Kapitalismi perustuu utopialle ikuisesta taloudellisesta kasvusta.
Maailmankapitalismi on muotoutunut kaikentuhoavaksi imperialismiksi.
Uusliberalistinen taantuma voidaan kääntää edistykseksi vain uudessa sosialismissa.
Ajankohtainen katsaus Tukholmassa heinäkuussa 2001
Al Qaeda, "terrorismi", NATO. 1.12.2002
Kapitalismin saavutettua erävoiton sosialismista itäisessä Euroopassa ovat ihmiset laa-jalti joutuneet ideologiseen tyhjiöön. Sosialismin mahdollisuus voittaa globaali kapita-lismi menetti uskottavuuttaan, monen mielestä jopa lopullisesti.
Kapitalismin vastainen taistelu on itse asiassa vasta alkamassa. Kapitalismi on saattanut itsensä tilaan, josta sen selviytyminen näyttää mahdottomalta. Ongelmia ei korjata maailmanlaajuisen suurtyöttömyyden lukujen manipuloinnilla eikä papukaijamaisilla puheilla talouskavusta. Kapitalistisen talouden aaltoliikkeeseen kuuluu nousukausia, mutta niitä seuraavat pahenevat lamat. Todellisen kasvun mahdolliset rajat on saavu-tettu. Luontokaan ei kestä edes nykyistä tuotantoa ja kulutusta, saati niiden kasvatta-mista.
Imperialistisen kapitalismin vastainen taistelu on elinehto ihmiskunnalle ja luonnolle. Työ paremman tulevaisuuden rakentamiseksi on mielekästä monopolipääoman tä-mänhetkisestä näennäisestä poliittisesta ja taloudellisesta ylivoimasta huolimatta. So-sialistiselle visiolle ja optimismille on perusteita.
Kapitalismille ei ole kyetty esittämään muuta todellista vaihtoehtoa kuin sosialismi. Marxilaisuus, marxilainen kirjallisuus ja keskustelu elävät uutta nousukautta.
Maailmankapitalismi ideologiana perustuu tuhoisaan utopiaan jatkuvasta taloudelli- sesta kasvusta. Todellisuudessa tuotannon ja samalla myös liikevoittojen kasvu väis- tämättä pysähtyy ja kääntyy laskuun. Merkittäviä uusia markkina-alueita ei synny. Maailmanmarkkinoiden ostovoima on rajallinen. Raaka-aineiden määrä on myös rajal- linen suure.
Suuryhtiöiden sanelupolitiikka johtaa reaaliansioiden pienentämiseen ja halpatyö- voiman käyttöön, mikä merkitsee ostopotentiaalin pienenemistä. Toisaalta keskimää- räinen kansantulo saattaa ajoittain alueellisesti noustakin, mutta tuloerojen kasvami- sen vuoksi todellinen ostovoima alenee kroonisesti teollisuusmaissa eikä yleensä kasva kehitysmaissakaan.
Julkisen sektorin palveluiden yksityistäminen ja kilpailuttaminen ei todellisuudessa johda vapaaseen kilpailuun, vaan omaan vastakohtaansa, monopolitalouteen. Erityi- sesti eurooppalaisen keskittyvän omistuksen olosuhteissa työvoimakustannuksia painetaan alas ylikansallisen vakauttamisen nimissä. Ja taas pienenee ostovoima...
Yhteiskunnan muuttaminen yksityisiksi liiketaloudellisiksi yksiköiksi merkitsee muun muassa sitä, että tällainen yhteisö tarvitsee tuotantotoiminnassa lähinnä vain nuoria ja korkeasti koulutettuja ihmisiä. Muille ei ole käyttöä. Toisaalta lapsista, sairaista ja van-huksista ei ole myöskään kuluttajiksi. Tältäkin osin kapitalismi potkii omaan nilkkaansa.
Kapitalistisen maailmantalouden suunta on pysyvästi alaspäin ja kohti epävakautta. Kaakkoinen Aasia näyttää olevan tämän hetken epävakauden keskus. Talouskavu on kääntynyt talouden supistumiseksi. Venäjän kapitalismikokeilu ei ole onnistunut huoli- matta sinne suunnatuista miljardeista dollareista. Kyseessä saattaa olla maailmanhis- toriallinen käännekohta. Venäjän kapitalistisen talouden ylipääsemättömät vaikeudet, Aasian alamäki, Etelä-Amerikan kapitalismien ongelmat samoin kuin ennakoitu USA:n taantuma tai peräti pörssiromahdus muodostavat todellisen uhan koko kapitalistiselle ideologialle.
