HONGKONGIN PÖRSSIROMAHDUKSESTA VUONNA 1997 ALKANUT TALOUSKRIISI UHKAA MAAILMANKAPITALISMIA.
IMPERIALISMIN ETUJÄRJESTÖT WTO, IMF JA MAAILMANPANKKI VAKAVISSA VAIKEUKSISSA.
MAAILMANKAPITALISMIN PÖRSSITALOUDEN TILA MUISTUTTAA YHDYSVALTAIN TILANNETTA ENNEN KOLMIKYMMENLUVUN LAMAA. MILLOIN KUPLA PUHKEAA?
KAPITALISMIN VASTAISET PROTESTIT TEHOAVAT. KAPITALISTIT ON PAKOTETTU SIIRTYMÄÄN HYÖKKÄYKSESTÄ PUOLUSTUKSEEN.
MURENEVA MAAILMANKAPITALISMI YRITTÄÄ JÄLLEEN PELASTAUTUA SOTIEN AVULLA.
WTO TURVAUTUU YKSITYISTÄMISTAVOITTEISSAAN SALAISIIN ASIAKIRJOIHIN.
KAPITALISMI PUHUU KAUPAN VAPAUDESTA. SAMAAN AIKAAN SE ITSE ASETTAA SUOJATULLEJA JA YRITTÄÄ YLLÄPITÄÄ KAUPPASAARTOJA.
SKANDAALIT YHDYSVALLOISSA JA EUROOPASSA VUONNA 2002/2009 PUHUVAT SELVÄÄ KIELTÄÄN. JÄRJESTELMÄ ON MÄTÄ.
NUMEROLLINEN "KASVU" ILMAN TODELLISTA LISÄARVOA EI HYÖDYTÄ AINAKAAN MAAILMAN KEHITYSALUEITA.
UUSI SUPERKRIISI VV. 2008/2009.
_________________________________________________________________
Yleisiä piirteitä.
Hongkongin pörssiromahdus lokakuussa 1997 heijastui koko maailmalle. Kurssit alkoivat heilahdella. Tokion Nikkei-indeksin pörssin laski pudotakseen pian uudelleen. USA:n dollaria uhkasi devalvaatio. Hongkongin Hang Seng -indeksi laski uudelleen joulukuun alussa. Japanin vaikeudet pahentuivat keväällä 1998. Kesällä 1998 Venäjän ja muun itäisen Euroopan pörssikurssit romahtivat. Prosessi jatkuu. Kapitalismin sisällä tasapainohäiriöiden vaikutukset toimivat maailmanlaajuisesti ja nopeasti.
Huhtikuun alussa 2000 New Yorkin pörssin teknologiaosakkeiden horjahdus osoitti jälleen järjestelmän heikkouden ja haavoittuvuuden. Huhti- ja toukokuussa 2000 monet tärkeät kurssit romahtivat. Lasku ja epävakaus jatkuvat vääjäämättä Hongkongin pörssissä ja muualla edelleen vuonna 2003.
Vuonna 2000 pohjoisamerikkalainen ja länsieurooppakainen kapitalismi elivät keskimääräistä nousukautta, jota uhkasi deflaatio Amerikassa ja inflaatio Euroopassa. Nousu oli mitä suurimmassa määrin kupla. Muun muassa julkisten palveluiden heikkemeninen osoitti, että todellisen nousun sijasta ainoastaan rahavirrat rikkaille kiihtyivät.
Yhdysvaltain talouden kasvun odotettiin jatkuvan voimakkaasti vuonna 2001, mutta tuolloin vuoden vaihtuessa ennustukset kääntyivät päinvastaisiksi.
Yleismaailmallisesti pörssien tilinpäätös vuodelta 2000 oli surkea. Vain kaksi maailman tärkeimmistä pörssikeskuksista on yltänyt positiiviseen tulokseen. Muut ovat taantuneet jopa kymmenen vuoden takaisen laman tasolle. Nasdaq-indeksi putosi tammikuun alussa 2001 7.2.%. Wall Sreetin pörssi heilahteli vuonna 2002 levottomasti ja sama ilmiö jatkuu vuonna 2003.
Vuodet 2001 - 2009 osoittivat yhä vakavampia lasku- ja epävakaustendessejä eri puolilla maailmaa. Useilla eri aloilla Yhdysvalloissa on suoritettu joukkoirtisanomisia, jotka 11.9.2001 tapahtuneen iskun jälkeen ovat yhä kiihtyneet.
Tokion Nikkei-indeksi saavutti syyskuun alussa 2001 uuden ennäyksen. Se oli alimmillaan 17 vuoteen, eli vielä syvemmällä kuin vuoden 1997 romahduksen jälkeen. Analyytikkojen mukaan pohjaa ei ole vielä edes saavutettu. Maaliskuussa 2003 Tokion Nikkei-indeksi oli 20 vuoden ajanjakson ennätyspohjalukemissa
Yhdysvaltain keskuspankin ohjauskoron laskut vuosina 2001 - 2007 ovat olleet hätätoimenpiteitä, jolla korjattiin hetkellisesti rahallisia arvoja, mutta ei voitu vaikuttaa todellisen lisäarvon puutteessa murenevan järjestelmän perusteisiin. Yleismaailmallisen taantuman pelossa IMF on kehottanut myös Euroopan keskuspankkia koron laskuun. Näin on myös tapahtunut.
