rutiköyhä", vaikka sillä määrättyjä taloudellisia ongelmia onkin. Toiseksi. Sanalle "roistovaltio" ei ole minkäänlaista totuuspohjaista katetta. Kolmanneksi. DPRK itse sanoo kyseen olevan kahdenvälisistä neuvotteluista, vaikka Kiinan isännöimässä kokouksessa muitakin valtioita on läsnä. DPRK suostui näihin neuvottelujärjestelyihin nimenomaan Venäjän ja Kiinan taholta luvassa olevien turvallisuustakuiden vuoksi. Irak kytkeytyy asiaan siten, että viimeksi erityisesti Irakin sodan vuoksi epäluotettavaksi osoittautuneeseen Yhdistyneisiin Kansakuntiin ei voi luottaa eikä sitä haluta neuvotteluiden osapuoleksi, niinkuin USA olisi halunnut.
Kyseisestä maailmanpoliittisesti tärkeästä kokoustapahtumasta Pekingissä Helsingin Sanomat uutisoi vain ja ainoastaan USA:n näkökulman, joka on räikeästi yksipuolinen ja todellisuuden vastainen. Helsingin Sanomille oli toimitettu vastaavat Korean keskusuutistoimiston (KCNA) lausunnot, uutiset ja artikkelit tästäkin asiasta, mutta niitä ei huomioitu.
24.4.2003 Helsingin Sanomat väitti, että "Kiina on etääntynyt DPRK:sta". Näin sanoi valhepukki Pekka Mykkänen kaksi päivää sen jälkeen kun Pohjois-Korean valtuutettu korkein sotilasjohto on tavannut Pekingissä Kiinan korkeimman sotilasjohdon sekä Kiinan presidentin molemminpuolisine historiaan perustuvine vakaan ja jatkuvan yhteistoiminnan vahvistuksineen.
29.4.2003 Helsingin Sanomat kertoi Pohjois-Korean luvanneen "luopua ydinaseistaan". Tosiasiassa Pohjois-Korea lupasi vain päästää asetarkastajat alueelleen.
2.6.2003 Suomen medioissa kerrottiin paikkansapitävästi, että Etelä-Korean presidentti ei usko Pohjois-Korealla olevan ydinaseita. Samalla väitettiin jällen Pohjois-Korean myöntäneen ydinaseohjelman olemassaolon. Jälkimmäinen lause oli yksinkertaisesti jälleen valhe. Tällä kertaa DPRK:ssa vieraillut Yhdysvaltain kongressivaltuuskunta lienee levittänyt tätä huhua.
9.6.2003 suomalainen media kertoi Pohjois-Korean "ilmoittaneen ensimmäisen kerran virallisesti, että se havittelee ydinasetta". Sama media on jo lokakuusta 2002 lähtien toitottanut, että ydinaseohjelma on "virallisesti" olemassa. Miten sitä nyt vasta havitellaan..? Perusteluna tälle "havittelemiselle" esitetään, että siten voidaan armeijan kokoa pienentää ja vähentää kustannuksia. Lienee turha odottaa suomalaisilta toimittajilta, että he ymmärtäisivät mitä sana "kansanarmeija" tarkoittaa.
Vastaavan KCNA:n uutisen täsmällinen sanamuoto:
KCNA 10.6.2003: The DPRK has no intention to have a nuclear deterrent without any reason, quite contrary to Washington´s propaganda.
Samassa yhteydessä väitettiin DPRK:n talouden "kuihtuvan". Todellisuudessa DPRK:n talouden tila on huomattavasti kohentunut viime vuosina.
13.6.2003 Helsingin Sanomat esitti absurdin väitteen: "Pohjois-Korea rahoittaa ydinaseohjelmaansa huumekaupalla". Mihin Pohjois-Korea "ydinaseohjelmassaan rahaa tarvitsisi? DPRK olisi ydinaseohjelman osalta täysin omavarainen. Lisäksi "uutisessa" väitettiin Venäjän ja Kiinan olevan USA:n ystäviä, mikä on etenkin Irakin sodan jälkeen yksiselitteinen valhe. Huumekaupasta ja ydinaseista syyttäminen samassa erittäin epäloogisessa "uutisessa" ja röyhkeä valehtelu viittaavat suoraan käännökseen CIA:n propagandaosaston laatimasta tekstistä. Vaan miksi ihmeessä HS julkaisee tällaista ala-arvoista syötettä?
30.6.2003 Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa todettiin sinänsä myönteisesti Koreoiden välisten rautateiden uudelleenyhdistämisen toteutuneen. Lehden kitkeryyttä tästä edistyksestä osoitti kuitenkin maininta "symbolisesta" tapahtumasta. Todellisuudessa kyse on järeästä poliittisesta ja taloudellisesta edistysaskeleesta jälleenyhdistymisprosessissa Korean niemimaalla. Tavarajunien kulku yhdistetyillä radoilla alkoi välittömästi.
9.-10. 7.2003 suomalainen media kertoi Pohjois-Koreassa suoritetuista räjäytyksistä, joilla "epäillään olevan yhteyttä ydinaseohjelmaan" ja "plutoniumin tuotantoon". Kyse on jälleen CIA:n propagandaosaston tarinoiden aivottomasta toistamisesta. Räjäytykset liittyivät todellisuudessa maanalaisen sähkövoiman siirtojärjestelmän rakentamiseen eli maanrakennustöihin. Kiinan ulkoministeriö ilmoitti 10.7.2003, että sillä ei ole mitään tietoa DPRK:n "räjäytyksistä". Sen sijaan se korosti Kiinan ja DPRK.n perinteisten hyvien suhteiden pysyvyyttä.
9.7. 2003 Souliin saapui suuri pohjoiskorealainen korkean tason valtuuskunta neuvottelemaan ydinase/ydinvoimakysymysen rauhanomaisesta ratkaisemisesta, jälleenyhdistymisen editämisestä muista ongelma-asioista ja käytännön asioista. Tällainen myönteinen asia ei suomalaista mediaa kiinnostanut . Mm. Kiinan medioissa tapahtuma oli etusivun uutinen.
12.7.2003 Helsingin Sanomat valehteli yllä mainitun neuvottelun epäonnistuneen. Todellisuudessa Koreat julkaisivat yhteisen julkilausuman, jossa nimenomaan pyrittiin selväsanaisesti ongelmien ratkaisuun rauhanomaisin keskusteluin.
Pekingin neuvotteluiden aikana elokuussa 2003 suomalainen media piti itsestään selvänä, että DPRK:lla on ydinaseohjelma. Pekingin neuvotteluissa DPRK on samaa mieltä muiden osapuolten kanssa. Korean niemimaan pitäisi olla vapaa ydinaseista. DPRK viittasi lausumallaan USA:n Etelä-Koreassa todennäköisesti oleviin geopoliittisesti merkityksellisiin monikärkiohjuksiin, jotka amerikkalaiset väittävät aikanaan poistaneensa. Tietoa niiden poistamisesta ei kuitenkaan ole miltään puolueettomalta taholta vahvistettu.
Alla asiaa koskeva Kiinan uutistoimisto Xinhuan julkaisema uutinen 28.8.2003:
DPRK interested in denuclearization of Peninsula: sources
www.chinaview.cn 2003-08-28 21:29
BEIJING, Aug. 28 (Xinhuanet) -- The Democratic People's Republic of Korea is interested in the denuclearization of the Korean Peninsula and does not intend to own nuclear weapons, sources quoted Head of Russian Delegation Alexander Losiukov as saying.
30.8.2003 Helsingin Sanomien Joseetta Mykkänen kertoi "laihoista neuvottelutuloksista" Pekingin kuusikantaneuvotteluissa. Joseetta Mykkänen sanoi KCNA:n uutisten kertoneen 29.8.2003 lukuisista DPRK:n tekemistä myönnytyksistä. KOMINFORM lukee ja välittää joka päivä KCNA:n uutiset. 29.8.2003 uutisissa sanottiin, että mitään myönnytyksiä ei tehdä ennen USA:n vihamielisen politiikan muuttumista.
4.9.2003 Helsingin Sanoma otsikoi. "Pohjois-Korean parlamentti uhkasi vahvistaa ydinpelotetta". Ei DPRK:ssa ole parlamenttia. DPRK on neuvostovaltio. Korkein neuvosto on aivan eri asia kuin parlamentti.
18.9.2003 TV1:n pääuutisissa annettiin puheenvuoro Suomessa juuri valtakirjansa Suomen presidentille esittäneelle DPRK:n suurlähettiläälle. Hänen lausumansa järeän aseistuksen välttämättömyydestä Pohjois-Korealle ja toisaalta maan rauhantahtoisuudesta tuli hyvin esille uutisten katsojille. Lisäksi toimittaja viittasi USA:n neuvotteluhaluttomuuteen.Tällä kertaa TV1:lle ei risuja, vaan ruusuja.
Presidentti Tarja Halonen sanoi uudelle lähettiläälle, että hän arvostaa DPRK:n panosta Koreoiden yhdistymisprosessissa ja toivoo Suomen ja Pohjois-Korean suhteiden kehittyvän suotuisasti. Tämä tasavallan presidentin lausuma ei sentään läpäissyt suomalaista uutissensuuria.
Helsingin Sanomien Matti Klemola kirjoitteli omiaan 1.10.2003: "Pohjois-Korea ilmoitti marraskuussa 2002 valmistavansa ydinaseita." "Etelä-Koreassa ei enää ole USA:n ydinaseita." Mistä tiedot mahtoivat olla peräisin?
3.10.2003 Helsingin Sanomat kertoi Pohjois-Korean ilmoittaneen valmistaneensa plutoniumia. Se on sinänsä totta. Suomalainen media kuitenkin väitti, että DPRK olisi ilmoittanut valmistaneena plutoniumia ydinasetta varten. Se ei pidä paikkaansa. DPRK:lle teknisesti mahdollisten erityyppisen ydinaseiden potentiaalinen pelotevoima toki kasvoi samassa yhteydessä. Korean demokraattisen kansantasavallan uutistoimiston KCNA:n uutisessa 2.10.2003 sanottiin kuitenkin yksiselitteisesti, että uraanin uudelleenkäsittely Nyongbonin koeydinvoimalassa oli tarkoitettu uuden ydinvoimalan käynnistämiseen, ei sotilaallisiin tarkoituksiin. KOMINFORM hämmästeli itsekin hetken aikaa Helsingin Sanomien ja TV-uutisten väittämiä... niin suuri valhe ei oikein sopinut edes tähän mediaympäristöön. Parin päivän viivellä asia kuitenkin selvisi. Kyseessä oli täydellinen uutisankka, jota Suomen Tietotoimisto Oy:tä suuremmat ja älykkäämmät uutisoimistot eivät lainkaan julkaisseet.
6.11.2003 Helsingin Sanomat julkaisi Reutersin uutisen, jonka mukaan kansainvälisen konsortion aloittama ydinvoimaloiden rakentaminen keskeytetään. Hiukan outoa. Nehän keskeytettiin jo lähes vuotta aikaisemmin...
17.11.2003 TV-uutisissa väitettiin eteläkorelaisten olevan huolissaan Yhdysvaltain suunnitelmista vähentää joukkoja Korean niemimaalla. Pohjois-Korea on kuulemma uhka. Tämä "uutinen" ei voinut olla muuta kuin ankka. Tosiasiassa eteläkorelaiset tietävät, ettei Pohjois-Koreaa tarvitse pelätä. Toiseksi USA:n asevoimat muodostavat Etelä-Korealle taloudellisen rasitteen, josta hallitustasoillakin on riidelty Etelä-Korean ja USA:n välillä.
7.1.2004 suomalainen media kertoi Pohjois-Korean tarjouksesta "luopua ydinaseistaan". KCNA:n uutiset samana päivänä kertoivat, että DPRK on valmis luopumaan oletetusta ydinaseohjelmastaan edellyttäen, että USA laskee aseensa samanaikaisesti. Sama asia sanottiin selvästi jo elokuussa 2003. Mitään uutisen aihetta ei siten tammikuussa 2004 ollut. Tarkoituksena oli ilmeisesti luoda mielikuvaa DPRK:n perääntymisestä ennen neuvotteluita. Kuva oli virheellinen. 8.1.2004 HS:n Sami sillanpää toisti edellämainittuja lepertelyitä DPRK:n "pehmenemisestä" niitä omilla henkilökohtaisilla poliittisilla mielipiteillään värittäen. Lehden mukaan Pjongjangiin on ilmestynyt ensimmäinen "kaupallinen mainos". Pohjoiskorealaista henkilöautoa mainostetaan "rauhan autona". Muuten totta, mutta kyseessä ei ole kaupallinen mainos. DPRK:ssa ei periaatteessa ole lainkaan yksityisautoja. Kyseinen auto on tarkoitettu vientiin, ei kotimarkkinoille.
15.1.2004 A-studio esitti suhteellisen asiallisen, mutta jossain määrin tietämättömyyteen ja osittain pahantahtoisuuteenkin perustuvan ohjelman DPRK:sta. On ilmeisesti todella vaikea ymmärtää sitä faktaa, että DPRK on ollut koko olemassaolonsa ajan hyökkäysten ja uhkailujen kohteena, ei hyökkääjänä.
Helmikuun alussa 2004 suomalainen media levitti amerikkalaisen propagandakoneiston tuottamaa sepitelmää "Pohjois-Korea käyttää poliittisia vankeja kemiallisten aseiden kokeilemiseen". Täysin tuulesta temmatut väitteet kelpaavat uutisiksi Suomessa. Likaisen työn tekijänä oli tällä kertaa BBC, joka juuri oli jäänyt kiinni Irakin-valheistaan. Tällä kertaa - sanottakoon se suomalaisen valtamedian kunniaksi - tämä uutisankka jäi vaille laajempaa julkistamista.
14.2.2004 Helsingin Sanomat julkaisi uutissivuillaan artikkelin DPRK:sta. Se ei ollut tällä kertaa vahingollinen. Yksi asia siinä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa: Toteutetut suhteellisen vähäiset muutkoset talousrakenteissa ovat hallituksen suunnittelemia eikä niitä ole tehty minkäänlaisen pakon edessä.
Pekingin kuusikantaneuvotteluiden uuden kierroksen aikana helmikuun lopussa 2004 Helsingin Sanomat kertoi asioista suhteellisen todenmukaisesti. Huomiota kiinnitti kuitenkin lehden sanonta: "Pohjois-Korea kiristää muuta maailmaa". Ainoastaan Helsingin Sanomisssa ja Washingtonissa asia halutaan nähdä näin päin. Erityisesti aasialaisissa medioissa mutta myös yleisesti muualla maailmassa puhuttiin Yhdysvaltain muodostamasta uhasta Pohjois-Korealle, jota Yhdyvsvallat kiristää kauppasaarrolla ja ydinhyökkäyksen uhalla..
22.4.2004 Helsingin Sanomat kertoi Kim Jong Ilin "salamyhkäisestä" vierailusta Pekingiin. Tästä Kiinan korkeimman poliittisen johdon kutsusta tapahtuneesta vierailusta Aasian tiedotusvälieet olivat kertoneet laajasti ja seikkaperäisesti. Myös läntinen media yleensä arvoi asian todenmukaisesti tärkeämmäksi ja julkisemmaksi kuin HS.
Kesäkuussa 2004 suomalainen valtamedia levitteli kahta sataprosenttista uutisankkaa:
- "Pohjoiskorealaisilta on kerätty kännykät pois".
- "Pohjois-Korea kehittelee mannertenvälistä ohjusta".
8.7.2004 koettiin miellyttävä yllätys. TV-uutisissa kerrottiin näyttävästi ja asiallisesti DPRK:ssa vietetystä presidentti Kim Il Sungin muistopäivän vietosta. Siitä ruusuja.
22.7.2004 Helsingin Sanomat jatkoi muuten suhteellisen asiallisessa DPRK-uutisessaan amerikkalaisten valheiden levittelyä. Yhdysvallat petti vuoden 1994 energiasopimuksen. DPRK noudatti sopimusta.
24.7.2004 TV1:n uutiset kertoi Yhdysvaltain ehdotuksesta "nälänhädästä kärsivälle Pohjois-Korealle". Uutistoimituksen lapsellinen retoriikka oli selvästi peräisin suoraan Washingtonista. Yhdysvaltain "ehdotus" ei ole periaatteessa muuta kuin heidän vuonna 1994 allekirjoittamansa ja sittemmin pettämänsä sopimuksen toisinto. Toiseksi Korean demokraattisessa kansantasavallassa ei ole nälänhätää ollut sitten 90-luvun vaikeiden katovuosien.
28.7.2004 Helsingin Sanomat media kertoi "salamyhkäsiin" eteläkorealaislähteisiin viitaten "pakolaisten tulvasta Etelä-Koreaan."
Todellisuudessa kyse oli alunalkaen perheiden yhdistämisprojektin toteuttamisesta Koreoiden kesken taannoin sovitulla tavalla, mutta Etelä-Korean taholta tätä myönteistä prosessia haluttiin häiritä. "Pakolaisia" kuljetettiin tilauslennoilla, mikä ei todellakaan viittaa "loikkaamisiin".
Perheiden yhdistämisen 10. kierros käynnistettiin 12.7.2004 Koreoiden Punaisten Ristien toimesta Mt. Kumgangin alueella.
29.7.2004 Helsingin Sanomat jatkoi hermostuneena yllä mainitun uutisoinnin selittelyä. Otsikossa menivät jo Pohjois- ja Etelä-Koreakin sekaisin. Jälleen viitattiin "salamyhkäisiin" eteläkorealaislähteisiin. Ainakaan Soulissa ilmestyvä englanninkielinen The Korea Herald ei tiennyt Helsingin Sanomien väittämistä asioista mitään. The Korea Herald kertoi "yhdestä pohjoisesta etelään muuttaneesta insinööristä"
30.7. HS kertoi pohjoiskorelaisten syyttäneen Etelä-Koreaa sieppauksista. Koko jupakan taustalla on em. perheiden yhdistämisoperaatio, johon liittyi merkillisiä sivujuonteita. Vapaaehtoisten rajan ylittämisten ohella Korean tasavalta ja sen yhdysvaltalaiset taustavoimat ovat syyllistyneet Vietnamissa asuviin korealaisiin kohdistamiin laittomiin pakkotoimiin.
4.8.2004 TV1 esitti Korean demokraattista kansantasvaltaa koskevan "dokumenttiohjelman", jossa ei ollut dokumenttia eikä totuutta edes siteeksi. Miten on mahdollista, että suomalaiselle medialle voivat kelvata "dokumenteiksi" mm. tyhmyydestään kuuluisan George W. Bushin henkilökohtaiset mielipiteet ja häntä myötäilevien CIA-virkailijoiden poliittisesti tarkoitushakuiset näkemykset? George W. Bushin "ajatuksia" myötäili Helsingin Sanomien TV-ohjelmien esittelijä Harri Römpötti. Bushin ja Römpötin yhteinen kirjallinen tuotanto kuulunee sarjaan "maailman ohuin kirja". Kim Jong Ilillä sen sijaan on asiallista yhteiskuntafilosofista ja tieteellistä kirjallista tuotantoa hyllymetreittäin.
28.8.2004 Helsingin Sanomat väitti DPRK:lla olevan pahoja ympäristöongelmia. Koko juttu oli väritetty lähes uskomattomalla tavalla. Esimerkiksi: "Erityisesti suurten kaupunkien ilma on erittäin saastunutta". Tosiasiassa mm. Pjongjang on tältä kannalta oletettavasti maailman puhtain kaupunki. Liikenteen saasteet on eliminoitu minimiin. Ilma on pysyvästi kuulasta ja kirkasta. Pjongjangin halki virtaavan joen vesi on niin puhdasta, että sitä voi sellaisenaan juoda.
13.9.2004 Helsingin sanomat taivasteli vesirakennustyömaalla tehtyä räjäytystä DPRK:ssa. Helsingin yliopiston seismologian laitos ei muuten todennut asiaa lainkaan. Olisiko liikaa vaadittu, että valtamedia otsikoita reväistessään soittaisi edes helsinkiläiseen puhelinnumeroon asian tarkistamiseksi? Samaan yhteyteen oli taas sisällytetty tavanomaiset kyllästytävät Koreaa koskevat valheet, mutta uutuutena oli se, että Korean demokraattinen kansantasavalta on kuulemma maailman ainoa sosialistinen valtio. Entä Kuuba, Libya, Vietnam, Laos...?
29.9.2004 Helsingin Sanomat käsitteli DPRK:n ilmoitusta plutoniumin valmistamisesta: "Pohjois-Korea kiristää etuisuuksia maailmalta". Todellisuudessa niin Pentagonissa, Pjongjangissa kuin Soulissakin tiedetään Yhdysvaltain koko ajan kiihtyvästä uhkailuista ja varustautumisesta sotaan Korean demokraattista kansantasavaltaa vastaan. Edes Pentagon ei kiistä asiaa. Helsingi Sanomat kylläkin. Tätä taustaa vasten DPRK:n ydinpelotteella on rehellisen näkemyksen mukaan kaikki oikeutus. Toiseksi kyse ei tuolloin vieläkään ollut kyse varsinaisesta ydinaseohjelmasta, vaan nimenomaan potentiaalisesta pelotteesta. HS:n letkautus DPRK:n köyhyydestä jääköön myös omaan propgandistiseen arvoonsa. DPRK:n talous on varsin hyvässä kunnossa.
28.10.2004 Helsingin Sanomien Sami Sillanpää jatkoi edeltäjiensä tapaan kirjoittelua Koreasta otsikolla "Kiina kiristi korealaisten pakolaisten jahtia". Jutussa kerrottiin tavanomaiseen tapaan DPRK:n nälänhädästä ja julmuuksista, joista esimerkiksi YK:n paikalliset edustajat eivät ole raportoineet, USA:n propagandakoneisto kylläkin. Sami Sillanpään olisi syytä varmistaa uutisoimiensa asioiden todenperäisyys ennen tarinoidensa julkaisemista. On totta, että DPRK:n viljelyspinta-ala on liian pieni väestön määrään nähden, mutta ei maassa ole nälkää nähty sitten yhdeksänkymmenluvun katovuosien.
19.11.2004 Helsingin Sanomat väitti Kim Jong Ilin kuvia poistetun julkisilta paikoilta. New Yorkin Timesin levittämä huhu on täydellinen uutisankka. (Xinhua 19.11.).
8.12.2004 TV1 esitti Ulkolinja-ohjelmassaan dokumentin, jossa Korean demokraattista kansantasavaltaa ja koko Koreaa käsiteltiin ansiokkaasti, ilman propaganda-aspektia. Ohjelmassa oli joitain asiavirheitä - DPRK ei todellakaan ole muuttamassa sisäistä järjestelmäänsä - eikä USA ole antanut DPRK:lle juuri mitään materiaalista apua sopimuksista huolimatta jne., mutta hyvän ohjelman esittämisestä TV1:lle joka tapauksessa ruusuja.
10.12.2004 Helsingin Sanomat julkaisi vihdoin selonteon amerikkalaisperäisestä raportista, jossa todettiin yhdysvaltalaisen propagadan DPRK:n olevan yhtä lailla valheellista kuin höpötykset Iralin joukkotuhaseistakin. Hyvä niin. Tosin samaan uutiseen oli sisällytetty muilta osin HS:lle tyypillistä lapsellista DPRK:n vastaista propagandaa.
16.1.2005 nähtiin TV:ssä varsin asiallinen BBC:n tuottama filmi, joka oli rakennettu lähinnä pohjoiskorealaisnuorten ryhmäliikunnan ympärille. Muutama huomautus kuitenkin: Kim Jong Il ei ole Kenraali, vaikka hän onkin puolustusneuvoston puheenjohtaja. Kim Jong Il on siviilihenkilö, pääsihteeri (General Secretary). Vuonna 2003 valmistuneessa filmissä kerrottiin sähkön säännöstelystä Pjongjangissa. Säännöstely lopetettiin vuonna 2004.
12.2.2005 Pekka Mykkänen oli jälleen päässyt Helsingin Sanomien ulkomaansivuille. Hänen henkikökohtainen tulkintansa DPRK:n nyt myöntämästä ydianaseiden valmistamisesta oli aika erikoinen: "Korean demokraattinen kansantasvalta eristää itsensä tällä tavoin ystävistään Venäjästä ja Kiinasta". Totuus ei voisi olla enempää tasan päinvastainen. Japani on Yhdysvaltain tuella alkanut uhkailla DPRK:n lisäksi myös sekä Venäjää (Kurilien saarten ongelma) sekä Kiinaa (poliittiset ja kaupalliset painostusyritykset). Venäjä ja Kiina tukevat Korean demokraattista kansantasavaltaa ja näiden valtioiden geopoliittiset intressit ovat täysin yhtenevät. Japanin nykyinen uhoaminen on aiheuttanut voimakkaita vastareaktioita myös Korean tasavallassa, joten DPRK:n ydinaseet yhdistävät jopa Koreoitakin enemmän kuin "erottavat".
