VENÄJÄSTÄ ON MUODOSTUNUT JÄLLEEN VOIMAKAS VALTIO.

YHDYSVALLAT TAVOITTELEE KASPIAN ALUEEN ÖLJYÄ. USA ASEISTAA GEORGIAA JA ALUEEN MUITA VALTIOITA.

VENÄJÄ NEUVOTTELEE TURVALLISUUSYHTEISTYÖSTÄ KIINAN, INTIAN JA MUIDEN AASIAN, AFRIKAN JA EUROOPAN VALTIOIDEN KANSSA.

VENÄJÄN PAINOARVO MAAILMANPOLITIIKASSA ON NOUSSUT.

_________________________________________________________________

Yleisiä piirteitä. Lähihistoriaa.

"Mihail Gorbatsov ei tuhonnut ainoastaan Neuvostoliittoa. Hän tuhosi koko maailman." (Mongolialainen yksityisyrittäjä Pjongjangissa vuonna 2000).

Neuvostoliiton hajottua vallan kaappasi Venäjällä tuhoisa Boris Jeltsinin hallinto, joka muutamassa vuodessa sai Venäjän romahduksen partaalle niin taloudellisesti kuin poliittisestikin. Mitään valoa ei näyttänyt olevan tunnelin päässä. Näkymät Venäjällä ja muissa IVY-maissa olivat todella lohduttomat 1990-luvulla.

Leningradin kaupungissa lapset kävivät koulua ja heistä pidettiin hyvää huolta. Pietarissa osa lapsista asui viemäreissä rottien joukossa. Vastavallankumouksen aiheuttama romahdus oli täydellinen. Mitään parannusta ei tapahtunut vuoteen 2001 mennessä. Lapset, vanhukset ja invalidit kerjäsivät Venäjän kaupunkien kaduilla.

Ihmisen ja luonnon suojeleminen oli Neuvostoliitossa pitkän tähtäimen suunnittelun ydin, vaikka kaikki yksityiskohdat eivät aina toimineetkaaan toivotulla tavalla.

Neuvostoliiton tiede oli korkealla tasolla. Saasteettomaan energiantuotantoon suunniteltu fuusioreaktori oli lähes valmis Nyt projekti on haudattu. Lyhytnäköiset kaupalliset edut menivät järjen edelle.

Venäjän kansallisomaisuus oli vastavallankumouksen yhteydessä lähes kokonaan myyty kotimaisille ja ulkomaisille keinottelijoille.

Neuvostoliiton hajoaminen oli vakava takaisku koko ihmiskunnalle. Työväenliike ja yleismaailmallinen kapitalisminvastainen oppositio menettivät ratkaisevasti otettaan politiikasta.

Syitä rajuun maailmanpolitiikan taantumaan voidaan luetella kaiketi loputtomasti, mutta huomio kiintyy kahteen heikkoon valtionjohtajaan, Neuvostoliiton viimeiseen ja kapitalistisen Venäjän enimmäiseen heikkoluonteiseen presidenttiin, NKP:n petturiin.

Vladimir Putinin presidenttikautena Venäjä alkoi jälleen nousta. Presidentti pyrki monin tavoin kaventamaan kapitalisti-oligarkkien valtaa. Rikoksiin syyllistyneitä kapitalisteja saatetaan oikeuden eteen. Mediakeisarien valtaa on vähennetty mm. rajoittamalla TV-mainontaa.

Kesäkuussa 2001 puolueiden määrää Venäjällä rajoitettiin radikaalisti lainsäädännöllisin toimin.

Kesäkuussa 2002 duumassa hyväksytiin lakiesitys, jonka mukaan maan yksityisomistus maan kansalaisille on mahdollista.

Heinäkuussa 2001 tehtiin päätös Leninin mausoleumin säilyttämiseksi ennallaan.

27. - 28.10. 2001 pidettiin Moskovassa kommunististen puolueiden kokous, jossa perustettiin uusi puolue, Venäjän Kommunistinen puolue. Se yhdistää pienemmät kommunististet ryhmittymät. Helmikuussa 2002 perustettiin laajapohjainen Venäjän työväenpuolue

Joulukuun alussa 2001 Venäjän puoluelaitos järjestettiin uudelleen siten, että istuvaa presidenttiä ja hallitusta tukevat suuret porvarilliset puolueet yhdistettiin yhdeksi tekniseksi liitoksi...

Kommunistien vappumarssit ja mielenosoitukset olivat vuonna 2002-2008 koko Venäjän mitassa laajimmat Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Venäjän Federaation Kommunistisen puolueen lehti "Pravda" vietti 5.5. 2002 90-vuotisjuhlaansa. Lehti on ollut ja on edelleen Venäjän toiseksi suurin päivälehti. Sen suosio on voimakkaassa kasvussa.

Toukokuun lopusssa 2002 Moskovan EU-kokouksen yhteydessä poliisi pidätti ja aiheutti vammoja mieltään osoittaneille ay-aktiiveille.

Heinäkuussa 2002 amerikkalainen mielipidemittaussäätiö (Public Opinion fund) julkaisi tuoreet tutkimustulokset, jossa kysyttiin suosituinta venäläistä. Vladimir Lenin sai 14 prosenttia annetuista äänistä, Josef Stalin 9 prosenttia.

Syksyllä 2002 neuvostonostalgia sai Venäjällä uuden näkyvän muodon. Moskovassa nuoret käyttävät usein t-paitoja, joissa on neuvostotunnukset tai Leninin kuva. Neuvostoliitto-teemaravintola on avattu Moskovassa. Vuoden 2003 alussa neuvostonostalgia oli "cool" venäläisnuorten keskuudessa.

Marraskuussa 2002 duuman porvarillinen enemmistö kumosi veto-oikeudellaan Venäjän Federaation Kommunistisen Puolueen ehdotuksen kansanäänestyksen järjestämisestä taloudellisista ja sosiaalisista kysymyksistä.