Keväällä 2002 Yhdysvaltain hallitus läntisen valtamedian myötäilemänä kertoi "taloudellisen onnen olevan kulman takana". Samaan aikaan työttömyys kasvaa ja joukkoirtisanomiset jatkuvat Yhdysvalloissa.
Dow Jones ja Nasdaq-indeksi puhuivat karua kieltään 27.4.2002. 11.9.2001 tapahtumista alkanut tyypillinen sotiin ja sotavarusteluihin liittyvä rahallisten arvojen kasvu on päättynyt ja kääntynyt jyrkkään laskuun.
Lokakuussa 2001 lentoyhtiöt Swissair ja Sabena olivat konkurssin partaalla. Tammikuussa 2002 Swissairin toimintaa jatkettiin sveitsiläisten veronmaksajien rahoilla ja yhtiön nimeä muuttamalla. Sabena haettiin marraskuussa konkurssiin. Swissair ei ole enää pitkään aikaan ollut kansallisessa omistuksessa, vaan se on monikansallinen pörssiyhtiö. Siten kansallisten veronmaksajien varoja siirrettiin suoraan keinottelutalouteen, maailmankapitalismin pörssikeskuksiin.
Enron-konkurssi Yhdysvalloissa vuoden 2001 lopulla lisäsi paitsi taloudellista, myös poliittista epävakautta. Yhdysvaltain poliittiset päättäjät ovat sekaantuneet epäselvään megaluokan konkurssiin.
Vuonna 2002 yhdysvaltalainen yhtiöjätti, puhelinoperaattori WorldCom, ajautui konkurssiin. WorldCom oli raskaasti tappiollinen, mutta se on antanut tahallisesti päinvastaista tietoa julkisuuteen. Merck-skandaalissa on samoja piirteitä.
Suuryhtiöiden konkurssit ja tilintarkastus- ja kirjanpitoyhtiö Artur Andersenin sekoilut sekä Enronin, WorldComin että Merckin tapauksessa osoittavat amerikkalaisen talousjärjestelmän olevan mätä.
Huhtikuussa 2002 Saksan suurimpiin kuuluva mediayhtiö Kirch Gruppe ajautui konkurssiin. Velkojapankit ja sijoittajat, mm. yhdysvaltalainen Lehman Brothers ja saksalainen Dresdner Bank sekä australialainen mediakeisari Rubert Murdoch ja Italian pääministeri Silvio Berlusconi, ovat luopuneet toivosta saada kerätyksi noin 200 miljoonan euron hätälainan, joka pelastaisi yhtiön taas lyhyeksi aikaa. Yhtiön koko velkataakka on yhdeksän miljardia euroa.
Yhdysvaltain dollarin arvoa on ylläpidettu keinotekoisesti jo itse asiassa vuosikymmeniä,yleensä D-markan ja jenin tukiostoilla. Kupla saattaa olla puhkeamassa. Osa ekonomisteista puhuu jopa mahdollisesta romahduksesta.
Kesäkuussa 2002 saksalainen viikkolehti Der Spiegel kertoi paniikista Frankurtin pörssissä ja sanoi osakkeiden arvon olevan vapaan putoamisen tilassa.
7.10.2002 Commerzbankin, Saksan kolmanneksi suurimman pankin, ilmoitettiin olevan uppoamassa.
Lokakuussa 2002 kapitalistiset taloustieteilijät (Economist, 10.10.2002) vertasivat maailmantalouden tilaa vuoden 1930 suurta lamaa edeltäneeseen tilanteeseen. Pörssikurssien laskun ohella uhkana ovat sekä inflaatio että deflaatio.
Vuoden 2003 kulutusodotukset olivat edelleen laskussa Yhdysvalloissa. Edes hyökkäys Irakiin ei tällä kertaa juurikaan nostaisi talouden "kasvulukuja". Sotatarvikkeita oli varastoissa muutenkin enemmän kuin tarpeeksi.
Joulukuussa 2002 yhdysvaltalainen jättimäinen rahoituskonserni Conseco ajautui konkurssiin.
Saksalaisen Mannesmann -jättiyhtiön talousskandaalit tulivat julkisuuteen maaliskuussa 2003.
Vuonna 2004 maailmankapitalismin luototusjärjestelmät ovat vakavassa kriisissä. Fiktiivisen pääoman kupla on osittain puhjennut jo aikaisemmin. Nyt pankkien reaalisen rahan määrän rajallisuus on tullut esille. Rahaa kapitalistisen järjestelmän ylläpitämisessä välttämättömään "ikuiseen kasvuun" ei enää ole.
Syksyllä 2003 USA yritti pakottaa Kiinaa revalvoimaan valuuttaansa kohentaakseen "maailmantalouden" tilaa. Ei onnistunut sekään temppu.
Lokakuussa 2003 YK varoitti maailmantalouden "levottomasta" tilasta.
Marraskuussa 2003 Yhdysvaltain epäonnistumiset Irakin sodassa saattoivat maailman pörssikurssit yhä epävakaampaan tilaan.