23.3.2005 Helsingin Sanomien Joseetta Mykkänen kirjoitteli omia keskinkertaisia mielipitetään "uutisessa", jossa lähtökohtana oli Korean demokraattisen kansantasavallan pääministerin vierailu Kiinassa. Miten on mahdollista, että itseään kovasti arvossa pitävä lehti julkaisee uutissivuilla toimittajansa puhtaasti henkilökohtaisia ja erityisesti virheellisiä näkemyksiä ja mielipiteitä?
13.4.2005 Suomen media kertoi Korean demokraattisen kansantasavallan vuohitarhauksesta. Sen sijaan että asia olisi nähty myönteisenä, uutisissa höpötettiin "nälänhädästä", jota ei ole. Uutisissa kerrottiin myös DPRK:nm parlamentin päätöksistä, vaikka maassa ei ole parlamenttia.
28.4.2005 TV2 esitti amerikkalaisvalmeisteisen propagandaohjelman DPRK:n harjoittamasta "huumekaupsta" Australian rannikolla joskus taannoin. Mitään konkreettista asiaa ohjelmassa ei ollut. Pelkäänn ala-arvoista, huhupuheisiin perustuvaa propagandaa.
25.7.2005. Helsingin Sanomien uskomattoman sivistymättömät höpötykset.
Maanantaina 25.7.2005 Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa puhuttiin jälleen kerran Korean demokraattisesta kansantasavallasta tavalla, johon sivistyneemmän median on pakko ottaa kantaa.
1. Maan nimi ei ole Pohjois-Korea, vaan Korean demokraattinen kansantasavalta.
2. HS:n puheet "järjettömästä diktaattoridynastiasta" perustuvat pelkästään ennakkoluuloihin, eivät minkäänlaiseen tietoon. Niillä ei kenenkään KDKT:ssa oikeasti käyneen henkilön kokemusten ja näkemysten mukaan ole minkäänlaista oikeutusta.
3. KDKT on edelleen sotatilassa. Tästä syystä rajoilla vartioidaan, joskaan ei lainkaan niin tiukasti kuin HS jatkuvasti yrittää antaa ymmärtää. Korean sodan aloitti vuonna 1950 muodollisen tynkä-YK:n lipun alla Yhdysvallat, ei Korea.
4. KDKT:n talous on nykyisin varsin hyvällä mallilla. Maan teollisuus pyörii lähes täydellä teholla lähinnä viimeisten viiden vuoden aikana käyttöön otettujen uusien energiavarantojen ja rakennettujen uusien vesivoimaloiden ansiosta. Teknistä tietotaitoa ja teollisuustuotteita, mm. henkilöautoja ja citymaastureita, myydään Kiinan kansantasavaltaan, Korean tasavaltaan ja muihinkin maihin päivä päivältä lisääntyvässä määrin. Puheeet "rutiköyhyydestä" ovat täysin tuulesta temmattuja.
5. Korean demokraattisen kansantasavallan korkea koulutus- ja sivistystaso merkitsee mm. sitä, että sikäläinen media ei koskaan ole sanonut pahaa sanaa Suomesta, vaikka siellä hyvin tiedetään kuinka rähmällään Suomi on KDKT:n pahimpaan viholliseen eli Bushin hallintoon nähden.
6. Helsingin Sanomat väitti, ettei KDKT:n ja Yhdysvaltojen välillä käydä kahdenvälisiä keskusteluita kuten Kim Jong Il on edellyttänyt. Se oli suoranainen valhe. Nämä kahdenkeskiset neuvottelut käytiin Pekingissä ennen kuusikantaneuvotteluiden aloittamista.
Suomea pidetään sivistysvaltiona. Helsingin Sanomien typerä, asiantuntematon, tyylillisesti ala-arvoinen ja pahantahtoinen kirjottelu ei suuresti tue tätä näkemystä.
22.9.2005 HeSan pääkirjoituksessa otsikolla "Pohjois-Korea teki sen taas" päätoimittajat höpöttivät taas omiaan. DPRK:n oikeus kevytvesivoimaloihin oli kirjattu juuri allekirjoitettuun kuusikantasopimuksen tekstiin ja se, että DPRK pitää puoliaan tässä asiaa lienee itsestään selvää eikä mikään sensaatiojuttu.
Lokakuussa 2005 Korean demokraattinen kansantasavalta ja Kiinan kansantasavalta solmivat historiallisen taloudellis-teknisen yhteistyösopimuksen, jonka merkitys ulottuu geopoliittisiin vastakkainasetteluihin saakka. Asia huomioitiin maailman valtamedioissa näkyvästi. Vaan ei Suomessa. Ei sanaakaan.
Lokakuussa 2005 Helsingin Sanomat leperteli Sami Sillanpään kynällä uskomattomia huhupuheisin perustuvia väritettyjä tarinoita Korean demokraattisesta kansantasavallasta. Yksikyiskohtiin puuttumatta KOMINFORM lähetti suomalaiselle medialle vain yhden muutamaa asiaa korjaavan kommentin:
Helsingin Sanomien tämänpäiväisen Korea-jutun johdosta...
Olisi liian suuritöistä puuttua niihin seikkoihin, jotka osoittavat kirjoittajan (Sami Sillanpää) tavallaan ymmärrettävän tietämättömyyden Korean demokraattisen kansantasavallan yhteiskuntafilosofisista perusteista ja pohjoiskorealaisten ihmisten ajattelutavasta.
Sen sijaan muutama asiahuomautus lienee paikallaan:
YK:n virallisten raporttien mukaan Korean demokraattisessa kansantasavallassa kuoli 90-luvun pahimpina kato- ja tulvavuosina aliravitsemuksen aiheuttamiin sairauksiin noin 400 000 ihmistä. Puhe kahdesta miljoonasta nälkään kuolleesta on länsimaisten propagandakoneistojen tuotetta.
YK:n asiaa koskevan raportin on julkaissut suomeksi mm. Yliopisto-lehdessä Helsingin yliopiston dosentti Esko Koskinen.
Korean demokraattinen kansantasavalta ei ole mielellään ottanut vastaan ulkomaista ruoka-apua, vaikka sen oma viljely- ja laidunpinta-ala on liian pieni väestön määrään nähden. HS:n tekstissä kerrotaan paikkansapitävästi, että tällaiseen ruoka-apuun on pyritty liittämään pohjoiskorelaisille vastenmielisiä poliittisluonteisia ehtoja.
Hiljattain solmittu Korean demokraattisen kansantasavallan ja Kiinan kansantasavallan välinen laaja-alainen talousyhteistyösopimus ratkaissee pohjoisen Korean elintarvikepulman. Voimakkaasti kasvavalla teollisuustuotteiden viennillä Kiinaan kyettäneen tarvittavat elintarvikehankinnat hoitamaan normaalein kaupallisin menettelytavoin. Näistä myönteisistä visioista suomalainen media ei ole hiiskunut sanaakaan.
10.11.2005 Helsingin Sanomat satuili, että KEDO:n kevytvesivoimaloiden rakennustyöt "aloitettiin pohjoiskorelaisessa Sinpossa vuonna 1997". Ei aloitettu. Ne aloitettiin 7.8.2003 Kumhossa ja keskeytettiin melkein saman tien.
18.1.2006 Suomen TV-uutisisissa leperreltiin lapsellisella ja asiattomalla tavalla Kim Jong Ilin Kiinan vierailun uutisoinin yhteydessä. Vierailun kansainvälispoliittisesti tärkeään historialliseen merkitykseen ei viitattu sanallakaan. Sen sijaan uutistoimitukset katsoivat tarkoituksenmukaiseksi esittää huomautuksia, jotka kohdistuivat Korean demokraattisen kansantasavallan valtionjohtajaan henkilönä. Käsittämätöntä "journalismia".
7.5.2006 joku Helsingin Sanomien harvinaisen lapsellinen toimittajantapainen kertoi kiertomatkastaan köyhissä maissa, joihin oli sisällytetty myös "nälänhädästä kärsivä Pohjois-Korea". Täyttä puppua. KDKT:n jatkuvasti voimistuva talous ei ole kärsinyt minkäänlaisesta elintarvikepulasta ainakaan viiteen vuoteen.
19.6.2006 Helsingin Sanomien Josetta Nousmaa julkaisi "uutisena" ala-arvoisen höpötyksen, jossa mm. väitettiin vuoden 1998 pohjoiskorealaisen rakettilaukaisun olleen ohjus, vaikka sekä Etelä-Korean tiedustelupalvelu että muutkin rehelliset lähteet ovat varmistaneet, että kyseessä oli satelliitin kantoraketti.
6.7.2006 suomalainen media repäisi jättiotsikot KDKT:n tavanomaisiin sotaharjoituksiin liittyneistä ohjuskokeista. Näin hysteerisiin vuodatuksiin liitettiin sitteen kaikki tavanomaiset valheet "rutiköyhästä diktatuurista jne. jne. juuri kun KDKT:n talous tosiasiassa oli kuuden viimeksi kuluneen vuoden aikana edistynyt huimasti.
2.8.2006 TV 2 esitti - ilmeisesti noin puolen vuoden välein suomalaisia varten laaditun Koreaa koskevan propagandaohjelmajärjestelmän puitteissa - halpa-arvoisen kuvaelman, jossa toistettiin samaa vanhaa mantraa miljoonista nälkään kuolleista jne...
16.8.2006 TV 1 esitti sinänsä aika asiallisen Pohjois-Korea -ohjelman, mutta pilasi koko filmin typerällä loppulausumalla: "KDKT edustaa historiaan jäänyttä ideologiaa...". Eli kääntäen: kaiken tuhoava kapitalistinen globalisaatio edustaa jotain uutta ja edistyksellistä...?
Lokakuu 2006. Suomen valtamedia parkui hysteerisesti kuin pikku lapsi KDKT:n suoritettua onnistuneen koeydinräjäytyksen. Esimerkiksi Israelin kahdestasadasta käyttövalmiista ydinohjuksesta sen sijaan ei puhuttu mitään tässäkään yhteydessä.
Tammikuu 2007. Suomalaiset - tosin ulkomaisetkin - valtamediat retostelivat ajatuksella siitä, että yhdysvaltalaisten suunnittelema luksustuotteiden vientikielto Pohjois-Koreaan kohdistuu Kim Jong Iliin henkilökohtaisesti ja siten vaikuttaa KDKT:n asioihin. Uskooko tuollaista lapsellisuutta kukaan? Tosiasiassa kaikki Kim Il Sungille ja Kim Jongille annetut arvolahjat on museoitu tai otettu muuten kansan käyttöön. Näillä "luksustuotteilla" nyt ei ole tuonkaan taivaallisen merkitystä...
Helmikuu 2007. Helsingin Sanomat uutisoi Pekingin kuusikantaneuvotteluissa saavutetusta läpimurrosta periaatteessa totuudenmukaisesti, mutta käänsi asenteellisesti koko jutun tasan päälaelleen. Koko Korean demokraattisen kansantasavallan olemassaolon ajan se on ollut uhattu ja uhkaaja on ollut Yhdysvallat eikä päinvastoin. Tämä tieto olisi ollut helppo tarkistaa monistakin asiallisista lähteistä - erityisesti eteläkorealaisista uutistoimistoista, mutta HS:n toimittajilta ei tällaista älyllisyyttä voi edes odottaa. Heille riittävät ennakkoasenteet ja yhdysvaltalaisperäinen propaganda.
Maaliskuu 2007. Mikko Valtasaaren toimittamassa muilta osin suhteellisen asiallisessa Pohjois-Korea -TV-ohjelmassa tuotiin papukaijamaisesti esille pohjoiskorelaisten ns. köyhyys verrattuna Etelä-Koreaan. Esiin ei tuotu KDKT:n modernia ja dynaamia teollisuutta, vaan tarkoitushakuisesti näytettiin etsimällä etsittyjä näkymiä "köyhyydestä". Ei myöskään kerrottu, että sosialistisen maan ja kapitalistisen maan BKT:t eivät ole verrattavissa toisiinsa ilman monimutkaisia bi- tai multilateraalisia todellisiksi arvoiksi muunnettuja lisäarvolaskelmia.
Syyskuu 2007. HeSan Sami Sillanpää kertoi näyttävästi käynnistään Korean demokraattisessa kansantasavallassa. Liekö ollut suoraan CIA:n tuutista. Ihminen kaiketi vihaa sellaista, mitä ei ymmärrä.
Syyskuu 2007. Helsingin Sanomat julkaisi Yhdysvalloista liikkelle laskettuun huhuun perustuvan "uutisen", jonka mukan KDKT ja Syyria olisivat "ydinaseyhteistyössä". Tälle lapsellisuudelle nauroivat sekä etelä- että pohjoiskorealaiset. Hellanlettas tätä meidän HeSaa.
Lokakuu 2007. Sami Sillanpää leperteli jälleen HeSan palstoilla uskomattomia lapsellisuuksia "lahjoista" pohjoiskorelaisjohtajille ymmärtämättä, että itäaasialaiseen tapaan lahjat annetaan kollektiivisesti, koko kansalle, ei henkilökohtasesti.
Marraskuu 2007. Helsingin Sanomien Terhi Width kirjoitteli käsittämättömän lapsellisia, vihamielisiä ja tosiasioihin perustumattomia mielipiteitään sekä KDKT:sta että Myanmarista otsikolla "Myanmar uhaa pohjoiskorelaistua". Olkoon hänellä oikeus mielipiteisiinsä, mutta ei tuollaista ala-arvoista kirjoittelua pitäisi uutissivuille laittaa.
Tammikuu 2008. TV:n 45 minuttia-ohjelma esitti täysin kuvitteellisen sepitelmän "pohjoiskorealaisperheen paosta Etelä-Koreaan". Ohjelman noudatti Washingtonissa laadittua tuttua formaattia. Ohjelmassa esitettiin väitteitä, jotka ovat jyrkässä ristiriidassa YK:n raporttien kanssa.
Huhtikuu 2008. Suomalainen valtamedia puhui vakaumuksen syvällä rintaäänella - kuin keitetystä lampaanpäästä - "pohjoiskorealaisista ydinlaitoksista Syyriassa". Väite perustui vain ja ainoastaan amerikkalaisiin propagadalähteisiin.
Huhtikuu 2008. Olympiasoihdun kulkiessa Pjongjangin läpi asukkaat oli kuulemma "pakotettu kadun varsille". Mielenosoituksia ei ollut, koska sellaiseen osallistumisesta olisi YLEn mukaan joutunut "vankilaan tai teloittavaksi". Voi hellanlettas. Tällaisia, pelkästään asenteisiin perustuvia absurdeja ja lapsellisia ölinöitä levitettiin uutisten lukijoiden toimesta vakavalla naamalla.
Helmikuu 2009. Suomalainen media meuhtasi "pohjoiskorealaisella pitkän kantaman ohjuksella" ottamatta lainkaan selvää mistä todellisuudessa oli kysymys. Helsingin Sanomien toimittaja ei osannut tai halunnut ymmärtää,mitä eroa on ohjuksilla ja kantoraketeilla. KDKT:n sotilasdoktriinissa ei ole minkäänlaista sijaa pitkän kantaman balltstilille ohjuksille, kuten toimittajat olivat joko omasta päästään tai Washingtonista tulleiden ohjeiden mukaan runoilleet.
Huhtikuu 2009. Korean demokraattisen kansantasavallan laukaistua rauhanomaisen tietoliikennesatelliitin suomalainen media kirkui ilmeisesti mitään tietoa tarkistamatta hysteerisesti Yhdysvaltain ja Japanin tavoin KDKT:n "sopimusrikkomuksista" ja maan muodostamasta "uhasta". Tosiasiassa Korean demokraattinen kansantasavalta on noudattanut pilkulleen kansainvälisiä sopimuksia niin aseteknologian kuin rakettikokeidenkin osalta.
Toukokuu 2009. Korean demokraattisen kansantasavallan tehtyä toisen onnistuneen ydinkokeensa HeSan Petteri Tuohinen yritti rävätyttää suomalaiselle lukijakunnalle absurdin mielikuvan maailmaa uhkaavasta vaarasta. Se, että maailman on ennestään pullollaan käyttövalmiita ydinaseita, ei meidän propagandahuumaista Petteriämme kiinnostanut. Eikä se, että KDKT ei millään tavalla rikkonut kansainvälisiä lakeja eikä sopimuksia. Eikä se, että Venäjä ja Kiina eivät koko asiasta olleet itse asiassa moksiskaan. Pääkirjoitus jatkoi samaa linjaa. Etelä-Korean ja USA:n äärimmilleen vietyä vihamielisyyttä KDKT:aa kohtaan, mikä on kaikkien Korean niemimaan ongelmien alku, ei tuotu nytkään esille.
Elokuu 2009. Kuukauden pekkamykkänen: "Bill Clintonin vierailu Pjongjangissa oli osoitus pohjoiskorealaisten halusta lähentyä Yhdysvaltoja".
Yleistä.
TV-uutisissa kerrottiin 26.7.2002 "maailman olevan hämmästynyt" Pohjois-Korean yleisestä neuvottelutarjouksesta Yhdysvaltoihin päin.
Tosiasiassa DPRK on yli viisikymmentä vuotta tarjonnut neuvotteluja Yhdysvalloille, joka on ne aina torpedoinut. Niin nytkin. Yhdysvallat oli jälleen kerran peruuttanut jo sovitut neuvottelut, mutta Pohjois-Korea ilmoitti tapansa mukaan pitävänsä ovet auki. Mitään uutisen aihetta tässä asiassa ei ollut. Halutunlainen sensaatio syntyy todella näppärästi suomalaisilta mediatoimittajilta.
Pohjois-Korea vuokraa maapohjaansa kiinalaisille yrityksille erityistalousalukeeksi. Tästä innostuneena HS:n Pekka Mykkänen kertoi syyskuussa 2002, että DPRK on vihdoin luopumassa sosialismista. Aluevuokrasopimus on kuitenkin lähinnä verrattavissa taannoiseen Suomen Kostamus-projektiin Neuvostoliitossa, jossa suomalaisyritykset palkkasivat neuvostoliittolaista työvoimaa. Kiinalaisten läsnäolo Korean niemimaalla on tärkeä turvallisuupoliittinen tekijä, joka saattaa olla jopa aluevuokrasopimuksen päätarkoitus.
Kiinalaisten vuokraama alue on yksi asia, DPRK:n poliittinen järjestelmä toinen asia. Niillä ei ole keskenään mitään tekemistä eikä Korean demokraattisella kansantasavallalla ole vähäisintäkään aikomusta muuttaa poliittista järjestelmäänsä.
Helsingin Sanomien mukaan Etelä-Korea on "Aasian vauraimpia ja demokraattisimpia valtioita". Todellisuudessa maassa on korkea työttömyysaste ja paljon todellista köyhyyttä. Sosiaaliturvaa ei ole lainkaan. Diktatuurihallitusten julistamat poikkeustilat seuraavat toinen toistaan. Maa on miinoitettu omia kansalaisiaaan. vastaan. Vauraudesta ja demokratiasta puhuminen tässä yhteydessä asettaa toimittaja Pekka Mykkäsen kaikki muutkin Aasiaa koskevat lepertelyt omaan arvoonsa.
Helsingin Sanomien kestovalhe on muiden muassa se, että Etelä-Korea haluaa pitää amerikkalaissotilaat maassa, koska he tuovat rahaa. Tosiasiassa Etelä-Korean budjetissa on vuosittain muhkea summa, josta maksetaan USA:n asevoimien kuluja. Keväällä 2003 käytiin Korean tasavallan ja USA:n välillä neuvotteluja tuon summan suurentamiseksi entisestäänkin.
Kiina
Kiinan presidentti, pääministeri ja ulkoministeri toteuttivat vuonna 2002 laajan valtiovierailujen ja yleisen kaupallis-poliittisten vierailujen sarjan eri puolille maailmaa. Kesäkuussa 2002 Kiinan presidentti Jiang Zemin vieraili Latviassa,Virossa, Islannissa ja Liettuassa. Maailman lehdistö kertoi näistä vierailuista näkyvästi. Suomalainen media ei ollut huomaavinaan. Ilmeisesti STT pelkäsi kansalaisten kiinnostuvan kiinalaisten näkemyksistä, jotka epäilemättä ovat ristiriidassa STT:n johdonmukaisesti välittämän harhaanjohtavan amerikkalaispropagandan kanssa.
Helsingin Sanomat toitotti 14.7. 2002 Pekka Mykkäsen suulla, että Kiina pyrkii "lyömään Taiwanin nopeasti, petoksen ja shokeeraamisen yhdistelmällä." HS:n mukaan Kiina pyrkii yleismaailmalliseksi sotailasmahdiksi. Tosiasia on, että Kiina on pitänyt sotilasvarustelussa varsin matalaa profiilia.
Tällä hetkellä Kiina on kuitenkin pakotettu asevarusteluun NATO:n Aasian agressioiden vuoksi. Kiinan poliittisen johdon periaatteisiin kuuluu ehdottomasti rauhanomainen kansainvälinen kanssakäyminen, myös Taiwanin kanssa. Tällainen tietoinen yhdysvaltalaisperäisen sotapropagandan lietsominen ja Kiinan demonisointi osoittaa Pekka Mykkäsen ja HS:n päätoimittajien vastuuttomuutta, fasistista maailmankuvaa ja tosiasioista piittaamattomutta.
Mm. Yhdysvaltain sotilaskoneiden toistuvat provokaatiot Kiinan ilmatilassa puhuvat omaa selvää kieltään siitä, kuka oikeasti muodostaa uhkatekijän ja kuka on uhri.
Kuukauden pekkamykkänen: HS 9.10.2002: "Kiina peruu kristittyjen kuolemantuomiota". Siis Kiinassa tuomitaan ihmisiä kuolemaan uskonnon perustella.? Uskoo ken jaksaa...
Venäjän presidentti suoritti valtiovierailun Kiinaan joulukuun alussa 2002. Vierailulla oli selvä kytkentä taannoiseen NATO:n Prahan kokoukseen. Kiina ja Venäjä ovat kehittämässä Shanghai Cooperation Organization -järjestöä NATOn vastapainoksi. Se oli tapaamisen tarkoitus ja tärkein anti. Siitä ei suomalainen media sanonut sanakaan.
HS julkaisi marraskuussa 2002 sensaatiohakuisia "uutisia" Kiinan kommunistisen puolueen normaalissa järjestyksessä sujuneesta 16. puoluekokouksesta. Pekka Mykkäsen virheellisiin, pahantahtoisiin ja asioita vääristeleviin kirjoituksiin KOMINFORM ei alennu puuttumaan. Tässä yhteydessä kuitenkin hiukan approbaturtasoista tietoa Pekka Mykkäselle: Kiina on neuvostoyhteiskunta. Ei Kiinassa ole parlamenttia, vaan korkein neuvosto. Parlamentti ja korkein neuvosto ovat täysin eri asioita. Pekkamykkäsiä eivät tällaiset tiedolliset vääristymät haittaa.
2.1.2003 Pekka Mykkänen kertoi tarkoitusperäisesti valikoiduin sanoin ja kuvin Kiinan ihmisoikeustilanteen "pahenemisesta". Lähes kaikkien maailman muiden medioiden ja tietolähteiden mukaan sekä ihmisoikeustilanne että yleinen hyvinvointi ovat kohentuneet Kiinassa tuntuvasti viime vuosina.
15.3.2003 Pekka Mykkänen julisti omaa valtio-opillista tietämättömyyttään Kiinan poliittisen johdon sukupolvenvaihdosta koskevan "uutisen" yhteydessä. Hän esitti Kiinan vaalitapahtuman typerällä ja asiantuntemattomalla tavalla jonkinlaiseksi pilaksi. Tosiasiassa Kiinan vaalijärjestelmässä ehdokkaat asetetaan koko neuvosto-organisaation kaikilla tasoilla mm. ammattiliittojen ja muiden kansalaisjärjestöjen toimesta. Tämä valintaprosessin vaihe on ratkaiseva. Valittuja ehdokkaita erittäin harvoin hylätään varsinaisessa vaalitapahtumassa, joskin niinkin joskus käy. Siksi itse vaalitapahtuma on lähinnä jo tehtyjen valintojen legitimointi. Järjestelmä lähtee perustasolta ja sen todellisuudesta niinkuin pitääkin. Niin sanotussa porvarillisessa demokratiassa sen sijaan päätösvalta nykyisin koko ajan etääntyy perustasosta ja siksi länsimaiset vaalit muistuttavat tänä päivänä lähinnä huonolaatuista sirkusta. Helsingin Sanomien toimittaja ei tiedä eikä ymmärrä selkeitä valtio-opillisia tosiasioita.
13.4. 2003, HS. Kuukauden pekkamykkänen: "Kiinalla on vielä pitkä matka sivistyksen pariin." Jaa. Mihin sitä nyt vertaa. Kiina kansantasavalta ei ole koskaan hyökännyt minkään muun itsenäisen valtion kimppuun. Esimerkiksi USA sen sijaan on suorittanut barbaarisia aseellisia interventioita eri puolilla maailmaa jatkuvasti, viimeksi Irakiin tappaen tuhansia ihmisiä ja tuhoten ja varastaen mm. mittaamattoman arvokkaat antikiin korkeakultturin kokoelmat Bagdadin kansallismuseossa. Sekö on sivistystä?