Kapitalismin esikunnissa asia tiedetään ja tilanteen riistäytymistä hallinnasta pelätään.
Pelko johtaa toimiin talouden, politiikan ja sotilaspolitiikan alueilla. Huippukalliiden so-tilaallisten projektien toteuttaminen on silmiinpistävää. Ei tarvita kovinkaan syvällistä analyysiä osoittamaan, että varustelu on suunnattu maailman hallitsemiseksi, ihmisten alistamiseksi ja pääoman etujen puolustamiseksi. Natojohtoisen sotilaspolitiikan tarkoitus on ideologinen. Se puolustaa kapitalismia.
NATOn hyökkäys Jugoslaviaan on esimerkki imperialististen menettelytapojen häikäile- mättömyydestä. Tässä tapauksessa kyse oli uusliberalistseen politiikkaan ja NATOon kielteisesti suhtautuvan maan rankaisemisesta sekä kapitalismin työntymisest lähem- mäs Kaspian öljyalueita. Yhdysvaltain ulkoministerin mukaan "Kosovo on malli NATOn tulevista haasteista". Mikä maa tai kansa on seuraava uhri?
Kapitalismi pyrkii talouden vakauttamiseen hinnalla millä hyvänsä. Siihen pyritään muun muassa valuuttojen, osakkeiden ja muiden arvopapereiden sekä raaka-aineiden hintojen sääntelyllä.
Maksajina sekä aseellisessa varustautumisessa että vakauttamisessa ovat tietysti ne, joiden tulot ja varallisuus ovat pienimmät.
Poliittisesti pyritään eroon siitä, mitä on ollut tapana kutsua demoratiaksi. Kapitalismia markkinoidaan demokratiana, vaikka siinä valta järjestelmällisesti keskittyy yhä har-vemmille. Kapitalismi on myös tasapainoisten markkinoiden muodostumisen este. Se pyrkii monopolitalouteen. Kapitalismi ja markkinatalous ovat eri asioita.
Kapitalismissa on käytännössä kiellettyä puhua "demokratiasta" muutoin kuin parla- mentaarisin fraasein. Kuitenkin on silminnähden havaittavissa, kuinka ontto parlamen-taaristyyppinen järjestelmä on kansan tahdon toteutumisen kannalta.
Parlamenttien valta on hävinnyt virkakoneiston rattaisiin sekä siihen, että koko lainsää- däntöjärjestelmä ei toimi. Lakiviidakko on niin monimutkainen, että sen korjaaminen tuskin on lainkaan mahdollista. Yhtä muutettavaa lakia kohden pitäisi muuttaa useita muita lakeja ja asetuksia. Näistä jokaisen muuttaminen aiheuttaa samanlaisen pro-sessin. Lainsäädännön käytännön ongelmat ovat kasvaneet progressiivisesti, omaan mahdottomuuteensa saakka.
Suurpääoman ohjastama hallitusvalta käyttää olemassa olevaa lainsäädännöllistä um-pikujaa hyväkseen. Sen omat poliittiset tavoitteet ajetaan surutta ja helposti lävitse "kansanedustuslaitoksessa", koska sieltä ei löydy sen enempää teknisiä mahdollisuuk-sia kuin ilmeisesti tahtoakaan todellisten vallanpitäjien poliittisten pyrkimysten vastusta-miseen.
Porvarillisissa yhteiskunnissa vaalit ovat niin sanotusti vapaat. Saamme vapaasti valita ehdokkaista, jotka meille tarjoillaan. Liiemmin ei kiinnitetä huomiota siihen, mitkä tahot nuo ehdokkaat asettavat ja millä ehdoilla. Kuitenkin tuo vaihe on vaalien lopputuloksen kannalta ratkaiseva, ei enää itse vaalitapahtuma. Parlamenttivaaleissa ehdokkaat ase-tetaan järjestelmäuskollisten puoluetoimistojen sisällä ja kesken.
Valtapuolueissa järjestelmäkriittisellä henkilöllä ei ole todellisuudessa mahdollisuutta ehdokkuuteen.
Vasta ehdokkaiden nimeämisen jälkeen suurpääoman hallitsema media käynnistää varsinaisen vaalisirkuksen.