30.12.2002 julkaistun mielipidetutkimuksen mukaan seitsemän kymmenestä venäläisestä toivoi, ettei Neuvostoliitto olisi hajonnut.

Maaliskuussa 2003 Venäjällä kunnoitettiin laajalti Josef Stalinia hänen kuolemansa 50-vuotispäivänä.

Heinäkuussa 2003 presidentti Vladimir Putin käynnisti järeät poliisitoimet poliittisesti mahtaviksi kasvaneita öljy-yhtöitä vastaan. Yhtiöitä ja niiden johtajia epäiltiin vakavista rikoksista.

Öljymagnaatti Mihail Hodorkovskin pidätys 25.10.2003 oli ensi oire tuhoisien yksityistämisten peruuttamisprosessin alkamisesta. Joka tapauksessa puolet hänen edustamansa valtavan Jukos-yhtiön osakkeista jäädytettiin valtion haltuun.

Joulukuusssa 2003 Venäjän parlamenttivaaleissa Putinia kannattavat ryhmittymät voittivat odotetusti. On kuitenkin merkittävää, että yksikään Jeltsinin aikanaan valtaan nostaneista länsimielisistä puolueista ei nyt ylittänyt edes viiden prosentin äänikynnystä.

Tammikuussa 2004 presidentti Vladimir Putin määräsi taannoisten yksityistämisten lainmukaisuudet tutkittaviksi.

Elokuu 2004. Neuvostoajalta peräisin olevia sosiaalietuuksia karsittiin rajusti. Venäjän kansan tyytymättömyys ilmeni monissa mielenosoituksissa. Venäjän hallitus ilmoitti aikovansa korvata luontaisetuudet rahalla, joka on tarkoitus pakko-ottaa Jukosilta.

Syyskuu 2004. Terrori-iskut eri puolilla Venäjää herättivät kysymyksiä. Kuka tukee terroristeja? Liittyvätkö terrori-iskut Venäjän ja NATO:n vastakkainoloon Georgian ja Ossetian rajalla? Kuka hyötyy sekasorrosta Venäjällä? Venäjän ulkoministeriö syytti joka tapauksessa kovin sanoin Yhdysvaltoja kaksinaamaisesta suhtautumisesta terrorismiin.

Syksyllä 2004 Vladimir Putin keskitti valtaa entistä enemmän itselleen.

29.9.2004 Venäjän hallitus hyväksyi Kioton ilmastosopimuksen.

7.11.2004 vietettiin Lokakuun vallankumouksen vuosipäivää kaikkialla Venäjällä perinteisin menoin.

17.11.2004 Vladimir Putin ilmoitti Venäjän uusista ydinasesuunnitelmista.

Maaliskuussa 2005 Venäjän ulkopolitiikan voidaan sanoa saaneen merkittäviä uusia antiamerikkalaisia ulottuvuuksia. Kauppasuhteet mm. Kuuban, Venezuelan ja Iranin kanssa ovat selvä viesti Washingtonille: Emme tottele teidän tahtoanne.

Toukokuu 2005. Suuressa isänmaallisessa sodassa saavutetun voiton 60. vuosipäivänä Voiton päivän juhallisuuksia vietettiin näyttävästi Moskovassa. Kansalaiset ja jopa valtiovaltakin antoivat tunnustuksensa Neuvostoliiton ja J.V. Stalinin sotilaallisille saavutuksille.

Elokuu 2005. Venäjän aluehellintoa alettiin järjestää uudelleen neuvostoperustaiseksi.

Tammikuu 2006. Suunitelma Venäjän sosiaalipalveluiden kehittämiseksi julkistettiin. Samalla Putinin hallinto jatkoi toimia suuryhtiöiden valtionomistuksen ja kontrollin lisäämiseksi.

Joulukuu 2006. Moskovalainen mielipidetutkimustoimisto julkaisi kyselytutkimuksen tuloksen, jonka mukaan 56.3% venäläisistä piti Neuvostoliiton hajoamista kielteisenä asiana. Itä-Euroopan poliittiset päättäjät osannevat tehdä tuloksista oikeat johtopäätökset...

Huhtikuu 2007. Leninin mausoleumilla Punaisella torilla pidettiin ensimmäinen merkittävä seppeltenlaskutilaisuus mausoleumirakennuksen marraskuussa 2006 alkaneiden korjaustöiden jälkeen.

Marraskuussa 2007 vietettiin sekä Venäjällä että Valko-Venäjällä Lokakuun vallankumouksen 90. vuosipäivää näkyvästi. Valko-Venäjällä pidettiin lisäksi maailman kommunististen puolueiden kokous.

Vuoden 2007 loppuun mennessä noin 70% Venäjän koko tuotannosta oli palautettu valtion omistukseen tai hallintaan.

Maaliskuussa 2008 Venäjän presidentiksi valittiin Dmitri Medvedev. Venäjän poliittiseen linjaan ei hänen mukaansa ole odotettavissa olennaisia muutoksia.

Huhtikuussa 2008 Venäjä ilmoitti, ettei se enää tarvitse Maailmanpankin lainoitusta.

Toukokuu 2008. Dmitri Medvedev otti vastaan presidentin tehtävät Venäjällä. Vladimir Putin nimitettiin pääministeriksi.

Marraskuu 2008. Lokakuun vallankumouksen 91. vuosipäivää vietettiin laajalti Venäjällä ja virallisesti Valko-Venäjällä.

Helmikuu 2009. Isänmaan puolustajien päivää vietettiin kaikkialla Venäjällä.

Helmikuu 2009. Kaikki Venäjän pankit saatettiin tiukkaan valtion valvontaan.

Federaatiopolitiikkaa.

Elokuussa 1999 Dagestanissa alkoi aseellinen selkkaus. Se ajoittui kovin sopivasti poliittiseen kriisiin, jossa hallitsevien piirien valta on lähestyvien duuman vaalien vuoksi näytti olevan uhattuna.