15.5. 2003 HS/Pekka Mykkänen elämöi "Kiinan terveydenhuollon kurjalla tasolla". Varmaan siinä parantamisen varaa onkin. Kuitenkin sosialististen Kiinan, Vietnamin, Laosin ja Pohjois-Korean terveydenhuoltojärjestelmät toimivat ratkaisevasti korkeammalla tasolla verrattuna Aasian kehittymättömiin kapitalistisiin maihin.
Kiinan presidentti oli historiallisella valtiovierailulla Venäjällä toukokuussa 2003. Maailman merkittävissä medioisssa asia oli myönteinen etusivun juttu. Helsingin Sanomat otsikoi väheksyvästi: "Venäjä ja Kiina suitsuttivat suhteidensa mainiota tilaa". Sanaakaan tapaamisen tärkeimmästä asiasta, Shanghai Cooperation Organization -keskustelusta, ei suomalaisessa mediassa näkynyt.
29.6.2003 Pekka Mykkänen laati Helsingin Sanomille laajan Kiinaa koskevan lähtiäisartikkelin. (Hän lähti vuodeksi Yhdysvaltoihin saamaan lisää toimittajakoulutusta - mitä ilmeisimmin CIA:n propagandakoulutukseen). Pekka Mykkäsen kirjoitus sisälsi kosolti erilaisia kyseenalaisia yksityiskohtia, mutta yhteiskuntateoreettinen kokonaisnäkemys puuttuu täysin. Lopputulos on siten hullunkurinen. Juuri kun Kiinan kommunistinen puolue on vakiinnuttanut asemansa ja ansioitunut maan kehittämisessä ja kun Kiinan keskeiset kehitysnäkymät juuri nyt ovat suotuisat, hän väitti Kiinan kommunistiseen puolueen olevan kehityksen este ja että KKP kohta kuihtuu pois. KKP:lla on selkeät pitkän tähtäimen yleisyhteiskunnalliset tavoitteet Mao Tse Tungin ajatusten pohjalta, mutta tätä tosiasiaa Helsingin Sanomien toimittaja kieltäytyy näkemästä. Hän pitäytyy pinnallisessa amerikkalaisessa "tässä ja nyt" -maailmankuvassa.
Kiinalainen valtiotason vierailu Suomessa syyskuussa 2003 herätti suomalaisen median satuilemaan Kiinan sisäisistä asioista. Erityisesti Kiinan poliittisen separatistiliikkeen Falun Gongin esitteleminen myönteisenä uskonnollisena liikkeenä oli pahoin virheellistä. Tosiasiassa Falung Gongin jäseniä on Kiinassa tuomittu raskaista rikkomuksista Kiinan kirjoitettua rikoslakia vastaan. Tuomitut ovat syyllistyneet henkirikoksiin, huumausainerikoksiin, yllytykseen laissa kriminalisoituun valtion vastaiseen toimintaan jne. "Demokratiasta" puhuminen keskinkertaisen läntisen parlamentarismin kannalta verrattuna kiinalaiseen alueperustaiseen demokratiaan osoitti tässä yhteydessä ainakin tietämättömyyttä, mutta myös tahallista Kiinan vastaista propagandaa.
19.9.2003 HS:n Joseetta Mykkänen katsoi asiakseen ryöpyttää Kiinan kouluosuhteita. Kyllä niissä varmaan parantamisen varaa on. Kiinassa kuitenkin mennään tältäkin osin parempaan suuntaan, esimerkiksi USA:ssa sen sijaan säästötoimet kroonisesti murentavat koko koulujärjestelmää.
15.10.2003 Helsingin Sanomissa väitettiin Kiinan perustuslakia muutetun siten, että se sallii yksityisyrittäjyyden. Ainakaan Xinhua-uutistoimisto ei ole tällaisesta asiasta kertonut. Todellisuudessa perustuslakia ei ole muutettu. Yksityisyrittäjyys on aina ollut sallittua Kiinassa. Kyseessä on puolueen tekemä yrittäjyyttä suosiva päätös, ei perustuslakimuutos.
Kiinan presidentti Hu Jintao aloitti valtiovierailujen sarjan Ranskassa 26.1.2004. Tästä kansainvälispoliittisen tilanteen myönteisen kehityksen kannalta rakentavasta tapahtumasta Helsingin Sanomat katsoi asiakseen kirjoittaa vain kitkerää kielteistä arvostelua. Sekin vasta kun KOMINFORM oli kertonut suomalaiselle medialle kyseisestä vierailusta. KOMINFORM oli lähettänyt mediatiedotteen asiasta jo 25.1. Helsingin Sanomat kertoi koko vireilusta vasta 28.1. Ilman KOMINFORMin toimia HS tuskin olisi julkaissut kiinalaisjohtajan vierailusta Euroopassa mitään. Sillä tavalla HS menetteli myös vuonna 2002 Jang Zeminin Baltian ja Islannin vierailuiden yhteydessä.
1.3.2004 Helsingin Sanomat räväytti otsikon: "Kiinassa maailman räikeimmät tuloerot". Lähtenä olleen kiinalaisen tutkimuslaitoksen tiedot ovat sinänsä juuri tällä hetkellä oikeita, mutta Helsingin Sanomien tulkinta on tahallisen virheellinen. Kiinassa mm. reaalisia tuloeroja kaventava sosiaaliturva kehittyy voimakkaasti, kun esimerkiksi USA:ssa ja EU:ssa tämä prosessi on vahvasti taantuva.
Toukokuun alussa 2004 Kiinan pääministeri Wen Jiabao vieraili Saksassa ja Belgiassa ja Italiassa. Vierailulla oli tärkeää maailmanpoliittista merkitystä. Se saattoi enteillä tulevaa voimatasapainon muuttumista Yhdysvalloille epäedulliseen suuntaan. Suomalainen media ei juuri vierailuja huomioinut.
21.8.2004 Helsingin Sanomat vääristeli Kiinassa esiintyneiden mielenosoitusten taustaa ja mekitystä. Kansalaiset ovat oikeasti raivoissaan korruptiolle, mutta vielä enemmän asiasta ovat huolissaan kommunistinen puolue ja hallitus. Mielenilmausten suunta oli sama kuin hallituksen tahto eikä niitä oltu suunnattu puoluetta tai hallitusta vastaan, niinkuin HS:n Sami Sillanpää väittää. Samalla unohtui se tosiasia, että Kiinan virallinen ideologinen oppi perustuu jatkumolle Mao Tse Tung - Deng Xhiao Ping - Jiang Zemin eli Mao Tse Tung on edelleen korkeakulttinen ja arvotettu hahmo. Helsingin Sanomat yrittää toistuvasti väittää, että Mao olisi jotenkin hylätty. Se ei pidä paikkaansa.
28.8.2004 Helsingin Sanomien Sami Sillanpää kirjoitti erittäin asiantuntemattoman mielipidekirjoituksensa ulkomaan uutisena. Sami Sillanpää väitti, että "Kiina aikoo hyökätä Taiwaniin". Muutama oikaisu: Ensinnäkin Taiwan on kansainvälisoikudellisesti Kiinan maakunta, on aina ollut ja on edelleenkin. Se ei ole pelkästään Pekingin näkemys. Toiseksi Yhdysvaltain sotilaallisesti tukema Taiwan muodostaa uhkatekijän manner-Kiinalle, siis tasan päinvastoin kuin mitä Helsingin Sanomat toitottaa.
8.9.2004 Helsingin Sanomat elämöi Kiinan "valtakamppailulla" ennen Kiinan kommunistisen puolueen puoluekokousta. Mitä ihmeen taistelua liittyy täysin luonnollisiin sukupolvenvaihdoksiin? Länsimaista puhuttaesssa suomalainen media ei yleensä käytä sanaa "valtataistelu", vaikka aihetta tällöin oikeasti olisikin.
Venäjän presidentti Vladimir Putin suoritti historiallisesti merkityksellisen valtiovierailun Kiinaan 14. - 16.10.2004. Maailman rehellisemmät valtamediat kertoivat asiasta hyvinkin näyttävästi. Suomalainen media vaikeni asiasta tyyten. Miksi?
16.10.2004 Helsingin Sanomat väitti Kiinan AIDS-ongelman "räjähtävän käsiin". Tosiasiassa Kiinan AIDS-ongelma on tiedostettu ja siihen on tartuttu voimakkain viranomaisottein. Syksyyn 2004 mennessä pulma oli kartoitettu ja asia hallinnassa ainakin paljon paremmin kuin monessa muussa maailman maassa. Oikeampi ja hyväntahtoinen otsikointi olisi ollut "Kiina hoitaa AIDS-ongelmaa voimakkain ottein". Toisin sanoen Helsingin Sanomien julkaisema "uutinen" ei ole uutinen vaan objektiivisuuden kaukana olevaa tarkoitusperäistä, tunnepohjaista kiinalaisvastaista propagandaa. Miksi?
Marraskuussa 2004 Kiinan presidentti Hu Jintao vieraili Brasiliassa, Argentiinassa, Chilessä ja Kuubassa. Miksi tästäkään Kiinan maailmanhistoriallisesta vierailusta ei kerrottu suomalaisille mitään?
5.3.2005 Helsingin Sanomat otsikoi "Kiina painostaa uusi keinoin Taiwania". Artikkelissa kerrottiin Kiinan asevarustelun lisäämisestä ikäänkuin se liittyisi Taiwanin kysymykseen. Tosiasiassa Kiina varustautuu Yhdysvaltain taholta mahdollisesti odotettavissa olevaan hyökkäykseen, jossa Taiwanilla toki olisi strateginen merkitys.
9.3.2005 ajettiin Suomen televisiossa lävitse propagandaohjelma, jossa vastoin taiwanilaisten rehellisessä kansanäänestyksessä vuonna 2004 ilmaisemaa tahtoa väitettiin taiwanilaisten haluavan eroon emämaasta.
4.4.2005 Kiinan media huomioi varsin näkyvästi paavin kuoleman. Samassa yhteydessä Kiinan ulkoministeri toivoi useissakin kiinalaislehdissä julkaistuissa artikkeleissa hyviä suhteita Vatikaanin kanssa. Helsingin Sanomien Sami Sillanpää katsoi asiakseen valehdella uutissivulla, että Kiinan "puolue salli vain pari riviä paavin kuolemasta".
Kesäkuussa 2005 Kiinan presidentti Hu Jintao viraili Moskovassa rakentamassa Venäjän ja Kiinan välistä strategista kumppanuusohjelmaa sekä sotilaallisessa että taloudellisessa mielessä. Vierailun historiallista merkitystä ei kukaan voi kieltää. Paitsi suomalainen valtamedia, joka tuolloin ei asiasta maininnut sanallakaan. No, kaksi viikkoa tapaamisen jälkeen Helsingin Sanomien oli pakko nyreästi todeta tapahtuma, josta maailman muut mediat olivat kertoneet jo aikaa sitten.
Syyskuussa 2005 Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomissaari Louise Arbour ylisti virallisessa raportissaan Kiinan saavutuksia maan ihmisoikeustilanteen parantamistyössä. Helsingin Sanomat "löysi" tästä raportista ainoastaan sivujuonteen: "Työleirejä ei voida hyväksyä". Itse raportin kokonaisuuteen ja pääotsikoihin HeSa ei katsonut asiakseen edes viitata. Sellainen uutisointi on mediavalehtelemisen yksi tyypillinen muoto.
Marraskuussa 2005 Kiinan presidentti Hu Jintao vieraili Euroopan maissa, Englannissa, Saksassa ja Espanjassa. Maailman mediat kertoivat luonnollisesti asiasta, monet laajastikin. Paitsi tietenkin suomalainen valtamedia, joka ei maininnut tästä historiallisesta vierailusarjasta sanaakaan. Uskomatonta.
Tammikuussa 2006 Suomen TV 3 esitti lapsellisen ohjelman, jossa pikkuporvarillisesta näkökulmasta arvioitiin Kiinan kansantasavallan lähihistoriaa. Asiallisen analyysin sijasta ohjelmassa esitettiin lähinnä Kiinan vastaista propagandistista retoriikkaa. Jopa liikennetarkkailu oli "kansalaisten poliittista valvontaa"!. Kiinasta pyrittiin tekemään länsimaailman vihollinen. Vihollisiahan globaali kapitalismi toki kaipaa.
19.7.2006 "asiantuntija" Linda Jakobson kirjoitti HS:ssa otsikolla "Kiinan ulkopolitiikka ajautumassa umpikujaan", koska Kiina puolusti johdonmukaisesti Korean demokraattisen kansantasavallan oikeutta lyhyen ja keskimatkan ohjuskokeisiin. Että sellaista "asiantuntemusta". Miksi HS ei maininnut sanallakaan Intian samaan aikaan suorittamaa koetta mannertenvälisellä ohjuksella?
Helmikuu 2007. Helsingin Sanomat kertoi vastentahtoisesti Kiinan presidentti Hu Jintaon vierailuista kahdeksaan Afrikan valtioon. Ilmeisesti asiaa ei olisi edes mainittu, jollei KOMINFORM olisi tätä tietoa jo suomalaiselle medialle levittänyt. Uutisen loppuun Helsingin Sanomat oli sitten lisännyt oman typerän ja lapsellisen poliittisesti tarkoitushakuisen kommenttinsa: "Kiinan epäillään pyrkivän pitämään Afrikan valtioita raaka-ainevarastonaan". Niin aina. Vain varas luulee, että kaikki ovat varkaita. Tosiasiassa Kiina mm. käynnisti omalla kustannuksellaan vuonna 2007 mittavan projektin aavikoitumisen pysäyttämiseksi Afrikassa. USA:lta ja EU:lta tällaisia pyytettömiä toimia on turha edes odottaa. Ne pyrkivät uuskolonialismiin, ei Kiina.
Kiinan presidentti Hu Jintao suoritti virallisen ja poikkeuksellisen tärkeän vierailun Moskovaan SCO:n laajentamisen merkeissä maaliskuussa 2007. Ei sanaakaan suomalaisessa valtamediassa.
Kiinan ilmavoimien komentaja oli Suomessa virallisella vierailulla elokuussa 2007 suomalaisten sotilasviranomaisten kutsusta. Ei halaistua sanaa Suomen valtamediassa. Mikäli kyseessä olisi ollut amerikkalaisvierailu, olisi media levittänyt leveän punaisen maton...
Lokakuussa 2007 HeSan Sami Sillanpää leperteli idioottimaisesti Kiinan kommunistisen puolueen 17. puoluekokousta koskevan "uutisen" yhteydessä. Teksti koostui pelkästään asenteellisesta ja vihamielisestä propagandasta, ilman itse asiassa mitään asiasisältöä.
17.1.2008 TV2:n Silminnäkijä-ohjelma esitti sydäntäsärkevän typerän ohjelman, jossa käsiteltiin Kiinan toimia internetin haittavaikutusten ehkäisemiseksi. Kiinassa pyritään eliminoimaan internetin yhteiskunnan vastaiset ja rikollisuutta edistävät haitat niinkuin muuallakin. Mutta kun kyse on kommunistisen puolueen johtamasta maasta, asia muuttuukin näpppärästi "ihmisoikeuskysymykseksi". Esiin marssitettiin muutama yksittäinen rikosoikeustapaus. Väitteitä tuomioiden poliittisuudesta ei perusteltu millään tavalla.
27.1.2008 Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio kirjoitti puutaheinää Kiinan Afrikan-politiikasta teemalla "Kiina on rosvo, länsi hyväntekijä". Tosiasiassa Afrikan ongelmat johtunevat ensisijassa juuri lännen imperialistisesta, ahneesta "hyväntahtoisuudesta" ja luonnonvarojen häikäilemättömästä riistosta. Kiinan tulo Afrikan markkinoille ja kehityspolitiikkan on merkinnyt todellista edistystä monelle Afrikan maalle. Asia on muutoinkin paljon laaja-alaisempi kuin mitä HeSan ammattipropagandisti varsin tyhmänsorttisesti yritti vaittää.
Helmikuussa 2008 Yhdysvallat ilmoitti tuhoneensa vioittuneen tiedustelusatelliittinsa risteilyohjuksella. Operaatio liittyi monien epäilyjen mukaan Yhdysvaltain avaruuden aseistamisohjelman kokeisiin. Kiina huomautti asiasta julkisuudessa ja korosti omien avaruusohjelmiensa rauhanomaisuutta. Kiina oli vuonna 2007 ampunut vastaavasti alas oman vanhentuneen sääsatelliittinsa. Suomalainen media käänsi asian tasan päälaelleen. "Kiinan ohjelmia epäillään sotilaallisiksi", sepitteli Ylen uutistenlukija ottamatta huomioon sitä faktaa, että Kiina on toistuvasti vaatinut avaruuden aseistamisen kieltävää sopimusta, mutta Yhdysvallat ei ole näihin ehdotuksiin suostunut.
Maaliskuu 2008. Kun ilmeisesti ulkomailta käsin johdetut rikollisjoukot tuhosivat ja ryöstivät kouluja, sairaaloita ja kauppoja Tiibetissä, Suomen valtamedialla oli otsaa väittää levottomuuksien syynä olleen Lhasan buddhalaismunkkien "poliittisesti sorretun aseman". Munkit ryöstäjinä ja tuhopolttajina? Eihän tuommoista usko kukaan ajatteleva ihminen. Lisäksi ainakin Yle esitti CNN:n väärentämää kuvamateriaalia.
29.6.2008 YleTV esitti tavanomaisen törkyohjelman Kiinasta. Ohjelmaan oli kerätty kaikki mahdollinen Kiinaa koskeva kielteisyys, mitä Washingtonin propagandanikkareille oli tällä kertaa sattunut tulemaan mieleen.
Elokuussa 2008 olympialaisten yhteydessä suomalainen valtamedia käytti häikäilemättä hyväkseen koko sen mediapropaganda-arsenaalin, mikä sille ilmeisesti Washingtonista käsin oli toimitettu Kiinan maineen mustaamiseksi. Loogista sinänsä, mutta mitä ihmeen järkeä tuossakaan oli? Olympialaisten järjestelyiden todettiin sujuneen hyvin, mutta samalla arvosteltiin lapsellisella tavalla "ihmisoikeuksia". Jokainen ajatteleva ihminen tajuaa, että olympialaisten kaltaiseen massiiviseen kansainväliseen tapahtumaan liittyy turvallisuusjärjestelyitä, jotka saattavat jossain määrin loukata "kansalaisoikeuksia". Olivatpa olympialaiset sitten missä maassa tahansa.
Heinäkuussa 2009 suomalainen valtamedia hehkutti Kiinan Xingjiangin alueen Yhdysvalloista käsin toimivan ns. "Maailman uiguurikongressin järjestämiä tuhoisia mellakoita muka "oireena Kiinan hajoamisesta". Levottomuuksien toimeenpanijat jäivät kutenkin kiinni teoistaan ja yhteyksistään. Ei puhettakaan, että täkäläinen media olisi korjannut vääristelyitään.
Intia.
Maaliskuussa 2006 Suomen TV-uutisisissa väitettiin Yhdysvaltain saaneen Intiasta uuden "liittolaisen". Todellisuudessa kyse oli rajatusta kauppasopimuksesta, joka sekin oli Intian taholta painostettu USA-vastaisessa ilmapiirissä. Intia on ja pysyy aasialaisena valtiona hyvine polittisine suhteineen mm. sekä Kiinan että Venäjän kanssa.
Afganistan.
Suomi lähetti 13.2.2006. valtamediansa mukaan lisää "rauhanturvaajia" Afganistaniin. Kabuliin lähti uusi 25 sotilaan osasto, jonka mukana Yhdysvaltain ja sen liittolaisten valtaamaan maahan lähetettiin myös uudentyyppistä aseistusta
Poliittisesti tilanne on aika erikoinen siinä mielessä, että vuosina 2001 ja 2002 syyskuun 11 päivän USA:n terrori-iskuilla oikeutettu "talibanienkukistamisprojekti" on jo muualla maailmassa aikaa sitten ymmärretty päättyneeksi ainakin ns. oikeutuksensa osalta. Monet Keski-Aasian valtiot ovat jo häätäneet tai tulevat häätämään tätä tarkoitusta varten Yhdysvalloille vuokraamansa lentotukikohdat.
Vuonna 2006/2007 on meneillään Afganistanin valtauksen ylläpitäminen, joka palvelee lähinnä Keski-Aasian öljyä hamuavien länsimaiden etuja. Rauhanturvaamisesta puhuminen tässä yhteydessä on vahva valehtelun maku.
Helsingin Sanomat, 21.4.2007, Otsikko: "Suomen sotilailla on Afganistanissa vastassaan paatuneita konnia". Niin aina. Kun afganistanilaiset kansallismieliset sissit aikanaan taistelivat Neuvostoliiton asevoimia vastaan, he olivat Helsingin Sanomien mukaan "sankareita ja isänmaanystäviä". HeSa:n järjettömyyksiin saakka menevä NATOn palvominen teettää kaikenlaista...
Jo vuosia Helsingin Sanomien palkkalistoilla ollut erikoisvalehtelija Pekka Mykkänen kertoi 6.5.2007 Guantanamo-jutussaan pääosin Afganistanista koottujen, ilman oikeudenkäyntiä Guantanamossa vangittuina pidettävien ihmisten kohtelusta. "Ketään ei ole kidutettu eikä kiduteta", hän kertoi amerikkalaisvartijoiden suulla. Niin aina.
Kesällä 2009 käytiin kiistaa siitä, osallistuuko Afganistanin sotaan osallistuva Suomi Afganistanin sotaan. No, tällä kertaa HeSa julkaisi asiallisen keskustelunavauksen.
Irak.
17.4.2002 Suomen TV 1 esitti ilman kritiikin häivääkään Yhdysvaltain propagandakoneiston tuottaman ohjelman, jossa harvinaisen läpinäkyvällä tavalla oikeutettiin odotettavissa olevaa hyökkäystä Irakiin.
Ohjelmassa väitettiin muun muassa Irakin valtiona uhkaavan Yhdysvaltain turvallisuutta. Millä ihmeen tavalla? Yhdysvalloilla on mannertenvälisiä ohuksia, joka uhkaavat koko ihmiskuntaa. Sen sijaan oli jo tuolloin aivan varmaa, että Irakilla ei tällaisia aseita ollut.
Läntisen imperialismin propagandakoneisto valmisti syksyllä 2002 seuraavan "riippumattoman tutkimuslaitoksen tutkimustuloksen": "Irak kykenee valmistamaan ydinaseen, jos se saa siihen tarvittavaa uraania". Tämä lause pätee yhtä lailla kaikkiin maailman valtioihin. Ydinaseen valmistustekniikka on yleisesti tiedossa. Nyt myös suomalainen media toisteli tätä lapsellista mantraa, jolla oikeutettiin tulossa olevaa Yhdysvaltain johtamaa hyökkäystä Irakiin.
Suomalainen media ei kertonut, että Irak oli viime vuosina useaan otteeseen tarjonnut asetarkastajille mahdollisuutta palata. Se ei myöskään kertonut, että Yhdysvaltain presidentti yritti 8.9.2002 esittää YK:lle väärennettyjä satelliittikuvia Irakin "ydintutkimuslaitoksista". Yhdysvaltalainen uutisoimisto NBC sen sijaan välitti Yhdysvaltain presidentin petosyritystä koskevan YK:n raportin.
12.9.2002 YLE:n TV-uutiset suitsutti ylistystä George Bushin puheelle YK:ssa. Tuossa puheessaan Yhdysvaltain presidentti esitti röyhkeän ehdottoman antautumisvaatimuksen Irakille, itsenäiselle valtiolle. Uutistenlukijan mukaan puhe oli "menestys". Kenen mielestä?
25.9.2002 MTV 3:n uutisissa näytettiin video, jossa jokin yksityishenkilö kertoi miten Irakissa on YK:n päätösten vastaisesti valmistettu joukkotuhoaseita. Kuvausta väritettiin kauhukertomuksilla siitä, miten kemiallisia aseita kokeiltiin vankeihin ja mielisairaisiin. Mitään faktaviitteitä ei ollut. Tämä selvempää propaganda-aineistoa Suomen kansalaisten ja poliittisten päättäjien manipuloimiseksi tuskin voi kuvitella. MTV 3:n uutistoimituksen toiminta oli vastuuttomuudessaan vailla vertaa. Muutkin kotimaiset mediat levittivät tällaista "tietoa". Sen verran asiassa lienee perää, että tämäntapaisia asioita on tapahtunut 80-luvun Irakin ja Yhdysvaltain välisen liittolaissuhteen aikana, mutta mm. YK:n Scott Ritter -nimisen asetarkastajan mukaan ei sen jälkeen.
Vuonna 2003 suomalaisen valtamedian aiemmin varaukseton USA:n Irakin-hyökkäyksen kannattaminen muotoutui varovaisemmaksi. Se johtunee odotettua laajemmasta ja voimakkaammasta sotaa vastustavasta maailmanlaajuisesta kansalaistason ja valtioason rintamasta sekä Bushin ja Blairin valheiden paljastumisesta..