Parlamentaaristyyppisen valtion mandaattimatematiikka on niin vanhentunut, ettei se voi tältäkään kannalta toimia. Yhdysvalloissa kokonainen ryhmä senaattoreita jätti muutama vuosi sitten paikkansa vapaaehtoisesti. He totesivat työnsä turhaksi. Merkitykselliset päätökset tehdään Yhdysvalloissa muualla kuin kongressissa.
Porvarillista parlamentarismia puolustetaan "ainoana mahdollisena demokratian muo- tona". Kuitenkin vaihtoehtoja on. Toimivan alueperustaisen demokratian toteuttaminen ei ole muuta kuin matemaattinen sovellus ja sellaisena täysin mahdollinen.
Järjestelmässä tulee ylemmän kansanedustustason olla vastuussa tekemisistään alemman tason edustuselimelle. Todellinen demokratia voi toteutua vain ruohonjuu ri- tason edustustojen vallan ensisijaisuuden kautta. Tällä hetkellä tilanne esimerkiksi Suomessa on tältä osin täsmälleen päinvastainen. Valtakolmio seisoo kärjellään.
Politiikasta puhuminen järjestelmätasolla on käytännössä kiellettyä. Järjestelmän vas-tustaminen on rangaistavaa. Rankaisemiseen käytetään monia menettelytapoja. Työttö-myys ja sillä uhkaaminen ovat tehokkaita keinoja pitää kansa matalana myös järjestel-mäkysymyksissä.
Todelliset poliittiset oppositiot ovat faktisesti kiellettyjä. Näennäisoppositiot puolestaan ylläpitävät illuusioita demokratiasta.
Valtiolliset poliisit sekä erilaiset pääomapiirien viralliset tai epäviralliset organisaatiot ja tiedustelupalvelut on valjastettu pitämään huolta siitä, ettei ulkoparlamentaarisia oppo-sitioryhmittymiä pääsisi muodostumaan.
On surkuhupaisaa, että demokratialla ja ihmisoikeuksilla elämöivä Yhdysvallat on tuke-nut ja tukee edelleen demokratiasta ja ihmisoikeuksista täysin piittaamattomia sotilas-junttia eri puolilla maailmaa.
Valvonta ja pakkotoimet toteutetaan eri maissa eri asteisina. Korkean sivistystason val-tioissa menetelmät ovat yleensä varovaisia. Niitä ei välttämättä aina edes huomaa. Mo-nissa Aasian, Afrikan ja latinalaisen Amerikan maissa sen sijaan keinoja ei kaihdeta.
Euroopan Unionista pyritään rakentamaan keskusjohdettu liittovaltio. Sen luonne on ja tulee olemaan totalitaristinen. Jo nyt on kuultu esityksiä muun muassa sananvapauden ja lakko-oikeuden rajoittamiseksi.
Eurooppa ja koko maailma ovat luisumassa kapitalistiseen diktatuuriin. Se, että osassa maailmaa kauppojen hyllyt notkuvat tavaraa ja että viihdettä on tarjolla yllin kyllin, ei muuta asiaa. Leipää ja sirkushuveja. Toiseksi suurella osalla maailman ihmisistä ei ole niitäkään.
Sosialistisessa demokratiassa kansanvalta toteutuu korkeammalla tasolla. Erilaisia välimuotoja on esitetty, mutta ne ovat kaikki sortuneet kattavan teorian puutteeseen. Marxilainen tie ei ole helppo sekään. Sosialismin klassikot ennustivat sosialismin ensimmäisen yrityksen kariutumisen. Kyse on niin suuresta muutoksesta sekä yhteis- kunnan rakenteissa että yksilöiden mielisssä, että takaiskut ovat luonnollisia. Aivan vastaavasti porvarillinen demokratia sai kärsiä monet tappiot ennen pysyvää voittoa feodaalijärjestelmästä.
Tieteenteorian historiassa sosialismin perustana oleva dialektinen materialismi edustaa edelleen tieteenfilosofisen kehityksen huippua.
Sosialismi, kommunismi sekä itse asiassa koko politiikka ja siihen liittyvä teorian muo-dostus kärsivät vakavan takaiskun sosialismin erätappion myötä. Pelkkä uusliberalis- tinen oikeistopolitiikka on kuitenkin jo käsitteellisestikin mahdottomuus. Eihän voi olla olemassa oikeistoa ilman vasemmistoa...