Syksyllä 1999 selkkaus johti Venäjän hyökkäykseen Tsteseniaan. "Islamilaisterroristeja" vastaan suunnatut sotatoimet palvelivat Venäjän kapitalistisen hallituksen poliittisia tavoitteita edessä olevia vaaleja ajatellen. Prosessin ajoittuminen tuskin on sattuma...

Onko sekä Tsetsenian, Dagestanin että Kirgisian selkkauksissa CIA:lla ollut sormensa pelissä? Lienee itsestään selvää, että USA-johteinen imperialismi tähyää Kaspian öljyvarantoja. Asuintalojen räjäytykset Venäjän suurkaupungeissa johtanevat samalle sylttytehtaalle...

Marraskuun alussa 1999 Venäjä ilmoitti, että se aikoo vallata koko Tsetsenian. Asialla ei liene minkään logiikan mukaan tekemistä lähtökohtana olleiden asuintalojen räjäytysten kanssa. Myöhemmin kävi lisäksi ilmi, että hyökkäys Tsetseniaan oli suunnitteilla jo keväällä 1999.

Ennen parlamenttivaaleja venäläiset joukot pakotettiin äärimmäisiin toimiin sotilaallisen voiton saavuttamiseksi Tstetseniassa. Tappiot ovat suuret, mutta venäläinen tiedotus ja media salasivat hallitukselle epämieluisan tiedon.

Keväällä 2000 Venäjä saavutti sotilaallisen voiton, mutta samalla se oli kuitenkin myös pakotettu myöntämään osan tappioistaan.

Vuonna 2003 sota Tsetseniassa jatkui, mutta Venäjän kannalta huonolla menestyksellä. Sotilaat lakkoilevat maksamattomien päivärahojen vuoksi. Tsetseenisisseillä on vahva aseistus ja ilmeisesti yhteyksiä Yhdysvaltain tukeman Georgian militantteihin ääriaineksiin.

Kapitalistien kaksi kuukautta vanha keinotekoinen vaaliliitto sai suuren äänimäärän parlamenttivaaleissa joulukuussa 1999. Se ei ole mikään ihme äärimmäisissä vaalimanipuloinnin olosuhteissa. Mediatemppuilun lisäksi ääniä ja vaalilistoja ostettiin selvällä rahalla. Kommunistit tosiasiassa lisäsivät äänimääräänsä, mutta se ei juuri näy vaalituloksissa. Pienemmät kommunistiset puolueet eivät yltäneet epädemokraattisen vaalijärjestelmän asettaman 5% kynnyksen yli.

Välittömästi vaalien jälkeen Venäjän sisäministeriö käynnisti uudelleen aseelliset toimet työläisiä vastaan Kusbassissa ja pian muuallakin. Vaalimielistelyn aika oli ohi.

Vuoteen 2008 mennessä Tsetsenian ongelma näytti ratkenneen rauhanomaisesti.

Prosessi jatkuu.

Lokakuun vallankumous oli yhden vallakumousprosessin alku. Vallankumoukseen liittyvää sisällissotaa käytiin eri muodoissa vuosikymmeniä. 1990-luvun alussa vastavallankumoukselliset voimat voittivat. Prosessi kuitenkin jatkuu..

Naapurivaltio Valko-Venäjä ja monet muut entiset neuvostotasavallat ovat kääntäneet selkänsä IMF:lle. On huomattu, että saatu raha on muuttunut kurjistamisen välineeksi.

Valko-Venäjä pyrkii jatkamaan sosialismin tiellä. Maan reaalitalous on huomattavasti paremmassa tilassa kuin Venäjän spekulatiivinen talous. Vuonna 2000 maan aiemmin yksityistetty pankkijärjestelmä kansallisettiin.

Kesällä 1998 raivostuneet valkovenäläiset yrittivät häätää Yhdysvaltain lähettilään maasta. Raivo kohdistui hänen edustamaansa kapitalismiin. Protesteja suunnattiin myös muiden kapitalististen valtioiden lähettiläisiin.

Valko-Venäjällä ei enää ole parlamenttia. Korkein lakia säätävä elin on Korkein neuvosto. Valkovenäläiset ovat palauttaneet neuvosto-organisaation.

Länsivallat yrittivät sekaantua Valko-Venäjän vaaleihin syyskuussa 2001 kaikin mahdollisin keinoin. Tavoitteena oli Jugoslavian kohtalo lietsomalla provokaatioita. Istuvan presidentin vaalivoitto oli kuitenkin niin kiistaton, ettei se länsimedian selittelyistä miksikään muutu.

Venäjän ja Valko-Venäjän välinen valtiolitto edistyi keväällä 2002. Maiden presidentit allekirjoittivat huhtikuussa talousyhteistyösopimuksen.

Toisssa Venäjän naapurivaltiossa Ukrainassa kommunisteillla on suurimman puolueen asema maan parlamentissa. Maan hallitus ei kunnioittanut kommunistien ja muiden demokraattisten voimien suurta vaalivoittoa vuoden 1998 parlamenttivaaleissa.

Ukrainan kansalaiset ovat perustaneet neuvostojärjestelmän parlamentin rinnalle.

Neuvostot ovat esittäneet toimenpiteitä neuvostojen aseman viralliseksi palauttamiseksi ja talouden yksityistämisten peruuttamiseksi. Ukrainalaiset eivät halua IMF:n orjiksi.