YK:n asetarkastejien antama lausunto 27.1.2003 tulkittiin kuitenkin jälleen suomalaisessa valtamediassa puhtaasti amerikkalaisin sanakääntein. Esille vedettiin mm. taannoinen antrax-hysteria, vaikka antraxin alkulähteiksi oli jo aikaa sitten todettu Yhdysvalloissa sijaitsevat laboratoriot.
Helmikuussa 2003 Hans Blix antoi lehdistölle lausuntoja, joissa hän kertoi USA:n vääristelleen uusinta asetarkastusraporttia. Näitä lausuntoja oli luettavissa mm. New York Timesissä ja australiaisessa Guardianissa. Suomalainen media ei niistä kertonut.
TV-uutisissa 5.2.2003 Ylen Petri Sarvamaa kertoi ilmeisen ilahtuneena, että "todisteet" Irakin joukkotuhoaseista ovat "pitäviä". Mistä hän sen voi tietää? Suomalainen "sotilasiantuntija" kertoi radiossa 6.2.2003, että todisteet ovat "vakuuttavia". Niitä näkemättä! Hans Blix hylkäsi suoralta kädeltä nämä "todisteet". Suomalaisen median tapa käsitellä asiaa oli lähes uskomaton...
9.2.2003 Yle 1:n aamulähetys marssitti kuuluville Uppsalan naispuolisen, suomenkielisen tuomiorovastin. Hänen näkemyksensä: "Presidentti Bush on aina asettunut rohkeasti puolustamaan sorrettuja". Hengen nainen asettui varauksetta puolustamaan irakilaisten siviilien meneillään olevaa ja tulevaa joukkomurhaa. Suomen media julkaisi tämänkin järjettömyyden; eikö Suomesta enää löytynyt riittävästi idiootteja?
22.2.2003 TV1:n uutistoimitus kertoi "Irakin yhteistyöhaluttomuudesta" ja siitä, että presidentti Bush katsoo "ajan kuluneen loppuun". Se ei kertonut, että juuri saadun tuoreimman tiedon mukaan asetarkastajat eivät ole löytäneet jälkeäkään Bushin hallinnon tarkoittamista "todisteista". Asetarkastajien lausunnoista esitettiin nytkin vain kokonaisuudesta erotetut, sotaa myötäilevät virkkeen osat.
8.3.2003 Helsingin Sanomien pääkirjoituksesssa osoitettiin paheksuvasti sormella Anneli Jäätteenmäkeä, joka uskalsi arvostella hallituksen ja Paavo Lipposen USA:n myötäilyä sekä Irakin sodan suhteen että laajemminkin. Sokea Reettakin näkee, että Jäätteenmäki oli oikeassa. Suomi on niin rähmällään Washingtoniin päin, että historiassa ei ole mitään verrattavaa tilannetta aikaisemmin ollut. Asiasta vaan ei saa puhua.
TV:n vaalikeskustelussa 10.3.2003 iltapäivälehtien palstoillaan aiemmin kiistattomasti osoittama Paavo Lipposen Yhdysvaltain hallituksen myötäily nimenomaan Irakin sodan hyväksymiseksi koko kansan nimissä lakaistiin likaisin valhein maton alle. Mitään tuollaista ei kuulemma ollut koskaan tapahtunutkaan, vaikka Lipponen joulukuussa 2002 Washingtonista palatessaan viittasi nimenomaan sotakysymykseen sanomalla mm, että "kaikkien suomalaisten pitäisi ymmärtää Yhdysvaltain ajattelutapaa paremmin". Mustan kääntämiseksi valkoiseksi pyydettiin jopa vahvistus USA:n viranomaisilta. Sellainen tietenkin saatiin - koska niin oli selvästi sovittu - mutta asia ei siitä muuksi muutu. Kiitos iltapäivälehdille, syvä halveksunta TV:lle.
Suomalaisten uutisten toimittajien tiedollista tasoa kuvaa hyvin radion uutisten lukijan lause: "Irakin on havaittu siirtävän kemiallisia aineita paikasta toiseen". Aha. Onko sitä olemassa muitankin aineita kuin kemiallisia...?
Helsingin Sanomat 15.3.2003. Jyri Raivio valehteli Irak-uutisessaan: "Monet tulkitsevat turvaneuvoston marraskuussa hyväksymän päätöslauselman 1441 oikeuttavan sotaan. Tämä päätös paitsi käynnisti asetarkastukset myös uhkasi ilman sen kummempia lisäpäätöksiä vakavilla seurauksilla eli sodalla"..." Ei pidä paikkaansa. Lauselma edellytti turvallisuusneuvoston erillistä päätöstä voimatoimien käytölle.
15.3.2003 TV-uutisissa kerrottiin "tuhansista" mielenosoittajista sotaa vastaan eri puolilla maailmaa. KOMINFORMille saapuneiden suurten kansainvälisten uutistoimistojen jakamien tietojen mukaan mielenosoittajien määrä laskettiin vähintäänkin miljoonissa ihmisissä, todennäköisemmin kymmenissä miljoonissa. Suurimmat osanottajamäärät ovat olleet arabivaltioiden väkirikkaissa pääkaupungeissa. Helsingin Sanomat sentään muutti 16.3."tuhannet" miljooniksi.
20.3. 2003 alkaen Suomen TV:stä sai seurata CNN:n raportteja sotatoimista Irakissa. CNN on pahamaineinen CIA:n propagandakoneiston osa, joka levitti maailmalle valheita myös Jugoslavian sodan aikana. Riippumatonta mediaa edustavat toimittajat oli tappamisen uhalla häädetty Irakista.
Maaliskuussa 2003 Suomi karkotti kolme irakilaisdiplomaattia. Yhdysvaltain ulkoministeriö kehotti oman ilmoituksensa mukaan kuuttakymmentä valtiota maailmassa karkottamaan irakilaisdiplomaatteja asemapaikoistaan. Kyseessä oli yhdysvaltalainen poliittinen provokaatio, johon Suomen ulkopoliittinen johto osallistui. Suomen ulkopoliittinen johto ja Suomen valtamedia tukivat faktisesti Yhdysvaltain sotahankkeita. Suomen jouduttua kiusalliseen tilanteeseen USA:n aloittettua laittomaan sodan alkoi selittely. Irakilaisten diplomaattien karkottaminen tapahtui kaikissa Washingtonin tarkoittamissa valtioissa samanaikaisesti. Suomen valtiovalta yritti kuitenkin selittää, että kyseessä oli pelkkä sattuma. Irakilaiset olisi kuulemma "karkotettu joka tapauksessa" ja "heidän toimiaan oli seurattu pitkään". Hellanlettas.
22.3.2003 Helsingin Sanomat väitti, että "toimittajilla on suuri vapaus sodan uutisoinnissa". Suomennettuna tämä tarkoitti, että sotasensuuri oli äärimmäisen tiukka. Ainoastaan CNN ja muutamat luotettaviksi katsotut muiden medioiden toimittajat saavat ylipäätään toimia alueella.
26.3.2003 Helsingin Sanomat väitti, että "Saddam Hussein on Stalinin ihailija". Tosiasiassa Saddam Hussein on ollut lähinnä Yhdysvaltain aiempien presidenttien kritiikitön ihailija ja liittolainen.
Käydyn valloitusodan yksityiskohtiin liittyi siviiliväestöön kohdistuneiden rypälepommi-iskujen ja muiden julmuuksien peittely sekä edelleen tyhmähtävää hyökkääjien sotakoneiston ihailua. Yksittäisiä valheita ei kannata edes luetella.
Maaliskuun lopun 2003 jälkeen oikean tiedon saanti Irakista vaikeutui ja päättyi sittemmin lopullisesti venäläisten diplomaattien väkivaltaiseen karkottamiseen. Venäläiset olivat perustaneet informaatiolinjan Bagdadin ja Moskovan välille. Moskovassa seurattiin sodan kullkua ja siitä raportoitiin päivittäin.
Arab News ja Al-Jazeera -uutistoimistot pimennettiin länsimaailmalta täydellisesti.
Al-Jazeeran web-sivu aukeni vasta, kun tilanne oli "saatu hallintaan" 3.5.2003.
Suomen TV:ssä nähtiin Irakin lähistoriaa ja erityisesti öljyn tuotantoa koskeva ohjelma 2.4.2003. Totuuttakin siinä oli, mutta kokonaisuus vääristyi. Tulos olisi ollut parempi, mikäli kuvaruudussa olisi tullut esille muitakin näkökulmia pelkästään irakilaisten oppositiohenkilöiden sekä läntisiä öljyintressejä edustavien tahojen näkemyksiä. Dokumenttiohjelman tekijöiltä unohtui, että Irakin ja ja Iranin välinen sota 1980-luvulla oli mitä ilmeisimmin provosoitu Yhdysvaltain taholta.Tuon konfliktin tarkoitus oli OPEC:in heikentäminen ja siten öljyn hinnan alentaminen. USA myös aseisti Irakin armeijan sekä raskailla aseilla että joukkotuhoaseilla, joista se sai myöhemmin tekosyyn nyt meneillään olevaan sotaan.
10.4.2003 Helsingin Sanomat juhli Saddam Husseinin hallinnon kaatumista CNN:n tilaamalla tavalla. Feikkivalokuvalla bagadadilaisia kuvattiin syleilemässä amerikkalaissotilaita "vapauttajinaan". Sittemmin saatiin vahvistus sille, että kuva oli todella montaasi.
Sotakoalition suorittamat 1000 kilon pommein ja linja-autoihin singoin kohdistetut massamurhat Bagdadin valtauksen yhteydessä jäivät maailmalta näkemättä uutispimennyksen vuoksi.
Kominform sai tietoa tapahtumien kulusta Bagdadissa yksittäisiltä paikalla olleilta toimittajilta. Autenttiset viestit julkistettiin sellaisenaan englanninkielisellä <kominform2@yahoogroups> -postituslistalla. 9. - 11.4. 2003 lista lakkasi "sattumalta" toimimasta kahdeksi vuorokaudeksi. Vastaava pimennys tapahtui aiemmin vuonna 1999, jolloin Kominform kertoi USA:n suorittamasta siviilien massamurhasta Korisassa, Jugoslaviassa.
12.4.2003 Helsingin Sanomat kertoi USA:n ottavan Irakin öljyn "väliaikaisesti" haltuunsa. Mitähän varten ko. toimittaja kuvitteli sotaliittoumaan Irakiin menneen?
Huhtikuussa 2003 suomalainen media oli kutakuinkin yksimielinen siitä, että sotaliittouman operaatio Irakissa oli menestys ja että se oli myös propagandavoitto USA:lle. Tällaista käsitystä ei juuri muualta maailmasta löytynyt.
11.5.2003 suomalainen media kertoi shiajohtaja Muhammed al-Hakimin paluusta Irakiin ja hänen aikeistaan muodostaa maahan laajapohjainen hallitus. Siitä, että al-Hakim ilmaisi päättäväisesti toivovansa amerikkalaisten välitöntä poistumista maasta, ei suomalainen media juuri hiiskahtanut. Miksi? Mm. arvostetut englantilaiset Guardian ja Independent -lehdet toivat näkyvästi tämän olennaisen seikan esille omissa uutisissaan.
Syksyyn 2003 mennessä suomalainen media on laimentanut Irak-tiedottamistaan poliittisesta hysteriasta päivän tapahtumista tiedottamiseen. Pahimmat höyryt olivat haihtuneet päästä Bushin ja Blairin jäätyä kiinni valheistaan.
16.10.2003 suomalainen media kertoi, että USA sai tahtonsa lävitse Irakia koskevassa uudessa päätöslauselmassa. USA:n tarkoituksena oli saada tuki toimilleen Irakissa erityisesti Ranskalta, Venäjältä ja Saksalta. Todellisuudessa nämä kolme valtiota nimenomaan kieltäytyivät YK:ssa sekä sotilaallisesta että taloudellisesta sitoutumisesta Irakin asioihin, niinkuin Yhdysvallata olisi halunnut.
27.10.2003 kerrottiin irakilaisten rajuista hyökkäyksistä eri kohteisiin Bagdadissa. Kohteina olivat erityisesti amerikkalaisten valvonnassa olevat poliisiasemat. Ainakin kymmenen amerikkalaissotilasta sai AFP:n mukaan surmansa. Suomalainen media ei huomioinut tätä tärkeää aspektia.
5.11.2003 TV esitti yllättäen ohjelman, jossa Bushin valheet ja niiden taustat sekä Bushin ja Al-Qaidan väliset todelliset kytkennät tulivat esille. Tällä kertaa ruusuja, ei risuja.
15.12.2003 suomalaiset toimittajat totesivat tyytyväisinä, että "Saddam Hussein saadaan nyt vastaamaan teoistaan". Mistä teoista? USA:n vastustamisestako?
10.1.2004 Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa vihdoin todettiin Bushin Irakin-hyökkäyksen valheelliset perusteet. Miksi juuri silloin? Ilmeisesti siksi, että 9.1.2004 New York Times oli edellisenä päivänä julkaissut vastaavan tekstin.
Huhtikuussa 2004 Helsingin Sanomat kertoi suhteellisen asiallisesti Irakin tilanteesta, jossa valtaajat ovat kohdanneet vahvan yhtenäisen vastarinnan. 10.4.2004 Irakia koskeva uutinen alkaa kuitenkin virheellisesti. "On kulunut vuosi siitä, kun irakilaiset kaatoivat Saddamin patsaan". Todellisuudessa on kulunut vuosi siitä, kun tätä tilannetta esittävä feikkikuva julkaisiin Helsingin Sanomissa. Todellisuudessa patsaan kaatoivat amerikkalaiset.
Autopommiräjäytykset 21.4.2004 saivat TV:n uutistoimittajat kutsumaan ruutuun "asiantuntijan" jonka arviot tapahtumista olivat vähintäänkin merkillisisiä. Tarkoituksena oli kuuleemma "hajaannuksen aikaan saaminen". Poliisiasemiin kohdistetut iskut oli kuitenkin epäilemättä tarkoitettu itsenäisyyden puolesta taistelevien irakilaisten yhtenäisen voiman osoittamiseksi. Valtaajat toivovat hajaannusta, eivät irakilaiset.
Kesäkuussa 2003 suomalainen media kertoi lapsellisesti "vallan siirtämisestä irakilaisille 30.6.2004", seuraten sanatarkasti Washingonista tulleita medialle annettuja ohjeita. Todellisuudessa Yhdysvalloilla ei ole tarkoitus luopua sen enempää Irakin öljystä kuin poliittisesta vallastakaan Irakissa. Yhdysvaltain hallinto (Colin Powell 3.6.2004) on tosiasiassa asian itsekin tällä tavoin ilmaissut.
29.6.2004 suomalainen media hehkutti Irakin "itsenäisyytta" USA:n annettua vallan itse nimittämälleen hallitukselle. Hellanlettas.
Heinäkuu - syyskuu 2004. Miksi Suomen media nimittää irakilaisia vapaustaistelijoita "kapinallisiksi" tai "terroristeiksi"? Lähes kaikkialla muualla maailmassa käytetään irakilaistaistelijoista ilmaisua "sissi" (guerilla), ei "kapinallinen" (rebel).
2.9.2004 suomalainen media surkutteli kahdentoista nepalilaisen, "tavallisten ei-poliittisten työläisten" teloittamista. Media ei kertonut, että teloitukset suorittanut Anvar a-Sunna -ryhmittymä syytti nepalilaisia yhteistyöstä yhdysvaltalaisten sotilaiden kanssa.
6.12. 2004 Helsingin Sanomat katsoi asiakseen surkutella Yhdysvaltain rahanmenoa Fallujan kaupungin jälleenrakentamisessa. Hellanlettas. Entä kaupungin tuhoaminen ja yli kahdensadantuhannen ihmisen kohtalo? Olisiko se ehkä ollut relevantimpi uutisen aihe?
15.1.2005 Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Leo Pugin pouolusti uutissivuilla Yhdysvaltain Irakissa suorittamaa valtausta ja kansanmurhaa ja pyysi Bushia jatkamaan samalla linjalla. Tällainen journalistinen järjettömyys on varmaan mahdollista vain suomalaisesssa valtamediassa.
31.1.2005 Suomen valtamedia kehui Irakin suurta äänestysaktiivisuutta ja sanoi sen olleen voiton Yhdysvalloille ja Yhdysvaltain nimittämälle väliaikaishallitukselle. Niin. Kaikki tiedot Irakista, myös äänestysaktiivisuus, tulevat amerikkalaisen uutissuodatuksen kautta. Yhdysvaltalainen WSWS -uutistoimisto kertoi mm. Samarran 400 000 asukkaan kaupungista, jossa äänestämässä kävi noin 1000 ihmistä. Suomalaisen valtamedian ja amerikkalaisen propagandan levittämä "tieto" 72 prosentin äänestysaktiivisuudesta on aivan varmasti virheellinen ja samalla tietoinen valhe.
Helmikuussa 2005 suomalainen valtamedia jatkoi hymistelyä Irakin "vaalien" erimonaisesta historiallisesta merkityksestä, vaikka lähes kaikki maailman muut mediat - jopa Yhdysvalloissakin - suhtautuivat lähinnä irvistellen koko prosessiin. Irakin "vaalit" olivat todellisuudessa yhtä rehelliset kuin Etelä-Vietnamin "vaalit" vuonna 1967.
19.2.2005 TVI:n illan pääuutislähetyksessä uutistenlukijan lause hänen kertoessaan Irakin miehittäjiä ja heidän tukijoitaan vastaan käydyistä päivän taisteluista: "Sunnimuslimien tarkoituksena on sisällissodan sytyttäminen". Tämä jokseenkin älytön ilmaisu lause lienee peräisin suoraan CIA:n valhegalleriasta. Samassa uutislähetyksessä ei kerrottu siitä, että samana päivänä taisteluissa oli kuollut kahdeksan amerikkalaissotilasta.
25.3.2005 Helsingin Sanomat väitti, etteivät irakilaiset halua enää taistella. Samana päivänä puhkesivat uudet rajut taistelut Fallujan jo kertaalleen tuhotussa kaupungissa. Aseellista miehitystä vastaan ei ole muuta keinoa kuin aseellinen taistelu ja sen irakilaiset toki ymmärtävät.
21.4.2005 Helsingin Sanomat toisti kuin papukaija Irakin kurdipresidentti Jalal Talabanin väitettä ruumiiden löytymisestä Madaenin kaupungin "panttivankidaraaman" jäljiltä. Autenttiset paikan päälä saadut tiedot osoittivat selvästi (Reuters, Al-.Jazeera ym.), että kyseessä oli ollut Irakin marionettihallituksen tehtailema peitetarina operaatiolle, jonka tarkoituksena oli pakkosiirtää alueen sunniväestöä muualle. Helsingin Sanomat yritti edelleen väittää "pankkivankidraamaa" ja "Tigrisistä löytyneitä ruumita" tosiasioiksi vastoin kaikkea autenttista paikallistasolta saatua tietoa.
Vuosina 2006/2008 suomalainen valtamedia on joutunut tunnnustamaan Bushin Irakin politiikan epäonnistumisen, mutta lähes kaikista maailman medioista poiketen ei edelleenkään aseta kyseenalaiseksi amerikkalaisjoukkojen länsäolon oikeutusta Irakissa.
Iran.
Helsingin Sanomat otsikoi 26.5.2003: "Riadin pommi-iskut kiristivät USA:n suhtautumista Iraniin". Juuri tällaista otsikointia Washington ja Pentagon haluavat ja olivat kenties tilanneet. Mitään yhteyttä Riadin tapahtumien ja Iranin välillä ei ole osoitettu. Helsingin Sanomat oikeuttaa ja edesauttaa tällä tavoin tietoisesti USA:n mahdollista tulevaa sekaantumista Iranin sisäisiin asioihin ja jopa mahdollista aseellista hyökkäystä.
Suomalainen media kertoi toukokuun lopussa 2003 yleisesti, että Iran suojelee Al-Qaedan jäseniä jetta Iranissa valmisteilla olevassa ydinvoimalassa on tarkoitus tuottaa ydinaseita. Kumpikin väite perustuu vain ja ainoastaan amerikkalaiseen propagandaan, jonka valheiden luulisi jo tulleen tutuksi toimittajillekin Jugoslavian, Afganistanin ja Irakin sotien jälkeen.
23.6.2003 Helsingin Sanomat väitti Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powellin sanoneen, että USA ei pyri yhteenottoon Iranin kanssa. Todellisuudessa medioille laajalti jaetussa tiedotteessa Colin Powell sanoo nimenomaan, että Yhdysvallat pidättää itsellään oikeuden (option) sotatoimiin. Miksi Helsingin Sanomat valehteli aivan selvässä asiassa?
27.9.2003 Helsingin Sanomat kertoi Iranista ehkä löydetystä rikastetusta uraanista. Mikä ihmeen uuutinen se on? Ydinvoimalat tarvitsevat uraania. Kyseessä oli todellisuudessa ilmiselvästi sodan valmistelu Irania vastaan. Helsingin Sanomat osallistuu tähänkin rikolliseen operaatioon yrittäessään oikeuttaa mahdollista tulevaa hyökkäystä.
11.10.2003 Helsingin Sanomat kertoi näyttävästi iranilaisnaisen saamasta Nobelin rauhanpalkinnosta. Lehti kiinnitti huomion Shirin Ebadin sinänsä aivan oikeisiin huomioihin naisten asemasta Iranissa. Helsingin Sanomat kuitenkin "unohti", että Shirin Ebad on esittänyt jyrkkää arvostelua USA:n taholta Iraniin kohdistuvaan imperialistiseen valtausuhkaan. Maailman muut mediat ovat tämän tärkeän aspektin huomioineet.
12.10. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa spekuloitiin Iranin "ydinaseen uhalla". Mitään näyttöä tällaisen aseen olemassaolosta ei ollut. Eivätkö HS:n pääkirjoitustoimittajat oppinet Irakin-hölmöilyistäään mitään?
12.11.2003 Helsingin Sanomat kirjoitteli jälleen sensaatiohakuisen jutun siitä, että Iran on "salaa" rikastanut uraania. Millä muulla tavalla ydinvoimaloita voitaisiin käynnistää?
1.1.2004 TV1:n uutisissa kerrottiin, että Iran ottaa kiitollisena vastaan Yhdysvaltain avun ja että maiden suhteet tässä yhteydessä paranevat. Todellisuudessa - kaikkien maailman muiden uutislähteiden mukaan - Iran otti USA:n avun vastaan sillä nimenomaisella maininnalla, että ilman myönteisiä konkreettisia poliittisia toimia Yhdysvaltain taholta maiden väliset suhteet eivät parane. (Israelin avuntarjouksenhan Iran hylkäsi suoralta kädeltä). 3.1.2004 Iran ilmoitti, että se tulee rajoittamaan Yhdysvaltain tarjoamaa katastrofiapua.
4.8.2004 Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa hehkutettiin Iranin "ydinaseiden uhkaa" täsmälleen samalla tavalla kuin jo valheeksi todettua Irakin "joukkotuhoaseiden uhkaa". Eivätkö suomalaisen valtamedian Washingtonia palvovat vastuuttomat hölmöt koskaan opi mitään?
9.3.2005 Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoittajat epäilivät Iranilla olevan ydianaseita. Kirjoittajat olivat kuulemma "Ulkopoliittisen instituutin Lähi-Idän tutkijoita". Tällaisella jokseenkin huvittavalla "arvovaltaistamisella" yritetään tarkoitushakuiset valheet saada näyttämään uaskottavilta.
Elokuussa 2005 suomalainen media levitti BBC:n kuvia Iranin ydinlaitoksista. Kuvien tarkka analyysi osoitti ne väärenöksiksi:
Ydinlaitoksen kuva on törkeästi ympätty muualta käsin perspektiivimuunnoksin väännettyyn ilmakuvaan, joka on otettu alhaalta lentokoneesta.Eli väärennetty tai "tekaistu" kuva. Tai jos parhain päin selitellään tätä huijausta: "kuvattu miltä se näyttäisi.."
Miksi BBC 2 vajosi näin alas? Mitkä ovat Paul Kenyonin vaikuttimet ? Vai oliko hänkin huijauksen uhri? Mistä kuvat ovat peräisin ? Jos he ovat viattomia, niin miksei kukaan huomannut mitään ?
Tässä on kyse on sentään maailmanlaajuisessa levityksessä olevasta dokumentista, jolla voi olla vakavat seuraukset. Eikö BBC tunne vastuutaan? Tässä on pelissä Iranin kohtalo, IAEA:n kohtalo, BBC:n dokumenttien maine. Voisiko Suomen Yleltä vaatia kriittisempää otetta ? (Ilmeisesti kohtuuton vaatimus).
Tammikuussa 2006 suomalainen valtamedia kautta linjan levitti "tietoa", jonka mukaan Iranin tavoitteena olisi ydinaseen valmistaminen. Mitään lähdeviitettä ei missään yhteydessä mainittu. Koko juttu oli pelkkää spekulaatiota, ei lainkaan "uutinen". Yhdysvaltoja ja sen lakeijoita vain harmitti Iranin voimakkuus ja se lienee suomalaisenkin median typerän käyttäytymisen syy.
