MAAILMAN IDEOLOGISET JA GEOPOLIITTISET RISTIRIIDAT KULMINOITUVAT KOREAN NIEMIMAALLA.
KOREAN DEMOKRAATTINEN KANSANTASAVALTA ON EHDOTTANUT LIITTOVALTION MUODOSTAMISTA KOREAN NIEMIMAALLE. YHDISTYMISEN ESTEENÄ ON YHDYSVALTAIN SOTILAALLINEN LÄSNÄOLO ETELÄ-KOREASSA.
KOREAN DEMOKRAATTISEN KANSANTASAVALLAN VALTIOVIERAILU VENÄJÄLLE JA KIINAN KANSANTASAVALLAN VALTIOVIERAILU POHJOIS-KOREAAN OVAT MUUTTANEET MAAILMAN VOIMATASAPAINOA.
KOREAN DEMOKRAATTISEN KANSANTASAVALLAN JA KIINAN KANSANTASAVALLAN YHTEISTYÖSOPIMUS LOKAKUUSSA 2005 VAHVISTI KOILLIS-AASIAN GEOPOLIITTISTA TASAPAINOA.
KUUSIKANTANEUVOTTELUT JATKUIVAT VUONNA 2008, KATKOS VUONNA 2009.
_____________________________________________________________
Yleisiä piirteitä. Lähihistoriaa.
Korean sodan jälkeen 1950-luvun alussa Korea jakautui kahtia. Yhdysvaltojen asevoimat kävivät sotaa YK:n lipun alla Pohjois-Koreaa vastaan. Yhdysvaltain edustamat imperialistiset voimat kärsivät tässä sodassa sotilaallisen tappion, mutta sodan tuloksena syntyi kaksi ideologisesti toisilleen vastakkaista valtiota, sosialistinen Pohjois-Korea ja kapitalistinen Etelä-Korea. Vastakkainasettelu jatkuu huolimatta Koreoiden työläisten kiinteästä yhteistoiminnasta.
Sodan aikana Yhdysvallat liittolaisineen syyllistyi vakaviin sotarikoksiin, jotka totuuskomissio on tuonut päivänvaloon istunnossaan New Yorkissa kesäkuussa 2001.
Tuomioistuimen muodostivat yli kaksikymmentä lakimiestä 17 valtiosta. Kaksitoista näistä valtioista osallistui Korean sotaan vuosina 1950 - 1953. Neljän istunnon jälkeen jury totesi yksimielisesti Yhdysvallat ja sen sotakoneiston syylliseksi 19 yksilöityyn rikokseen Koreaa vastaan aikavälillä 1945 - 2001. Englanninkielisessä Korea-jaksossa on yksityiskohtainen selvitys oikeudenkäynnin kulusta.
Koreoiden välillä on vaikeasti ylitettävä raja. Amerikkalaisten toimeksiannosta on aikanaan rakennettu vahvasti linnoitettu rajavyöhyke.
Korealaiset haluaisivat yhtenäistä valtiota. Yhtenäisyyttä tavoittelevat Pohjois-Korean valtio, pohjoiskorealainen Korean Työväenpuolue, Etelä-Korean kansalaisliike National Democratic Front of South Korea sekä Etelä-Korean ay-liike. Yhtenäisyyden esteenä ovat Yhdysvallat ja heidän nukkehallituksensa Etelä-Koreassa.
Rauhansopimusta ei ole Koreoiden välillä solmittu.
Propagandasota Pohjois-Korean ja Yhdysvaltain välillä jatkuu. Pohjois-Korea pyrkii esiintymään johtavana imperialisminvastaisena valtiona maailmassa. Asiassa on selkeää logiikkaa. Korean Kansantasavalta on voimakas valtio ja sen poliittinen ideologia perustuu ratkaisevasti anti-imperialismiin.
Yhdysvallat syyttää Pohjois-Koreaa superaseiden valmistamisesta ja piilottelusta. Pohjois-Korea todella valmistaa ja myy tavanomaisia aseita elintarvikehuoltonsa tukemiseksi. Aseita on maailmalla paljonkin, etenkin NATO:lla. Ei asekauppa mitään uutta ole. Joukkotuhoaseiden osalta USA:n olisi hyvä katsoa peiliin.
Asian vakavuutta kuvastaa kuitenkin Yhdysvaltojen YK:n kautta masinoima laiton kauppasaarto ja se, että imperialismi johdomukaisesti etsii tekosyitä aloittaakseen väkivallan käytön. Yhdysvaltain Afganistanin sotaretken yhteydessä vuoden 2001 lopulla uhkailu sai jälleen vaarallisia muotoja.
Pohjois-Korea rakentaa tunneleita ja muita maanalaisia rakennelmia. Yhdysvallat epäilee tällä perusteella vakavaa sotilaallista uhkaa aivan kuten se epäili Libyaa sodan valmistelusta maan rakentaessa vesihuoltojärjestelmäänsä. Vuoden 1999 alussa USA vaati oikeutta päästä tutkimaan Korean maanalaisia järjestelmiä. Pohjois-Korea myöntyi maaliskuussa 1999 tarkastuksiin, koska sillä ei ollut mitään salattavaa. Salattavaa ei löytynyt.
Pohjois-Korea keskeytti taannoin hyvän tahdon eleenä grafiittihidasteisen ydinvoimalan rakentamisen. Yhdysvallat lupasi puitesopimuksessa vuonna 1994 korvaukseksi toimittaa öljyä tai rakentaa Pohjois-Korealle kevytvesivoimaloita.
Yhdysvallat petti vuoden 1994 puitesopimuksen kevytvesivoimaloiden toimittamisesta Korean demokraattiselle kansantasavallalle. Tämä tahallinen sopimusrikko merkitsi alunalkaen sodan vaaraa. Myös IAEA, kansainvälinen atomienergiakomissio, oli sekaantunut tähän petokseen. Pohjoiskorealainen päivälehti Rodong Sinmun tuomitsi IAEA:n ja sen johtajan jyrkkäsanaisessa artikkelissaan 15.5.2001.
USA:n johtaman Korean Peninsula Energy Development Organization (KEDO):n korkean tason edustajat aloittivat kuitenkin sännölliset vierailut Pohjois-Koreaaan keväällä 2001.
Kireästä poliittisesta yleistilanteesta huolimatta DPRK:lla ja KEDO:lla oli neuvotteluyhteyksiä keväällä 2002.
Sopimukseen päästiin vihdoin. 7.8.2002 pidettiin voimaloiden rakennustöiden avajaisjuhlallisuudet Kumhossa, DPRK:n eteläisessä Hamgyongin maakunnassa. Sähkön tuotanto kuitenkin olisi teoriassakin voinut alkaa aikaisintaan vuonna 2008. Töiden aloittaminen osoittautui kuitenkin jälleen petokseksi. Lokakuussa 2002 vuoden 1994 puitesopimus purkaantui, koska korealaisten on välttämätöntä saada energiaa eikä Ydysvaltoihin voi sopimuskumppanina luottaa.
Elokuussa 1999 Pohjois-Korean tarjoamat asialliset rauhansopimusehdot eivät kelvanneet Yhdysvalloille eikä Etelä-Korean poliittiselle johdolle. Sen sijaan Yhdysvaltain painostuksesta ja NATOn myötävaikutuksella alettiin militarisoida Japania. Tämä merkitsee uutta uhkaa Pohjois-Korealle ja samalla koko ihmiskunnalle.
Yhdysvallat vaikeuttaa tahallisesti pyrkimystä rauhaan suunnittelemalla uusien ohjusjärjestelmien toimittamista Etelä-Korealle ja Japanille. Yhdysvaltain lakeija Israel toimittaa jo nyt ohjuksia Etelä-Korealle. KDKT on esittänyt Israelille virallisen varoituksen Korean niemimaan rauhanprosessin vaarantamisesta.
Pohjois-Korealla on voimakas kansanarmeija. Se työskentelee mitä suurimmassa määrin siviiliväestön hyväksi. Porvarillisen median antama kuva armeijan ja siihen sijoitettujen voimavarojen merkityksestä on tarkoitushakuisesti virheellinen. Korean työväenpuolueen pääsihteeri Kim Jong Ilin painottama armeija ensin -politiikka merkitsee voimakasta ideologista ja teknistä panostamista sekä ulkoiseen puolustukseen että kansalliseen anti-imperialistiseen yhtenäisyyteen. Armeija ensin -politiikka on osoittautunut menestykselliseksi. Kyse ei ole vain maanpuolustuksesta, vaan kaikesta sosialistisesta rakennustyöstä. Toisaalta Pohjois-Korean vahva armeija on toistaiseksi taannut rauhan säilymisen Korean niemimaalla. Armeija ensin -politiikka on sittemmin korvattu laajemmalla käsitteellä "Songun-ideologia".