Ukrainan valtaa pitävä presidentti puolestaan yrittää muuttaa maan perustuslain nykyistäkin epädemokraattisemmaksi. Näistä pyrkimyksiä vastaan on noussut voimakas liikehdintä sekä valtionhallinnon sisällä että kansalaisten keskuudessa. Talvella 2001 liike voimistui hallinnossa tapatuneiden väärinkäytösten vuoksi. Hallituksen eroa vaaditaan. Media on kääntänyt NATO-mielisen presidentin vastaiset protestit huvittavalla tavalla tasan päälaelleen. Kapitalistisen Ukrainan johtajia nimitetään kommunisteiksi. Lisäksi media yrittää esittää, ettei esimerkiksi Ukrainan kaivosteollisuutta saada käyntiin ilman ulkomaisia investointeja. Miten niin? Ukrainalaisilla on itsellään kaikki kaivostoimintaan tarvittava tietotaito ja raaka-ainevarat. Ukraina vain halutaan alistaa maailmankapitaksimille.

NATOlla on epäilemättä sormensa tässä keitossa. Ei ole yllätys, että Ukrainan presidentti on liittämässä maata NATOon ilman minkäänlaista demokraattista valtuutusta. Ukrainassa oli vuosina 2002 - 2007 rajuja NATO-vastaisia protesteja.

****

Venäjä ja Valko-Venäjä ovat olleet muodostamassa valtioliittoa, joka sai uutta vauhtia Venäjän presidentin asiaa koskevan uuden aloitteen pohjalta tammikuussa 2003.

Helmikuussa 2005 laadittu esitys Venäjän federaation ja Valko-Venäjän valtioliiton perustuslaiksi on tosiasiassa alustava yhtenäisen liittovaltion perustuslaki. Lakiesityksessä alistetaan yhteisen hallinnon piiriin puolustus, kauppa, raha ja valuutta, verotus sekä muita keskeisiä valtionhallinnon osa-alueita.

Helmikuu 2005. Venäjä, Valko-Venäjä, Kazakstan, Kirgisia ja Tadzikistan ilmoittivat rakentavansa yhteistä ilmapuolustusjärjestelmää.

Vuonna 2005 Venäjän ja Valko-Venäjän välinen valtioliitto oli de facto toimiva ylivaltiollinen elin.

Maaliskuussa 2003 useat venäläiset poliitikot ilmaisivat käsityksenään, että Neuvostoliitto on muodostettu uudelleen vuoteen 2007 mnennessä.

Itä-Euroopan poliittis-taloudellinen kaaos hyödyttää amerikkalaista maailmanherruuteen pyrkivää imperialismia. Ehkäpä IMF:n oli käsketty antaa järjettömiä lainoja Venäjän pääoma- ja rikollispiireille juuri ristiriitojen synnyttämiseksi? Imperialismi noudattaa poliittisessa toiminnassaan periaatetta "hajoita ja hallitse". Pelkästään taloudellisten näkökohtien perusteella Neuvostoliitto olisi ollut maailmankapitalismille hyödyllisempi kuin nykyiset kurjistuvat IVY-maat.

Venäjällä ymmärretään, mihin läntinen pääoma erityisesti Kaukasuksen öljyalueilla pyrkii. Imperialismi aikoo rakentaa Kaukasukselta öljyputken Välimerelle turkkilaiseen satamaan. Läntinen kapitalismi tulee hyödyntämään aiemmin Venäjälle johdetun öljyn.

NATO yrittää aseistaa Kaspian alueen valtioita. Kylmän sodan aikaisen vastakkainasettelun sijasta on syntymässä vaarallinen geopoliittinen ristiriita akselilla USA-Venäjä. USA on sopinut myös Ukrainan armeijan modernisoimisesta. NATO on jo asettunut Ukrainaan. NATOlla on kuitenkin ollut vastoinkäymisiä Itä-Euroopassa.

Lännen Jugoslavian sotaretki epäonnistui sotilaallisesti ja poliittisesti. Valko-Venäjällä länsivallat eivät ole missään vaiheessa saaneet jalansijaa.

Jugoslavian entisen presidentin Slobodan Milosevicin sieppaus Haagin poliittiseen "tuomioistuimeen" lähentää Itä-Euroopan valtioita ja kansoja toisiinsa, sillä se ennakoi tulevia tapahtumia NATO:n tavoitteleman sotilaallisen itälaajentumisen myötä. Kansat tukevat hallitusten jyrkkää tuomitsevaa kantaa.

Sotilasasiantuntijoiden mukaan USA tarvitsee Turkin apua päästäkseen Kaukasuksen öljyapajille. EU puolestaan on hyväksymässä militaristisen Turkin jäsenekseen. Kaikki vaarallisen järjettömyyden ainekset Itä-Euroopassa ovat koossa.

Venäjän duuma hyväksyi toukokuussa 2001 262-2 NATO:n itälaajentumista vastustavan päätöslauselman.

Kesäkuussa 2001 Venäjän ja Yhdysvaltain presidentit tapasivat toisensa. Tässä yhteydessä tuli selväksi, että Venäjä ei hyväksy NATOn laajentumista itään.

Venäjä noudattaa ohjusjärjestelmien suunnittelussa omaa strategiaansa eikä hyväksy suunnitteilla olevaa Yhdysvaltain kansallista ydinohjusjärjestelmää osaksi maailman turvallisuusjärjestelmää.

Heinäkuussa 2001 Venäjän presidentti ehdotti NATOn korvaamista yleiseurooppalaisella turvallisuusjärjestelmällä, johon Venäjä kuuluisi.

Venäjän liittymistä NATOon on esitetty hypoteettisena, mutta mahdottomana vaihtoehtona. Ei Pentagon suostuisi koskaan jakamaan päätösvaltaa Kremlin kanssa eikä Venäjä tietenkään suostu alisteiseen asemaan.

Heinäkuussa 2001 Venäjä sanoi olevansa kiinnostunut WTO- jäsenyydestä. WTO korostaa, että liittyminen on mahdollista vain, mikäli Venäjän lainsäädäntö on ennalta WTO-yhteensopiva. Venäjä on kuitenkin selvin sanoin ilmoittanut, ettei se ei aio muuttaa lainsäädäntöään ennen liittymistä.

Syksyllä 2001 Venäjän ja Yhdysvaltain suhteita huononsi Yhdysvaltain yksipuolinen ilmoitus siitä, ettei se katso ABM-sopimuksen sitovan itseään.