Toukokuu 2006. Suomalainen valtamedia levitti "tietoa", jonka mukaan Iran olisi määrätty lopettamaan uraanin rikastaminen. Kyseessä on tietoinen valhe, jolla pyritään oikeuttamaan Yhdysvaltain haluama sota. Tosiasiassa YK:n turvaneuvosto ja sen ydinasejäsenmaat eivät olleet päässeet minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen. IAEA jatkoi asian selvittelyä, siinä kaikki...
Joulukuu 2006. YK:n turvaneuvosto sai aikaan käytännössä merkityksettömän Iranin vastaisen päätöslauselman, jonka suomalainen valtamedia tulkitsi Yhdysvaltain ja Israelin voitoksi. Päätöslauselman sisältö yksinkertaisesti väärennettiin mm. Helsingin Sanomien palstoilla. Todellinen sisältö oli luettavissa mm. Itar-Tassin ja Xinhuan sivuilta.
Vuosina 2006/2008 suomalainen valtamedia jatkoi amerikkalais-israelilaisen propagandan suoltamista, jolla edelleen pyrittiin oikeuttamaan hyökkäystä Iraniin. 25.1.2007 saatiin TV:ssa katsella israelilaisten tuottamaa lapsellista propagadafilmiä, jossa mm. marssitettiin esille "asiantuntijana" yhdysvaltalainen IAEA:n entinen toimihenkilö, jonka näkemykset olivat aivan päinvastaiset IAEA:n virallisesti julkistamiin tietoihin nähden. IAEA:n oikeista raporteista ei puhuttu sanaakaan.
Libanon.
Heinä-elokuu 2006. Israelin heppaisin tekosyin käynnistämä kansanmurha Libanonissa sai suomalaisen valtamedian lähinnä ihastelemaan Israelin asevoimia. Ajatustakaan keinotekoisesti synnytetyn konfliktin todella vaarallisista geopoliittisista syistä ei esitetty.
TV1:n uutistoimitus marssitti kuvaruutuun totuttuun tapaan suomalaisen "sotilasasiantuntijan", joka hymähti yliolkaisesti Syyrian mahdollisuuksille Israelin vastustajana mahdollisessa tulevassa sodassa. Hmm. Hizbollah kykeni kiistatta sotilaalliseen voittoon Israelin "voittamattomasta" armeijasta, joka elokuussa 2006 alkoi hinata tuhottuja panssariajoneuvojaan (yli 50 kpl) pois Libanonin alueelta.
Jos epävirallinen sotilaallinen järjestö kykenee tuollaiseen suoritukseen, niin entä Syyrian hyvin organisoitu valtiollinen armeija? Kyse ei sitä paitsi ole pelkästään materiaalista, vaan taistelutahdosta, jonka "asiantuntija" vastoin parempaa tietoaan jätti huomiotta.
Marraskuussa 2006 Helsingin Sanomat katsoi asiakseen väittää "asiantuntijoihin" vedoten, että Israelin heinäkuussa suorittama YK-kohteen Libanonissa tuhoaminen oli "vahinko". Tätä lapsellista lepertelyä ei edes yritetty tukea minkäänlaisilla faktoilla.
Toukokuussa 2007 suomalainen valtamedia tavanomaisine tyhmänsorttisine "asiantuntijoineen" väitti Libanonin uusien levottomuuksien olleen Syyriasta käsin järjestettyjä. Mitään perusteluita tälle Washingtonin tavoitteita palvelevalle propagandalle ei esitetty.
Afrikan unioni.
Afrikan unionin syntyminen 26.5.2001 Libyassa aiemmin suoritettujen ratifiointien perustalla on maailmanhistoriallinen uutinen. Se on samalla kirvelevä arvovaltatappio amerikkalaiselle imperialismille, joka vain viikkoa aikaisemmin oli tehnyt ehdotuksen Afrikan valtioiden keskinäisen yhteistoiminnan järjestämiseksi Yhdysvaltojen etuihin sopivalla tavalla. Asia huomioitiin maailman mitassa kaikissa suurissa medioissa, vaan ei Suomessa. Suomalainen media kertoi asiasta penseästi vasta heinäkuussa 2001.
Heinäkuussa 2002 pidettiin Etelä-Afrikassa Afrikan Unionin huippukokous, jonka voidaan katsoa onnistuneen yli odotusten. Yleisafrikkalainen anti-imperialistinen organisaatio oli toiminnallistunut sopusoinnussa Afrikan Yhtenäisyysjärjestön (OAU) säännöstön ja Afrikan valtioiden lakien kanssa.
Suomalainen media uskollisena läntiselle imperialismille vähätteli ja väänteli asiaa omituisin sanakääntein: "AU on vasta toivomuslista", "kokous päättyi sekavasti" jne.
Vuoteen 2004 mennessä Afrikan unionista kaikkine toimivine elimineen on muodostunut vahva pan-afrikkalainen ja anti-imperialistinen voimatekijä. Tästä tosiasiasta suomalainen media vaikenee.
Joulukuu 2004. Afrikan unioista juontaa Venezuelan kautta yhteys syntymässä olevaan Etelä-Amerikan unioniin. Muammar Gaddafin ja Hugo Chavezin yhteistyöstä on maailman medioissa kerrottu myötämielisellä kiinnostuksella. Suomen mediassa ei halaistua sanaa.
Helmikuu 2005. Muammar Gaddafi jyrähti henkilökohtaisesti ja Afrikan unionin koko arvovallalla YK:n pääsihteeri Kofi Annanin vaaralliselle esitykselle NATO:n ja EU:n puuttumiseksi Sudanin asioihin. Maailman mediat huomioivat tämän historiallisesti merkityksellisen lausunnon, vaan ei tietenkään Suomen valtamedia.
Toukokuussa 2007 Afrikan unioni eteni Kiinan tuella YK:n kanssa rakentavaan sopimusvaiheeseen Sudanin Darfurin kriisin ratkaisemisessa. Ei sanaakaan suomalaisessa valtamediassa.
Sudan.
Elokuu 2007. Suomalainen media toitotti YK:n Darfur-rauhanturvajoukkoja koskevan päätöksen uutisoinnin yhteydessä, että "Kiina janoaa Sudanin öljyä". Koko Darfur-jupakan taustalla ovat välillisesti tai välittömästi kuitenkin nimenomaan länsivaltojen uuskolonialistiset pyrkimykset, jotka Afrikan unioni ja Libya onnistuivat tässä yhteydessä torjumaan. Kiina investoi tilanteiden mukaan Afrikkaan, mutta ei länsimaiden tavoin halua välittömiä voittoja, ei öljyn muodossa eikä muutenkaan.
Maaliskuu 2009. Suomalainen valtamedia riekkui Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Sudanin presidenttiä vastaan nostamalla syytteellä "rikoksista ihmisyyttä vastaan". Tapaus lienee verrattavissa Solobodan Milosevicia vastaan aikanaan tehtailtuihin syytteisiin. Sudanillakin on strategisesti tärkeitä luonnonvaroja ja maan sijainnilla on erityistä geopoliittista merkitystä.
Venäjä.
10.8.2001 Helsingin Sanomat antoi ymmärtää, että Venäjän presidentti olisi myöntynyt uuden yhdysvaltalaisen laaja-alaisen ohjusjärjestelmän rakentamiseen. Totuus on, että Vladimir Putin ei ole asettenut vastustamaan uudentyyppisten amerikkalaisten ohjusten kokeilua, mutta Venäjä pitää periaatteessa kiinni vuoden 1972 ABM-sopimuksesta. Asia on vahvistettu moneen kertaan, viimeksi Venäjän federaation ja Korean demokraattisen kansantasavallan välisessä yhteistyöasiakirjassa.
Suomen TV-uutisten mukaan 16.6.2001 Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien tapaaminen sujui ystävällisissä merkeissä. Samaa toistellaan edelleenkin. Todellisuudessa NATOn laajentumispyrkimykset Itä-Eurooppaan on aiheuttanut suurvaltojen välien radikaalin kiristymisen. Venäjä hylkäsi suoralta kädeltä ja pysyvästi NATO:n "yhteistyötarjoukset".
Associated Press on yksi länsimaiden suurimmista uutistoimistoista. AP:n presidenttien tapaamista kesäkuussa 2001 koskeva uutinen on toisenlainen:
Putin oli varautunut tapaamiseen ottamalla mukaansa 47 vuotta vanhan neuvostoliittolaisen asiakirjan.
Venäjän suhtautuminen Yhdysvaltoihin ja NATOon nojautuu Putinin mukaan edelleen tuossa julkilausumassa ilmaistuun periaatteeseen:
"Katsokaas, tässä on kysymys sotilaallisesta järjestöstä. Se liikkuu suoraan kohti kohti rajojamme. Miksi?"
Tämä on Putinin kanta edelleen vuonna 2004. Ja se on sitä vielä tiukemmin USA:n rikollisen Irakin-hyökkäyksen jälkeen.
"Ystävällisiin keskusteluihin" liitettiin samassa uutislähetyksessä Venäjän heikko taloudellinen tilanne ikäänkuin osoittamaan maan huonoa sotilaallista suorituskykyä. Venäjällä on kuitenkin edelleen vankka varusmiesarmeija ja aseistus, joiden voimaa on vaikea mitata rahassa. Lisäksi Venäjä ja jälleen sosialismiin suuntautuneet Moldavia ja Valko-Venäjä ovat muodostamassa valtioliiton ohella myös sotilasliittoa, johon liittynee muitakin Itä-Euroopan valtioita. Tällaisista asioista on tietoa saatavissa internetistä ja monista länsimaisistakin medioista, vaan ei suomalaisesta valtamediasta. Vuonna 2002 -2004 idän ja lännen välit ovat edelleen ja näillä näkymin tulevaisuudessakin vaarallisen kireät. Sitä ei suomalainen media kerro.
Päinvastoin. Helsingin Sanomien mukaan maaliskuussa 2002 Venäjän presidentti suhtautui suopeasti NATO:n läsnäoloon rajoillaan. Kyseessä oli tarkoituksellisesti kokonaisuudesta irroitettu Putinin lausuma. Todellisuudessä Putin on samalla kannalla kuin Venäjän ulko- ja puolustusministerit, jotka suhtautuvat NATOon ja sen laajenemiseen avoimen vihamielisesti. He ovat myös mm. tuominneet Jugoslavian entistä presidenttiä vastaan käynnistetyn poliittisen "oikeudenkäynnin" nimittäen sitä NATOn järjestämäksi "ilveilyksi".
Suomalainen media kuvasi NATO:n ja Venäjän keskinäisiä neuvotteluita ja yhteistyösopimuksia toukokuussa 2002 historiallisiksi siinä mielessä, että ne lopulta hautaisivat edelleen piilevänä jatkuvan kylmän sodan. Todellisuus on karumpi. Näiden kahden valtion välinen antagonismi ei ole poistunut. Hymyjen ja kädenpuristusten jälkeen palataan arkeen, jossa ristiriidat säilyvät.
Toukokuussa 2002 Yhdysvaltain presidentin Euroopan-vierailun aikana suomalainen media hehkuttiYhdysvaltain ja Venäjän hyviä suhteita ottamatta huomioon, että etenkin Venäjällä ankaran tiedotussensuurin olosuhteissa mihinkään sieltä saatuihin hallituslähteiden tietoihin ei voi luottaa. Todellisten tutkimusten mukaan valtaosa venäläisistä suhtautuu Yhdysvaltoihin epäluuloisesti ja vihamielisesti. Mitkään objektiiviset ristiriidat näiden kahden valtion välillä eivät ole poistuneet. "Ystävyydestä" lepertely palvelee sekä amerikkalaisen, venäläisen että suomalaisenkin kapitalismin merkillisiä propagandistisia tarkoituksia.
NATO:n toimisto Moskovassa ei ole mikään uutinen. Se on tarkoituksenmukainen instituutio samassa mielessä kuin "kuuma kinja "aikanaan Neuvostoliiton ja USA:n välillä. Puheet Venäjän osallistumisesta NATO:n päätöksentekoon ovat joutavia spekulaatioita. Todellisuudessa Pentagon pyrkii johdonmukaisesti käskyvallan yhä täydellisempään keskittämiseen.
Uusi ydinasesopimus merkitsee osin ABM-kiistan päättymistä, mutta se ei poista kahden suuren ydinasevaltion edelleen ihmiskunnan tuhoamiseen riittävien monikärkisten strategisten ydinohjusten olemassaoloa. Uudella sopimuksella ei ole mitään uutta periaatteellista merkitystä.
"Ystävyyteen" ei oikein sovi NATO:n uhkaava läsnäolo Venäjän rajoilla eikä Venäjän ja useiden Aasian valtioiden keskeinen sotilasliittouma, jota kiirellä valmistellaam toimintakuntoon. Kiina, Venäjä, Kazakstan, Tadzikistan. Kirgistan ja Uzbekistan ja ovat liittyneet tähän taloudelliseen, poliittisen ja sotilaalliseen yhteistyöjärjestöön, joka kattaa suuren osan Euraasian pinta-alasta ja neljänneksen maailman väestöstä.
26.1.2003 Helsingin Sanomat julkaisi laajan kolumnin, jossa ilmeni lehden toimituksen katkeruus Venäjän yhä voimistuvalle NATO- ja USA- vastaiselle asenteelle. Ei tämä totuus kuitenkaan kirjoittelusta miksikään muutu.
Huhtikuusssa 2003 Irakin sota eturistiriitoinen, näkemysten vastakkaisuuksiin ja venäläisiin kodistuneine väkivaltaisuuksineen Irakissa ei todellakaan parantanut Venäjän ja USA:n suhteita.
21.9.2003 Helsingin Sanomat repäisi jälleen kerran esille myytin "Stalinin vainoista". Ruumiita kun löytyy Venäjältä toki paljonkin. On kuitenkin siten, että Venäjän sisällissota jatkui käytännössä toisen maailmansodan alkuun saakka. Kaikilla sotilailla oli punaiset kauluslaatat, mutta osa oli "retiisejä", punaisia päältä, valkoisia sisältä. Näiden ryhmittymien keskinäiset yhteenotot ovat todennäköisimmin joukkohautojen taustalla. Stalinilla oli tietenkin oma vaikeasti tulkittava osuutensa tässä prosessissa, mutta ilmaisu "Stalinin vainot" on länsimaisen propagandan tuotetta.
Venäjällä suoritettujen galluphaastattelujen mukaan Stalin on edelleen yksi suosituimmista venäläisistä maan koko historian mitassa. Tämä fakta on räikeässä ristiriidassa Suomessa levitettyyn propagandaan nähden.
27.9.2003 Helsingin Sanomat väitti Putinin suhtautuvan Irakin tilanteeseen "sovinnollisesti". Alla näyte tästä "sovinnollisuudesta":
Venäjän presidentti Vladimir Putin suoritti historiallisesti merkityksellisen valtiovierailun Kiinaan 14. - 16.10.2004. Maailman rehellisemmät valtamediat kertoivat asiasta jopa näyttävästi. Suomalainen media vaikeni asiasta täysin. Miksi?
Lokakuussa 2004 suomalainen media ja valtaeliitti hyssyttelivät olemattomiin rehellisen venäläisdiplomaatin kriittiset arviot Suomen ja Venäjän välisistä suhteista. Todellisuudessa Suomi EU:n jäsenenä, NATO:n tosiasiallisena liittolaisena ja Yhdysvaltain politiikan tukijana ei todellakaan nauti suurta arvostusta Kremlissä. Venäjällä näihin läntisiin elementteihin ja monien mielestä niihin liittyviin todellisiin uhkakuviin suhtaudutaan ei vain kriittisesti, vaan jopa vihamielisesti.
Marraskuussa 2004 suomalainen TV alkoi lukuisin ajankohtaisohjelmin ja dokumenttiohjelmin järjestelmällisesti ryöpyttää Venäjän presidenttiä. Tarkoituksena lienee Putinin hallituksen demonisoiminen, koska Putin on vastoin läntisten tahojen tahtoa pistänyt venäläisiä suurkapitalisteja asianmukaisesti kuriin. Putin korostaa, että Venäjä ei ole myytävänä.
3.11.2004 Yhdysvaltain vaalien yhteydessä suomalainen media väitti Putinin olleen hyvillään Bushi valinnasta, koska "heillä on yhteinen terorismin vastainen sota". Väite on lähinnä poliittisesti tarkoitusperäisen mielikuvituksen tuotetta. Tsetsenialla ei ole mitään tekemistä Bushin hallinnon manipuloimien Osama bin Laden -tyyppisten uhkakuvien kanssa.
5.12.2004 Venäjä, Intia ja Kiina päättivät New Delhissä laajapohjaisen yhdysvaltalaisen imperialismin vastaisen rintaman muodostamisesta. Tästä historiallisesti erittäin merkityksellisestä tapahtumasta kirjoitti näkyvästi muiden muassa pakistanilainen päivälehti Asian Age. Suomalaisessa mediassa ei taaskaan halaistua sanaa.
13.2.2005 Helsingin Sanomat julkaisi aukeamallisen tietämättömyyttä, keskinkertaisuutta ja asenteellista pahantahtoisuutta "analysoidessaan" Venäjän nykytilaa. Ei maailma rakennu erilaisisista -ismeistä koostuvasta jokaisen kirjoittajan omien mielikuvien mukaisesta kaaoksesta, vaan ensisijaisesti selkeistä luokkarakenteista, valtiollisista ja tuotannollisista organisaatiorakenteista sekä taloudellisista tekijöistä, tässä tapauksesssa erityisesti taloudellisista ristiriidoista. Toimittajalta olisi voinut edellyttää edes valtio-opin approbaturia.
Maaliskuussa 2005 Venäjän hallitus saavutti alueellisen sotilaallisen voiton Tsetseniassa. Tässä yhteydessä tsetseenikapinallisten johtaja sai surmansa. Suomalainen media teki kaikkensa kääntääkseen asian päälaelleen: Vladimir Putinin voitto olikin yhtäkkiä hänen tappionsa. Syy tähän vääristelyyn lienee ollut se, että Putinin ja läntisten poliittisten voimien edut ovat yhä jyrkemmässä ristiriidassa keskenään ja että Putinin halventaminen kaikin propagandistisin keinoin oli tarkoituksenmukaista.
Heinäkuu 2006. Suomalainen media levitti lapsellista hyshys -höpötystä Venäjän ja Yhdysvaltain erinomaisista suhteista Pietarissa pidetyn G8-kokouksen yhteydessä. Sen sijaan mm. yhdysvaltalainen Associated Press ja arabimaiden Al-Jazeera tiesivät kertoa vakavista erimielisyyksistä Vladimir Putinin ja George W. Bushin välillä. Bush yritti Venäjän WTO-jäsenyydellä kiristää Putinilta tukea mm. Yhdysvaltain ja Israelin rikollisille toimille Lähi-Idässä. Putin suhtautui tähän kiristysyritykseen jyrkän kielteisesti ja halveksivasti, minkä hän myös selvästi sanoi.
Vuoden 2006 lopulla suomalainen valtamedia levitti lapsellisia tarinoita siitä, kuinka Venäjän presidentti kuulemma on murhauttanut poliittisia vastustajiaan. Ei ainoatkaan todistetta, ei mitään faktaa, ainoastaan pelkkiä vainoharhaisia ja vihamielisiä syytöksiä, joita ei ainakaan tässä muodossa esiintynyt missään muissa maailman medioissa.
Vuoden 2007 toukokuussa suomalainen ja EU-media yleensä itkivät ja parkuivat Venäjän "ihmisoikeus- ja demokratiatilannetta", vaikka tosiasiassa suuren surun aihe oli se, ettei Venäjä ei aio lahjoittaa luonnonvarojaan EU:lle, joka pyrkii lisäksi toimimaan Washingtonin etujen ajajana Euroopassa. Mitä "demokratiaan" tulee, EU:n tekopyhä poliittinen näennäisdemokratia ei kestä lähempää tarkastelua sekään.
Kesäkuussa 2007 Yhdysvaltain Eurooppaan suunnittelemat ohjusasemat aiheuttivat globaaliluonteisen kriisin, jossa toisella puolella ovat Venäjä ja Kiina ja toisella puolella Yhdysvallat. Helsingin Sanomille ei tuottanut mitään ongelmaa syyttää Venäjää Yhdysvaltain suunnitelmista. Lehti julkaisi myös Washingtonin lapsellisia propagandasepustuksia, joiden mukaan nuo ohjukset olisi muka tarkoitettu "Pohjois-Korean ja Iranin taholta tulevaa uhkaa" vastaan.
22.2.2007 Helsingin Sanominen pääkirjoitustoimittaja katsoi asiakseen ilmoittaa, että Yhdysvaltain Puolaan ja Tsekkiin sijoitettaviksi suunnittelemat ohjukset ovat "vaarattomia". Ai jaa. Että "vaarattomia" ohjuksia... Uskoo ken jaksaa.
26.3.2007 TV1 esitti Marin tasavaltaa koskevan ohjelman, jonka olisi odottanut olevan mielenkiintoinen asia- ja kulttuuriohjelma. Vaan kun ei ollut. Se oli ala-arvoinen tavanomaista länsimaista valmistustapaa ja -kaavaa noudattava Venäjä-vihamielinen propagandatekele, johon sisältyi myös selvää historian vääristelyä.
Kesäkuussa 2007 G8 -maiden kokouksen yhteydessä suomalainen valtamedia yritti vääristää Venäjän ja Yhdysvaltain suhteita väittämällä niitä suorastaan hyviksi. Tosiasiassa Venäjä ei antanut Yhdysvalloille periksi missään meneillään olleessa vakavassa kiistassa. Vakavien ristiriitojen piilotteleminen on merkillistä; kenen etua se oikeastaan palvelee?
Elokuu 2007. Georgian ja Etelä-Ossetian kiristyneisiin väleihin liittyi ilmatilanloukkausvälikohtaus, jossa kaikkien saatavilla olevien todisteaineistojen perusteella Georgian ilmavoimien sotilaskone loukkasi Etelä-Ossetian ilmatilaa ja ampui suutariksi jääneen ohjuksen, joka putosi Georgian puolelle rajaa. Georgia syytti tapahtumasta Venäjää. Helsingin Sanomien versio tapahtumasta oli tyypillinen: Venäjähän se tässä syyllinen on; varmemmaksi vakuudeksi marssitettiin esille tavan mukaan suomalainen "asiantuntija" Stefan Forss, joka vakuutti vakaumuksen syvällä rintaäänellä - kuin keitetystä lampaanpäästä - että tämä on sitä "venäläisten johdonmukaista toimintaa". Lisäksi HeSan sepitelmässä viitattiin Associated Pressin uutiseen, jossa puolestaan ei ollut tällaisia lapsellisia poliittisia kannanottoja.
Tammikuu 2008. Suomalainen valtamedia kertoi Venäjän valmiudesta käyttää kaikkia sotilaallisia keinoja alueellisen koskemattomuuden ja itsenäisyyden turvaamiseksi, mutta väitti kyseessä olevan vanhan sotilasdoktriinin. Asia ei ollut näin. Kyseessä oli vakava viesti Yhdysvalloille Eurooppaan suunniteltujen amerikkalaisohjusten vuoksi. Suomalainen valtamedia ei liioin hiiskahtanyt sanakaan Venäjän liittolaisista CSTO-puolustusliitosta, vaikka venäläisissä medioissa tilanne oli tuotu esille asianmukaisesti.
Helmi-maaliskuu 2008. Jatkuvaa suorastaan ryssävihaa uhkuvaa propagandaa erityisesti TV-ohjelmissa, uutiset mukaan lukien. Miksi ihmeessä?
Elokuussa 2008, Georgian tapettua tykein ja kranaatinheittimin pari tuhatta Venäjän kansalaista Etelä-Ossetiassa, suomalainen media ryhtyi parkumaan Venäjän puolustuksellisten toimien vuoksi. Limbo oli taas Yle, joka muun muassa marssitti kuvaruutuun Suomessa asuvan "georgialaisen asiantuntijan" jonka avulla yritettiin asioita kääntää päälaelleen ja muuttaa mustaa valkoiseksi. Georgian ja Etelä-Ossetian status quo perustui vuonna 1994 allekirjoitettuun rauhansopimuksen, joka vain ja ainoastaan Gerorgia yksiselitteiesti oli hyökkäyksellään rikkonut.
Elokuu 2008. Venäjän tunnustettua sille YK:n peruskirjan mukaisesti kuuluvalla oikeudella Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden yltyi suomalaisen valtamedian kirkuva valehtelu äärimmäsyyksiinsä. Ryssävihaa viimeisen päälle, tosiasioista lainkaan piittamatta. Ylen uutiset mm. väitti ihan tosissaan, että "koko maailma tuomitsi Venäjän menettelyn". Kovin on pieni Ylen ja Bushin maailma...
Vuoden 2008 lopulla ja vuoden 2009 alussa NATO-hysteerikot saivat runsaasti ohjelma-aikaa Ylessä ja palstatilaa HeSassa ryssävihan lietsomiseen.
Valko-Venäjä.