Pohjoiskorealainen sosialismi perustuu Juche-ideologiaan, joka ei kaikilta osiltaan seuraa perinteisen dialektisen materialismin ajatuskulkua. Marxin Feuerbach-Hegel- synteesissä Juche kallistuu hiukan Hegelin suuntaan, kun perinteisessä marxismi-leninismissä on ehkä ollut siirtymää Feuerbachiin päin. Sosiaalipyskologinen aspekti on keskeinen. Korean työväenpuoleen virkailijoilla on tiukka kielto olla asettumatta työläisten ja maanviljelijöiden yläpuolelle. Heidän tulee työskennellä ihmisen keskuudessa, heidän kanssaan, samalla tasolla, tarvittaessa neuvoja ja apua antaen. Ideologiseen työhön ja ideologian ylläpitoon ja kehittämiseen kiinnitetään erityistä huomiota.
Pohjois-Korea joka tapauksessa kehittynyt ja teollistunut sosialistinen yhteisö, jossa yhteiskunnallisen tietämyksen ja koulutuksen taso on korkea.
Korean demokraattisen kansantasavallan viisikymmenvuotisjuhlan kunniaksi elokuussa 1998 maa laukaisi avaruuteen satelliitin. Kantoraketin ensimmäisen vaiheen osia putosi vaarattomasti mereen niinkuin asiaan kuuluu. Läntinen media ryhtyi tehtailemaan propagandaa ohjuskokeesta. Suuntaisiko Pohjois-Korea todella ohjuskokeen Japania kohti? Absurdi ajatus. Sittemmin Etelä-Korean tiedustelupalvelu vahvisti, että kyseessä oli todella ollut satelliitti, ei ohjus.
1990-luvulla useat perättäiset katovuodet ja tulvat aiheuttivat nälänhädän Pohjois-Koreassa. Läntinen media elämöi ajatuksella, että maatalouden ajoittainen tuotantovajaus johtuu sosialismista. Vaikeat sääolosuhteet ja USA:n manipuloima rikollinen kauppasaarto eivät mediaa kiinnosta.
Pohjois-Korean väestö työskentelee YK:n tarkkailijoidenkin mukaan tehokkaasti maan elintarvikehuollon palveluksessa. Kaupunkien asukkaat työskentelevät tarvittaessa ja aina sadonkorjuuaikana maaseudun viljelmillä.
Vuosina 2002 - 2008 Pohjois-Korean kansantaloudelliset näkymät ovat kokonaisuutena valoisat. Uusia voimalaprojekteja on käynnistetty. Maataloutta on kehitetty mm. uusin suomalaisin perunalajikkein. Metsätaloutta kehitetään uusilla Koreassa kehityillä suuria lämpötilaeroja kestävällä pajulajikkeella. Perinteistä karjataloutta on täydennetty vuohien kasvattamisella ja mittavalla strutsitarhauksella.
Vuoden 2002 tammikuussa Norja ilmoitti ryhtyvänsä avustamaan Pohjois-Koreaa vesivoiman rakentamisessa.
Heinäkuussa 2002 DPRK ilmoitti tekevänsä uudistuksia maan sisäisessä talousjärjestelmässä. Ne eivät tarkoita minkäänaista siirtymistä markkintalouteen, saati kapitalismiin.
Elokuussa 2002 valmistui Kumjingangin pato ja Kumjingangin nuorison vesivoimala numero 6. Touko-kesäkuussa 2003 käynnistettiin useita uusia lämpö- ja vesivoimaloita.
Syyskuussa 2002 Sinuijuun, Kiinan rajan tuntumaan perustettiin erityistalousalue, jolla on oma hallintokoneistonsa ja oma lainsäädäntönsä. DPRK:n kannalta kyse on lähinnä ulkomaankaupassa tarvittavan länsivaluutan hankkimisesta, jolla ei ole tekemistä DPRK:n poliittisen järjestelmän kanssa.
Tällainen alueellinen järjestely - joka ei ole uusi eikä ainutlaatuinen Pohjois-Koreassa - on omiaan myös lisäämään turvallisutta ja vakautta Koillis-Aasiassa.
Vastaavanlainen teollisuuden erityistalouslue oli syksyllä 2002 rakenteilla Kaesongiin lähinnä eteläkorealaisia yrityksiä varten. Marraskuussa 2002 tehtiin samantyyppinen päätös matkailukeskuksen perustamisesta Mt. Kumgangiin.
Vuodet 2003/2008 ovat olleet pohjoiskorealaisille aikaa, johon sisältyy iloista rakentamista ja työtä jälleenyhdistymisen toteuttamiseksi. Näitä myönteisiä näkymiä varjostaa kuitenkin ulkoinen, amerikkalainen uhka. Uhkailussaan Yhdysvallat saa kuitenkin vastaansa paitsi DPRK:n asevoimineen, myös osan ratkaisevista eteläkorealaisesta hallituspiireistä ja kansalaisten ylivoimaisen enemmistön. Etelä-Korean sekä nykyinen että tuleva presidentti tuomitsivat 30.12.2002 selvin sanoin Yhdysvaltain suunnitteleman painostuksen Pohjois-Koreaa vastaan.
Koreassa sekä pohjoisen että etelän johtajat haluavat rauhaa. Kummankin Korean johtajat tietävät kuitenkin, että toimivan keskusteluyhteyden aikaansaaminen DPRK:n ja Yhdysvaltain välillä on avainkysymys Korean niemimaan rauhan ja vakauden takaamiseksi.
Sotilasasiantuntijoiden mukaan ydinhyökkäys Pohjois-Koreaan aiheuttaisi automaattisesti Etelä-Korean maaperälle sijoitettujen amerikkalaisten ohjussiilojen tuhoutumisen ja siten suurtuhon Etelä-Koreassa ja koko Korean niemimaalla.
Tammikuussa 2003 Kiina ja Venäjä suosittelivat Yhdysvalloille turvatakuiden myöntämistä DPRK:lle ja maiden välisten asiallisten keskusteluiden käynnistämistä. Yhdysvallat oli ilmeisesti myöntymässä. Pohjoiskorelaiset eivät kuitenkaan luottaneet keskustelukumppaniin, joka toistuvasti on pettänyt lupauksensa.
DPRK irtautui IAEA:n valvonnasta. Kansainväliset energiavalvontaorganisaatiot ovat ajautuneet mahdottomiin ristiriitaisuuksiin. Samaan aikaan kun ne yrittävät estää DPRK:n oman energian tuotannon kehittämisen, ne Yhdysvaltain mielivaltaisten päätösten kautta yrittävät estää myös energian tuonnin.
Tammikuussa 2003 DPRK irtisanoutui ydinsulkusopimuksesta. Tämä toimenpide lienee katsottava rehelliseksi vastaukseksi sille "kansainväliselle yhteisölle", joka katsoo ydinaseet oikeutetuiksi Yhdysvalloille ja käytännössä lähes kaikille muille valtioille paitsi Pohjois-Korealle. Pohjois-Korealla ei ole aikomusta rakentaa ydinasetta, mutta sillä on tähän tarkoituksen tarvittava tekninen valmius.
Tammikuussa 2003 Yhdysvallat lupasi DPRK:lle energia-apua, mikäli maa luopuu "ydinaseohjelmasta", joka puolestaan ei edelleenkään ollut muuta kuin USA:n sepitelmä. Myöhemmin vuonna 2003 saattoi olla realistista kuvitella, että DPRK:lla oli helposti valmistettavia fissoydinaseita.
Kalliin ja monimutkaisen vetypommiohjelman olemassaolo sen sijaan oli ja on edelleen erittäin epätodennäköistä. Totuutta asiasta ei kuitenkaan tiedä kukaan muu kuin DPRK itse.
Suojellakseen ladattua ja käynnistettyä ydinvoimalaansa DPRK:n oli pakko esittää varaus sotilaalliseen ensi-iskuun, mikäli takeita rauhasta ei saada.
Kiinan ulkoministeriö ilmoitti 13.2.2003, että Kiina pitää ainoana mahdollisena menettelytapana Korean niemimaan ydinvoima-asioiden selvittämiseksi asianosaisten keskeisiä neuvotteluita ja että näiden ongelmien käsittely YK:n turvallisuusneuvostossa ei ole tarkoituksenmukaista. .