Venäjän ja Yhdysvaltain väliset suhteet näyttivät hetkeksi parantuneen Afganistan-operaation yhteydessä. Valtioilla on yhteinen tavoite, mutta eri syistä. USA haluaa saada jalansijaa Aasiassa. Venäjän pyrkimyksenä on tukahduttaa kapinointi Tsetseniassa.

On oletettavaa, että erikoislaatuisen yhteisymmärryksen taustalla on amerikkalaistahojen lupaus olla enää tukematta Tsetsenian kapinallisia. Tsetseenikapinallisten sotilaskoulutus on amerikkalaista alkuperää.

Venäjän on ollut pakko osallistua operaatioihin Aasiassa, sillä se ei voi sallia NATO:n valvomattomia toimia lähinaapurissa.

Venäjän presidentin on sanoissan helppo yhtyä Yhdysvaltain presidentin esittämään terrorismin vastaisen taisteluun. Venäjän sisäisen terrorin alkulähde on tosin monien aihetodisteiden mukaan ollut CIA...

Yksimielisyys USA:n ja Venäjän välillä "terrorismin vastaisessa taistelussa" on melko pinnallista. Jo marraskuussa 2001 Putin varoitti länttä asiaan liittyvistä erilaisista tulkinnoista.

Saattaa olla, että Venäjän varovainen suhtautuminen länsivaltojen sotaretkeen Afganistaniin ja Irakiin osaltaan ehkäisee tai lykkää maailmankapitalismin etuja palvelevan suursodan syttymistä..

Lännen Afganistanin seikkailu on eräiden spekulaatioiden mukaan johtanut siihen, että Venäjä on nyt saavuttanut Afganistanissa sen aseman, johon se geopoliittisesti Neuvostoliiton aikana pyrki. Venäläiset ovat nyt Afganistanin maaperällä valvomassa Kaspian öljyyn ja yleensä Aasiaan liittyviä etujaan.

Venäläisten taloustoimittajien mukaan joulukuusssa 2001 Venäjä harkitsi luopumista läntisistä rahoituslähteistä. Ensi vaiheessa Venäjän kääntänee selkänsä IMF:lle samoin kuin monet muutkin Itä-Euroopan valtiot. Elokuussa 2002 Venäjä ja Kiina sopivat lajaasta taloudellisesta yhteistyöstä, jossa kauppavaihdon rahayksiköksi on sovittu Kiinan juan, ei siis enää dollari tai euro.

Yhdysvallat yritti tammikussa 2002 mielistellä Venäjää tarkoituksena muodostaa yhteinen sotilaallinen järjestelmä "Kiinan ja Korean demokraattisen kansantasavallan uhkaa" vastaan. Venäläiset oletettavasti naurahtivat tällaiselle lapsellisuudelle. Sitäpaitsi Venäjällä on laajoja yhteistyösopimuksia sekä Kiinan että Pohjois-Korean kanssa.

Vuonna 2006 syksyn 2001 suurvaltojen välisestä sopuilusta ei ole jäljellä enää mitään. Huolimatta Venäjän ja Yhdysvaltain uusista keskinäisistä sopimuksista Venäjä, Kiina ja Intia rakentavat kolmikantasopimusta Yhdysvaltain mielipuolista "pahuuden akseli" -doktriinia vastaan.

Venäjä on käynnistänyt oman ohjuskilpijärjestelmänsä rakentamisen riitannuttuaan lopullisesti ABM-sopimuksen kohtalosta Yhdysvaltain kanssa. Toukokuussa 2002 laadittu uusi ydinasesopimus ei periaatteessa muuta mitään. Se vain toteaa vallitsevan tilanteen.

Venäjä on huolissaan NATO-lähtöisistä poliittisista prosesseista Itä-Euroopassa. Helmikuussa 2002 duuma julkaisi käytännöllisesti katsoen yksimielisen päätöslauselman, jossa vaadittiin Milosevicin vapauttamista ja tuomittiin koko Haagin "oikeudenkäynti" poliittisena farssina.

NATO tekee kaikkensa tunkeutuakseen lähemmäs Venäjää. NATO:n liittolaisena vuonna 2002 entisen Neuvostoliiton alueella toimii lähinnä Georgia. Georgian vallankaappaus marraskuussa 2003 oli mitä ilmeisimmin ohjelmoitu lännestä käsin entistä vankemman jalansijan saamiseksi Itä-Euroopassa. Keväällä 2004 sodan uhka Yhdysvaltoihin tukeutuvan Georgian ja Venäjän suojeluksessa olevan Azerbajzanin atuonomisen tasavallan välillä on erittäin konkreettinen.

Vuosina 2002/2007 monet entiset neuvostotasavallat ovat monin tavoin tiivistäneet yhteistyötään Kiinan kansantasavallan kanssa. Lokakuussa 2002 Valko-Venäjä ja Vietnamin sosialistinen tasavalta allekirjoittivat kattavan yhteistyöasiakirjan.

Kiina ja Venäjä ovat Shanghain kuutosten sotilasyhteistyösopimuksen perustalla rakentamassa puolustusliittoa NATO:n nopeasti kasvavan uhan vuoksi. Asiasta kertoi Vremja Novosti 26.4.2002. Toukokuussa 2002 presidentti Putin käynnisti neuvostoajan jälkeiset laajimmat sotaharjoitukset Kaspian ja Uralin alueella. Harjoituksiin osallitsuivat kaikki aselajit. Niitä ei ole tähdätty "terrorismia" vastaan.

NATOn ja Venäjän välisillä keskusteluilla js sopimuksilla toukokuussa 2002 ei ollut todellista sisältöä. Vastakkainasettelut ja ristiriidat pysyvät. Vastoin valtamedian levittämiä tietoja Itä-Euroopan ja Aasian valtioiden (SCO) sotilaallisen yhteistyön kehittäminen on edennyt voimakkaasti.