5.5.2004 Helsingin Sanomien Mika Parkkonen kirjoitti typerän ja asiattoman häväistyskirjoituksen Velko-Venäjästä. Aitoon porvarilliseen tyypiin hän kiinnitti huomiota lähinnä väestön dollareissa ilmaistuihin palkkoihin. Valko-Venäjällä on kuitenkin oma valuutta ja se on ainoa kelvollinen ostovoiman mittari. Elintarvikkeiden ja asuntojen hinnat on tässä uudelleen neuvosto-organisoituneessa valtiossa säännelty.
12.7.2004 Helsingin Sanomat katsoi asiakseen julkaista vieraskynä-palstalla Bushin lapsellista "pahuuden akseli" -ajatusmaailmaa tarkoituksellisesti tukevan artikkelin "Valko-Venäjä tukee terroristeja". Kirjoittajina olivat yhdysvaltalaiset "tutkijat".
16.10.2004 Helsingin Sanomat kirjoitteli omiaan Valko-Venäjän vaaleista. Muutamia huomautuksia: Valko-Venäjällä ei voida pitää "parlamenttivaaleja", koska maalla on neuvosto-organisaatio. Korkeimman neuvoston vaalit ovat täysin eri asia kuin parlamenttivaalit. Lukashenkon (ei Lukashenka) kansalaisten perusetuja ajava politiikka on saanut maassa laajan kannatuksen eikä ilmoittuja kannatuslukuja ollut syytä epäillä. 18.10.2004 suomalainen mediaeliitti yritti jokseenkin lapsellisin vilppisyytöksin mitätöidä Lukashenkon ylivoimaisen vaalivoiton.
Venäjä ja Valko-Venäjä solmivat epävirallisen valtioliittosopimuksen helmikuussa 2005. Sopimuksen historiallista merkitystä ei kukaan voi kieltää. Paitsi suomalainen media, joka ei ole ollut juuri huomaavinaan koko asiaa.
Tammikuussa 2007 suomalainen valtamedia höpötti Venäjän ja Valko-Venäjän kaasuriidan vuoksi hajoavasta "liittovaltiosta". Todellisuudessa kyse on de facto valtioliitosta, ei keskusjohteisesta liittovaltiosta. Valtioliitossa voi olla taloudellisia eturistiriitoja, vaikka mailla onkin yhteinen ulko- ja puolustuspolitiikka.
12.2.2007 Suomen TV esitti lapsellisen parjausohjelman Valko-Venäjästä "Euroopan viimeisenä diktatuurina". Ei tullut toimittajille mieleen, että kaikista Itä-Euroopan maista Valko-Venäjällä on mm. alhaisin rikollisuus, alhaisin työttömyys eikä muille alueen maille tyypillistä köyhyyttä ole enää käytännöllisesti katsoen lainkaan.
Toukokuussa 2008, jolloin Valko-Venäjän ja Yhdysvaltain välit olivat kiristyneet äärimmilleen Valko-Venäjän kieltäydyttyä alistumasta Yhdysvaltain ja Euroopan unionin esittämiin sisäisiin asioihinsa liittyviin ja ulkopolitiikasta lähtöisin oleviin imperialistisiin vaatimuksiin, Washingtonin puudeli Yle ja taannoin "edistyksellisenä" esiintynyt Voima-lehti suorittivat törkypropagandaiskun Valko-Venäjää ja samalla Valko-Venäjän ja Venäjän välistä valtioliittoa vastaan. Kyseessä oli ajoituksesta päätellen tilaustyö.
Lokakuussa 2008 Suomen ulkoministeri Alexander Stubb vieraili Valko-Venäjällä ilmeisesti aivan rakentavassa mielessä. Suomalaine media käänsi kuitenkin kaikki hänen Valko-Vneäjän presidentin kanssa käymiensä keskusteluiden sisällön jokseenkin päälaelleen. Huolimatta 28.9.2008 pidettyjen vaalien moninkertaisesti varmistetusta vilpittömyydestä ja tulosten oikeellisuudesta Helsingin Sanomat mm. jaksoi jollottaa vanhaa virttään "vaalivilpistä" ilman vähäisimpiäkään perusteita.
Georgia, Etelä-Ossetia, Abhasia.
Georgian hyökättyä Etelä-Ossetiaan 8.8.2008 ja tapettua siellä suuren määrän siviileitä suomalainen valtamedia aloitti hillittömän valehtelun, jossa hyökkääjä olikin yllättäen kansalaisiaan puolustamaan tullut Venäjä ja Georgia-poloinen vain julman hyökkäjaän viaton uhri.
Melko lyhyessä ajassa jopa läntiset suuret mediat vahvistivat asian todellisen laidan ja suomalaisen valtamedian oli pakko vähitellen antaa periksi. Väärät mielikuvat oli kuitenkin jo luotu. Se kai oli tarkoituskim.
Uzbekistan.
Helsingin Sanomat kertoi 27.11.2005, että Uzbekistan, joka juuri oli häätänyt Yhdysvaltain lentotukikohdan alueeltaan, oli kukistanut "verisesti" kapinan toukokuussa 2005. Näinhän se periaatteessa onkin, joskin käytetty väkivalta oli varsin vähäistä. HS "unohti" kuitenkin mainita, että prosessin lähtökohtana oli yhdysvaltalaistahojen lietsomat levottomuudet, joista on saatavilla oikeuden pöytäkirjat ja valaehtoiset todistukset. Juuri siksi Uzbekistan hääti amerikkalaissotilaat.
Irlanti.
Mediatempuilla englantilainen imperialismi Pohjois-Irlannissa on saatu näyttämäään uskonnolliselta kiistalta. Puhutaan "protestanteista ja katolisista". Irlantilaiset itse käyttävät todellisuutta vastaavia ilmaisuja "unionistit ja kansallismieliset".
Chile.
Chilen presidentin Suomen-vierailun yhteydessä helmikuussa 2002 media loi sellaisen mielikuvan, että nykyinen "sosialistinen" presidentti edustaa "demokratiaa". Tosiasia kuitenkin on, että nykyinen sosialidemokraattinen valta periytyy suoraaan Augusto Pinochetilta, ei Salvador Allendelta. Chile on amerikkalaisjohteisen uusliberalismin tiellä, ei demokratian ja sosialismin tiellä, kuten TV-uutiset hehkutti.
Venezuela.
Suomalainen media kertoi huhtikuussa 2002 Venezuelan demokraattisesti valitun presidentin syrjäyttämisestä ikäänkuin Venezuelan kansalaisten tahdon mukaisena tapahtumana. Todellisuudessa kyse oli CIA:n masinoimasta äärioikeistolaisesta kansanliikkeestä ja sotilaskaappauksesta Chilen malliin. Helsingin Sanomien asenteellisuutta kuvasti pääkirjoituksen lause "Mikähän presidentti Chavez luuli saavuttavansa, kun hän käski ampua väkijoukkoon". Mitähän Suomen presidentin kuviteltaisiin tekevän, mikäli presidentinlinnaa lähestyisi aseistettu väkijoukko, joista osan havaitaan lisäksi olevan ulkomaalaisia? Helsingin Sanomien mukaan poliisien tulituksessa sai surmansa useita ihmisiä. Se pitää sinänsä paikkansa. Lehti jätti kuitenkin mainitsematta, että kuolleet olivat Chavezin kannattajia, eivät hyökkääjiä. Tapahtumien kulku on todenmukaisina luettavissa esimerkiksi yhdysvaltalaisesta Los Angeles Timesista sekä muistakin amerikkalaislehdistä. Miksi ei Helsingin Sanomista? '
Helsingin Sanomilla on tapana toitottaa "laillisten" menettelytapojen puolesta. Venezuelan tapauksessa se menetteli pääkirjoituksessaan täsmälleen päinvastoin. Todettakoon kuitenkin, että uutisissaan 17.4. Helsingin Sanomat rehellisesti totesi kaappausyrityksen yhdysvaltalaisen alkuperän.
9.2.2003 Helsingin Sanomat otsikoi: "Lakon köyhdyttämä Venezuela tarraa ulkomaan valuuttaan". Tosiasiassa Venezuelan hallituksen tarkoitus on nimenomaan lopettaa pysyvästi riippuvuus ulkomaisesta valuutasta. Lehti jatkaa: "....lakko käytännnössä ohi öljyalaa lukuunottamatta". Venezuelassa ei kuitenkaan ole ollut HS:n tarkoittamaa yleislakkoa, vaan nimenomaan öljyntuotannon lakko, joka nyt oli ohi. New York Times myönsi katkerana, että vasemmistolainen presidentti Hugo Chavez oli voittanut tämän kamppailun. Helsingin Sanomat yritti kääntää asian ylösalaisin.
15.8.2004 Hugo Chavez voitti hänen kaatamisekseen järjestetyn kansanäänestyksen selvällä äänten enemmistöllä: 58%. Reuters kertoi asian todenmukaisesti, ilman kommentteja. Osa suomalaisesta valtamediasta sen sijaan höpötti "vaalivilpistä" ilmeisesti siksi, että Chavezin voitto oli raskas isku George W. Bushille, jolle löytyy vaikutusvaltaisia tukijoita Suomen valtaeliitin piirissä.
Joulukuun alussa 2004 Hugo Chavez suoritti historiallisesti poikkeuksellisen tärkeän vierailun Libyaan. Ei sanaakaan suomalaisessa mediassa.
14.2.2005 Venezuela ja Brasilia allekirjoittivat historiallisesti erittäin tärkeän laaja-alaisen yhteistyösopimuksen, ns. strategisen liiton. Ei sanaakaan suomalaisessa mediassa, ilmeisesti koska tämän liiton muodostuminen on vakava takaisku Yhdysvaltojen pyrkimyksille latinalaisessa Amerikassa. Sen sijaan HeSa julkaisi tuona ajankohtana puolen sivun mittaisen tunnetta tihkuvan kirjoituksen nunnan murhasta Brasiliassa. Jos ei tämä ole kansalaisiin suunnattua tahallista todellisuuden vääristämistä, niin mikä sitten?
13.3.2005 Helsingin Sanomien oli vihdoin pitkin hampain pakko myöntää Hugo Chavezin, Venezuelan ja latinalaisen Amerikan bolivaarisen vallankumouksen menestys. Tietoisin valhein asiaa kuitenkin vääristeltiin: "Venezuelalla ei ole omaa öljynjalostustoimintaa". Todellisuudessa maassa toimii venezuelalais-ranskalaisia yhteisyritykisä tällä tuotannon alueella. "Hugo Chavez on diktaattori, joka yritti sotilasvallankappausta vuonna 1998". Todellisuudessa Chavez on valittu presidentiksi suurella äänten enemmistöllä ja hänen kannatuksensa kasvaa yhä. Siitä, että CIA yritti pakkokeinoin syrjäyttää hänet vuonna 2002 ja että yritys epäonnistui, ei kerrottu mitään. HeSalle tuli myös hätä käteen maailmakapitalismin kärsiessä takaiskuja latinalaisessa Amerikassa. Lehti väitti, ettei Chavez pyri sosialismiin. Ei pidä paikkaansa. Kyllä hän pyrkii.
Tammikuu 2007. Helsingin Sanomille Hugo Chavezin astuminen uudelle virkakaudelle oli kauhistus. Ilmoitus Venezuelan tärkeiden tuotannonalojen kansallistamisesta kirvoitti Helsingin Sanominen pääkirjoitustoimittajat ja uutistoimittajat itkuun ja parkuun, joissa sekä Venezuelan että koko latinalaisen Amerikan muuttuva todellisuus sai todellisuuden sijasta ihan ikioman helsinginsanomalaisen tulkinnan...
Huhtikuu 2007. Yhteiskunnallistamisten ja sosialististen tavoitteiden siivittämän Venezuelan kansalaisten kannalta kaikkien arvoiden mukainen - jopa IMF:n myöntämä - menestys harmitti Helsingin Sanomia niin paljon, että lehden piti väenväkisin julkaista lapsellinen negatiivinen propagandajuttu 6.4.2007. Sama toistui vihaa ja asenteellista propagandaa uhkuvassa artikkelissa 7.5.2007. Voi hellanlettas näitä toimittajanrääpäleitä...
Kolumbia.
TV-uutiset 10.8.2002: "Kolumbian kansa on valinnut kovan linjan presidentin palauttamaan maahan järjestyksen."
Kolumbialaiset tietävät varsin hyvin tavan, millä vaalit järjestettiin ja miten ihmiset pakotettiin useissa tapauksissa aseilla uhaten äänestämään "kovan linjan" miestä.
Tavallisesti porvarillinen media kirkuu hysteerisesti vaatimusta "demokraattisista" vaaleistaa ja vaalitarkkalijoista ym. Miksei nyt?
15.9.2003 Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla Michael Shifter kertoi presidentti Uriben tuovan uuttaa toivoa Kolumbiassa. Hänellä on kuulemma erikoinen johtamistapa. Niin aina. Maailman kaikki ihmisoikeusjärjestöt ja jopa konservatiivisetkin yhdysvaltalaispolitiikot ovat kiinnittäneet huomiota Uriben hallintokauden aikana kiihtyneisiin kuolemanpartioiden iskuihin ja Kolumbian väkivaltakierteen pahenemiseen. Millä ihmeen perusteella HS "vieraskynänsä" valitsee?
17.3.2008 HeSan Tiina Rajamäki kirjoitti puutaheinää Kolumbian FARC-sissien muka huonosta tilanteesta ja rääpi Venezuelan ja Kolumbian parantuneita suhteita täysin totuudenvastaisella tavalla. Että semmoista Washingtoninpalvontaa edelleen.
Kuuba
10.5.2007 TV1:n pääuutisissa kerrottiin "uutisena" Miamin kuubalaispakolaisten suulla, että "Kuuban kommunismi romahtaa Castron jälkeen". "Uutisessa yksiselitteisesti toivottiin Fidel Castron kuolemaa. Mitä helvetin journalismia tällainen on? Oikeasti sivistyneen valtion mediat eivät tällaista supertörkyä koskaan julkaisisi.
Kesäkuu 2007. YK:n ihmisoikeusneuvosto poisti yksimielisellä päätöksellään Kuuban ihmisoikeuksien loukkaajien "mustalta listalta". Voi sitä Helsingin Sanomien itkua ja parkua jälleen... vaikka edes EU-maat eivät vastustaneet päätöstä.
Tammikuu 2008. YleTV1 esitti Kuubaa koskevan lapsellisen propagandaohjelman, jossa "yhdysvalatalaisasiantuntija" sanoi, ettei Kuuba voi olla "demokraattinen" koska 609 vaalipiiristä valitaan 609 edustajaa. Olisiko edes valtio-opin approbatur paikallaan niin "yhdysvaltalaisasiantuntijalle" kuin suomalaisille ohjelman tekijöillekin? Kuuba ei suinkaan ola ainoa maa, jossa on ns. yhdenmiehen vaalipiirit. Demokratian kannalta ei asiassa ole teknisesti mitään huomauttamista. Samassa ohjelmassa joku Miamin kuubalainen rukoili siunausta Bushin perheelle...
Maaliskuu 2008. Yle TV1 esitti jälleen absurdin, valheita ja pahantahtoista propagandaa sisältänen Kuuba-ohjelman. Mitä ihmeen järkeä tuollaisessa mediatoiminnassa on?
Nicaragua.
28.3. ja 29.3.2007 saatiin Suomen TV:ssä nähdä harvinaisen lapsellinen Nicaraguaa käsittelevä "dokumenttiohjelma", jossa arvosteltiin typerällä yksilötasolla maan sekä 1980-luvun hallitusta että nykyistä sandinistihallitusta. Ohjelman viesti oli selvä: "Ei pidä pyrkiä irti Yhdysvaltain määräysvallasta". Kuitenkin etenkin nykyinen Daniel Ortegan hallitus on saanut aikaan Nicaraguan nopean yhteiskunnallisen kehittymisen ja samalla tuonut maalle kansallisen itsenäisyyden. Uskomattoman alas itseään tuhoon ajava yhdysvaltalaisjohteinen propagandakoneisto ja sen typerät suomalaiset perässäjuoksijat ovat vajonneet.
Nicaragua perusti neuvostovallan vuonna 2007. Semmoinen asia nyt ei tietenkään suomalaista mediaa kiinnostanut. Tämä malli kun edustaa korkeampaa demokratian tasoa kuin esimerkiksi ns. länsimainen parlamentarismi.
Palestiina.
Maaliskuussa 2002 YK:n turvallisuusneuvosto sai vihdoin aikaan päätöslauselman, joka tekee periaatteessa mahdolliseksi itsenäisen Palestiinan valtion muodostamisen ja saattaisi siten ratkaista yhden aikamme polttavimmista ongelmista. Media esitteli asian Yhdysvaltojen ansiona. Todellisuudessa USA ja Israel ovat koko nykyisen intifadan ajan tarmokkaasti vastustaneet YK:n puuttumista Lähi-Idän konfliktiin. Yhdysvallat joutui perääntymään tilanteen muodostuttua äärimmäisen väkivaltaiseksi.
Helsingin Sanomien mukaan Israel ei "päästänyt" Jasser Arafatia Beirutin Arabiliiton kokoukseen maaliskuussa 2002. Voi sekin olla totta. Olennaisempaa on kuitenkin, että Jasser Arafat kieltäytyi osallistumasta kokoukseen, joka oli amerikkalais-israelilaisin ennakkoehdoin jo etukäteen tehty Palestiinan kannalta merkityksettömäksi.
Helsingin Sanomat kertoi 29.3.2002 Beirutin kokouksen menestyksestä. Totuus on, että Jasser Arafat ei poissaolevana suostunut minkäänlaiseen sopimukseen eikä Palestiinan ja Israelin konfliktiin tullut minkäänlaista ratkaisua. Palestiinalaiset eivät anna arvoa sanelupolitiikalle eikä Israelilla ole aikomusta vetäytyä vuoden 1967 rajoille, niinkuin Saudi-Arabian tekemä aloite olisi edellyttänyt. Uudet väkivaltaisuudet molemmin puolin puhkesivat välittömästi kokouksen jälkeen. Siinä sitä oli menestystä kerrakseen...
Vuoden 2002 huhtikuun alussa Lähi-Idässä käynnistyi laaja sota. Lähtökohta tälle tilanteelle on hyvin yksiselitteisesti se, että Israel alkoi vuonna 2000 rajojensa ulkopuolelle suunnatulla asutuspolitiikallaan järjestelmällisesti rikkoa YK:n päätöslauselmia, joilla oli tarkoitus taata palestiinalaisten oikeudet omilla alueillaan.
Suomen ruotsinkieliset TV-uutiset marssitti 1.4.2002 kuvaruutuun "asiantuntijaksi" Helsingin juutalaisseurakunnan hurmoshenkisen edustajan, joka vailla alkeellisintakaan tietämystä asiasta käänsi asian päälaelleen. Hän nimesi Jasser Arafatin terroristiksi ja palestiinalaiset hyökkääjiksi.
Yksipuolisia valheita levitellessään FST:n uutistoimitus kannatti israelilaista natsismia ja tuki palestiinalaisten kansanmurhaa.
Paljolti Palestiinan tilanteen vuoksi syntyi maailmanlaajuinen, ennenäkemätön anti-imperialistinen liikehdintä. Siitä suomalainen media ei kerro, vaikka yksittäisistä mielenosoituksista saatetaan kuvia TV-ruudussa nähdäkin.
TV-pääuutislähetyksessä 13.4.2003 20:30 kerrottiin, että Jasser Arafat allekirjoitti asiakirjan, jossa hän tuomitsi palestiinalaisen terrorismin. Arabiankielinen teksti näytettiin oikein kuvaruudussa. Sitä ei kerrottu, että paperissa tuomittiin myös israelilainen terrorismi.
26.5.2003 Helsingin Sanomat kertoi "tiekartta" -suunnitelman tähtäävän itsenäisen Palestiinan valtion muodostamiseen. Tosiasiassa tämä suunitelma ei poikkea aiemmasta Camp David -sopimuksesta millään olennaisella tavalla. Se kieltää historialliset tosiasiat eikä siten valheelle perustuessaan johda sen enempää rauhaan kuin Palestiinan itsenäistymiseenkään.
13.8.2003 Helsingin Sanomat väitti palestiinalaisten rikkoneen alueen hauraan tulitaukosopimuksen itsemurhaiskuilla. HS ei huomaa, että Israelin agressiot palestiinalaisia kohtaan saivat dramaattisen käänteen entistäkin jyrkempään suuntaan Ariel Sharonin Yhdysvaltain-vierailun jälkeen pari viikkoa aikaisemmin. Itsemurhaiskut olivat seuraus, ei syy rauhanprosessin rippeiden häviämisprosessissa.
Läntinen media uskottelee, että USA:n ulkopolitiikka pyrkii rauhaan Palestiinassa. Todellisuudessa USA ei halua rauhaa, vaan jatkuvaa sotaa. Israelin uudet järeät sortotoimenpiteet palestiinalaisia kohtaan alkoivat elokuussa 2003 välittömästi Sharonin ja Bushin tapaamisen jälkeen.
20.9.2003 Helsingin Sanomat kertoi YK:n yleiskokouksesn päätöksesta asettua tukemaan Jasser Arafatia ja hänen turvallisuuttaan Israelin hallituksen suunnittelemaa maastakarkotusta vastaan. Tältä osin uutinen oli ok. Miksi toimittajan kuitenkin piti omasta päästään keksiä sanat "päätös on lähinnä symbolinen"? Onko YK:n yleiskokous HS:n mielestä todella vain "symbolinen"? Niin USA varmaan toivoisi, mutta asia ei liene sentään ihan näin yksikertainen. YK:n kautta lähes kaikki maailman valtiot ilmaisivat tässä yhteydessä vastustavansa Israelin ja USA:n yhteisiä agressioita.
1.10.2003 TV-uutisissa väitettiin USA:n painostavan Israelia palestiinalaisalueiden ympärille rakennettavan aidan rakentamisen estämiseksi. Todellisuudessa Yhdysvallat rohkaisi Israelia jatkamaan apartheid-aitauksen rakentamista myöntämällä Israelille täysimääräisenä lainan, jonka USA olisi voinut halutessaan leikata tai jäädyttää.
Israel loukkasi kaikkia kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia brutaalissa hyökkäyksessään Syyriaan lokakuussa 2003. 80 ihmistä sai surmansa. YK joutui vakavaan kriisiin. Helsingin Sanomien Jussi Vuotilan otsikointi: "Näyttävä, mutta vaaraton isku." Jussi Vuotilan kaltaisille Helsingin Sanomien keskinkertaisille tekstinikkareille ei tuota ongelmaa sivuuttaa se tosiasia, että Palestiinan kriisi saattaa muotoutua valtioiden väliseksi sodaksi. 80 ihmisen kuolema ei liioin ole Vuotilan mukaan "vaarallista.
17.7.2004 Helsingin Sanomien pääkirjoitus toitotti: "Arafatin tulisi nähdä virheensä". HS:n ja sen ulkomaisten taustavoimien mielestä Palestiinan tulisi "uusia turvallisuusrakenteitaan". Tämä hienosti muotoiltu ilmaisu voidaan sanoa suomeksikin: Palestiinan tulisi riisua aseensa ja antautua Yhdysvaltain ja Israelin sanelemilla ehdoilla.
TV1:n uutisissa kerrottiin 24.7.2004, että Israel aikoo asuttaa "beduiinialueita". Todellisuudessa kyse on Gazan ja Länsirannan siirtokuntien asukkaiden siirtäminen uusille alueille ryöstämällä ne nykyisiltä arabihaltijoiltaan.
Sudan.
Helsingin Sanomien pääkirjoitus 27.8.2004 toitotti "kansainvälisen yhteisön" välttämättömyyttä puuttua Darfurin alueen ongelmiin Sudanissa. Samaan aikaan sekä Sudanin hallitus että Afrikan unioni ovat jo valmistautuneet Sudanin ongelmien päättäväiseen käsittelyyn käytännön tasolla, mutta tätä asiaa ei lehti katso edes mainitsemisen arvoiseksi. Helsingin Sanomien pääkirjoitus voidaan ilmaista selvemminkin: Yhdysvaltain johtama sotilaallinen voima halutaan valjastaa Sudanin miehittämiseen, sen luonnonvarojen ryöstämiseen ja maan saattamiseen samanlaiseen kaaokseen kuin missä esimerkiksi Irak jo on. Vihdoin 3.1.2005 Helsingin Sanomat myönsi Afrikan unionin merkitykseen Sudanin kriisin ratkaisemisessa. Hyvä niin.
Zimbabwe.