5.4.2003 DPRK ilmoitti, ettei se hyväksy mitään YK:n mahdollista päätöslauselmaa ydinvoima-asiastaan. YK oli menettänyt arvovaltansa Irakin sodan vuoksi myös Koreassa.
Amerikkalainen propaganda pyrkii luomaan mielikuvan DPRK:sta mahdollisen ydiniskun tekijänä. Ajatus on järjetön. DPRK ei koskaan vahingoittaisi kiinalaisia, eteläkorealaisia tai venäläisiä naapureitaan eikä itse asiassa ketään muutakaan.
Kiinan presidentin Venäjän-vierailun yhteydessä toukokuun lopussa 2003 kävi selväksi, että nämä valtiot vaativat Pohjois-Korean energiahuollon turvaamista ja toivovat ydinaseetonta Korean niemimaata. Maat torjuivat jyrkästi kaikki aikeet ratkaista syntynyttä ongelmaa väkivalloin.
USA:n pyrkimykset kuristaa DPRK taloudellisesti eivät toimi mm. siksi, että Kiina ja Venäjä eivät tue tällaisia pyrkimyksiä. Heinäkuussa 2003 Kiina lupasi toimittaa Pohjois-Korealle dieselöljyä. Samaan aikaan Venäjä lupasi toimittaa Pohjois-Korealle elintarvikkeita.
Heinäkuussa 2003 USA julkisti suunnitelmansa numero 5030 hyökkäykselle Pohjois-Koreaan. Se ei ollut mitään uutta. Samanlaisia suunnitelmia Yhdysvallat on laatinut vuodesta 1953 alkaen.
Kuuden osapuolen (DPRK, Kiina, Venäjä, Japani, Etelä-Korea ja USA) neuvottelut käynnistettiin Pekingissä 27.8.2003. Neuvotteluista ennustettiin pitkiä ja vaikeita. Vaikka keskusteluihin osallistuu useita osapuolia, riippuu lopputulos ratkaisevasti USA:n lopullisesta kannasta.
DPRK ilmoitti 28.8.2003 haluavansa ydinaseetonta Korean niemimaata kuten kaikki muutkin. Tällä lausumalla viitattiin Etelä-Koreassa todennäköisesti edelleen oleviin geopoliittisesti merkityksellisiin amerikkalaisiin monikärkiohjuksiin, jotka USA väitti aikanaan poistaneensa.
Huolimatta sekä DPRK:n että USA:n virallisesti ilmoittamista jyrkistä ja muuttumattomista asenteista näytti neuvotteluissa tapahtuneen edistystä 29.8.2003. Yksityisesti Kiinan ulkoministeri sanoi DPRK:n olleen valmis luopumaan oletetusta ydinasesuunitelmastaan. USA puolestaan hänen mukaansa ilmoitti, ettei se ei aio käyttää asevoimaa Pohjois-Koreaa vastaan ja että se pyrkii rauhanomaiseen ratkaisuun. Myös eteläkorealaislähteet viittasivat edistykseen neuvotteluissa. Virallisesti DPRK kuitenkin moitti Yhdysvaltoja välinpitämättömästä suhtautumisesta keskusteluihin. Vastakkainasettelu jäi joka tapauksessa ainakin virallisella tasolla ennalleen. Retoriikka ei muuttunut.
DPRK on kiinnostunut ydinaseettomasta Korean niemimaasta eikä sillä ole aikomusta rakentaa omaa ydinaseohjelmaa, sanoi Venäjän valtuuskunnan edustaja Alexander Losjukov Pekingissä 28.8.2003.
DPRK korostaa, että ydinasekiista Korean niemimaalla on USA:n yksin aiheuttama. DPRK pidättää itselleen oikeuden ydinasepelotteeseen, koska puolustuksellisesti ei vaihtoehtoja ole. Maan korkein neuvosto antoi tukensa tälle periaatteelle 2.9.2003.
Syyskuussa 2003 IAEA vaati Pohjois-Koreaa purkamaan oletetun ydinaseohjelmansa. DPRK:n naapuri Kiina ilmoitti heti pitävänsä päätöslauselmaa "epätasapainoisena". IAEA:lla ei kuitenkaan ole toimeenpanovaltaa Pohjois-Koreassa. DPRK oli irtisanonut suhteensa atomienergiakomissioon.
YK:n 58. yleiskokokouksessa syyskuussa 2003 Venäjän ja USA:n näkemykset erosivat Korean niemimaan asioissa jyrkästi toisistaan. Venäjä vaati DPRK:lle laajennettuja turvatakuita - siis myös USA:n taholta. USA kieltäytyi edelleen kyseisistä takuista.
Läntinen media kuitenkin väitti lokakuussa 2003, että DPRK olisi ilmoittanut valmistaneena plutoniumia ydinasetta varten. Se ei pitänyt paikkaansa. DPRK:lle teknisesti mahdollisten erityyppisen ydinaseiden potentiaalinen pelotevoima kuitenkin kasvaa jännittyneen tilanteen vallitessa.
Lokakuussa 2003 DPRK:n YK-valtuutettu ehdotti YK:n turvallisuusneuvoston uudistamista. Turvallisuusneuvosto ei nykyisellään kykene takaamaan turvallisuutta millekään valtiolle.
30.10.2003 Kim Jiong Il keskusteli Pjongjangissa Wu Bangguon johtaman Kiinan kansantasavallan virallisen valtuuskunnan kanssa. Kiina ja DPRK sopivat keskenään Pjongjangissa periaatteessa myönteisestä suhtautumisesta kuusikantaneuvotteluiden jatkamiseen.
DPRK osallistui maailman informaatio- ja tietoliikennehuippukokoukseen Genevessä 11.12.2003. DPRK:n valtuuskunnan kanta oli aivan sama kuin Kuuban ilmaisema näkökulma. Tietoliikennejärjestelmien kehittämisestä on hyötyä vain mikäli se konkretisoituu tiedonkulussa maailman köyhyysalueilta niiden elinolosuhteiden todelliseksi parantamiseksi.
Joulukuussa 2003 DPRK:n kansan korkeimman neuvoston puhemiehistö julkaisi lait, tullimääräykset ja muun säännöstön koskien Kaseongin erityisteollisuusalueen toimintaa.
Uusi kuusikantaneuvotteluiden kierros pidettiin Pekingissä 25. - 28. 2.2004. Neuvotteluissa ei saavutettu varsinaisia konkreettisia tuloksia, mutta työryhmän asettaminen jatkamaan osapuolien neuvotteluiden työtä antoi toivoa ongelmien ratkaisemiseksi tuonnempana.
Kim Jong Il teki epävirallisen vierailun Kiinaan 19. - 21.4.2004 Kiinan presidentin ja Kiinan kommunistisen puolueen kutsusta. Korkean tason keskusteluissa sovittiin maiden välisen yhteistyön kehittämisestä edelleen kaikilla elämänalueilla.
DPRK toisti 14.6.2004, että se pitää välttämättömänä DPRK:n ja Yhdysvaltain kahdenvälisiä neuvotteluita ja jännityksen lieventämistoimenpiteiden samanaikaisuutta.
Kesäkuun lopusssa 2004 toteutui kuusikantaneuvotteluiden työkokous Pekingissä. Prosessi jatkuu tuonnempana.
2.7.2004 Yhdysvaltain valtiosihteeri Colin Powell ja DPRK:n ulkoministeri Paek Nam Sun kävivät lyhyen keskustelun Jakartassa.
Syyskuun lopussa 2004 DPRK ilmoitti jalostaneensa plutoniumia käytetyistä ydinvoimaloiden polttoainesauvoista. Plutoniumia voidaan käyttää fuusioaseen valmistamiseen. Huomattakoon, että kyse oli edelleen vain pelotteesta ("deterrent"), joka on joka tapauksessa välttämätön Yhdysvaltain taholta tulevien jatkuvien uhkailuiden vuoksi.
18. - 20.10.2004. Korkean tason pohjoiskorealaisvaltuuskunta vieraili Kiinan kansantasavallassa. Kyseessä olivat laaja-alaiset yhteistyöneuvottelut.
Marraskuussa 2004 Korean niemimaan energiajärjestön (KEDO) toimitusjohtaja vieraili Pjongjangissa.
Joulukuussa 2004 YK julkaisi raportin, jonka mukaan DPRK:n talouden kehitys etenee suotuisasti, mutta haittana ovat energian ja maatalouskoneiden varaosien puute.
Tammikuussa 2005 DPRK lähetti 150 000 dollaria Aasian tsunami-katastrofin uhrien auttamiseksi. Määrä ei kansainvälisen mittapuun mukaan ollut suuri, mutta se oli todellinen uhraus suhteutettuna DPRK:n vähäisiin ulkomaanvaluuttavarantoihin.