Joulukuussa 2003 USA ilmoitti mittavasta "talouskasvusta" vuoden kolmannella neljänneksellä. Muutamaa päivää myöhemmin asia osoittautui tahalliseksi uutisankaksi.
Italialaisen Parmalat-yhtymän lähestyvä konkurssi joulukuussa 2003 loi todenmukaista kuvaa EU-kapitalismin tilasta.
Tammikuu 2004. IMF: Yhdysvaltain velkaisuus uhkasi koko maailman taloutta. IMF:n raportti totesi Yhdysvaltain nykyisen budjetin alijäämäisyyden uhkaavan koko maailman taloutta. Yhdystavaltain liittovaltion kasvava budjetin alijäämä, pullahtava Yhdysvaltain kauppataseen vaje, sekä Yhdysvaltain ennätysmäinen velkaisuus, ovat järkyttämässä koko globaalin talouden vakautta, toteaa tänään julkaistu IMF:n raportti.Lähes 60-sivuinen sanatarkasti laadittu raportti toi julki huolestuneisuutta Yhdysvaltain heilahtelevasta talouspolitiikasta. IMF:n raportti kyseenalaistaa mm. Bushin tekemät veronalennukset, sen lisäksi se varoittaa Yhdysvaltoja paisuttamasta velkaansa enää nykyistä suuremmaksi, koska se voisi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin, ei vain Yhdysvalloille, vaan koko maailmalle.
Syyskuussa 2004 G7 -maiden kokouksessa suitsutettiin ylistystä maailmantalouden "kasvulle". Numerollinen kasvu on - mikäli sekään on totta - mitä suurimmassa määrin kupla. Maailman kehitysalueiden köyhtyminen jatkuu ja kiihtyy. Missä on todellinen lisäarvo?
Öljyn hinnan raju nousu syksyllä 2004 lienee ollut jällen yksi oire kapitalismin lähestyvästä lopusta. Eräiden arvioiden mukaan Länsi-Eurooppa ja Pohjois-Amerikka jäävät ilman jatkuvaan "kasvuun" perustuvien järjestelmiensä olemassaolon kannalta välttämätöntä öljyn määrää vuoteen 2010 mennessä.
Yhdysvaltain seitsemänneksi suurin lentoyhtiö US Airlines oli konkurssin partaalla lokakuussa 2004.
Lokakuussa 2004 Saksan General Motors ilmoitti 10000 työntekijän irtisanomisesta Opelin tehtailta.
Vuoden 2004 lopussa öljyn maailmanmarkkinahinta nousi useaan otteeseen lyöden kaikki aikaisemmat ennätykset.
Vuoden 2005 helmikuussa Saksan työttömyys ylsi uuteen historialliseen ennätykseen. Työttömien määrä oli yli viisi miljoonaa.
Vuosi 2005. Yhdysvaltain osakekurssien ja dollarin arvon raju lasku olivat tosiasioista, samoin öljyn hinnan nousu.
Syyskuu 2005. Kaksi suurta yhdysvaltalaista konkurssin partaalla olevaa lentoyhtiötä haki suojaa velkojiltaan.
Marraskuu 2005. yhdysvaltalainen autoteollisuusjätti GM ilmoitti olevansa suurissa vaikeuksissa. Myös Ford ilmotti rajuista leikkauksista.
Joulukuu 2005. WTO:n kokous Hongkongissa aiheutti vastalauseiden myrskyn sekä kokouspaikassa että muuallakin maailmassa. WTO pyrkii maataloustuotteiden kaupan vapauttamiseen, joka puolestaan merkitsisi edelleen lisääntyvää yleismaailmallista eriarvoisuuden kasvua.
Touko-kesäkuu 2006. Rajut heilahdukset ja pudotukset pörssikeskuksissa eri puolilla maailmaa osoittivat maailmankapitalismin haavoittuvuuden ja ennakoivat tulevaa romahdusta.
Vuoden 2006/2007 vaihteessa maailmankapitalismi näytti jatkavan hypoteettista kasvuaan, mutta samaan aikaan epävarmuustekijät lisääntyivät. Kansat ovat laajalti nousseet vastustamaan sotia, joita kapitalismi tarvitsisi.
Tammikuussa 2007 IMF julkaisi ennusteen, jonka mukaan maailman ns. talouskasvu hidastuu vuonna 2007. Asialla on erityistä merkitystä, sillä koko maailmankapitalistinen järjestelmä perustuu nimenomaan jatkuvasti kiihtyvään kasvuun.
Helmi-maaliskuun vaihteessa 2007 kurssit romahtivat Kiinassa noin kymmenen prosenttia.
Elokuussa 2007 yhdysvaltalaisten hegde funds -riskirahastojen kupla näytti puhkeavan ja muodostavan vakavan uhan koko kapitalistiselle maailmantaloudelle.
Marraskuussa 2007 Yhdysvaltain subprime-kupla aiheutti kohtalokkaita ongelmia ainakin First National City Bank -Groupille ja Bank of Americalle.
Vuosien 2007/2008 vaiheessa öljyn hinta tavoitti jo sadan dollarin haamurajan.