Kapitalismin aika on ennemmin tai myöhemmin ohi. Jatko riippuu meistä itsestämme. Jos emme tee mitään, seuraukset ovat varmuudella tuhoisat. Toisaalta kaikki on rat- kaistavissa, kun toimeen tartutaan.
Sosialismi ja kommunismi täytyy käsitteinä palauttaa kunniaan.
Perinteisten länsi-eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden perustana on ollut voimakas työväenliike, jossa kommunisteilla oli tärkeä osuus. Tuolloin vielä parlamentarismikin toimi. Tulokset saatiin aikaan joukkovoimalla. Sama joukkovoima on nytkin käytettä- vissä. Kyse on järjestäytymisestä. Kommunistinen puolue on tie tähän järjestäytymiseen.
-------------------------------------------------------------------------------------
Presidentti Kim Il Sungin muistopäivä Korean Demokraattisen Kansantasavallan lähetystössä Tukholmassa 7.7.2001.
Ohessa siellä esitetyn yleismaailmallisen katsauksen teksti.
-------------------------------------------------------------------------------
Vietämme tänään presidentti Kim Il Sungin poismenon vuosipäivää. Sekä hänen että johtaja Kim Jong Ilin elämäntyöhön kuuluu keskeisenä elementtinä sellaisen strategian luominen, jolla kansat voidaan vapauttaa ulkoisten voimien painostuksesta ja imperialistisesta sorrosta. Tavoitteena on kansojen itsemääräämisoikeus ja keskinäinen rakentava ja hyväntahtoinen yhteistyö.
Maailman todellisuus ei valitettavasti ainakaan tällä hetkellä vastaa näitä ihanteita. Niiden puolesta täytyy taistella sanoin ja teoin.
Imperialismin vastainen taistelu etenee. Korean Demokraattinen Kansantasavalta ja Juche-aate muodostavat maailman imperialismin vastaisen taistelun johtavan ideologian ja teoreettisen ytimen, vaikka yksittäisiä taistelupesäkkeitä on eri puolilla maailmaa monenlaisissa muodoissa ja olosuhteissa.
Korean niemimaa itsessään muodostaa kulminaatiokohdan, jossa ilmeisesti kaikkein kärjistetyimmin kohtaavat toisensa sekä maailman luokkavastakohtaisuus että geopoliittiset vastakkainasettelut. Pohjoiskorealainen sosialismi kohtaa siellä maailmankapitalismin ja kaikki korealaiset joutuvat samaan aikaan tekemisiin imperialistisen voimapolitiikan kanssa.
Imperialismin Koreaan kohdistamat hyökkäykset yli sadan vuoden aikana sekä erityisesti Pohjois-Koreaan kohdistuneet agressiot ja uhkailut viime aikoina ovat meille pääpiirteissään tuttuja asioita. Voimme vain ihailla korealaisten lähes uskomatonta sisukkuutta ja kollektiivista isänmaanrakkautta, joilla mm. kauppasaarron ja sääolosuhteiden aiheuttamat vaikeudet on voitettu ja joilla tulevaisuudenkin haasteet tullaan epäilemättä voittamaan.
Samantapaisia prosesseja on meneillään muuallakin. Imperialismin kotkankynnet yrittävät saada otteen koko maailmasta, maa ja kansa kerrallaan.
Lyhyt katsaus tämän päivän sotien ja vaikeiden konfliktien maailmaan.
Kuuba on saanut kärsiä imperialististen voimien asettamasta kauppasaarrosta ja erimuotoisista agressioista koko vallankumouksen jälkeisen olemassaolonsa ajan. Kuuba on selvinnyt hyvin. Huolimatta itäeurooppalaisten yhteistyökumppaniensa sortumisesta Kuuba on kyennut jatkamaan omaksumallaan itsenäisellä linjalla ja myös kehittämään yhteiskuntaansa. Vaikka kauppasaartoa ylläpidetään edelleen, sen merkitys murenee, koska Yhdysvaltoja lukuunottamatta tuskin yksikään valtio tai yritys enää kunnioittaa saartoa. Imperialismi on kärsinyt Kuubassa tappion, joka on sille karvas. Sen sijaan että Kuuba olisi saarroksissa, muut Keski- ja Etelä-Amerikan maat yksi toisensa jälkeen ryhmittyvät Kuuban ympärille sekä yksittäisissä asioissa että laajemmissa poliittisissa yhteyksissä.