Tammikuussa 2005 Yhdysvaltain kongressin puolustusvaliokunnan valtuuskunta vieraili Pjongjangissa.
Helmikuussa 2005 Korean demokraattisen kansantasavallan talous- ja suunnitteluministeriö totesi alkaneen vuoden tammikuun ollen menestyksellinen sosialistisen rekennustyön kannalta lähes kaikilla talouden osa-alueilla, erityisesti maataloudessa.
10.2.2005 Korean demokrattinen kansantasavalta ilmoitti, että se lykkää osallistumistaan kuusikantaneuvotteluihin toistaiseksi Yhdysvaltain jatkuvien uhkailujen vuoksi. DPRK oli samalla pakotettu tehostamaan ydinasevalmiuttaan. DPRK ehdotti suoria neuvotteluita Yhdysvaltain kanssa, mutta Yhdysvallat ei tähän ehdotukseen suostunut.
19.2.2005 Korean demokraattisen kansantasavallan Yhdistyneiden kansakuntien varaedustaja Han Song Ryol viestitti Yhdysvalloille, että DPRK on valmis palaamaan neuvottelupöytään, mikäli Yhdysvallat luopuu vihamielisestä politiikastan hänen maataan kohtaan ja lopettaa yritykset sekaantua DPRK:n sisäisiin asioihin.
11.4.2005 Korean demokraattisen kansantasavallan korkeimman neuvoston istunto totesi vuoden 2004 budjetin toteutuneen suunnitelmien mukaisesti huolimatta Yhdysvaltain muodostaman uhan aiheuttamasta puolustusmenojen kasvusta. Lisääntyneet menot katettiin kasvaneilla tuloilla valtionyhtiöiltä ja osuuskunnilta.
Kesäkuussa 2005 Yhdysvallat jatkoi uhkailujaan ja yritti "kansainvälistää" Korean niemimaan ydinaseongelman. DPRK lupasi osallistua kuusikantaneuvotteluihin, mikäli Ydhysvallat luopuu asettamistaan mahdottomista ennakkoehdoista, vihamielisestä asenteestaan ja sodalla uhkailun.
Heinäkuussa 2005 Korean demokraattisen kansantasavallan ja Yhdysvaltain apulaisulkoministerit sopivat Pekingissä kuusikanteneuvotteluiden jatkamisesta Yhdysvaltojen luvattua tunnustaa DPRK:n itsenäisyyden ja luvattua pidättäytyä maahantunkeutmisesta.
Kuusikantaneuvotteluiden neljäs kierros käynnistyi Pekingissä 26.7. 2005. Ilmassa oli hiukan toivoa, sillä Yhdysvallat on jossain määrin muuttanut asenteitaan paremmin todellista tilannetta vastaaviksi. Neuvottelut kuitenkin päättyivät jälleen tuloksettomina 7.8.2005.
Syyskuu 2005. Kuusikantaneuvottelut Pekingissä johtivat vihdoin tulokseen. DPRK luopui ydinohjelmistaan ja vastineeksi energiaongelmaansa sopimuksen muilta osapuolilta tässä vaiheessa lähinnä öljyä ja siirtosähköä Etelä-Koreasta sekä laaditun julkilausman mukaisesti myöhemmin myös uutta ydinenergiateknologiaa.
Lokakuu 2005. Korean työväenpuolueen perustamisen 60. vuosipäivää vietettiin näyttävästi. Ulkomainen osallistuminen juhlallisuuksiin oli merkittävän laajaa. Kiinan kansantasavalta kiinnitti tähän vuosipäivään erityistä huomiota.
Lokakuu 2005. Korean demokraattinen kansantasavalta ja Kiinan kansantasavalta solmivat historiallisen talousyhteistyösopimuksen.
Kuusikantaneuvottelut käynnistyivät jälleen kerran Pekingissä 9.11.2005. Ne päättyivät 11.11.2005 ilman käytännön tuloksia. Prosessi kuitenkin jatkui.
Marraskuu 2006. Korean demokraattinen kansantasavalta lupasi palata Pekingin kuusikantanevotteluihin.
Joulukuu 2006. Kuusikantaneuvottelut pidettiin Pekingissä. Merkittäviä tuloksia ei saatu aikaa, mutta ehkä kuitenkin jotain. KDKT:n ja Yhdysvaltain ja KDKT:n ja Korean tasavallan välillä käytiin kahdenvälisiä keskusteluita, mitkä saattavat merkitä edistystä jatkossa.
Lokakuussa 2006 Korean demokraattinen kansantasavalta suoritti koeluonteisen ydinräjäytyksen. Toimenpide oli välttämätön ydinpelotteen toimivuuden ja uskottavuuden kannalta. Puolustuksen vahvistaminen on välttämätöntä, sillä vastoin syyskuussa 2005 Pekingissä allekirjoitettua kuusikantaneuvotteluiden osapuolten yhteistä julkilausumaa Yhdysvallat on lisännyt uhkailujaan ja painostustaan kaikin mahdollisin tavoin.
Helmikuussa 2007 päästiin Pekingin kuusikantaneuvotteluissa ainakin alustavaan sopimukseen siitä, että KDKT lopettaa ydinohjelmansa ja saa pyytämänsä määrän energiaa tai vastaavaa talousapua neuvotteluiden muilta osapuolilta. Ehkä tärkein edistysaskel oli kuitenkin se, että KDKT ja USA tulevat jatkamaan kahdenvälisiä keskusteluita täysien diplomaattituhteiden solmimiseksi.
Maaliskuussa 2007 sekä kuusikantaneuvotteluita että Pjongjangin ja Washingtonin kahdenvälisiä keskusteluita jatkettiin, mutta neuvottelut keskeytettiin teknisluonteisten yksityiskohtien käsittelyä varten.
Huhtikuussa 2007 Korean demokraattinen kansantasavalta vahvisti sulkevansa Jongbonin koeydinvoimalan vastineena sille,että Yhdysvallat vapauttaa macaolaisessa pankissa vuodesta 2005 lähtien jäädytettyinä olevat KDKT:n rahavarat.
Ensimmäiset Koreoiden väliset rautateiden yhdistämiseen tähtäävät junien koeajot suoritettiin toukokuussa 2007.
Kesäkuu 2007. Yhdyvaltain laittomasti macaolaiseen pankkiin jäädyttämät pohjoiskorealaisten varat vapautettiin. Samalla KDKT kutsui IAEA:n työryhmän tarkastamaan KDKT:n ydinlaitoksia.
Heinäkuu 2007. Jongbonin koeydinvoimala suljettiin.
Heinäkuu 2007. Kuusikantaneuvotteluiden uusi kierros pidettiin Pekingissä ilman sisällöllisesti merkittäviä tuloksia. Pohjoiskorealaiset esittivät jälleen kerran vuoden 1994 puitesopimuksen toteuttamisen siltä osin, että Yhdysvallat toimittaisi sopimuksen edellyttämän kevytvesivoimalan Korean demokraattiselle kansantasavallalle.
Elokuu 2007. Rankkasateet ja tulvat aiheuttivat suuria vahinkoja Korean demokraattisessa kansantasavallassa.
Syyskuu 2007. Genevessä pidetyissä KDKT:n ja Yhdysvaltain kahdenvälisissä keskusteluissa päästiin vihdoin merkittävä askel eteenpäin. Yli viisikymmentä vuotta kestäneet vihollisuudet maitten välillä näyttivät olevan päättymässä.
Syyskuu 2007. KDKT ja Japani pyrkivät suhteidensa parantamiseen Ulan Batorissa käydyillä kahdenvälisillä neuvotteluilla.
Syyskuu 2007. KDKT vietti 59. vuosipäiväänsä. Päivä huomioitiin erityisesti Kiinan ja Venäjän tahoilla.
Lokakuu 2007. Korean demokraattisen kansantasavallan johtaja Kim Jong Ilin ja Korean tasavallan presidentti Roh Moo-huynin tapaaminen Pjongjangissa oli merkittävä edistysaskel sekä Koreoiden välisten suhteiden myönteiden kehittymisen että Korean niemimaan rauhanprosessin ja Koreoiden jälleenyhdistymisen etenemisen kannalta. Valtionpäämiehet antoivat yhteisen rakentavan julkilausuman.
Lokakuu 2007. Pekingissä pidetyt kuusikantaneuvottelut päättyivät kaikkien osapuolten yhteiseen julkilausumaan, jolla jännitystä Korean niemimalla voidaan konkreettisesti vähentää. KDKT purkaa ydinvoimavalmiutensa ja saa vastineeksi energia- ja talousapua.