Helmikuu 2008. Yhdysvaltain valtionvelka oli yli yhdeksän triljoonaa dollaria. Samaan aikaan maassa oli vakavan laman uhka.
Keväällä 2008 kapitalistinen maailmantalous näytti inflaatioineen ja nousevine hintoineen olevan lähes tiensä päässä.
Heinäkuu 2008. Mittava pankkikonkurssi Yhdysvalloissa.
Syyskuu 2008. Yhdysvaltain luottokupla paheni entisestäänkin ja seuraukset alkoivat näkyä läntisessä Euroopassa. Lehman Brothers´sin pankkikriisissä oli piirteitä kolmikymmenluvun superlamasta ja 90-luvun alun romahduksesta.
Syyskuu 2008. Yhdysvallat joutui luopumaan ikiaikaisista periaatteistaan ja pelastamaan maan rahamarkkinat valtion toimin.
Marraskuu 2008. G-20 -maiden huippukokous Washingtonissa oli kaiketi tarkoitettu hahmottamaan "uutta demokraattista maailmanjärjestelmää". Kaikkien liturgoiden jälkeen käteen jäi vai se, että tällä hetkellä maailmaa hallitsevat lähinnä länsimaalaisperäinen suurpääoma ja ylikansalliset suuryhtiöt. Ja valtioiden hallitukset vielä auttavat tätä nurinkurista vallankeskistystä. Niin että se siitä.
Vuonna 2009 kapitalistinen maailmantalous oli päättymättömältä näyttävässä kriisissä, johon sisältyviä konkursseja ym. tuhoja ei jaksa edes luetella.
Liekö hyvänä puolena nähtävä se, että niin Yhdysvalloissa kuin Euroopan unionissakin on pitkin hampain myönnetty se tosiasia, että ilman valtion ohjausta ja valvontaa ei taloudenpidosta kerta kaikkiaan tule mitään, ei lyhyellä eikä pitkällä aikavälillä.
----------------------------------------------------------------------------------
Monet taloustieteilijät pitävät alkanutta prosessia kapitalismin lopun alkuna. Media sensijaan kehuskelee mm. Kaakkois-Aasian talouden elpymisellä, vaikka esimerkiksi eteläkorealainen teollisuusjätti Daewoo on pakkomyyntitilanteessa ja Tokion Nikkei-indeksi on useaan otteeseen ollut romahduksen partaalla.
Maailmankapitalismi on ollut poikkeuksellisessa epävakauden tilassa vuodesta 1997 alkaen. Kapitalismin esikunnat ovat syystä huolissaan. Epävakaus on tosiasia, samoin yleinen laskusuuntaus, vaikka jotkut pörssikurssit saattavat hetkellisesti noustakin.
Kurssien levoton vaihtelu jatkuu. Aasiasta heijastuvien vaikutusten keskipisteeksi näytti aluksi muodostuvan Etelä-Korea, jonka talous oli joutunut vakaviin vaikeuksiin. Kapitalismin keskukset tukivat Etelä-Koreaa ja sen valuuttaa rahamäärällä, joka muodostaa yhden kapitalismin historian suurimmista apupaketeista. Sekään ei ole riittänyt.
Toukokuun lopulla 1998 Etelä-Korean suurin autotehdas irtisanoi 8000 työntekijää. Joukkomittaiset irtisanomiset ovat sen jälkeen jatkuneet. Työläiset ovat järjestäneet suurimittaisia mielenosoituksia punaisin otsanauhoin. Laajoja tehdaskohtaisia lakkoja on ollut. Maan hallitus yhdessä suuryhtiöiden kanssa on ryhtynyt voimatoimiin. Maa on vajonnut diktatuuriin Etelä-Korean hallituksen syksyllä 1997 tekemien työläisten lakko- ym. oikeuksien rajoittamisten vuoksi. Ammattiliitot ovat neuvotelleet tilanteesta Korean Demokraattisen Kansantasavallan edustajien kanssa.
Ongelmiin ei näy ratkaisua. Poliittisluonteiset lakot Etelä-Koreassa ovat jatkuneet ja kiihtyneet edelleen vuosina 2000 - 2004.
Vuoden 2002 keväällä väitettiin Aasia kapitalististen talouksien olevan nousussa. Tieto saattoi hetkellisesti pitää paikkansa erityisesti Etelä-Korean osalta. Amerikkalaisten lisätty sotilaallinen läsnäolo maassa on eteläkorelaisille hyvä bisnes. Kapitalistisen maailmantalouden kaaoksessa tapahtuu toki edestakaista liikettä, mutta kokonaisuutena yhden osatekijän nousu merkitsee yleensä sitä suurempaa laskua jossain muualla.
Kapitalistisen maailmantalouden sääntelyjärjestelmänä toimii Kansainvälinen valuuttarahasto, IMF. IMF sijoitti suunnattomia summia Venäjälle, vaikka sijoitukset näyttivät järjettömiltä. Venäjän talous romahti. Tarkoituksena oli vakauttaminen millä hinnalla hyvänsä. IMF:n varat eivät kuitenkaan ole rajattomat.