Imperialismi tavoittelee Etelä-Amerikan luonnovaroja, erityisesti mm. Kolumbian ja Perun öljyä. Kolumbiassa on meneillään kaksitahoinen poliittinen prosessi. Toisaalta maassa on kehittymässä vallankumouksellinen tilanne maan työläisten vaatiessa oikeuksiaan ja omistuksien kansallistamista. Samalla on syntynyt geopoliittinen taistelutilanne aseistautuneiden sissiliikkeiden asetuttua vastustamaan "Plan Colombiaa" , Yhdysvaltain suunnittelemaa massiivista sotilasoperaatiota Kolumbian valtaamiseksi.
Imperialistisen sotilasoperaation tekosyyksi on nimetty "huumeiden vastainen taistelu", vaikka kyse on Kolumbian öljyesiintymien ja muiden luonnonvarojen hallintaoikeuksista. Vastavoimat ovat kuitenkin suuret ja näyttää siltä, että imperialismi joutuu perääntymään.
Paikallisten arvioiden mukaan Kolumbian armeija ei voi USA:n tuellakaan voittaa Kolumbian väestön sissiarmeijaa. Tilanne muistuttaa suuresti Vietnamin sodan asetelmaa.
Plan Colombia sisältää myös suunnitelman Perun miehittämiseksi, vaikka sitä ei ole julkisuudessa kerrottu. Todettakoon tässä yhteydessä, että Huachaon kaupunki Perussa on nimittänyt johtaja Kim Jong Ilin kunniakansalaisekseen.
Imperialismi himoitsee myös Afrikan luonnonvaroja. Se on onnistunut iskemään kyntensä mm. Nigeriaan, jossa kansa maan suurista luonnonrikkauksista huolimatta elää kurjuudessa. Nigeriassa on kuitenkin voimakasta sisäistä vastarintaa ja epäilyä harjoitettavasta länsimielisestä politiikasta esiintyy myös hallituspiireissä.
Toukokuussa 2001 Korean Työväenpuolueen ja Nigerian Kansan Demokraattisen Puolueen edustajat neuvottelivat Pjongjangissa maiden välisen keskinäisen yhteistyön kehittämisestä. Kesäkuussa maiden välille solmittiin taloudellis-teknologinen yhteistyösopimus. Yhteistyö kehittyy varmasti ripeästi edelleen, kunhan Nigeria vapautuu ulkoisista kahleistaan.
Afrikassa imperialismi on löytänyt voittajansa. Libyan itsenäinen ja omaperäinen politiikka ei salli ulkoista puuttumista maan sisäisiin asioihin. Siksi imperialismi-lohikäärme on raivoissaan. Se on käyttänyt kaikki mahdolliset keinot Libyan alistamiseksi tai peräti tuhoamiseksi.
Poliittinen kauppasaarto on asetettu sillä perusteella, että Libya muka olisi räjäyttänyt matkustajalentokoneen Skotlannin yllä vuonna 1988. Monien vaiheiden jälkeen kävi ilmi, että koko syyttely oli vailla perusteita eikä Libyaa ainakaan valtiona voitu syyttää mistään. Asiasta viime keväänä käyty oikeudenkäynti sai merkillisiä erityispiirteitä, joita valtamedia ei ole ainakaan Suomessa ole kertonut. Koko niin sanottu oikeudenkäynti osoittautui jälkeenpäin poliittiseksi farssiksi, ei oikeudelliseksi prosessiksi. YK:n pääsihteeri Kofi Annan on huomauttanut asiasta prosessista vastuussa olleille oikeusviranomaisille.
Joka tapauksessa Libya on syyttömänä kärsinyt toistakymmentä vuotta kauppasaarrosta. Saarto jatkuu edelleen Yhdysvaltain kongressin mielivaltaisen päätöksen perusteella.
Libyan itsenäinen politiikka ja poliittis- taloudellinen voima ovat ylittäneet imperialismin käyttämien epärehellisten keinojen tehon. Maa käy nykyisin kauppaa lähes kaikkialle maailmaan, myös mm. Länsi-Eurooppaan.