Marraskuu 2007. Korean demokraattisen kansantasavallan ja Korean tasavallan pääministerit tapasivat Soulissa. Tuloksena oli merkittävää edistystä sekä jälleenyhdistymisen että rauhanprosessin kannalta.
Helmikuu 2008. Kuuluisa New Yorkin sinfoniaorkesteri esiintyi Pjongjangissa.
Kesäkuu 2008. Yhdysvallat lupasi poistaa Korean demokraattisen kansantasavallan "terrorismin tukijoiden listalta" ja poistaa talouspakotteet. Lupaus kuitenkin petettiin..
Syyskuu 2008. Korean demokraattinen kansantasavalta vietti perustamisensa 60. vuosipäivää.
Lokakuu 2008. Yhdysvallat poisti Korean demokraattisen kansantasavallan "terrorismin tukijoiden listalta".
KOMINFORM
-------------------------------------------------------------------------------
Korean niemimaa, geopoliittinen ruutitynnyri?
Alustus Korea-seminarissa Helsingissä 12.11.2005
Korean niemimaalla jatkuva kireä kansainvälispoliittinen jännitystilanne on muutoinkin heiveröisen maailmanrauhan kannalta ehkä vaarallisin yksittäinen geopoliittinen uhkatekijä.
Kyseessä eivät ole vahvasti linnoitetun rajan eri puolilla olevat kaksi keskenään edelleen muodollisessa sotatilassa olevaa valtiota, Korean demokraattinen kansantasavalta ja Korean tasavalta, vaan Koreoiden taustavoimiin liittyvät suurvaltaintressit.
Korean niemimaalla kulminoituvat sekä ideologiset että alueellisiin ja sotilasstrategisiin pyyteisiin liittyvät vastakkainasettelut.
Aseellinen tunkeutuminen itäisen Aasian valtioihin on tänä päivänä yhtä mahdollista kuin se on ollut ennenkin. Mm. 1900-luvulla Japani miehitti Koreaa ja Yhdysvallat yritti saada jalansijaa Aasiassa sekä Korean että Vietnamin sodissaan. Maailman väkirikkain ja nopeimmin kehittyvä valtio, Kiinan kansantasavalta, joutuu varautumaan tilanteeseen, jossa Korean niemimaa saattaisi olla potentiaalisen vihollisen sillanpääasema. Uhkakuvat ovat todellisia. Meneillään olevana historiallisena ajanjaksona japanilainen militarismi nostaa jälleen päätään ja Yhdysvallat uhkaa suveereneja valtioita interventioilla eri puolilla maailmaa.
Korean demokraattinen kansantasavalta muodostaa monen mielestä sosialismin tärkeimmän linnakkeen maailmassa. Samaan aikaan Korean niemimaa on geopoliittisesti ja sotilasstrategisesti suurten intohimojen kohde, jossa törmäävät toisiinsa yhdysvaltalaisjohteiset maailmaherruuspyrkimykset ja erityisesti viime vuosina aktivoituneet euraasialaiset amerikkalaisen imperialismin vastaiset valtioperustaiset alueelliset järjestöt ja niiden tavoitteet.
Yhdysvallat liittolaisineen on tähän saakka muodostanut vakavan uhan maailmanrauhalle mm. uhkailemalla Korean demokraattista kansantasavaltaa jopa ydinsodalla. Tämä uhka ei vieläkään ole väistynyt.
Samalla kuitenkin uudet euraasialaiset liittosuhteet ovat muodostaneet vahvan vastavoiman Yhdysvaltain pyrkimykselle järjestää maailma haluamallaan tavalla yksinapaiseksi.
Korean demokraattisen kansantasavallan ja Kiinan kansantasavallan hyvät suhteet ja lokakuussa 2005 solmittu kattava talousyhteistyösopimus antanevat luonnolliset turvatakuut Korean demokraattiselle kansantasavallalle. Kyse ei ole edes pelkäsätään Kiinan ja KDKT:n välisestä liittosuhteesta, vaan siitä, että KDKT:n edut liittyvät välillisesti NATO:n ja USA:n vastapainoksi syntyneeseen Shanghai Cooperation Oraganization -järjestöön, johon kuuluvat Kiina, Venäjä, Uzbekistan, Kirgsisia. Tadzikistan ja Kazakstan.
SCO on muotoutunut taloudellisesta yhteistyöjärjestöstä yhä enemmän myös sotilaalliseksi yhteisjärjestöksi, jonka terävintä kärkeä edustaa Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliiton pohjalle alunalkaen rakentunut, nyt kuusijäseninen CSTO (Collective Security Treaty Organization). Järjestön jäsenmaat ovat Venäjä, Valko-Venäjä, Uzbekistan, Kirgisia, Tadzikistan ja Kazakstan.
Mitä erityisesti Korean niemimaahan tulee, lienee syytä palauttaa mieliin muutamia lähihistorian virstanpylväitä.
Itä-Euroopan sosialismien romahdus puolitoista vuosikymmentä vuotta sitten merkitsi vakavaa takaiskua Korean demokraattiselle kansantasavallalle, koska maan teollisuuden tarvitsema varaosahuolto ja energiahuolto vaikeutuivat. Onnekseen KDKT ei ollut koskaan liittynyt SEV-maiden COMECON-sopimukseen, joten mitään niin sanotusti "automaattista" ketjureaktioromahdusta ei päässyt tapahtumaan.
KDKT aloitti taloutensa uudenlaisen suunnittelun 90-luvun alussa. Keskeiseksi kysymykseksi muodostui energiahuolto, jossa omien öljyvarantojen vaikean saatavuuden vuoksi - varantoja on, mutta ainakin toistaiseksi liian syvällä ja vaikeasti hyödynnettävissä - ainoaksi vaihtoehdoksi jäi oman ydinenergian rakentaminen.
Sekä öljyvarannot että ydinenergian tuottaminen ovat yleisesti näytelleet keskeistä osaa maailman geopoliittisissa ristiriidoissa. Niin nytkin. Yhdysvallat ei voinut mitenkään sallia ydinvoiman tuotantoa maassa, jonka se kokee niin sanotusti "vihollisekseen" - vaikka tällainen uhka oli ja on edelleen vain kuvitteellinen ja tahallisesti luotu virheellinen mielikuva. Sodan vaara oli kuitenkin ilmeinen. Siksi molemmin puolin katsottiin tarpeelliseksi ryhtyä neuvotteluihin akuutin vaaratilanteen lievittämiseksi.
Vuonna 1994 YK:n valvonnassa Genevessä vahvistettiin puitesopimus, jossa Korean demokraattinen kansantasavalta sitoutui luopumaan ydinvoiman rakentamisesta ja Yhdysvallat puolestaan sitoutui toimittamaan KDKT:lle syntynyttä energiavajetta vastaavan määrän öljyä ja rakentamaan myöhemmin korealaisille kaksi kevytvesityyppistä ydinvoimalaa.
Yhdysvallat toimitti öljyä muutaman vuoden ajan, minkä jälkeen toimitukset vähin äänin lopetettiin ilman eri ilmoitusta. Yhdysvaltain sopimusrikko oli vähällä koitua KDKT:n talouden tuhoksi - niinkuin varmaan oli tarkoituskin - mutta sisukkaat korealaiset pääsivät vastoin odotuksia vaikeiden aikojen yli ja ovat tällä hetkellä uudessa, 90-luvun ongelmavuosiin nähden ratkaisevasti paremmassa asemassa.
Korean demokraattisen kansantasavallan energiataloudellisten kysymysten ohella Korean niemimaan ja koko Itä-Aasian geopoliittisten asetelmien kannalta ovat Koreoiden jälleenyhdistymissuunnitelmat keskeisiä.
15.6.2000 allekirjoitettiin Korean demokraattisen kansantasavallan ja Korean tasavallan yhteinen julkilausuma, jonka pitkän tähtäimen tavoitteena on valtioliitto. Valtioliitossa kumpikin Korea säilyttäisi oman sisäisen järjestelmänsä, mutta maalla olisi yhteinen ulko- ja puolustuspolitiikka. Tällainen valtioliitto on periaatteessa täysin mahdollinen ja vastaavia esimerkkejä on meidänkin aikamme historiassa. Jälleenyhdistymissuunnitelmien toteuttaminen käytännön asioissa on edennyt jopa
odotettua paremmin - maantie- ja rautatieyhteydet on pääosin korjattu, talousyhteistyö saatu käyntiin - mutta kantona kaskessa on Yhdysvaltain asevoimien läsnäolo Korean tasavallassa.