IMF:n linjana on lainoittaa kannattavia projekteja. Yleensä se merkitsee, että rahoitusta saavat sellaiset yritykset ja yhteisöt, jotka ovat valmiita vähentämään palkkamenoja ja sosiaalikuluja. Toisin sanoen Kansainvälisen valuuttarahaston toiminta suoraan aiheuttaa työttömyyttä ja elintason laskua.
Kaukoidän kapitalistisia valtioita uhkaa kurssien, valuuttojen ja muiden taloudellisten arvojen hallitsematon vaihtelu. Kaukoidän osuus maailmantaloudesta on noin kolmannes.
Japanissa talouden syöksykierre on aiheuttanut deflaation. Vuodesta 1997 vuoteen 2003 tuotanto on romahtanut. Suurimmat pankit ja rahoituslaitokset ovat joko konkurssissa tai pakotettuja jättifuusioihin.Työttömyys on kasvanut Japanin olosuhteissa ainulaatuisiin lukuihin. Vuonna 2001 Japanin talouden sanottiin olleen nousussa. Samaan aikaan esimerkiksi kaikki japanilaiset autojen valmistajat ilmoittavat vähentävänsä työntekijöiden määrää. Kymmeniä tuhansia ihmisiä jäi nopeasti työttömiksi. Mistä noususta oli kysymys? Vuoden 2002 alussa Japanin tuotanto on alemmalla tasolla kuin vuonna 1975. Helmikuussa 2002 näytti uusi syöksykierre alkaneen. Nikkei-indeksi putosi Dow Jones Industrialin keskiarvoon nähden alimmilleen sitten vuoden 1957. Uusi pohjanoteeraus kirjattiin syyskuussa 2002. Japanin viidenneksi suurin pankki ajautui valtion hallintaan toukokuussa 2003.
Vuodesta 1997 alkaen G7 -valtiot ovat pitäneet hätäkokouksia. Ne yrittävät ilmeisesti ratkaista mahdotonta yhtälöä.
Uudeksi ongelma-alueeksi on muodostunut Etelä-Amerikka. IMF sijoitti marraskuussa 1998 huomattavan rahamäärän Brasiliaan. Sijoitus ei onnistunut. Vakauden sijasta Brasiliasta ja sittemmin myös Argentiinasta on muodostunut Etelä-Amerikan ja samalla koko maailmankapitalismin uusi kriisipesäke.
Argentiinan talouden romahtaminen vuoden 2001 lopulla lienee yksi osa maailmankapitalismin tuhoutumisprosessia, jossa IMF:n ja WB:n keinot on käytetty loppuun. Maaliskuussa 2002 IMF lupasi mittavan rahasumman Argentiinan hallitukselle. Lainaa ei koskaan maksettu. Tammikuussa 2003 IMF myönsi Argentiinalle uuden suuren lainan. Vaikka se maksettaisiinkin, se ei enää pelasta järjestelmää. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Myös Kolumbian, Guatemalan, Meksikon ja Uruguayn taloudet ovat romahtamassa. USA avustaa sotilaallisesti näiden maiden fasistihallituksia kapitalismin säilyttämiseksi keinotekoisin ja väkivaltaisin menetelmin.
Vuonna 2003 lähes kaikissa Etelä-Amerikan valtioissa on meneillään rajuja taloudellis-poliittisia prosesseja, joista osa on luonteeltaan vallankumouksellisia.
Kysymyksessä on vakava järjestelmäkriisi juuri kuten marxilainen tiede jo kauan sitten on ennakoinut. Tämä kriisi näyttää lopulliselta. Rehellisemmät kapitalistitkin myöntävät asian olevan näin.
Washington Post kirjoitti artikkelissaan tammikuussa 2002 kapitalismin olevan historiansa pahimmassa, lehden käsityksen mukaan ylipääsemättömässä kriisissä.
Suursijoittaja George Soros on jo aiemmin ilmoittanut käsityksenään, että maailmankapitalismi on hajoamassa. Hän on todennut: "Järjestelmä hajoaa, kun markkinat alkavat määrät politiikka ja politiikan merkitys häviää". "Järjestelmän pysyvyys perustuu tasapainoon, jota ei enää voida saavuttaa".
Yhdysvaltalainen talousasiantuntija David C. Korten on syksyllä 1998 julkaissut kirjan "The Post-Corporate World. The life After Capitalism". Toukokuussa 2003 Bill Gates totesi yksiselitteisesti: ... alueellinen eriarvoisuus, lapsikuolleisuus, köyhyys jne..."ovat kapitalismin syytä".
Keväällä 1999 USA-johteinen imperialismi kävi kaksi ja puoli kuukautta kestäneen sodan Jugoslaviaa vastaan. Sota on ennenkin osoittautunut hyväksi keinoksi laman siirtämiseksi tuonnemmaksi.
Uudeksi organisaatioksi maailmankapitalismin voimien keskittämiseksi ja tasapainon säilyttämiseksi on salassa rakennettu MAI - Multilateral Agreement of Investment. Sen perustamisesta päätettiin jo vuonna 1995, mutta asia tuli julkisuuteen vasta 1997.
Samanaikaisesti oli valmisteilla New Transatlantic Market -sopimus (NTM), joka pyrkii vapaakauppasopimukseen Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä.