Välittömästi Putinin ja Bushin tapaamisen jälkeen kesäkuun alussa 2002 Kiinan presidentti Jiang Zemin matkusti Venäjälle SCO:n (Shanghai Cooperation Organization) kokoukseen. 

NATO:n Prahan kokoukseen marraskuussa 2002 Venäjä suhtautui penseästi ja laimeasti, mutta ei mahda NATO:n itälaajenemiselle mitään. Samaan aikaan kuitenkin Moskovasssa järjestettiin SCO:n kokous, josssa mm. vaadittiin amerikkalaisia ydinaseita pois Korean niemimaalta. Moskovan kokouksen yhteydessä sovittiin, että Venäjän ja Kiinan presidentit tapaavat toisensa Pekingissä joulukuun alussa 2002. Vierailun yhteydessä laadittiin yhteinen julkilausuma, joka mitä suurimmassa määrin on kohdistettu NATOa ja amerikkalaista yksinapaista maailmankuvaa vastaan.

Venäjä kritisoi joulukuussa 2002 voimakkaasti Yhdysvaltoja sen ilmoitettua uuden "kansallisen ohjusohjelmansa" käynnistämisestä.

USA:n julkistamien uusien ohjusohjelmien vuoksi Venäjä ja Kiina ilmoittivat tiivistävänsä sotilaallista yhteistyötään. Tammikuussa 2003 Venäjä ilmoitti mittavasta voimavarojen suuntaamisesta asevoimiin. Pääpaino on strategisissa ydinasejoukoissa. Ei tarvittane kovinkaan suurta mielikuvitusta arvaamaan strategisten ydinaseiden suuntaus.

Diplomaattisista keskusteluista ja jossain määrin välttelevistä ilmaisuista huolimatta on selvästi ymmärrettävissä, että sekä Venäjä että Kiina ovat asettuneet mm. puolustamaan Pohjois-Koreaa syntyneessä ns. ydinvoima- ja ydinaseongelmassa.

Maaliskuussa 2003 Venäjä kääntyi jyrkästi Yhdysvaltain pyrkimyksiä vastaan Irakin kysymyksessä. Sodan alettua Venäjän presidentti, hallitus, parlamentti ja kommunistit vaativat hyökkäyksen välitöntä lopettamista. Varsinaisen sodan loputtua huhtikuussa 2003 Venäjä harkitsi sotilasdoktriininsa muuttamista siten, että se vastaa paremmin Balkanin, Afganistanin ja Irakin kaltaisten prosessien vaatimuksia.

Englannin pääministerin vierailu Venäjällä huhtikuun lopulla 2003 päätyi ilmiriitaan Putinin ja Blairin väillä.

Kiinan presidentti Hu Jintao suoritti valtiovierailun Moskovaan 26.5.2003. Keskustelujen aiheina olivat mm. valtioiden kahdenvälisen keskinäisen yhteistyön kehittämisen eri muodot ja Shanghai Cooperation Organization -yhteistyö. Maiden yhteiset julkilausumat heijastavat pyrkimystä moninapaiseen ja oikeudenmukaisempaan maailmaan.

ASEAN-valtiot ja Venäjä allekirjoittivat Phnom Penissä 19.6.2003 rauhan, turvallisuuden ja alueellisen kehityksen yhteistyöjulistuksen. Tämä julistus on jälleen yksi elementti valtiollisen rintaman muotoutumisessa Yhdysvaltain maailmanhegemoniapyrkimyksiä vastaan.

Kazakstanissa pidettiin elokuun alussa 2003 SCO-valtioiden harjoitukset terrorismin vastaisen toiminnan ylläpitämiseksi ja tehostamiseksi. SCO:n kielenkäytössä terrorismi tarkoittaa nimenomaan myös valtiollista terrorismia.

Elokuussa 2003 itäeurooppalainen kollektiivinen turvallisuusorganisaatio (Collective Security Treaty Organization) - Venäjä, Valko-Venäjä, Armenia, Kirgisia, Kazakstan ja Tadzikistan - suunnittelivat pikaisia toimia yhteisen sotilaallisen valmiutensa kohottamiseksi Yhdysvaltojen ja NATOn kasvavaa uhkaa vastaan. Venäjän asevoimien tukikohtia on tarkoitus perustaa turvallisuuskollektiivin muihin jäsenmaihin.

Syyskuussa 2003 Venäjä ja Kiina sopivat keskenään talousyhteistyön laajentamisesta. Maitten välinen öjyputki tullaan hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti.

Lokakuussa 2003 Venäjä varoitti NATOa Venäjän vastaisesta politiikasta viitaten erityisesti sotilaallisiin vastakkainasetteluihin Georgiassa. Toukokuussa 2004 muodostunut kriisi Adjariassa kärjisti edelleen Venäjän ja NATOn vastakkainasettelua Georgian/Venäjän rajalla. Myös Ukraina on ilmeisesti yhä enemmän luisumassa NATO:n vaikutuspiiriin.

Lokakuussa 2003 Venäjä päätti sitoa öljynsä hinnan euroon dollarin sijasta. Tämä toimenpide osoitti merkittävää epäluottamusta Yhdysvaltain talouteen ja samalla sen politiikkaan.

Marraskuussa 2003 julkistettiin suunnitelma Venäjän ja Valko-Venäjän ilmapuolustuksen integroinnista.

18.12.2003 Venäjän pääministeri tapasi Pekingissä Minister Mikhail Kasyanov Kiinan puolustusministeri Minister Cao Gangchuanin. Keskustelun aiheena oli maiden välisen puolustusyhteistyön lujittaminen.

Kiina ja Venäjä ovat huolissaan mahdollisesta USA:n hyökkäyksestä avaruudesta käsin. Joulukuussa 2003 Kiina ja Venäjä esittivät avaruusaseiden kieltämistä.