EU:n parlamenttivaalit ovat niin sanottuja plebiskiittivaaleja. Ideologisia vaihtoehtoja ei ole, valtamedian harjoittama vaalimanipulointi on vailla vertaa ja tärkeät poliittis-taloudelliset päätökset tehdään joka tapauksessa virkakoneiston taholla. Tähän tilanteeseen nähden on surkuhupaisaa, että EU yritti päästä "valvomaan" Zimbabwen vaaleja ja kiukutteli, kun ei Zimbabwe antanut lupaa tällaiseen tekopyhään sisäisiin asioihinsa puuttumiseen. Istuvan presidentin voitettua vaalit OAU:n tarkkalijoiden mukaan täysin asiallisin menettelytavoin Suomen TV-uutiset katsoi asiakseen tuoda vaalit hävinneen kolonialistisen ehdokkaan kannattajien hysteerisiä vaalivilppivuodatuksia TV-ruutuun. Afrikan yhenäisjärjestön OAU:n valitarkkailijat ja Afrikan valtiot jokainen erikseen hyväksyivät Zimbabwen vaalituloksen. Tätä ei suomalainen media kertonut. Sen sijaan Helsingin Sanomat katsoi asiakseen julkaista uutisen otsikolla "Kansainyhteisö näpäytti Zimbabwea", kun pettyneet kolonialistit erottivat Zimbabwen toistaiseksi Brittiläisen Kansainyhteisön muutoinkin merkityksettömistä hallintoelimistä.
26.11.2003 Suomen TV-1 esitti puhtaasti länsimaisista näkökulmista Zimbabwen valkoisen vähemmistön etuja puolustavan ohjelman, jonka propagandistisia tarkoitusperiä tuskin kukaan ajatteleva katsoja saattoi olla huomaamatta. Varakkaan valkoisen perheen nyyhkytyksiä kuvaamaalla pyrittiin piilottamaan taustalla todellisuudessa oleva keskeisin asia, poliittinen pyrkimys Zimbabwen palauttamiseksi takaisin suorastaan siirtomaavallan alle tai vähintään teollistuneiden länsivaltioiden valvontaan.
23.4.2005 Helsingin Sanomien Heikki Aittokoski kirjoitti ilmeisesti EU:n propagandakäsikirjoituksen mukaan puutaheinää Zimbabwesta, jossa Robert Mugaben ZANU-puolue oli juuri voittanut rehellisiksi todetut parlamenttivaalit ylivoimaisella äänten enemmistöllä. Heikki Aittokoski nimittää Mugabea "tyranniksi". Kas siinä sivistysvaltion sivistynyttä sanan käyttöä toista valtiota kohtaan, joka ei liene mitenkään Suomea loukannut.
24.2.2007 Heikki Aittokoski jatkoi ala-arvoista Zimbabwen vastaista propagandaansa HeSA:n uutissivuilla. Hänelle huomautettiin asiasta KOMINFORMin taholta siksi, että henkilökohtaiset hysteerisensorttiset mielipiteet eivät KOMINFORMin mielestä kuulu uuttissivuille. Ei ainakaan asiallisissa medioissa.
Maaliskuussa 2007 suomalainen valtamedia hehkutti edelleen "Mugaben diktatuuria", vaikka kyse Zimbabwessa on kaikille kehitysmaille tyypillisistä ongelmista, joihin eivät ainakaan Englannin pääministerin raivoisasti haluamat sanktiot taatusti auta. Siitä, että Kiina lähetti arvovaltaisen valtuuskunnan avustamaan konkreettisesti Zimbabwea, ei media tietenkään sanonut halaistua sanaa.
Libya.
Kiinan presidentti Jiang Zemin vieraili Libyassa 13. - 14.4. 2002. Kyseessä oli historiallisesti poikkeuksellisen merkittävä valtiovierailu samoin Kuin Jiang Zeminin vierailu Pohjois-Koreassa syksyllä 2001. Suomen mediassa ei näkynyt minkäänlaista mainintaa kummastakaan vierailusta. Jos ei tämä ole valehtelua, niin mikä sitten? Ilmeisesti Yhdysvaltain murenevat maailmanherruustavoitteet ovat suomalaiselle valtamedialle niin vaikea asia, ettei mitään mediavalheen keinoja kaihdeta.
Suomalaisille oli kerrottu, että Libyan valtio oli valmis maksamaan miljoonia dollareita korvauksena Lockerbie -räjäytyksen uhrien omaisille. Tästä saa sen käsityksen, että Libyan valtiolla olisi ollut jotain tekemistä kyseisen tapahtuman kanssa. Camp Zeistin tuomioistuimen päätöksessä todetaan mustaa valkoisella, että Libyaa ei valtiona voi syyttää. Tuomion on saanut ainoastaan yksi libyalainen yksityishenkilö, joka ilmeisesti kaiken lisäksi on syytön.
Dollarien tarjoamisen taustalla ovat olleet Libyan lakimies- ja liikemiespiirit, jotka haluaisivat rahalla ostaa maansa vapaaksi laittomasta kauppsaarrosta. Asiayhteyttä Lockerbie-räjäytykseen ei ole lainkaan.
Elokuussa 2002 Helsingin Sanomat muotoili jälleen uutisen Libyan pyrkimyksistä ulkoisten suhteiden parantamiseksi siten, että lukijalle jää virheellinen käsitys. Libya muka "pyytelisi anteeksi" Lockerbie-tapausta. Libyan virallinen kanta on yksiselitteinen: Libyalla ei ole mitään tekemistä asian kanssa ja tuomittu libyalainen yksityishenkilö on poliittinen vanki.
Läntinen media levittää "tietoja" joiden mukaan Libya olisi taipumassa Yhdysvaltain ja Englannin painostukseen ja hyväksymässä periaatteessa niiden ulkopolitiikan. Kyseessä on sataprosenttinen uutisankka. Eversti Muammar Gaddafin tärkeä linjapuhe Al-Fateh -vallankumouksen 33. vuosipäivänä 2.9.2002 ei jättänyt tulkinnan varaa. "Hyökkäys Irakiin merkitsee hyökkäystä koko islamilaista maailmaa vastaan". Muammar Gaddafi sanoi samassa yhteydessä, ettei maailman ongelmia voi korjata aseellisin keinoin. Hän viittaa tällä amerikkalaiseen imperialismiin, ei arabivaltioihin. "Arabivaltiot eivät voi eivätkä saa alistua uhkailujen edessä". Länsimedia - tässä tapauksessa muutkin kuin suomalaiset - harjoittaa törkeää vilppiä irroittaessan Gaddafin puheen virkkeistä irrallisia lauseita tai sanoja siten, että puheen keskeisten osien merkitys saadaan käännettyä päälaelleen.
16.8.2003 TV 1:n uutiset kertoi Libyan ottaneen vastuun Lockerbie -räjäytyksestä. TV-ruudussa näytettiin asiakirja, jonka Libya oli YK:n turvallisuusneuvostolle toimittanut. Uutisesta sai sellaisen käsityksen, että Libya olisi myöntänyt syyllisyytensä. Sitä Libya ei ehdottomasti ole tehnyt. Libya on vain halukas ottamaan vastuun vuoden 1988 tragediasta puhtaasti kaupallisista syistä.
17.8.2003 Helsingin Sanomat väitti Libyan "myöntäneen virallisesti" osuutensa Lockerbie-räjäytykseen. Tällaista sanamuotoa ei missään asiakirjassa ole. Samassa uutisessa väitettiin kauppasaarrolla olevan Libyalle vain symbolinen merkitys. Totuus lienee, että anti-imperialistisen Afrikan unionin ideologisesti johtavalla valtiolla kauppasaarrolla on erityisen suuri merkitys, koska se välillisesti koskee koko Afrikkaa.
1.9.2003 Libyan kerrottiin maksavan korvauksia Ranskalle kompensaationa "Libyan tiedustelupalvelun vuonna 1989 räjäyttämästä matkustajakoneesta". Todellisuudessa Libyaa eikä sen valtiollisia eilimiä ei koskaan eikä missään tuomioistuimessa ole todettu syylliseksi tähänkään tekoon. Kyseessä on jälleen kauppapoliittinen pöydänpuhdistus, jolla ei ole mitään tekemistä "syyllisyyden" kanssa. Samassa yhteydessä sanottiin Muammar Gaddafin aikanaan "kaapanneen" vallan. Kysessä ei ollut vallankaappaus, vaan laajojen kansanjoukkojen tukema sosialistinen vallankumous, jolla samalla toteutettiin Libyan itsenäisyys.
20.12.2003 Libyan ilmoitettua luopumisestaan joukkotuhoaseista suomalainen media jatkoi perätöntä liturgiaansa "Libyan suorittamasta matkustajakoneen räjäytyksestä" Lockerbiessa vuonna 1989. Samassa yhteydessä yritettiin antaa kuvaa Muammar Gaddafin "antautumisesta" länsivalloille. Totuus on aivan päinvastainen. Tripolissa pidettiin merkittävä anti-imperialistinen kokous paria viikkoa aikaisemmin. Libya kehittää asevoimiaan, mutta joukkotuhoaseet eivät kuulu maan sotilaalliseen doktriiniin.
21.12.2003 Helsingin Sanomat leperteli laajasti aiheesta "Terroriteot veivät Libyan jäähylle". Mitään todeksi osoitettua faktatietoa "terroriteoista" HS:n teksti ei tuo esille, amerikkalaisperäistä propagandaa kylläkin. Libya ei ole myöntänyt ainoatakaan terrori-iskua eikä sitä valtiona ole liioin mistään sellaisesta oikeusistuimissa tuomittu.
21.12.2003 Yhdysvaltalainen Associated Press kertoi Gaddafin kiritisoineen voimakkaasti NATO:n laajentumista Euroopassa ja USA:n sotilastukikohtien perustamista Bulgariaan tavatessaan Bulgarian ulkoministerin Tripolissa 20.12. Miksi suomalainen media ei kertonut tästä asiasta mitään?
28.7.2004 Helsingin Sanomat väitti täysin totuuden vastaisesti Libyan myöntäneen osallisuutensa mitä lukuisimpiin terrori-iskuihin viime vuosikymmeninä, tässä tapauksessa erityisesti iskuun länsisaksalaiseen diskoon vuonna 1986. Tosiasiassa Libya ei ole myöntänyt syyllisyyttään ainoaankaan tällaiseen tekoon eikä sitä valtiona ole sellaisista syytettykään. Libya pyrkii ainoastaan korjaamaan kaupallisia suhteitaan maksamalla rahallisia korvauksia tuntemattomien yksityishenkilöiden teoista.
25.9.2004 käynnistyivät Tripolissa maailmahistoriallisesti merkittävät laaja-alaiset kauppa- ja yhteistyöneuvottelut Kiinan ja Libyan välillä. Suomalainen media ei kuule, ei näe.
17.10.2004 pidettiin Tripolissa historiallisesti merkityksellinen Afrikan suurimpien valtioiden Darfur-huippukokous, jossa pyrittiin Sudanin ongelmien afrikkalaiseen rakaisumalliin jättäen omaan arvoonsa EU:n ja USA:n epärehelliset pyrkimykset. Uutinen ei tietenkään miellyttänyt suomalaista mediaeliittiä eikä asiasta mainittu sanallakaan.
Joulukuussa 2004 Venezuelan presidentti Hugo Chavez vieraili Libyassa ja neuvotteli maailman tulevaisuudesta Muammar Gadafin kanssa konkreettisella ja merkityksellisellä tavalla ja tasolla. Asiasta ei sanaakaan suomalaisessa mediassa.
23.12.2004 Helsingin Sanomat käänsi Libyaa koskevassa räväkässä "uutisessaan" totuuden tasan päälaelleen. HS:n mukaan Libya on diktatuuri. Valtio-opillisesti, kaikkien teknisten ja matemaattisten perusteiden ja mallitusten pohjalta kansankongressi- eli neuvostoperustainen Libya edustaa demokratiaa ratkaisevasti korkeammalla tasolla kuin yksikään parlamentaaristyyppinen järjestelmä.
Tammikuussa 2005 Helsingin Sanomat julkaisi kirjoitussarjan, jossa annettiin tarkoituksellisesti valheellinen kuva Libyasta. "Kansalaiset passivoituvat, koska terveydenhuolto ja koulutus ovat ilmaisia ja bensiini halpaa". Samalla yritettiin antaa sellainen kuva, että Libya olisi luopumassa sosialismista. Kumpikin väite oli lähinnä huvittava. Libyan kansankongressijärjestelmä on aivan varmasti kansalaisten aktiivisuuden osalta koko mailman mitassa huippuluokkaa ja erityisesti Suomeen verrattuna ratkaisevasti korkeammalla tasolla. Sosialismista Libya ei missään tapauksessa ole luopumassa. Sosialismin vahvistamista korostetaan Libyan medioissa lähes päivittäin.
Huhtikuussa Libya hylkäsi Yhdysvaltain ehdotuksen sotilaallisesta yhteistyöstä kohteliaasti, mutta yksielitteisesti. Helsingin Sanoimat väitti 26.4.2005, että "Libya ja Yhduysvallat virittelevät sotilaallista yhteiastyötä".
5.6.2005. Aiemmin Aasian asioita vääristellyt Helsingin Sanomien toimittaja Pekka Mykkänen levitteli nyt Afrikkaa käsittelevässä HS:n koko sivun jutussaan käsittämättättömyyksiä, joille ainoa looginen selitys on se, että Pekka Mykkänen toivoo siirrtomaavallan paluuta Afrikan valtioihin. "Tony Blair yrittää pelastaa Afrikan". jne... Libyan ratkaisevan merkityksen Afrikan kehityksessä Mykkänen "unohti" kokonaan.
23.5.2006 Helsingin Sanomat julkaisi Vieraskynä-palstallaan sepitelmän. jossa kaikkien tiedossa olevien faktojen vastaisesti edelleen väitettiin Muammar Gaddafin olleen vuoden 1988 Lockerbie-turman takana. Todellisuudessa vuonna 2006 lienee kysymys siitä, että Gaddafin, Libyan ja Afrikan unionin toiminnan ansiosta Yhdysvallat, EU ja NATO eivät ole pääseet riehumaan Afrikassa niin kuin olisivat halunneet. Harmittaahan se semmoinen.
Elokuussa 2007 Helsingin Sanomat elämöi "bulgarialaishoitajien oikeudenkäyntiin liittyneellä kidutuksella". Libya oli kuulemma myöntänyt "kidutukset". Ei se niin ollut. Libya ja Afrikan unionin lakimiehet ovat nimenomaan korostaneet oikeudellisen menettelyn virheettömyyttä. Epämääräisen kidutukseen viittavan lausunnon oli antanut Muammar Gaddafin poika, jolla ei ole valtuuksia puhua valtion puolesta.
Syyskuussa 2007 Helsingin Sanomat jatkoi pakkomielteisesti suoranaista valehtelua Muammar Gaddafista "lännen ylimpänä ystävänä". Taisi unohtua mm. se, että Gaddafi hiljattain hylkäsi Yhdysvaltain sotilasyhteistyöehdotuksen sanakääntein, jotka hädin tuskin alittivat "sivistyneen" kielenkäytön rajat... Lisäksi Gaddafia syytettiin "entiseksi terroristiksi", vaikka tällaisesta asiasta ei koskaan ole ollut minkäänlaista näyttöä, vaan ainostaan propagandaa lännen taholta.
Lokakuu 2007. Skotlannin vetoomustuomioistuin otti uudelleenkäsittelyyn Camp Zeistin Lockerbie-oikeudenkäyntifarssin, jossa libyalaismies tuomittiin CIAn ja FBIn lahjomien todistajien lausuntojen perusteella. Ulkomainen lehdistö kiinnitti asiaan suurta huomiota. Suomalaisessa mediassa ei halaistua sanaa.
Espanja.
4.1.2003 TV-uutisissa kerrottiin Espanjan hallituksen taistelevan separatistista baskien ETA-järjestöä vastaan. Se on varmaan totta. Tarkoitushakuinen valhe tuli sivulauseessa: ETA on marxilainen järjestö... mitä se ei todellakaan ole. Mistä ihmeestä tällainen "tieto" on peräisin? Marxilaisuus ja kansallismielinen separatismi ovat ideologisesti toisistaan äärimmäisen kaukana.
NATO-kumppanuus.
Media puhuu "NATO-kumppanuudesta" tai "rauhankumppanuudesta" valtiovallan keksimiin "kriisinhallinta"-argumentteihin vedoten. Ainoat näköpiirissä olevat "kriisit" ovat Euroopan kansojen kapitalisminvastaisuus ja NATO:n itsensä aikomat agressiot Itä-Euroopan ja Aasian suuntaan. Kysymys on sotilaaallisesta liittoutumisesta, jota yritetään verhota sanalla "kumppanuus".
Portugalin presidentti vieraili Suomessa lokakuussa 2002. Media kertoi joistakin jokseenkin toisarvoisista kaupallisista keskusteluista. Miksi sen sijaan allaolevaa portugalilaisessa lehdessä ollutta AFP:n uutista ei ole julkaistu Suomessa? Presidentti Tarja Halonen ilmaisi yksiselitteisesti Portugalin presidentille Suomen ovien olevan auki NATO:lle.
http://www.ptd.net/webnews/wed/cs/Qfinland-nato.RvqR_CO8.html
Finland's President says country open to NATO membership.
Finland's armed forces have participated so far in three NATO-led operations, two in the former Yugoslavia and one Afghanistan. -But the majority of Finns -- two-thirds according to recent opinion polls -- are against the idea of abandoning their long-standing neutrality and joining NATO.
LISBON, Oct 8 (AFP) - Finland is open to joining the military alliance, NATO, the country's president said in an interview published Tuesday in a Portuguese daily.
"We have excellent relations with NATO, we participate in operations in times of crises," Tarja Halonen told Publico. "NATO has its doors open to us, maybe one day we will apply for membership."
Finland's armed forces have participated so far in three NATO-led operations, two in the former Yugoslavia and one Afghanistan.
In September, a senior Finnish military official said the country's armed forces were now compatible with those of the North Atlantic Treaty Organization (NATO) and ready to join the alliance if such a political decision were taken.
But the majority of Finns -- two-thirds according to recent opinion polls -- are against the idea of abandoning their long-standing neutrality and joining NATO.
Julkisesti on tiedossa, että kaksi kolmasosaa suomalaisista vastustaa NATO-jäsenyyttä. Vastustus on edelleen lisääntynyt.
Marraskuussa 2003 media marssitti julkisuuteen Liisa Jaakonsaaren ja hänen asiantuntemattoman, vastuuttoman ja lapsellisen NATO-liitännäisyyttä koskevan käsityksensä. Vastoin hänen vähättelevää lausuntoaan "vain papin aamenesta liittosuhteessa" muodollinen NATO-jäsenyys sitoisi todellisuudessa Suomen juridisesti NATO:n tuleviin rikollisiin operaatioihin missä päin maailmaa tahansa. Tähän saakka Suomi on sentään voinut itse päättää tämäntyyppisistä asioista.
Tammikuussa 2006, ennen presidentivaaleja, media osallistui valtion "virallisen" tiedotuksen apuna niiden perusvalheiden levittämiseen, joilla Suomea on viety ja viedään NATOon. Vielä vuonna 2005 poliiitikkojen NATO-kriittiset kannanotot tuotiin esille, mutta nyt poliitikot ja valtamedia yhtäkkiä väittivät totuuden vastaisesti kilvan, ettei Suomen muka olla liittämässä läntiseen sotilasliittoon.
2008/2009 NATO-hysteerikot saivat käyttää runsaasti ohjelma-aikaa Ylessä ja palstatilaa HeSassa propagoidakseen näkemuksiään.
Viro.
Tallinnan ja Moskovan patsaskärhämällä toukokuussa 2007 ei suomalaisen valtamedian mukaan ollut mitään tekemistä uusfasimin kanssa. Media tosin "unohti" kertoa, että Viro oli juuri peruuttanut Viron neuvostojoukoissa palvelleiden veteraanien eläkkeet ja päättänyt vastaavasti maksaa eläkkeet Viron SS-divisioonan veteraaneille.
NATO-kokoukset Prahassa ja Istanbulissa.
NATOn Prahan kokouksesen yhteydessä marraskuussa 2002 Helsingin Sanomat hehkutti suurta yksimielisyyttä ja ylintä ystävyyttä jälleen sekä yleisesti että erityisesti USA:n ja Venäjän välillä. Kuitenkin todellisuudessa Yhdysvallat ja Venäjä ovat edelleen vaarallisella törmäyskurssilla erityisesti Georgiassa. NATO-vastaisuus on kansalaisten keskuudessa korkealla kaikissa slaavilaisissa valtioissa.
NATO-vastaisia mielenosoituksia on ollut sekä Itä-Euroopassa että maailmanlaajuiseti. Niistä ei suomalainen valtamedia kerro. Suomessa ei ole ollut näkyviä mielenilmauksia, mikä on tietysti suurelta osin tulosta onnistunneesta aivopesusta ja mediamanipuloinnista.
Prahassa yritettiin järjestää mielenosoituksia ja siinä osittain onnistuttiinkin huolimatta ennenäkemättömistä sotilaallisista varotoimista lähes linnoitukseksi muutetussa kaupungissa. Satoja ihmisiä käännytettiin rajoilta. Kymmeniä pidätettiin. Keskieurooppalainen media kertoo näistäkin asioista, suomalaiset uutistoimitukset eivät.
Suomalainen media yrittää luoda yleisölle sellaisen mielikuvan, että NATO olisi jotenkin muuttunut. Ei se ole muuttunut. Se on ollut ja on edelleen amerikkalaisen imperialismin sotilaallinen väline, jolla pyritään hallitsemaan koko maailmaa tarpeen vaatiessa vaikka helvetillisiä joukkotuhoaseita käyttäen.
NATOn kokoukseen liittyy piirteitä, jotka eivät todellakaan käy yksiin suomalaisille valtamedian taholta jaetun lepertelyn kanssa. Yksi esimerkki: Bulgaria on antanut Sarafocon ja Atijan lentotukikohdat NATOn käyttöön. Sarafovon tukikohdan merkitys on ollut toimia raskaiden kuljetuskoneiden (C-130) välilaskupaikkana sotatoimissa Afganistanissa. Molempien tukikohtien tarkoitus on bulgarialaisen uutistoimisto Makfaxin mukaan toimia myös välikaslupaikkana sotatoimissa Lähi- ja Keski-Idässä. Atjan tukikohdan erityinen sotilastrateginen merkitys liittyy mahdollisiin sotatoimiin Venäjää ja Ukrainaa vastaan.
NATO-"keskustelu" on sitteemmin saanut merkillisen käänteen. Samalla kun päättäjät ovat jo integroineet Suomen NATOon, jatketaan mediassa "keskustelua", jolla ei ole enää mitään merkitystä. Se, että presidentti Halonen on muodollisesti vastustavinaan NATO-jäsenyttä, on asia vailla sisältöä. NATOn. Suomen tukikohtia koskevat tiedot julistettiin salaisiksi vuonna 2004.
Vuoden 2004 NATO-kokous Istanbulissa sai suomalaisessa mediassa myönteistä huomiota. NATO suunnittelee uusia hyökkäyksiä ja valtioiden valtauksia eri puolilla maailmaa.
9.8.2004. Puolustusvoimien entisen komentajan Jan Klenbergin käsittämätön väite NATO-jäsenyyden tuottamista "kustannussäästöistä" Suomen puolustusvoimille sai runsaati tilaa mediassa. Jan Klenberg tietää itsekin, että pienet NATO-maat pakotetaan ostamaan NATO-integroidut aseet kovalla rahalla. Suomeen aikanaan hankittujen Hornetien maksamista luvattiin hyvittää "vastakaupoilla". Mitään "vastakauppoja" ei tiettävästi syntynyt, vaan asia unohdettiin kaikessa hiljaisuudessa. No, tässä tapauksessa media ei valehdellut, Jan Klenberg kylläkin, erittäin tietoisella ja halveksittavalla tavalla.
Haiti.
Yhdysvallat/CIA avusti Haitin oppositiota maan saattamisessa kaaokseen helmi-maaliskuussa 2004. Suomalainen media kertoi, kuinka amerikkalaisjoukot lähetettiin "ylläpitämään järjestystä" Haitissa. Kyseessä oli kaappaus tai valtaus, niinkuin aiemmin monessa muussakin latinalaisen Amerinkan maassa.
Euroopan unioni.
Euroopan unionia uhkaa sekä Suomen että muidenkin EU-valtioiden kansalaisten yhä kielteisempi asenne Euroopan unionia kohtaan. Ilmeisesti juuri siksi media katsoo aiheelliseksi suitsuttaa toistuvasti totuudenvastaista ylistystä EU:lle ja erityisesti EU:n maatalouspolitiikalle. Muutamat EU:n tukemat ja hienosti hoidetut mallitilat tuovat mieleen Potemkinin kulissit. TV:ssa haastatellaan mm. niitä harvoja maatalousyrittäjiä, jotka nyt menestyvät hyvin. Tosiasiassa kymmenet tuhannet maaseudun ihmiset ovat menettäneet omat elämisen muotonsa ja usein elämisen perusehtonsakin nimenomaan EU:n vuoksi. Heidän olemassaolonsa media salaa.
Euroopan Unionista ollaan tekemessä liittovaltiota, jossa Suomelta viedään itsenäisyyden rippeetkin. "Perustuslakineuvotteluissa" on kyse juuri tästä. EU muuttuu valtioiden liitosta keskusjohdetuksi liittovaltioksi. Media kiinnittää kansalaisten huomion tässä keskeisessä asiassa toisarvoisiin kysymyksiin.