Valtioliiton toteutuminen edellyttää kansallista ja valtiollista itsemääräämisoikeutta, mikä ei yhteisen ulko- ja puolustuspolitiikan osalta voi toteutua niin kauan kun maassa on vieraita asevoimia.
Yhdysvallat on väittänyt tukevansa Korean jälleenyhdistymistä, mutta tosiasiassa ajatus on sille vastenmielinen. Yhdysvalloissa tiedetään, että valtaosa eteläkorealaisista sietää amerikkalaisten läsnäoloa maassaan vain olosuhteiden pakosta. Se, että Yhdysvalloilla olisi Korean niemimaalla vastassaan 70 miljoonaa korealaista nykyisten 22 miljoonan pohjoiskorealaisen sijasta, ei liene Washingtonille eikä Pentagonille mitenkään miellyttävä ajatus.
Etelä-Korean sekä entinen että nykyinen presidentti tuomitsivat 30.12.2002 selvin sanoin Yhdysvaltain suunnitteleman painostuksen Pohjois-Koreaa vastaan. Koreassa sekä pohjoisen että etelän johtajat haluavat rauhaa.
Sotilasasiantuntijoiden mukaan ydinhyökkäys Pohjois-Koreaan aiheuttaisi automaattisesti Etelä-Korean maaperälle sijoitettujen amerikkalaisten ohjussiilojen tuhoutumisen ja siten suurtuhon Etelä-Koreassa ja koko Korean niemimaalla. Ei ole varmaa, onko Yhdysvalloilla ydinaseita Korean tasavallan alueella, mutta ilman niitäkin sota Korean niemimalla merkitsisi katastrofaalista tuhoa kaikille korealaisille.
Tammikuussa 2003 Kiina ja Venäjä suosittelivat Yhdysvalloille turvatakuiden myöntämistä KDKT:lle ja maiden välisten kahdenkeskisten asiallisten keskusteluiden käynnistämistä. Yhdysvallat oli ilmeisesti myöntymässä. Pohjoiskorelaiset eivät kuitenkaan luottaneet keskustelukumppaniin, joka toistuvasti oli pettänyt lupauksensa.
Tammikuussa 2003 KDKT irtisanoutui ydinsulkusopimuksesta. Tämä toimenpide lienee katsottava rehelliseksi vastaukseksi sille ns. "kansainväliselle yhteisölle", joka näkee ydinaseet oikeutetuiksi Yhdysvalloille ja monille muille valtioille, mutta ei Korean demokraattiselle kansantasavallalle.
Kiinan ulkoministeriö ilmoitti 13.2.2003, että Kiina pitää ainoana mahdollisena menettelytapana Korean niemimaan ydinvoima-asioiden selvittämiseksi asianosaisten keskeisiä neuvotteluita ja että näiden ongelmien käsittely YK:n turvallisuusneuvostossa ei ole tarkoituksenmukaista.
Helmikuussa 2003 KDKT ilmoitti irtautuvansa vuoden 1953 aseleposopimuksesta, koska Yhdysvaltain kasvanut taloudellinen, sotilaallinen ja poliittinen painostus katsottiin pohjoiskorealaisten taholla sodanjulistukseksi. Toimenpide ei ollut suunnattu Etelä-Koreaa vastaan.
Yhdysvallat vakuutti, ettei sillä ole hyökkäysaikeita Pohjois-Koreaan. Korealaiset tiedustelulähteet ovat kuitenkin selvittäneet, että USA:n ydinasein tapahtuva hyökkäys on jo suunnitelu valmiiksi. Yhdysvaltalaiset sotilaskoneet loukkaavat edelleen, tahallisesti, provokatoorisesti ja säännöllisesti Korean demokraattisen kansantasavallan ilmatilaa noin 180 kertaa kuukaudessa.
USA siirsi maaliskuussa 2003 pitkän matkan hävittäjäpommittajia lähelle Koreaa, Guamin saarelle.
Maaliskuussa 2003 KDKT:n oli kärjistyneen tilanteen vuoksi pakko käynnistää sotaharjoituksia, jotka kuitenkin olivat mittasuhteiltaan varsin vähäisiä verrattuna meneillään olleisiin yhdysvaltalais-eteläkorealaisiin manöövereihin.
5.4.2003KDKT ilmoitti, ettei se hyväksy mitään YK:n mahdollista päätöslauselmaa ydinvoima-asiastaan. YK oli menettänyt arvovaltansa Irakin sodan vuoksi myös Koreassa.
KDKT edellyttää turvallisuustakuita. Ne sattaavat onnistua Kiinan ja Venäjän avulla. USA:n asema maailmanpolitiikassa on laittoman Irakin sodan vuoksi heikentynyt. Neuvotteluita käytiin 23.4.2003 Pekingissä.
Amerikkalainen propaganda pyrkii luomaan mielikuvan KDKT:sta mahdollisen ydiniskun tekijänä. Ajatus on järjetön. KDKT ei koskaan vahingoittaisi kiinalaisia, eteläkorealaisia tai venäläisiä naapureitaan eikä itse asiassa ketään muutakaan. KDKT on aina ollut hyökkäysten kohde, ei koskaan hyökkääjä.
Kiinan presidentin Venäjän vierailun yhteydessä toukokuun lopussa 2003 kävi selväksi, että nämä valtiot vaativat pohjoisen Korean energiahuollon turvaamista ja toivovat ydinaseetonta Korean niemimaata. Maat torjuivat jyrkästi kaikki aikeet ratkaista syntynyttä ongelmaa väkivalloin..
Yhdysvallat on puhunut "sanktioista" Pohjois-Koreaa vastaan, mutta se ei voi toteuttaa tällaisia toimenpiteitä ilman Kiinan ja Venäjän tukea. Kiinan ja Venäjän geopoliittinen asema on toisaalta Koreaan ja toisaalta Yhdysvaltoihin nähden kuitenkin sellainen, että on Kiinan ja Venäjän oman edun mukaista asettua kiistassa KDKT:n puolelle.
14.7.2003 KDKT:n johtaja Kim Jong Il tapasi Pjongjangissa Kiinan vierailevan ulkoministerin, joka toimi myös Kiinan hallituksen erikoislähettiläänä. Keskusteluissa saavutettiin myönteisiä periatteellisia tuloksia maiden geopoliittisesti yhteisten intressien pohjalta.
Heinäkuussa 2003 Kiina lupasi toimittaa Pohjois-Korealle dieselöljyä. Samaan aikaan Venäjä puolestaan lupasi toimittaa maalle elintarvikkeita.
Heinäkuussa 2003 USA julkisti suunnitelmansa numero 5030 hyökkäykselle Pohjois-Koreaan. Se ei ollut mitään uutta. Samanlaisia suunnitelmia Yhdysvallat on laatinut vuodesta 1953 alkaen..
Elokuun alussa 2003 KDKT ilmoitti myöntyvänsä monenkeskisiin keskusteluihin Korean niemimaan tilanteesta. Ilmeisesti Pohjois-Korea oli epävirallisesti saanut haluamansa turvatakuut Kiinalta ja Venäjältä.
Korkean tason kiinalainen sotilasvaltuuskunta vieraili KDKT:ssa elokuussa 2003.
Kuuden osapuolen (KDKT, Kiina, Venäjä, Japani, Etelä-Korea ja USA) neuvottelut käynnistettiin Pekingissä 27.8.2003. Neuvotteluista ennustettiin pitkiä ja vaikeita.
Huolimatta sekä KDKT:n että USA:n virallisesti ilmoittamista jyrkistä ja muuttumattomista asenteista näytti neuvotteluissa tapahtuneen edistystä 29.8.2003. Yksityisesti Kiinan ulkoministeri sanoi KDKT:n olleen valmis luopumaan oletetusta ydinasesuunitelmastaan. USA puolestaan hänen mukaansa ilmoitti, ettei se ei aio käyttää asevoimaa Pohjois-Koreaa vastaan ja että se pyrkii rauhanomaiseen ratkaisuun. Myös eteläkorealaislähteet viittasivat edistykseen neuvotteluissa. Virallisesti KDKT kuitenkin moitti Yhdysvaltoja välinpitämättömästä suhtautumisesta keskusteluihin. Vastakkainasettelu jäi joka tapauksessa ainakin virallisella tasolla ennalleen. Retoriikka ei muuttunut.
KDKT korosti, että ydinasekiista Korean niemimaalla on USA:n yksin aiheuttama. KDKT pidättää itselleen oikeuden ydinasepelotteeseen, koska puolustuksellisesti ei vaihtoehtoja ole. Maan korkein neuvosto antoi tukensa tälle periaatteelle 2.9.2003.