Helmikuussa 2004 Venäjä uhkasi yksipuolisesti purkaa asevoimia rajoittavan CEF-sopimuksen NATOn itälaajentumisen vuoksi.

Maaliskuussa 2004 Venäjä sanoi jopa ydinaseiden käytön olevan mahdollista, mikäli NATO:n Baltiaan sijoitettujen lentotukohtien toiminta muodostuu uhkaksi Venäjälle.

Kesäkuussa 2004 Istanbulin kokouksessaan NATO vaati mm. Venäjää vetämään joukkonsa Moldaviasta. NATO:n kokouksen aseellinen ja poliittinen kärki oli selvästi suunnattu Itä-Euroopaan ja sen öljyalyeille.

6.7.2004 Venäjä ja Kiina sopivat yhteisten sotaharjoitusten pitämisestä vuonna 2005. Samaan aikaan Venäjän puolustusministeri sanoi ensi kertaa julkisesti, että NATO aikoo ilmeisesti hyökätä Venäjälle.  

Vuonna 2004/2007 Yhdysvaltain tukeman Georgian ja Venäjän tukeman Etelä-Ossetian välillä oli ja on edelleen vaarallisia konfliktin uhkia.

Joulukuu 2004. Euroopan unioni ja NATO uhkaavat entisiä neuvostotasavaltoja tulevissa yrityksissään laajentaa vaikutusvaltaansa, sanoi Venäjän duuman alahuoneen kansainvälisten asioiden valiokunnan puheenjohtaja Konstantin Kosatsev lehdistötilaisuudessa keskiviikkona.

Kosatsev sanoi Euroopan unionin ja NATOn "alkaneen jakaa IVY-valtioita suosittuihin ja läheisiin liittolaisin ja vähemmän suosittuihin maihin".

Hänen mukaansa Ukraina, Moldavia ja Georgia kuuluvat ensiksimainittuihin. Valko-Venäjä ja viisi Keski-Aasian maata eivät osallistu tähän integraatioprosessiin. Adzerbajzan ja Armenia asettuvat näiden ryhmien välimaille.

Kosatsev totesi tällaisen tilanteen olevan haitallinen Venäjälle. "Lännessä puhuttiin aikaisemmin demokraattisista uudistuksista Venäjällä yhteisprojektien myötävaikutuksella, mutta tämän päivän motto on: "Jos emme onnistu demokratisoimaan Venäjää, demonisoikaamme se". Euroopan Unioni ja NATO yrittävät nyt luoda Venäjästä mielikuvaa "rosvovaltiona".

Helmikuussa 2005 Venäjä kehotti Itä-Euroopan valtioita liittymään alueen keskinäiseen turvallisuusjärjestelmään voidakseen paremmin vastustaa Yhdysvaltain ja NATOn eri keinoin tapahtuvaa painostusta, jolla on jo alistettu suurin osa entisen Jugoslavian alueesta ja Georgia.

Helmikuussa 2005 Venäjä ja Kiina allekirjoittivat asiakirjan turvallisuusyhteistyön jatkuvasta tehostamisesta ja sotilaallisen yhteistyön kehittämisestä. Asiasta sopivat Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Kiinan hallituksen edustaja ministeri Tang Jiaxuan. 

Vuonna 2005 NATO ja EU yrittävät kaikin keinoin tunkeutua Itä-Europan entisten neuvstotasavaltojen alueille käyttäen hyväkseen erivärisiä ns. vallankumouksia. Menettelypana on sisäisten levottomuuksien lietsominen. Kirgistanin tapahtumat maaliskuussa 2005 lienevät olleet osa tätä prosessia.

Kesäkuussa 2005 päätettiin ministeritason kokouksessa Moskovassa, että Itä-Euroopan kollektiivinen turvallisuusjärjestö CSTO alkaa varustautua NATO:n taholta odotettavissa olevaa uhkaa vastaan. Aluksi sovittiin ilmapuolustuksen keskittämisestä ja kehittämisestä. CSTO:n jäsenmaita olivat tuolloin Venäjä, Valko-Venäjä, Armenia, Kazakstan, Kirgisia ja Tadzikistan.

Heinäkuussa 2005 Uzbekistan esitti Washingtonille vaatimuksen Yhdsyvaltain lentotukikohdan poistamiseksi alueeltaan. SCO:n heinäkuisen julkilausuman perustalta tullaan vastaava vaatimus varmasti kohdistamaan myös USA-johteisiin asevoimiin Afganistanissa.

Elokuussa 2005 Venäjän ja Kiina järjestivät yhteiset sotaharjoitukset. Samaan aikaan myös Venäjä ja Intia sunnittelivat vastaavanlaisen USA-hegemonian vastaisten sotaharjoitusten järjestämistä.

Lokakuussa 2005 SCO:n kokouksessa Moskovassa unipolaarisen maailmankuvan virheellisyys ja tuhoutuminen saivat varmoja viitteitä suurien Itä-Euroopan ja Asian valtioiden yhteisrintaman saadessa yhä konkreettisempia muotoja.

Marraskuussa 2005 Venäjä ja Uzbekistan solmivat puolustusliiton.

Joulukuussa 2005 Venäjä ja Intia solmivat sotilasyhteistyösopimuksen .

Vuoden 2006 alussa näytti siltä, että enemmistö entisistä neuvostotasavalloista keskittyi yhä enemmän Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliiton ympärille, kun taas Georgia ja Ukraina suuntautuivat Yhdysvaltoihin ja NATOon päin.

Maaliskuussa 2006 Valko-Venäjä vahvisti asemaansa anti-imperialistisena voimana maan presidentti Aleksandr Lukashenkon tultua valituksi uudelleen suurella äänteen enemmistöllä.

Maaliskuussa 2006 anti-imperialistiset voimat saivat voiton Ukrainan parlamenttivaaleissa.

Nykyisten sotien ja sodanuhkien maailmassa on kaikkien hyvä muistaa, että Neuvostoliiton olemassaolon kautena sen laajalla alueella ei käyty sotia.