Imperialismi kärsi kirvelevän tappion Libyan ideoiman Afrikan Unionin syntyessä lainvoimaisesti 26.5.2001. Yhdysvallat oli ehdottanut Afrikan asioiden järjestämistä omalla tavallaan, epädemokraattisesti, luokittelemalla Afrikan valtiot eriarvoisiksi. Libyalainen virkamies, joka 19.5. vielä edusti Afrikan Unionin edeltäjää Afrikan Yhtenäisjärjestöä OAU:ta, saattoi tuolloin itsevarmasti ilmoittaa, että Afrikka ei tarvitse Yhdysvaltoja osallistumaan minkäänlaiseen Afrikan valtioita ja politiikkaa koskevaan päätöksentekoon.
Korean Demokraattinen Kansantasavalta lähetti 29.5. onnitteluviestin ja hyvän menestyksen toivotuksen Afrikan Unionille.
Euroopassa imperialismi yrittää edetä kohti Kaukasuksen öljylähteitä keinoja kaihtamatta. Tälle reitille osui Jugoslavia, joka lähes tuhottiin käyttäen raakaa väkivaltaa, poliittista manipulointia ja taloudellista kiristämistä. NATO:n hyökkäyssota Jugoslaviaa vastaan aloitettiin tekaistuin perustein ja nyt ilmeisesti yritetään verrattavissa olevia keinoja soveltaa muihinkin itäeurooppalaisiin valtioihin. Näyttää kuitenkin siltä, että Itä-Euroopan kansat ja hallitutksetkin ovat ryhdistäytyneet ja että imperialismin eteneminen silläkin suunnalla kohtaa ylipääsemättömiä esteitä.
Aasiassa Korean lisäksi myös Kiinan Kansantasavalta on saanut erityisesti tänä vuonna kokea yhdysvaltalaisen imperialistisen politiikan ylimielisyyden ja häikäilemättömyyden monenmuotoisten provokaatioiden muodossa. Imperialismi on kuitenkin jälleen kärsinyt tappion. Aasian valtiot eivät anna periksi. Päinvastoin. Mm. Korean Kansantasavallan, Kiinan Kansantasavallan, Vietnamin, Kambodzan ja Laosin yhteistyö on entisestään kiinteytynyt ja imperialisminvastaiset äänenpainot koventuneet. Jopa Etelä-Korea ja Taiwankin ovat suunnanneet kritiikkiä Yhdysvaltain liittolaista Japania kohtaan, joka ulkoisessa propagandassaan on jälleen osoittanut imperialistisia piirteitä.
Meneillään oleva Lähi-Idän kriisi saattaa näyttää paikalliselta konfliktilta, mutta myös sen taustalla ovat imperialistiset voimat. Israel on eräänlainen imperialismin etujen vartija tuolla alueella. Israelin laajenemispolitiikka kytkeytyy saumattomasti yhdysvaltalaiseen imperialismiin.
Palestiinan lähetystössä Pjongjangissa pidettiin vastaanotto presidentti Kim Il Sungin syntymän vuosipäivän kunniaksi 12.4.2001. Palestiinan lähettiläs korosti puheessaan kansojen itsemäärämisoikeuden periaatetta, joka palvelee sekä korealaisten että kaikkien maailman ihmisten etuja. Korean Työväenpuolueen edustaja painotti pääsihteeri Kim Jong Ilin kiinnittävän erityistä huomiota palestiinalaisten oikeuksien toteutumiseen. Korean Demokraattinen Kansantasavalta tulee aktiivisesti tukemaan palestiinalaisten tavoitetta oman itsenäisen valtion muodostamiseksi.
Yhdysvallat on pettänyt aiemmin antamansa lupauksen rauhan ylläpitämiseksi Lähi-Idässä ja samalla se on osoittanyt kyvyttömyytensä tilanteen hallitsemiseen. Se on arvovaltatappio. Amerikkalaisten itselleen myöntämällä maailmanpoliisin roolilla ei enää ole uskottavuutta.
Prosessit etenevät kansojen omin voimin ja imperialismin vastainen taistelu tehoaa. Imperialismi on viime aikoina kärsinyt poliittisia tappioita Amerikan mantereella, Afrikassa ja Aasiassa.
Sosialismi voittaa maailmassa aikanaan. Eri maiden ja kansojen valitsemat tiet poikkeavat kuitenkin toisistaan ja siten jokaisella valtiolla pitää olla oikeus päättää itse omista asioistaan. Tämän selkeän ja johdonmukaisen ajatuksen on kiteyttänyt presidentti Kim Il Sung ja sitä toteuttaa ja kehittää edelleen johtaja Kim Jong Il.