Aasiassa puuhataan Apec-järjestelmän nimissä vapaakauppasopimusta, jolla tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille edelleen kiihdytetään ja taloudellista ja poliittista valtaa keskitetään monopoleille.
Teollisuusmaiden järjestö OECD antaa ilman minkäänlaisia valtuutuksia taloutta koskevia ohjeita ja määräyksiä maailman valtioille ja kansoille. Kaikki eivät alistu tähän saneluun.
Esimerkiksi Vietnamilla on omat ongelmansa, mutta vietnamilaiset eivät ole riippuvaisia maailmankapitalismista. Siksi siellä ei ole ollut taloustaantumaa.
Kiinan Kansantasavalta on ottanut etäisyyttä maailmankapitalismiin. Kiinalla on omat vaikeutensa, mutta maa näyttää selviävän niistä kommunistisen puolueen johdolla. Kaupankäynti kapitalististen valtioiden kanssa ei tarkoita antautumista imperialismille. Mahtaako Kiinan WTO-kytkentä merkitä jopa päinvastaista ajattelutapaa? WTO:lla on sisäiset toimintaohjeensa. Kiinan voima maailmantaloudessa on niin suuri, että sillä on periaatteessa mahdollisuus vastaisuudessa tulkita ja muuttaa näitä sääntöjä haluamallaan tavalla. Kiina edustaa suurempaa väestömäärää ja talousaluetta kuin USA ja EU yhteensä. Marraskuussa 2000 Kiina esitti WTO:n sääntöjen uudistamista.
Joulukuun alussa 1999 pidettiin WTO:n kokous Seattlessa, Yhdysvalloissa. Myös Kuuban ulkoministeri ja ulkomaankauppaministeri osallistuivat kokoukseen.
Samanaikaisesti kapitalisminvastaiset voimat järjestivät Seattlessa yli tuhannen kansalaisjärjestön kokouksen, jonka kärki oli kohdistettu WTO-organisaatiota ja sen ajamaa maailman vapaakauppapolitiikkaa vastaan.
Maailmankapitalismi kyseenalaistettiin voimakkaissa mielenosoituksissa Seattlessa. Mielenosoitukset aiheuttivat tuntuvaa vahinkoa kapitalistien kokoukselle.
WTO:n kokous sortui muutenkin kapitalismin sisäisiin ylipääsemättömiin ristiriitoihin. Siitä muodostui farssi. Edes kokousprosessin jatkamisesta ei päästy yksimielisyyteen.
Kaikki kehitysmaille annetut lupaukset petettiin.
Vapaa imperialistinen riisto jatkuu joka tapauksessa. Sitä ei ollut tarkoituskaan asettaa kyseenalaiseksi. WTO:n johtajien korupuheet ennen kokousta osoittautuivat valheiksi. Tämä toki tiedettiin etukäteen.
Valtamedia loi kuvan Seattlen mielenosoituksista mielivaltaisena mellakointina. Seattlen ja USA:n liittovaltion polisiit olivat kuitenkin itse provosoineet väkivaltaisuuksia. Muutoin kyse on ollut järjestäytyneestä kansalaistoiminnasta.
Amerikan mantereella suunnitellaan FTAA-vapaakauppa-aluetta. Sitä vastustettiin raivokkain mielenosoituksin huhtikuussa 2001 Kanadassa, Ottawassa ja Quebecissä.
WTO, IMF ja MAI-suunnitelma ovat vuosina 1999 - 2009 kärsineet raskaita tappioita ja takaiskuja.
IMF:n ja Maailmanpankin kokousta Washingtonissa huhtikuussa 2000 häirittiin mielenosoittajien toimesta määrätietoisesti. Kapitalismin ylimpien johtohenkilöiden todelliset suunnitelmat kolmannen maailman riiston jatkamiseksi totuttuun tapaan eivät tule onnistumaan. Heidän puheensa kolmannen maailman auttamisesta ovat valhetta, jolla pyrittiin peittämään pelko maailmankapitalismin sortumisesta.
Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana köyhyys maailmassa on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Kapitalismin esikunnissa puhutaan velkojen anteeksiantamisesta kehitysalueille. Uskomatonta tekopyhyyttä. On itsestään selvää, että rahaa velkojen maksamiseen ei ole. Miljardit ihmiset eivät eläisi kurjuudessa ilman luonnonvarojensa ryöstöä ja länsimaisen teknokulttuurin pakkotuontia. Mahdollisiin uusiin avustuksiin liitetään yleensä poliittisia ehtoja, joilla kehitysmaat pyritään alistamaan kapitalistiseen maailmandiktatuuriin. Se on kiristämistä. Kapitalistimaiden puheet demokratiasta avun ehtona jätettäköön omaan arvoonsa. Luonnovaroiltaan rikkaissa kehitysmaissa on tavallisesti USA:n tukema diktatuurihallitus.
G8-valtiot pitivät kokouksen Okinawassa heinäkuussa 2000. Tuloksena oli ainoastaan kapitalismin sisäisten ristiriitojen entistä selvempi esilletulo, tyhjät lupaukset maailman kehitysalueille sekä massiivisia paikallisia mielenosoituksia.