Toukokuussa 2006 uuden kylmän sodan ja varustelukierteen alkaminen idän ja lännen välillä oli tosiasia. Puheessaan 10.5.2006 Venäjän presidentti varoitti venäläisiä Yhdysvaltain taholta aloitetusta uudesta varustelukierteestä, johonka Venäjänkin on pakko lähteä mukaan lähinnä asevoimiensa modernisoimisella.

Kesäkuussa 2006 järjestettiin Venäjän ja Valko-Venäjän yhteiset suuret sotaharjoitukset itäisen puolustusliitto CSTO:n puitteissa. Niiden tarkoitus oli selvä: Varautuminen puolustautumiseen NATOn tulevan uhan edessä.

Kesäkuussa 2006 Uzbekistanista tuli CSTO:n seitsemäs jäsen.

Syyskuu 2006. Venäjän federaatio aloitti järjestelmällisen projektin neuvostoaikaisten suhteiden palauttamiseksi Afrikan valtioiden kanssa.

Joulukuu 2006. CSTO:n ministerikokouksessa Minskissä keskusteltiin järjestön asemasta kansainvälisellä areenalla.

Helmikuu 2007. Venäjän presidentti Vladimir Putinin Münchenissä pitämä puhe kertoi sen, mikä jo pitkään on ollut tiedossa: Venäjän ja NATO:n/USA:n välit ovat erittäin vaarallisesti kiristyneet.

Huhtikuu 2007. Venäjän ilmaisi tiukasti NATOn itälaajentumisen olevan nyt päättynyt. Samalla Venäjä sanoi ehdottoman EIn Kosovon itsenäistymselle länsivaltojen vaatimalla tavalla.

Kesäkuu 2007. Yhdysvaltain Eurooppan suunnittelemat ohjusasemat kiristivät Venäjän ja Yhdysvaltain välit äärimmilleen. Venäjä korosti omien asevoimiensa laadullista ja määrällistä riittävyyttä mahdollisessa konfliktitilanteessa.

Heinäkuu 2007. Venäjä ei ratifioinut Euroopan tavanomaisten aseiden rajoittamissopimusta (CFE, TAE).

Elokuu 2007. Itäisen pallonpuoliskon maat järjestivät SCOn puitteissa laajat sotaharjoitukset, jotka pidettiin Venäjän ja Kiinan maaperällä.

Elokuu 2007. Venäjä ja muut SCOn jäsenmaat osallistuivat aktiivisesti Kirgisiassa pidettyyn SCOn huippukokoukseen.

Lokakuu 2007. Lissabonin EU-Venäjä huippukokouksessa Venäjä ilmoitti yksiselitteisesti, että Yhdysvaltain ja NATOn itälaajentumisen on aika päättyä.

Marras-joulukuu 2007. Venäjän/CSTOn ja USA/NATOn välit kiristyivät äärimmilleen sekä USAn Eurooppaan suunnittelemien ohjus- ja tutka-asemien että Kosovon tilanteen vuoksi.

Helmi-maaliskuu 2008. Kosovon kriisi ei vielä aiheuttanut välitöntä sodan vaaraa. Mutta Yhdysvaltain ja NATOn itäiseen Eurooppaan suunnittelemat asejärjestelmät ja sotilastukikohdat aiheuttavat...

Huhtikuu 2008. NATO-Venäjä -neuvoston kokous Bukarestissa päättyi jyrkkään vastakkainasetteluun. NATO oli pakotettu perumaan aikomansa jäsenyyskutsut Georgialle ja Ukrainalle.

Peli kovenee. Länsi tarvitsee välttämättä Venäjän öljyä ja kaasua, mutta ei tule sitä saamaan edes rahalla siinä määrin kuin haluaisi. Periatteessa samanlainen tilanne vallitsi ennen toista maalmansotaa.

Vuonna 2008 Venäjä liittolaisineen käynnisti laajojen suunitelmien toteuttamisen sotilaallisen voimansa lisäämiseksi yleismaailmallisesti ja erityisesti itäisellä pallonpuoliskolla.

Toukokuu 2008. Venäjän presidentti Dmitri Medvedev vieraili Kiinassa. Venäjä ja Kiina tuomitsivat yhteisessä julkilausumassan Yhdysvaltain globaalit ABM-ohjussuunnitelmat.

Kesäkuu 2008. Venäjä ja Valko-Venäjä julkaisivat yhteisen julkilausuman, jossa ne tuomitsivat lännen yritykset kirjoitta toisen maailmansodan hitoriaa uudelleen omien poliittisten tarkoiteperiensä tukemiseksi.

Elokuu 2008. Venäjän ja USA/NATOn tukeman Georgian välille syttyi täysimittainen sota. Seuraukset voivat olla arvaamattomat...

Syyskuu 2008. USA:n solmittua Puolan ja Tsekin kanssa ohjus- ja tutka-asemasopimukset Venäjä teki päätöksen modernin ohjuspatteriston sijoittamisesta Kaliningradiin.

Syyskuu 2008. Venäjä otti virallisesti käyttöön globaalin sotilasdoktriinin.

Vuonna 2009 Venäjä, SCO ja CSTO tekivät selväksi, että Yhdysvaltain hegemonia maailmassa oli peruuuttamattomasti ohi.

Hiukan liennytystä saattoi tapahtua Venäjän ja USA:n suhteissa huipputapaamisessa Moskovassa heinäkuussa 2009.

Jo elokuussa 2009 kävi ilmeiseksi, että Yhdysvaltain puheet Moskovassa olivat katteettomia. USA jatkoi sotilaallista varustautumista Venäjää ja sen liittolaisia vastaan.

Syyskuussa 2009 Yhdysvallat ilmoitti luopuvansa Eurooppaan suunnittelemistaan asejärjestelmistä. Venäjä oli siten voittanut tämän erän...

KOMINFORM