Syyskuussa 2003 IAEA vaati Pohjois-Koreaa purkamaan oletetun ydinaseohjelmansa. KDKT:n naapuri Kiina ilmoitti heti pitävänsä päätöslauselmaa "epätasapainoisena". USA-johteisella IAEA:lla ei kuitenkaan ole toimeenpanovaltaa Pohjois-Koreassa. KDKT oli aiemmin irtisanonut suhteensa kansainväliseen atomienergiakomissioon.
YK:n 58. yleiskokokouksessa syyskuussa 2003 Venäjän ja USA:n näkemykset erosivat Korean niemimaan asioissa jyrkästi toisistaan. Venäjä vaati KDKT:lle laajennettuja turvatakuita - siis myös USA:n taholta. USA kieltäytyi edelleen kyseisistä takuista.
19.10.2003 USA:n presidentti Bush sanoi ensimmäisen kerran, että USA on valmis myöntämään turvatakuut Pohjois-Korealle. Ehtona on "ydinaseohjelmasta luopuminen".
25.10.2003 KDKT:n ulkoministeriö ilmoitti, että se saattaa harkita Yhdysvaltain presidentin esittämien turvallisuustakuiden hyväksymistä, mikäli kyseinen asiakirja on kansainvälisessä valvonnassa ja mikäli asevalmius puretaan molemmin puolin samanaikaisesti.
30.10.2003 Kim Jong Il keskusteli Pjongjangissa ministeri Wu Bangguon johtaman Kiinan kansantasavallan virallisen valtuuskunnan kanssa. Kiina ja KDKT sopivat keskenään Pjongjangissa periaatteessa myönteisestä suhtautumisesta kuusikantaneuvotteluiden jatkamiseen.
Tammikuussa 2004 amerikkalaisvaltuuskunta vieraili pohjoiskorealaisessa Jongbonin koeydinvoimalassa. Asetelmat Pekingissä käynnistettävissä kuusikantaneuvotteluissa eivät kuitenkaan olleet muuttuneet. KDKT pitää kiinni aseiden samanaikaisen laskemisen periaatteesta. Japanin pääministerin vierailu japanilaisfasistien kunniaksi toisen maailmansodan jälkeen pystytetyllä Yasukunin muistomerkillä suututti juuri ennen neuvotteluita pohjoiskorealaiset, eteläkorealaiset ja kiinalaiset neuvotteluosapuolet.
Uusi kuusikantaneuvotteluiden kierros pidettiin Pekingissä 25. - 28. 2.2004. Neuvotteluissa ei saavutettu varsinaisia konkreettisia tuloksia, mutta työryhmän asettaminen jatkamaan osapuolien neuvotteluiden työtä antoi toivoa ongelmien ratkaisemiseksi tuonnempana.
Keväällä 2004 Yhdysvallat lisäsi jännitystä Korean niemimaalla mm. järjestämällä mittavia sotaharjoituksia (Foal Eagle) Etelä-Koreassa. Sotaharjoituksia vastustettiin lajaasti koko Koreassa.
Kim Jong Il teki epävirallisen vierailun Kiinaan 19. - 21.4.2004 Kiinan presidentin ja Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean kutsusta. Korkean tason keskusteluissa sovittiin maiden välisen yhteistyön kehittämisestä edelleen kaikilla elämänalueilla.
Korean niemimaan ydinvoima/ydinaseongelman kuusikantaneuvotteluiden osapuolten seurantatyöryhmän on kokoontui toukokuussa 2004 Pekingissä. Nevotteluilla ei saavutettu tuloksia, mutta ei niitä tuossa vaiheessa odotettukaan.
Touko-kesäkussa 2004 Yhdysvallat vähensi joukkojaan Korean niemimaalla mutta samaan aikaan lisäsi lentotukialuksia ja muuta järeää aseistusta Koillis-Aasiassa.
KDKT toisti 14.6.2004, että se pitää välttämättömänä KDKT:n ja Yhdysvaltain kahdenvälisiä neuvotteluita ja jännityksen lieventämistoimenpiteiden samanaikaisuutta.
Kesäkuun lopusssa 2004 toteutui kuusikantaneuvotteluiden työkokous Pekingissä.
Elokuussa 2004 DPRK totesi "keskusteluiden" Yhdysvaltain nykyisen hallinnon kanssa olleen sekä mahdottomia että hyödyttömiä.
18. - 20.10.2004. Korkean tason pohjoiskorealaisvaltuuskunta vieraili Kiinan kansantasavallassa. Kyseessä olivat laaja-alaiset yhteistyöneuvottelut.
10.2.2005 Korean demokrattinen kansantasavalta ilmoitti, että se lykkää osallistumistaan kuusikantaneuvotteluihin toistaiseksi Yhdysvaltain jatkuvien uhkailujen vuoksi. KDKT oli samalla pakotettu tehostamaan ydinasevalmiuttaan. KDKT ehdotti suoria neuvotteluita Yhdysvaltain kanssa, mutta Yhdysvallat ei tähän ehdotukseen suostunut.
19.2.2005 Korean demokraattisen kansantasavallan Yhdistyneiden kansakuntien varaedustaja Han Song Ryol viestitti Yhdysvalloille, että KDKT on valmis palaamaan neuvottelupöytään, mikäli Yhdysvallat luopuu vihamielisestä politiikastan hänen maataan kohtaan ja lopettaa yritykset sekaantua KDKT:n sisäisiin asioihin.
Kesäkuussa 2005 Yhdysvallat jatkoi uhkailujaan ja yritti "kansainvälistää" Korean niemimaan ydinaseongelman. KDKT lupasi osallistua kuusikantaneuvotteluihin, mikäli Yhdysvallat luopuu asettamistaan mahdottomista ennakkoehdoista, vihamielisestä asenteestaan ja sodalla uhkailun.
Heinäkuussa 2005 Korean demokraattisen kansantasavallan ja Yhdysvaltain apulaisulkoministerit sopivat Pekingissä kuusikanteneuvotteluiden jatkamisesta Yhdysvaltojen luvattua tunnustaa KDKT:n itsenäisyyden ja luvattua pidättäytyä maahantunkeutumisesta.
Kuusikantaneuvotteluiden neljäs kierros käynnistyi Pekingissä 26.7. 2005. Ilmassa oli hiukan toivoa, sillä Yhdysvallat oli jossain määrin muuttanut asennettaan paremmin todellista tilannetta vastaavaksi. Neuvottelut kuitenkin päättyivät jälleen tuloksettomina 7.8.2005.
Syyskuu 2005. Kuusikantaneuvottelut Pekingissä johtivat vihdoin ainakin näennäiseen tulokseen. KDKT lupasi luopua ydinohjelmistaan ja saa vastineeksi energiaongelmaansa sopimuksen muilta osapuolilta, tässä vaiheessa lähinnä öljyä ja siirtosähköä Etelä-Koreasta sekä laaditun julkilausuman mukaisesti myöhemmin myös uutta ydinenergiateknologiaa.
Lokakuu 2005. Korean demokraattinen kansantasavalta ja Kiinan kansantasavalta solmivat historiallisen talousyhteistyösopimuksen, jolla suhteellisen nopeasti saataneen KDKT:n energiahuollon puutteet korjattua. Yhteistyöasiakirja sisältää myös muita kaupallisia järjestelyitä, joiden puitteissa teollisuus- ja maataloustuotteiden kauppavaihto maiden välillä on tehostunut nopeasti ja voimakkaasti.
Marraskuu 2005. Kuusikantaneuvotteluiden viides kierros alkaa Pekingissä 9.11. Aiemmin saavutetusta edistyksestä huolimatta ongelmana näyttää edelleen olevan, että toimivan sopimuksen toteuttaminen edellyttää samanaikaista aseiden laskemista KDKT:n ja USA:n tahoilla. Sopimukseen tästä asiasta ei toistaiseksi ole päästy.
KDKT:n ja USA:n välit ovat edelleen huonot. Pohjoiskorealaisille ei edelleenkään jää näillä näkymin juuri muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa puolustusvalmiuden tehostamista.
Jännitys Korean niemimaalla jatkuu, mutta tilanne on nyt korealaisten kannalta geopoliittisesti paljon parempi kuin vielä muutama vuosi sitten. Kiinan ja Venäjän tuki sekä yleiseuraasialaisten SCO:n ja CSTO:n potentiaalinen taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen voima hyödyttävät muuttuneessa tilanteessa Korean demokraattista kansantasavaltaa ja kaikkia korealaisia. Ainakin sodan uhka on vähentynyt, sillä Pentagonin sotahaukoilla on nyt vastassaan entistä niin paljon laajempi rintama, että hyökkäyshalut ovat varmasti heikentyneet.