IMF:n ja Maailmanpankin kokous pidettiin Prahassa syyskuussa 2000. Imperialisminvastaiset mielenosoitus- ja joukkoprotestit onnistuivat Prahassa yli odotusten, vaikka maailmankapitalismi yritti ne monin eri tavoin estää. Valtamedia piilotteli koko prosessia. Erityisesti mielenosoitusten kapitalisminvastaista luonnetta ei haluttu näyttää. Napolissa oli maaliskuussa 2001 vastaava mielenosoitus, joka paikallaolijoiden mukaan näytti hetkellisesti saavan valtiollisen kapinan luonteen.
Suuniteltaessa WTO:n vuoden 2001 kokousta kolmas maailma Malesian johdolla kyseenalaisti koko kokouksen pitämisen, koska siltä puuttui sisältö.
Kapitalismin esikunnat yrittivät jälleen vuoden 2001 alussa järjestellä maailmaa mieleiseensä muotoon Davosissa. Vastavoimat olivat liikkeellä. Kokouksesta ei kuulunut mitään mainitsemisen arvoisia tuloksia.
Kapitalismin alamäki on keskiarvoisista, numerollisista ja näennäisistä kasvuluvuista huolimatta tosiasia, samoin sosialististen vastavoimien kasvu. Itä-Euroopassa, Etelä-Amerikassa, Kanadassa, Aasiassa, itse asiassa suurimmassa osassa maailmaa anti-imperialististen ja antikapitalististen voimien esiinmarssi toteutuu tälläkin hetkellä, vaikka porvarillinen media ei sitä ole huomaavinaan.
Imperialistista politiikkaa on harjoitettu uusliberalismin kaavun alla. Uutta Seelantia ylistettiin aikanaan liberalismin mallimaana. Nyt uusliberalismista halutaan siellä päästä eroon. Kesäkuussa 2000 pidettyjen vaalien tulokset Uudessa Seelannissa eivät jätä tältä osin tulkinnanvaraa.
Kapitalistinen maailmantalous on muuttunut suureksi keinottelijoiden pörssikeskukseksi. Kuvio muistuttaa paljolti Yhdysvaltojen talouden tilaa ennen kolmikymmenluvun suurlamaa.
Huhtikuussa 2001 pidettiin Kanadassa, Quebecissä Amerikan mantereen kapitalistien kokous (FTAA), jossa koko manner yritettiin tehdä yhdeksi kapitalistien hallitsemaksi poliittis-taloudelliseksi diktatuuriksi vapaakaupan nimikkeellä. Kokousta säestivät ennenäkemättömät turvatoimet, jotka eivät kuitenkaan ole estäneet mittavia protesteja. Väkivaltaa esiintyi.
Rikkaiden valtioiden kokous Brysselissä toukokuussa 2001 ei antanut kolmannen maailman valtioille mitään. Eivätkä anna vastaisuudessa muutkaan vastaavat kapitalistien keskinäiset kokoukset.
Usko ikuiseen kapitalistiseen voitontavoitteluun perustuvaan talouskasvuun ja markkinavoimiin maailman tulevaisuuden perustana ja pyrkimykset edes jonkinlaiseen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ovat kapitalismissa keskenään sovittamattomassa ristiriidassa.
Ristiriita on niin järeä, etteivät hienostuneet keinot ja sivistynyt keskustelu riitä. Esimerkiksi ATTAC-liike tarkoittaa hyvää, mutta mitään ei tule tapahtumaan ennen kapitalismin asettamista kyseenalaiseksi.
Vuonna 2001 Maailmanpankki peruutti Barcelonan huippukokouksen odotettavissa olevien mielenosoituksen ja voimakkaan maailmanlaajuisen kansalaisvastarinnan vuoksi. Samoin NATO peruutti Kanadaan suunnitellun kokouksensa.
Göteborg, kesäkuu 2001. Kapitalismin esikuntien ja Euroopan Unionin eliitin kokous yhdistettynä Yhdysvaltain presidentin vierailuun herätti koko maailman vihan. Protestit ja mellakat olivat mittavat. Yhdysvaltain tarkoitus edistää tässä yhteydessä omaa ydinaseohjelmaansa herätti kansalaiset, mutta ei herättännyt Euroopan johtajien huomiota.
Genova, heinäkuu 2001. Lähihistorian ilmeisesti mahtavin mielenosoitus kapitalismia vastaan.
IMF:n ja WB:n kokoukset Washingtonissa syyskuussa 2001 peruutettiin.
Ottawaan suunniteltua seuraavaa NATOn huippukokousta on suunniteltu siirrettäväksi Kalliovuorten erämaahan protestien pelossa. Tällainen toimenpide ei varmaankaan estäisi mielenosoituksia, vaan enemmänkin innostaa aktivisteja eri puolilla maailmaa.
Merkittäviä protesteja ja protestiliikkeitä kapitalismia vastaan on ollut ja tulee olemaan, mutta ilman teoreettisesti ja tieteellisesti perusteltuja tavoitteita ne jäävät vain protesteiksi. Tarvitaan selkeitä sosialistisia tavoitteenasetteluita.
Isku World Trade Centeriin Yhdysvalloissa syyskuussa 2001 vaikutti heikentävästi myös muutoinkin alamäessä oleviin suhdanteisiin. Kapitalismin haavoittuvuus on tullut esille tässä murhenäytelmässä.