"Kansanäänestystä ei tarvita", hokee Suomen eliitti median tukemana vunna 2004. Tällaisen äänestyksen tulos EU:n perustuslakiasiassa olisikin mitä varmimmin kielteinen.
26.2.2005 suomalainen media ylisti Bushin onnistunutta vierailua Eurooppaan EU:n ja USA:n ja Venäjän ja USA:n suhteiden parantamiseksi. Maailman lähes koko muu mediakenttä totesi antagonisten ristiriitojen jääneen ennalleen hymyilevistä kädenpuristusvalokuvista huolimatta. EU:n ja USA:n väliset kaupalliset suhteet ovat lähes jäätävät, koska Euroopan keskuspankki toisin kuin Deutsche Bundesbank aikanaan ei nyt osallistukaan putoavan dollarin pelastamiseen.
Madrid.
Maaliskuussa 2004 tapahtuneen Madridin tuhoisaa terrori-iskua suomalainen media spekuloi vain ETA:n ja Al-Qaedan osuudella. Muualla Euroopassa on kiinnitetty huomiota siihen mahdollisuuteen, että asialla ovat olleet oikeistoterroristit. Iskuista hyötyivät poliittisesti sekä Euroopan unionin valtioiden että Yhdysvaltain hallitukset.
Bolivia.
Vuonna 2005 Bolivian presidentiksi valittiin ylivoimaisella äänten enemmistöllä edistyksellinen, imperialisminvastainen Evo Morales. Vuodenvaihteessa 2005/2006 hän lähti valtuuskuntineen lajalle kiertomtkalle latinalaiseen Amerikkaan, Eurooppaan, Afrikkaan ja Aasiaan. Näin harmittavasta asiasta suomalainen media ei tietenkään hiiskunut sanaakaan.
Honduras.
Hondurasissa suoritettiin 28.6.2009 sotilasvallankaappaus, joka selvästi palveli Yhdysvaltain pyrkimyksiä Latinalaisessa Amerikassa. Suomalainen valtamedia väitti, että maan laillinen, demokraattisesti valittu ja syrjäytetty presidentti Manuel Zelaya oli aikonut järjestää kansanäänestyksen perustuslain muuttamiseksi siten, että hän voisi jatkaa virassaan toiselle kaudelle.
Juttu oli täysin sepitetty. Todellisuudessa Zelaya oli (kyseessä on siis suora käännös epanjankielisestä alkuperäistekstistä) pyrkinyt järjestämään "mielipidekyselyn siitä, pitäisikö asevoimakeskeistä ja siten erittäin epädemokraattista perustuslakia muuttaa". Sanaakaan siinä ei ollut presidentin virkakaudesta.
Yleisiä piirteitä ja esimerkkitapauksia.
15.9.2004 STT:n päätoimittaja Atte Jääskeläinen esti STT:n toimittajan Vanhalla ylioppilastalolla pidetystä tilaisuudesta laatiman Bushin hallinnon kannalta epämieluisan uutisen julkaisemisen. Atte Jääskeläinen sanoi, että uutisten pitää olla "dokumentoituja". Aivan. Niinkuin Racakin "joukkomurha", Irakin "joukkotuhoaseet" ja muut perättömät ja täysin dokumentoimattomat poliittisesti tarkoitushakuiset valheet, joita STT on estoitta levitellyt.
On erikoista, että melkein koko kotimainen media näyttää kritiikittä seuraavan valtamediaa. Erityisesti ulkomaan uutiset ovat yleensä lähes sanasta sanaan samanlaiset valtalehdissä, kaikilla TV-kanavilla, valtakunnallisessa radioverkossa ja paikallisilla radioasemilla.
Muualla maailmassa oppositiomedialla on yleensä todellisia toiminnan mahdollisuuksia. Jopa Yhdysvalloissa voidaan katsoa sananvapauden ainakin jossain määrin toteutuvan tältä osin. Miksi juuri suomalaiseen mediakulttuuriin on istutettu hengetön hyssyttelyn, vaikenemisen, kritiikittömyyden ja päättäjien etuja palveleva valehtelemisen ja propagandasyötteen malli?
Johdonmukainen maailmankuvan vääristeleminen ja valheellisten tietojen levittäminen osoittaa, että sosialistisia ja imperialisminvastaisia voimia todella pelätään. Muutoin tuskin olisi tarvetta moraalisesti ala-arvoisiin menettelytapoihin.
Edesmenneisiin ja olemassaoleviin sosialismeihin kohdistetaan valtamediassa asiallisten analyysien sijasta tunnepohjaisia ja tarkoitushakuisesti valheellisia hyökkäyksiä. Toisenlaisille näkemyksille ei anneta palstatilaa eikä ohjelma-aikaa.
Amerikkalaisen imperialismin propagandakoneisto yrittää demonisoida kaikki, jotka uskaltavat asettua vastustamaan Washingtonin ja Pentagonin valtahegemoniapyrkimyksiä. Siten pyritään oikeuttamaan menneitä ja tulevia sotilaallisia agressioita. Maailman medioiden tulisi tuntea vastuunsa, sillä kyse ei ole leikistä. Kyse on sodasta ja rauhasta, ihmiskunnan tulevaisuudesta.
Helsingin Sanomien USA:n ja NATO:n maailmanherruustavoitteita myötäilevälle kirjoittelulle löytyy vertailukohta 1930-luvulta. Tuolloin lehti suitsutti ylistystä Saksalle, SS:lle, Wehrmachtille sekä Saksan ja Suomen sotilasyhteistyölle. Heinäkuussa 1935 Helsingin Sanomat kertoi ylpeänä Berliinissä perustetusta Saksan ja Suomen välisestä "antikommunistisesta internationaalista," joka oli sisällöltään Neuvostoliittoa vastaan tähdätty sotilasliitto.
Kolmikymmenluvun lopulla Helsingin Sanomat kunnostautui propagoimalla natsi-Saksan hyökkäysaikeiden puolesta julkaisemalla kritiikittä mm. Saksan propagandaviraston "tiedotteita", joissa puhutaan mm. "Puolan röyhkeydestä ja sen Saksalle muodostamasta uhasta". Analogia tuolloisten "uutisten" ja tämän päivän kuvitteellisten uhkakuvien ja amerikkalaispropagandan välillä on silmiinpistävä.
Vastaavia uutisia ja samansuuntaisia toimituksellisia artikkeleita löytyy Helsingin yliopiston kirjaston mikrofilmeiltä erityisesti Helsingin Sanomien sivuilta runsaasti. Niitä ei voi hävittää, vaikka Suomen nykyinen poliittinen sensuurikoneisto varmaan niin haluaisi tehdä.
Olisikohan muuten liikaa vaadittu, että mediatoimittajilta edellytettäisiin edes minimaalista yhteiskuntafilosofista tietämystä tai yliopistollista yhteiskuntatieteiden arvosanaa, vaikkapa vain yleisen valtio-opin, sosiologian, sosiaalipsykologian tai poliittisen historian approbaturia. Pelkkä luku- ja kirjoitustaito ei todellakaan riitä.
Tosin akateeminen tutkinto ei sinänsä takaa mitään. Yhdysvalloissa asuvan suomalaisprofessorin suulla saamme Helsingin Sanomien sivuilta kuulla käsittämättömän Göbbelstyylisen lausuman:
"Kosovon sota oli laiton, mutta hyväksyttävä".
Lehti puolustelee systemaattisesti pääoman ylivaltaa. Globalisaatio merkitsee sekä taloudellisen että poliittisen vallan siirtymistä ylikansalliselle pääomalle, pois demokraattisesti valituilta elimiltä. Tämä lienee selviö jokaiselle ajattelevalle ihmiselle.
Demarikansanedustaja sai kuitenkin äänensä kuuluville Helsingin Sanomissa kääntäessään mustaa valkoiseksi lapsellisella sepitelmällään "Globalisaatio lisää demokratiaa".
USA-vetoinen kapitalistinen maailmantalous on vesittänyt Kioton ilmastosopimuksen. Koko ihmiskunnan olemassaolo on uhattuna hallitsemattoman talouskasvuhysterian aiheuttamien pysyvien ilmastonmuutoksien vuoksi. Helsingin Sanomien sivuilta: "Globalisaatio auttaa torjumaan ilmastonmuutosta" .... ihmiskunta lopulta hoitaa asian, niin ettei (kapitalistinen) maailmantalous siitä liikaa kärsi".
Lehti jatkoi heinäkuussa 2001 globalisaatiosarjaansa. Tilanteessa, jossa globalisaatio on jo lisännyt sekä alueellisia että sosiaaliryhmien välisiä vaarallisia eriarvoisuuksia ja vastakkainaseteluita ja synnyttänyt sotia, Helsingin Sanomat kertoi, että "globalisaatio estää sotia".
"Globalisaatio edistää ihmisoikeuksia.". Niin aina. Kuten Palestiinassa, Kolumbiassa, Irakissa, Koreassa, Jugoslaviassa...jne. "ihmisoikeuksia" toteutetaan lähinnä tappamalla siviileitä ja uhkaamalla kokonaisia kansakuntia jopa ydinasein.
Helsingin Sanomat, Seppo Lindblom 17.5.2004: "Suomen hyvinvointivaltio oin gobalisaation tuote". Autiotunut maaseutu, työttömyyden pysyvät huippuluvut, sosiaaliturvan jatkuva asteittainen purkaminen jne. eivät Seppo Lindblomia suuremmalti kiinnosta.
Vastavallakumoukselliset voimat suorittivat kymmenen vuotta sitten Neuvostoliiton lakien vastaisen väkivaltaisen aseellisen vallankaappauksen. Elokuussa 2001 valtamedia juhlisti Neuvostoliiton hajoamisen vuosipäivää otsikolla "Kommunistien epäonnistunut vallankaappausyritys" Median tarkoitushakuinen sekä läpinäkyvä ja sisäisesti ristiriitainen asioiden vääristely jättää vastaanottajan suorastaan sanattomaksi.
Suomalainen media välttää visusti kertomasta, että esimerkiksi Seattlen, Göteborgin, Genovan, Barcelonan, Sevillan ja Kananaskisin kapitalisminvastaisissa protesteissa liikkeellepanevana voimana ovat olleet sosialistiset ja kommunistiset ryhmittymät. Lehtikuvatkin julkaistiin siten, etteivät punaliput näy. Sitä tosiasiaa, että mätänevälle kapitalismille ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sosialismi, ei vahingossakaan haluta lausua ääneen. Sosialismia pelätään, ei niinkään spontaaneja protesteja.
Suomalaisen median mukaan lähes kaikki maailman valtiot tukevat USA:n sotilaallisia iskuja Etelä-Aasian valtioita ja kansoja vastaan. Suurten kansainvälisten uutistoimistojen välittämä kuva on toisenlainen. Amerikkalaisten sotatoimia oletettuja terroristeja vastaan eivät varsinaisesti tue muut kuin läntisten teollisuusmaiden hallitukset, vaikka terrorismi sinänsä tuomitaankin yleisesti.
Helsingin Sanomat on julkaissut näkyvin otsikoin artikkeleita ja uutisia Osama bin Ladenista sekä häntä ja Al-Qaida -järjestöä koskevasta ajojahdista asettamatta läntisten tiedustelupalveluiden levittämää aineistoa millään tavoin kyseenalaiseksi. BBC:n 18.9.2001 julkaisemien tietojen mukaan Yhdysvaltain sotilaallinen isku Afganistaniin oli kuitenkin suunniteltu jo ennen 11.9.2001. Osama bin Ladenilla voi olla osuutensa asiassa, mutta sodan kannalta hänellä ja Ai-Qaidalla ei juurikaan ole merkitystä. Siten suomalainen media syyllistyy tietoisesti yhdysvaltalaisen agression todellisen olemuksen peittelyyn, vaikka uudet suunnitteilla olevat NATO-agressiot ovat täysin vieneet perustan 11.9. tekosyyltä hyökkäysten oikeuttamisessa.
Maaliskuussa 2007 yhdysvaltalaisviranomaiset esittivät hupaisan tarinan siitä, kuinka joku "Muhammed" oli muka tunnustanut 9.11. iskut. Tämä "Muhammed" "tunnusti" samalla koko joukon muitakin "terroritekoja" niin paljon, että koko juttu ei ole edes nauramisen arvoinen. Suomalainen valtamedia julkaisi nämä tarinat vakavalla naamalla, "totuuksina". Voi pyhä yksinkertaisuus!
Suomalaisen valtamedian suosionosoitukset ylikansallisen kapitalismin mahdollisesti maailmansotaan johtaville suunnitelmille vuonna 2002/2007 ovat vertaansa vailla. Reuters, BBC, Associated Press ja monet muut kansainväliset uutistoimistot ja päivälehdet julkaisevat artikkeleita, joissa USA-johteista militarismia arvostellaan ankarasti ja varoitetaan tekemästä koko ihmiskunnan tulevaisuuden vaarantavia virheitä. Helsingin Sanomissa ja Suomen TV-uutisissa ei näy kritiikin häivääkään. Bushin hallituksen tärkeimpien ministereiden ero marraskuussa 2004 sai laajaa huomiota yhdysvaltalaisessa mediassa erojen poliittisen luonteen ja hallituksen sisäisten erimielisyyksien vuoksi. Suomalainen media valehteli kirkkaasti, että kyse oli "vain luonnollisista henkilövaihdoksista vaalien jälkeen".
Osama bin Ladenin "tunnustus" 11.11. 2001 esitettiin Suomessa yleisölle kritiikittä totuutena. Kuitenkin mediatoimittajien tiedossa on täytynyt olla, että kyseessä on videomontaasi yleisluontoisesta lausunnosta 20.10.2001, joka ei sisällä minkäänlaista "tunnustusta". Sama toistui joulukuussa 2001.
Kiinan ja Yhdysvaltain suhteet ovat vuosina 2002 - 2004 jälleen kylmenneet. Läntinen imperialismi on Afganistanin sodan yhteydessä asettunut sotilaallisesti suunnitelmiensa mukaisesti Aasiaan ja uhkaa myös Kiinaa.
Yhdysvallat on suorittanut sotilaallisluonteisia provokaatioita, jotka edelleen huonontavat näiden kahden supervaltion välisiä suhteita. Suomalainen media lepertelee Kiinan "ihmisoikeusasioista" muka välien huononemisen syynä.
Suomen TV:n ajankohtaisohjelmassa kerrottiin heinäkuun alussa 2002, että maailmassa on vain yksi supervaltio, Yhdysvallat. Perusteena tälle itse keksitylle ajatukselle esitettiin sitä dollarimäärää, minkä Yhdysvallat uhraa asevarusteluun. Suurihan se on. Kaikkea vaan ei voi mitata rahassa. Eurooppalaisten sotilasasiantijoiden mukaan Yhdysvaltain armeijan sotilaat ovat toden tullen lähinnä broilereita.
Kotimaaan asioista on vaikeampi valehdella, koska ihmiset näkevät käytännön todellisuuden lähempää. Kotimaisista valheista voisi kuitenkin manita Nokian "menestystarinan" suomalaisena yrityksenä. Tosiasiassa Nokia joutui antautumaan ulkomaisille kilpailijoilleen, muutoin kansainvälinen suurpääoma olisi Suomen hallitusvallan tuella tuhonnut sen. Kaikki kunnia suomalaiselle osaamiselle ja tietotaidolle, mutta Nokiaa suomalaisena yhtiönä ei enää ole. Nokia on lähes täysin ulkomaisessa omistuksesssa. Lienee vain ajan kysymys, milloin sen Suomessa sijaitsevat tuotantolaitokset siirretään muualle.
Media puhuu "NATO-keskustelusta". Suomen puolustusvoimat on käytännössä jo integroitu NATOon. Strategisesti tärkeä Lapin lennosto on tosiasiallisesti NATOn osa. Horneteissa on NATO:n omakonetunnistimet. Suomi osallistui keväällä 2002 NATO:n suursotaharjoituksiin Puolassa. Mihin tällä kaikella pyritään? Kansalaisten selän takana tehdyt massiiviset asehankinnat ja joukko-osastojen NATO-kytkennät ovat periaatteessa samanlainen petos kuin aikanaan EU-liityntää edeltäneet sisäpiiripäätökset ja yksiselitteisiä valheita sisältänyt mielipiteiden manipulointi.
"Rauhanturvaamisesta" ei varmuudella ole kyse. Mihin niin sanotussa "rauhanturvaamisessa" tarvitaan esimerkiksi hävittäjälaivueita ja ilmavoimien kouluttamista taistelemaan venäläisvalmisteisia sotilaskoneita vastaan? Poliitikoiden on vihdoin ollut pakko tuoda osa NATO-integraatiosta esille, koska asiaa ei enää voi peitellä. Ratkaisevat päätökset on kuitenkin tehty ja salattu aikaisemmin. Sana "rauhankumppanuus" ei peitä suursodan valmistelun aikomuksia. Suomi on tässä rikollisessa toiminnassa mukana. Valtamedia julkaisee tältä kannalta tarkoituksenmukaisia valheita ja jättää vastaavasti kertomatta asioita poliittisesti tarkoitushakuisella tavalla. Maaliskuussa 2005 Suomi osallistui NATOn sotaharjoituksiin Norjassa. Ei sanaakaan suomalaisessa mediassa. Ennen vaaleja vuonna 2007 NATO-keskustelu laannutettiin, mutta aloitettiin heti uudelleen vaalien jälkeen. Niinpä tietenkin.
Tammikuussa 2008 Suomen NATO-kiimaiset hörhöt keksivät, että Suomen täytyy ilmapuolustuksessaan liittoutua NATO-Norjan kanssa - ilmeisesti siksi, että Ruotsi tapansa mukaan Suomea fiksumpana oli siirtänyt NATO-asian tuonnemmaksi. Suomen valtamedia esitti vakavalla naamalla asian "välttämättömyytenä".
KOMINFORM on yrittänyt lähettää maailman kansalaisten valtaenemmistöä kiinnostavia valtioiden virallisia uutisia (Kiina, Pohjois-Korea, Libya, Vietnam, Kuuba jne) mm. Suomen Tietotoimisto Oy:lle. Tammikuussa 2002 STT:n toimittaja Leif Furman ilmoitti sivistyneesti, että heille ei saa lähettää tällaista "paskaa". Niin paljon monopoliyhtiö STT on kiinnostunut maailman todellisuudesta. Toimittajan käyttäytymisestä reklamoitiin STT:n johdolle, joka ei tietenkään ylimielisyydessään katsonut aiheelliseksi edes vastata. Vastaavanlaisia tilanteita on ollut ennenkin. Suomalaistoimittajien sivistymättömyys on usein vertaansa vailla. Heille ei tuota mitään ongelmaa julkaista häväistysjuttuja toisista maista ja kansoista, jotka puolestaan eivät koskaan tekisi mitään verrattavaa Suomen suhteen.
Työväen punalippuista vappua vietettiin vuosina 2003 - 2007 Suomen suurimmissa kaupungeissa näkyvimmin sitten 1980-luvun. Keskeinen banderollitunnus oli "ALAS USA:N IMPERIALISMI". Suomalainen valtamedia ei kuullut, ei nähnyt. Oliko Washington kieltänyt? Näinkö alas oli vaivuttu? Vuonna 2004 Helsingin vappumarssi oli mittavin sitten tämä perinteen uudelleenkäynnistämisen. Tällä kertaa Helsingin Sanomat sentään mainitsi asiasta. Olisikohan KOMINFORMin vappupäivänä lähettämällä mediatiedotteella ollut osuutta asiaan? Yhden tietyn median olisi noloa jäädä vääristelystä kiinni. KOMINFORMin tiedotteet menevät kaikkien keskeisten medioiden toimituksiin.
Vuosien kokemuksen perustella voidaan sanoa, että Suomen konservatiivista ja ajoittain jopa fasistista poliittista propagandakoneista hoitaa valtiovallan siunauksella monopoliyhtiö Suomen Tietotoimisto Oy. TV-uutiset ja radiouutiset seuraavat kritiikittä perässä.
Toisaalta juuri valtamedian eri yksiköt - Sanoma Oy, TS-Group Oy, Yle ym. - ym. omistavat STT:n, joten mediamonopolin ympyrä on lähes täydellisesti sulkeutunut. Riippuvuus STT:stä vähenee lehdistössä jossain määrin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Parhaiten lehdistön sananvapaus ja omintakeisuus näyttää toteutuvan maakuntalehdissä.
Stasi-jupakka on tyyppiesimerkki siitä, miten kansalaisten huomiota yritetetään poliittiselta taholta sensaatiohakuisesti kiinnittää asiaan, jolla ei ole mitään merkitystä. Mikäli suojelupoliisi sen sijaan tutkisi vaikkapa nykyisten poliitikkojen CIA-kytkentöjä, istuisivat kuulusteluissa ilmeisesti mm. lähes kaikki nykyisen hallituksen jäsenet. Suomen ulkopolitiikka on samaan aikaan kohtaamassa todella vakavia uhkia mm. NATO-kytkentöjen ja Irakin odotettavissa olevan sodan vuoksi. Tällaisista asioista sen sijaan ei puhuta.
Valtamedia höpöttää ilmiantajista ja heidän "katumuksestaan" niin Stasin kuin muidenkin Itä-Euroopan edesmenneiden sosialistisen valtioiden organisaatioiden suomalaisten ystävien kohdalla. Todellisuudessa Suomen ja noiden valtioiden suhteet olivat tuolloin varsin avoimet ja luottamukselliset eikä minkäänlaisille "ilmiantamisille" ollut edes tarvetta. Yhtään tämäntapaista konkreettista esimerkkiä ei liioin ole esitetty.
Jäätteenmäki-kohussa media kiinnitti kaiken huomion Jäätteenmäen jossain määrin epäkorrektiin menettelyyn, mutta sivuutti kokonaan pääasian eli Paavo Lipposen Suomen kansan selän takana antamat lupaukset Yhdysvaltain presidentille. Saman prosessin yhteydessä, Jäätteenmäen vastaisen ajojahdin johdettua toivottuun tukokseen eli eroamiseen, Lipposen ajama Suomen liittoutuminen "terrorismin vastaiseen rintamaan" toteutui näppärin median sanakääntein peiteltynä. Suomi on nyt "laillisessa" aseellisessa valmiudessa sotimaan esimerkiksi Yhdysvaltain puolesta. Tarvitaan vain sopiva tekosyy.
Salailu sekä poliittisissa että sotilaallisissa asioissa on saavuttanut mittasuhteet, joihin on ulkomaillakin kiinnitetty huomiota.
12.5.2003 Helsingin Sanomien Jyri Raivio julkaisi lapsellisen "uutisen", jossa hän ylisti "laatulehti " New York Timesia ja kertoi satuja toimittaja Jayso Blairin erottamisesta. Erottamisen syy oli kuuulemma "journalistinen". Todellinen syy oli poliittinen. Bushin hallituksen epävirallisessa äänenkannattajassa saa kirjoittaa vain hänen mieleisiään asioita.
5.3.2005 suomalainen poliittinen eliitti ja media nostivat kovan metelin venäläisten totemuksesta, jonka mukaan Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota ei ollut mikään erillissota, niinkuin Tarja Halonen oli Pariisissa vieraillessaan väittänyt. Totuus on, että Suomi oli jo vuonna 1935 liittynyt Berliinissä ns. anti-kommunistiseen internationaaliin ja Suomen sotlilaalliset toimet toisen maailamnsodan aikana olivat täysin sidoksissa Saksan sotatoimiin. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään "erillissota".
On irvokasta, että suomalaisen valtamedian usein erittäin keskinkertaiset toimittajat ja kolumnistit käsittelevät maailman asioita vailla juuri minkäänlaista asiantuntemusta. Lisäksi heillä on otsaa arvostella moraalisesti ja tyylillisesti ala-arvoisella tasolla maailman sosialistijohtajia ja muita itsenäisesti ajattelevia ihmisiä, joilla on yleensä yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen hyvä tahto sekä korkea koulutuksen ja tietämyksen taso.
Miksi vastaavaa valhekokoelmaa ja huomioita median yksipuolisuudesta ei ole KOMINFORMin englanninkielisillä sivuilla? Sellaiseen ei ole muiden kielialueiden kohdalla juurikaan tarvetta. Karkeistaen voidaan sanoa, että harvassa maassa maailmassa on niin tiukasti poliittisesti valvottua mediajärjestelmää kuin Suomessa.
Tällä palstalla esitettyihin KOMINFORMin valtamediasta poikkeaviin näkemyksiin ja tietoihin on monissa palautteissa suhtauduttu ylimielisesti ja halveksivasti. Bushin ja Blairin jäätyä peruuttamattomasti ja julkisesti kiinni vakavista historiallisista valheista, joita myös suomalainen media levitti, tämäntyyppisten palauteviestien tuleminen loppui tyyten.
Ylenaikaisen toimittaja Jari Mäkäräinen haastatteli KOMINFORMin toimittajaa täysin vilpittömässä ja rakentavassa hengessä 30.10.2003. Siitä kiitos.
KOMINFORM
Vertailun vuoksi: Suomen Tietotoimisto
Takaisin KOMINFORMin suomenkieliselle pääsivulle