Jos sota kuitenkin syttyisi, se ei suinkaan koskisi ainoastaan Korean niemimaata... YK turvaneuvostoineen on osoittautunut hampaattomaksi pienemmissäkin konflikteissa. Toisaalta euraasialaiset voimakkaat valtiot ja yhteisorganisaatiot kykenevät tarvittaessa puolustautumaan omin voimin.
Maaliskuussa 2009 Yhdysvallat ja Korean tasavalta järjestivät kaikkien aikojen massiivisimmat sotaharjoitukset Korean niemimaalla.
5.4.2009. Korean demokraattinen kansantasavalta laukaisi radalleen Kwangmyongsong-2-tietoliikennesatelliitin.
Huhtikuu 2009. Länsimaiden ja Japanin raivokas suhtautuminen täysin kansainvälisten sopimusten puitteissa tapahtuneeseen kantoraketin laukaisuun aiheutti ristiriidan, jonka tuloksena KDKT jättäytyi kuusikantaneuvotteluista, hääti kansainvälisen atomienergiakomission (IAEA) tarkkailijat ja ilmoitti aloittvansa uudelleen ydinvoiman rakentamisen.
Toukokuu 2009. Korean demokraattinen kansantasavalta vetäytyi aseleposopimuksesta.
Pjongjang, 27.5. Korean demokraattinen kansantasavalta ilmoitti keskiviikkona, että se vetäytyy vuosina 1950-1953 käydyn Korean sodan päättäneestä aseleposopimuksesta, koska Korean tasavalta yhtyi Yhdysvaltain johdolla toteutettavaan juridisesti kyseenalaiseen ns. "joukkotuhoasevalvontasopimukseen" (Proliferation Security Initiative, PSI).
PSI-sopimus tarkoittaa käytännössä mm. yhdysvaltalaisten ja eteläkorealaisten oikeutta pysäyttää mielivaltaisesti pohjoiskorealaisia aluksia ja suorittaa niillä tarkastuksia.
Suhtadumme tähän tilanteeseen äärimmäisellä vakavuudella ja olemme valmiit myös sotilaallisiin toimiin, mikäli laillisia oikeuksiamme loukataan, sanotaan Korean demokraattisen kansantasavallan keskiviikkona julkaisemassa tiedotteessa.
"Emme voi taata alueella liikkuvien eteläkorealaisten ja yhdysvaltalaisten alusten turvallisuutta", todetaan tiedotteessa.
Pohjoiskorealaislähteistä on useaan otteeseen korostettu, että Korean demokraattisen kansantasavallan ja Korean tasavallan välien kiristyminen on johdonmukaista seurausta Korean tasavallan presidentti Lee Myung Bakin vuoden 2008 alussa alkaneen virkakauden aikana ja hänen hallituksensa toimesta tapahtuneesta Koreoiden välisten suhteiden tahallisesta vahingoittamisesta.
Lee Myung Bakia pidetään Korean tasavallassa yleisesti Yhdysvaltain marionettina.
Kesäkuussa 2009 YK:n turvallisuusneuvosto asetti Korean demokraattiselle kansantasavallalle lähinnä asevientiin liittyviä sanktioita.
Elokuussa 2009 Yhdysvaltain entinen presidentti Bill Clinton vieraili Pjongjangissa ja tapasi Kim Jong Ilin. Vierailun tuoksena kaksi maaliskuussa Pohjois-Koreassa vangittua yhdysvaltalaistoimittajaa vapautettiin.
Elokuussa 2009 eteläkorealaisen Hyundai Groupin johtaja vieraili Pjongjangissa ja keskusteli Kim Jong Ilin kanssa. Ystävällisten keskusteluiden tuloksena Koreoiden välinen demarkaatiolinja avattiin jälleen maaliikenteelle. Poliittisesti kyse lienee ollut siitä, että käytännön järki ja hyvä tahto ohittivat Korean tasavallan presidentin ja hallituksen ajaman kovan linjan politiikan.
Elokuu 2009. Liikennerajoitukset Koreoiden väliseltä demarkaatiolinjalta poistettiin.
Elokuu 2009. Korean demokraattisen kansantasavallan korkean tason valtuuskunta tapasi Soulissa sekä Korean tasavallan presidentin että maan yhdistymisministerin.
KOMINFORM
Voimakkaaseen valtioon suhtaudutaan asiallisesti.
Pohjois-Korea on tärkeä anti-imperialismin keskus maailmassa.
Ongelmia ja edistystä.
Lisäpiirteitä, mielikuvia.
Valtamedian propagandan mukaan kristittyjä vainotaan Pohjois-Koreassa. Toukokuussa 2000 Franklin Graham - amerikkalainen uskonnollinen johtaja ja kuuluisan Bill Grahamin poika - kävi tapaamaassa Korean demokraattisen kansantasavallan ylintä johtoa jouduttuaan itse poliittisen painostuksen uhriksi kotimaassaan.
Vuonna 2001 - 2007 Korean demokraattisella kansantasavallalla ja läntisillä kristillisillä henkilöillä ja yhteisöillä on ollut jatkuvaa rakentavaa yhteydenpitoa.
Yhdysvaltain metodistikirkon valtuuskunta vieraili heinäkuussa 2002 Pjongjangissa. Heidät otti vastaan Korean kristillisen federaation edustaja
Yhdysvaltalainen pastori Franklin Graham vieraili Pjongjangissa elokuussa 2008.
Venäjän katolisen kirkon valtuuskunta vieraili Pjongjangissa kesäkuussa 2003.
Valtamedian rakentama mielikuva Korean demokraattisesta kansantasavallasta on tarkoitushakuisesti valheellinen. Maassa on ollut ongelmia, mutta eivät ne ole olleet eivätkä ole ylipääsemättömiä. Sisukkaat korealaiset rakentavat maataan tehokkaasti. Vallitsevaa poliittista järjestelmää kannatetaan ja yhteishenki on hyvä. Tärkein on kehityksen suunta. Pohjoiskorealaiset näkevät tulevaisuutensa valoisana.
Pohjoiskorealainen talous ei perustu rahaan. Kuitenkin USA:n rikollisesti jäädyttämät Korean demokraattisen kansantasavallan varat amerikkalaispankeissa olisivat tarpeen energia- ja elintarvikeongelmien ratkaisemiseksi.
Korean demokraattisessa kansantasavallassa ei pyritä massakulutukseen. Korealaisessa suunnitelmataloudessa pyritään hyvinvointiin säästämisen kautta, ei tuhlaamalla. Toisaalta Pohjois-Koreassa ei ole työttömyyttä eikä huumeongelmia.
Pohjois-Korean ulkopolitiikka on sivistynyttä ja korkeatasoista. Valtiotason vaalivoittajille ja nimitetyille henkilöille kaikissa maailman valtioissa lähetetään järjestelmällisesti kohteliaat ja ystävälliset onnittelut. Muiden valtioiden sisäisiä asioita ei arvostella. Samaa ei valitettavasti voi vastavuoroisesti sanoa esimerkiksi yhdysvaltalaisesta ja suomalaisesta mediasta. Niiden suoltamien Pohjois-Korean vastaisten tarkoitushakuisten ja epärehellisten artikkeleiden sekä törkeiden TV-ohjelmien taso on niin matala, etteivät korealaiset alennu edes laatimaan vastineita.
Läntinen valtamedia puhuu usein Pohjois-Koreasta "stalinistisena" valtiona. Käsite on tavattoman epäselvä. Onko stalinismi ehkä jotain samaa kuin esimerkiksi "castroismi"? Oltakoon tästä asiasta mitä mieltä tahansa, Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta Korean demokraattinen kansantasavalta sen sijaan on olemassa ja se voi päivä päivältä paremmin. Yhteyksiä Stalinin ja Pohjois-Korean välille ei todellisuudessa löydy millään tasolla.
KOMINFORM
Liitelinkkejä:
Korealaisesta ihmisläheisestä Juche-sosialismista englanniksi, katso International Institute of the Juche Idea
Yleistietoa englanniksi:
Democratic People´s Republic of Korea
Suomenkielistä aineistoa:
Korean demokraattinen kansantasavalta. Suomenkielisiä lehdistötiedotteita.
Juche-aate ja Suomi-Korea -seura, sivuja uusitaan. Etsi vastaavilla hakusanoilla Googlesta.
KOMINFORM