Yhdysvaltain suunnittelemilla uusilla sodilla odotetaan olevan pitkällä tähtäimellä suhdanteita parantavia vaikutuksia. Näin ei kuitenkaan välttämättä tapahtu, sillä kapitalismi on kärsinyt mittavan arvovaltatappion. Siihen ei enää luoteta.
Afganistanin sota ei pelastanut kapitalismia, vaikka se ilmiselvästi oli tämän laajemmaksi suunnitellun operaation yksi tarkoitus. Kapitalismin yleismaailmallinen alamäki on liian tällä kertaa jyrkkä. Toisaalta yleismaailmallinen sodan vastustus on myös laajempaa ja voimakkaampaa kuin koskaan aikaisemmin.
WTO:n kokous Qatarissa vuoden 2001 lopulla nostatti laajoja mielenosoituksia ja protesteja kapitalismia ja sotaa vastaan eri puolilla maailmaa.
Kokous sujui entiseen tapaan. Rikkaille annetaan, köyhiltä otetaan. Kokouksessa ei ollut yritystä vähäiseenkään siirtymään oikeudenmukaiseen maailmantalouteen. Näissä olosuhteissa näyttäisi siltä, että ihmiskunnalla ei ole enää tulevaisuutta lainkaan. Yksi toivon kipinä kuitenkin nykyolosuhteissa saattaa olla. Kiinasta tulee WTO:n jäsen. Onnistuuko Kiina mahdollisesti muuttaman fasistisen WTO:n toiminnan luonteen?
YK:n kokous Meksikon Monterreysseä maaliskuussa 2002 oli merkityksentön juttelutuokio, jossa maailman kehitysalueille ei annettu mitään. Rikkaiden teollisuusmaiden hallitusten edustajat pitivät kiinni taustavoimiensa ahneiden ja lyhytnäköisten etujen säilymisestä.
Huhtikuussa 2002 tuli ilmi, että WTO:n piirissä on laadittu tuhoisa suunnitelma yksityistämisprosessien edistämiseksi mm. maailman kehitysalueiden vesihuolto- ja kastelujärjestelmien osalta. Ihmisten elämisen perusehtojen alistaminen kaupalliselle eduntavoittelulle on niin törkeää, että suunnitelman laatijat yrittivät pitää asian salassa. Salainen asiakirja pääsi kuitenkin vahingossa julkisuuteen.
Kevään 2002 kuluessa maailmankapitalismin sisäiset järjettömyydet ja ristiriidat tulivat korostetusti esille. Samaan aikaan kun WTO ja USA puhuvat kaupan vapaudesta, ne pyrkivät eri puolilla maailmaa jatkamaan ja tehostamaan kauppasaartoja ja asettamaan suojatulleja.
Calgaryssä, Kanadassa, oli kesäkuun lopulla 2002 jälleen kerran maailman kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen näkyvä vastakkainasettelu rikkaiden G8-valtioiden kokouksen kanssa.
Oslossa oli vastaavia levottomuuksia niin sanotun Maailmanpankin kokouksen yhteydessä kesäkuussa 2002.
World Economic Forum, Sveitsi, Davos ja Bern, tammikuu 2003. Yhteenottoja mielenosoittajajoukkojen ja poliisien välillä, kumiluoteja.
G8-maiden kokoukset Ranskassa touko-kesäkuussa 2003 ennakoivat tulevia sotia. Niiden pääteemaana on surullisen kuuluisaksi tullut termi "terrorismin vastainen taitselu". G8 on Yhdysvaltain maailmanherruuspyrkimyksille ilmeisesti parempi työkalu kuin YK.
Ranskassa ja Sveitsissä oli massiivisia kapitalisminvastaisia mielenosoituksia ja väkivaltaisia yhteenottoja poliisin ja mielenosoittajien välillä Evianin kokouksen yhteydessä kesäkuussa 2003.
WTO:n kokous Meksikossa syyskuussa 2003 päättyi täydelliseen epäonnistumiseen. Rikkailla valtioilla on kaikki valta. Niiden taholta ei nytkään edes pyritty globaalin eriarvoisuusongelman ja köyhyysongelman ratkaisemiseen. Yhtälö on kapitalismin puitteissa mahdoton ratkaista.
Maailmantalouskokous (World Economy Forum) Davosissa tammikuussa muodostui USA:n ulkoministerin raivokkaan puheen myötä suoranaiseksi hyökkäykseksi n.s. terroristeja ja vastaan ja samalla maailman köyhyysalueita vastaan. Maailmanlaajuinen luokkataistelu sai siten uuden dramaattisen käänteen.
Vuosina 2007 ja 2008 yhdysvaltalaispankkien subprime -luottotappiot ja muista syistä johtuvat alaskirjaukset heijastuivat kaikkialle maailmaan.
Vuoden 2009 alussa kapitalistinen maailmantalous oli kurjimmassa tilanteessaan kuutenkymmeneen vuoteen.
G20 -maiden kokous Lontoossa huhtikuussa 2009 päättyi ilman minkäänlaisia todellisia tuloksia.
KOMINFORM