Juche-opintoryhmien perustaminen kaikkialle maailmaan on toimiva väline kansojen itsemäärämisoikeuden periaatteen edistämiseksi ja sitä kautta edelleen koko ihmiskunnan tulevaisuuden elinehtojen turvaamiseksi älyllisesti korkeatasoisten sosialististen ihmisyhteisöjen puitteissa.
Taistelu jatkuu.
Tukholma, 7.7.2001 (Juche 90)
KOMINFORM
Heikki Sipilä
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Al Qaeda, "terrorismi", NATO
Läntinen tiedonvälitys on muodostanut mielikuvan, jonka mukaan maailmassa toimii hyvin organisoitunut Al-Qaeda -niminen terroristijärjestö, joka valtamedian mukaan edustaa suurin piirtein kaikkea mahdollista pahaa.
Al-Qaeda on kuitenkin vain yksi monista fundamendalisti-islamilaisista ryhmittymistä. Sillä ei ole täsmällistä organisaatiomuotoa eikä sen jäsenillä ole jäsenkirjoja. Puhutaan Al-Qaedan tuhoamisesta. Kyseessä on kuitenkin tyypillinen solujärjestö, jonka jäsenet eivät pääsääntöisesti tunne toisiaan. Sellaisen järjestelmän tuhoaminen on käytännössä mahdotonta.
Al-Qaedan todellinen osuus tapahtuneissa erilaisissa iskuissa on mitä suurimmassa määrin epäselvää.
Al-Qaeda -painotteisuus Yhdysvaltain presidentin julistamassa "terrorismin vastaisessa taistelussa" on ilmeisesti tarkoituksellinen propagandatemppu.
Todellisuudessa maailmassa on sadoin miljoonin räikeistä epäoikeudenmukaisuuksista kärsiviä ihmisiä sekä hajanaisia erilaisia näkökantoja edustavia järjestöjä, joiden toiminta purkautuu usein väkivaltaisesti, joko suunnitelmallisesti tai spontaanisti.
"Terrorismin vastaisella taistelulla" pyritään todellisuudessa tuhoamaan ylipäätään kaikki kapitalismikriittiset oppositioryhmittymät maailmassa. Vastaava propaganda pyrkii leimaamaan kaikki poliittiset oppositiot "pahaksi", jota vastaan mitkä tahansa toimenpiteet ovat oikeutettuja.
Esimerkkejä on lukuisia. Mm. täysin rauhanomainen turkkilaisten Kansan Vapautusrintama (DHKC) on EU:ssa julistettu "terroristijärjestöksi" ja sen jäseniä on poliittisin perustein vangittuina Turkin hallituksen pyynnöstä Saksassa, Hollannissa, Belgiassa ja Englannissa. Filippiinien kommunistisen puolueen edustaja on samanlaisin poliittisin perustein vangittuna Hollannissa. Länsi-Euroopassa asuvia palestiinalaisia on pelkän kansallisuuden perusteella vangittu. Jne.
EU-valtioiden viranomaiset ovat tällaisissa asioissa vastuussa törkeistä ihmisoikeusloukkauksista.
Maailman kapitalistinen eliitti on valjastanut NATOn tekemään globaalin likaisen työn, tuhoamaan "terrorismin".
Kuvitelma siitä, että NATO pystyisi järeällä sotakoneistolla hävittämään "pahaksi" nimittämänsä kansalaistason vastarinnan ei ole muuta kuin valheellinen ja lapsellinen päiväuni.
NATOn todellinen tarkoitus on palvella imperialismin geopoliittisia alueellisia tavoitteita sekä erityisesti öljyalueiden haltuun ottamista. NATO ei kuulu niihin voimiin, joilla parempaa maailmaa rakennetaan.
Maailman väkivalta laantuu, kunhan edes jonkinlainen oikeudenmukaisuus muodostuu nykyisen riistokapitalismin ja häikäilemättömän imperialismin sijaan. Kääntäen: Mikäli poliittiset päättäjät kieltäytyvät tunnustamasta tätä ilmiselvää tosiasiaa, on edessä maailmanlaajuinen nopeasti laajeneva väkivaltakierre, jota mikään sotakoneisto ei pysty pysäyttämään.
Pahinta terrorismia edustaa "terrorismin vastainen taistelu".
1.12.2002
KOMINFORM