LIBYA RAKENTAA JÄREÄÄ VESIHUOLTOJÄRJESTELMÄÄ. USA EPÄILI PROJEKTIA SOTILAALLISEKSI.
AFRIKASSA ON VAIN YKSI HYVINVOINTIVALTIO. SE ON SOSIALISTINEN LIBYA.
EL FATEH -VALLANKUMOUS ON PYSYVÄ.
LOCKERBIE-FARSSI VEI POHJAN LÄNSIMAISEN OIKEUSLAITOKSEN USKOTTAVUUDELTA.
"OIKEUDENKÄYNNIN" JÄLKEEN ANTI-IMPERIALISTINEN AFRIKAN YHTENÄISYYSJÄRJESTÖ OAU AKTIVOITUI LIBYAN JOHDOLLA.
LIBYA TUKEE PALESTIINAN ITSENÄISYYTTÄ.
AFRIKAN UNIONI PERUSTETTIIN VUONNA 2002 MUAMMAR GADDAFIN ALOITTEESTA ETELÄ-AFRIKASSA. KIINA JA VENÄJÄ TUKEVAT AFRIKAN UNIONIA.
MUAMMAR GADDAFI HELMIKUUSSA 2003: SIIRTOMAAVALTAA YRITETÄÄN PALAUTTAA.
ANTI-IMPERIALISTISIA TAPAAMISIA LIBYASSA JOULUKUUSSA 2003.
2004/2009. LIBYA KÄYTTÄÄ PALESTIINALAISTEN KANSANMURHASTA OIKEAA ILMAISUA: YHDYSVALTALAISJOHTEINEN SIONISMI TAPPAA.
________________________________________________________________
Yleisiä piirteitä. Lähihistoriaa.
Libya on menestyvä sosialistinen valtio. Se kuuluu maailman huomattavimpiin öljyntuottajiin.
Libyan poliittinen organisaatio perustuu kansalaisneuvostoihin. Parlamentarismi on hylätty venhentuneena ja demokratian toteutumisen kannalta tehottomana vallankäytön muotona.
Syyskuussa 2002, Al Fateh -vallankumouksen 33. vuosipäivänä, eversti Muammar Gaddafi piti kansanjoukoille ja kansankongresille puheen Sabhassa, josta vallankumous sai alkunsa. Puheen tarkoituksena on vallakumouksellisen innon ylläpitäminen ja maan politiikan oikeiksi osoittautuneiden peruslinjojen vaaliminen.
Al Fateh -vallankumouksen luonne oli sotilaallinen niinkuin sosialistiset vallakumoukset ovat aina olleet. Siksi Muammar Gaddafi edelleen nimittää itseään mielummin everstiksi kuin presidentiksi. Libyan asevoimat edustavat koko kansaa.
Muammar Gaddafi totesi puheessan, ettei maailmanlaajuisia ongelmia voida ratkaista asein. Samalla hän kuitenkin korosti, etteivät arabimaat saa alistua imperialismin uhkailuihin ja vaatimuksiin.
Libyalla, Afrikan Unionilla ja kaikilla Afrikan valtioilla on Gaddafin mukaan keskeinen asema Palestiinan erityisongelman ratkaisemisessa.
On ollut vain ajan kysymys,milloin USA yrittää jollain tekosyyllä iskeä kyntensä anti-imperialistiseen Libyaan.
USA:n tiedustelupalvelu ilmoitti vuonna 1998 epäilevänsä Libyan massiivisen vedensiirtoverkoston olevan luonteeltaan sotilaallinen. Tietenkin suurilla tunneleilla voi olla sotilaallistakin käyttöä maata puolustettaessa. Mutta mitä tällainen asia USA:lle kuuluu? Libya tuskin hautoo tunnelien kautta sotilaallisia operaatioita Yhdysvaltoihin. Amerikkalainen agressio öljyntuottajamaahan sen sijaan ei olisi mitään uutta.
Onko Yhdysvaltojen politiikan kannalta kysymys täydellisestä idiotismista vaiko uskomattomasta häikäilemättömyydestä uuden vaarallisen konfliktin käynnistämiseksi?
Vesihuoltojärjestelmän edelleen rakentamisessa on keväällä 2001 ilmennyt paikallisia ongelmia, koska osaurakoitsijana toiminut eteläkorealainen yhtiö on joutumassa selvitystilaan. Siten sosialistisen valtion projekti vaikeutuu epävakaan kapitalistisen talouden ongelmien vuoksi.
USA on painostanut YK:n asettamaan Libyan liikennekieltoon kansainvälisessä lentoliikenteessä, koska Libya USA:n tiedusteluelinten mukaan "suojelee terroristeja". Vähäisintäkään todistusaineistoa asiasta ei ole esitetty.
Libya kuuluu niihin harvoihin öljyntuottajamaihin, joiden hallintoon USA ei ole onnistunut soluttautumaan. Läntisen propagandan mukaan Libyan johtaja Muammar Gaddafi ei ole saanut valtuutustaan kansalta, koska maassa ei ole toimitettu länsimaisen käytännön mukaisia pääoman manipuloimia vaaleja. Gaddafi on valittu suorilla kansankokouksilla, joka lienee demokraattisin mahdollinen valintamenetelmä.
Libyalaiset voivat olla tyytyväisiä itsenäisen valtionsa kaikinpuoliseen kehittymiseen. Libya on ainoa Afrikan valtio, jossa todellista köyhyyttä ei ole. Terveydenhuolto on maksuton. Maksuton koulutus yltää yliopistotasolle.
Entinen englantilainen M15 -agentti kertoi elokuussa 1998, että länsivallat yrittivät taannoin murhata Libyan presidentin. Pommi-isku kuitenkin epäonnistui. Presidentti selviytyi, mutta sivullisia kuoli.
Lockerbie-prosessi. Oikeusmurha lakaistiin maton alle.
Vuonna 1988 PanAmin liikennelentokone räjäytettiin Skotlannissa, Lockerbien yllä.
USA syytti libyalaisia amerikkalaisen matkustajakoneen räjäyttämisestä. Oikeudenkäuynnin aloittaminen asian johdosta viivästyi, koska johtolankoja teosta vastuullisin henkilöihin ei löytynyt. Sittemmin amerikkalaiset saivat käsiinsä sekalaista aineistoa, jonka avulla oikeusprosessi lopulta käynnistettiin.
Syksyllä 1998 kävi ilmi, että syytteen perustana olevat todisteet eivät riitä ja että todistusaineistoa on manipuloitu.
Huhtikuussa 1999 Libya kuitenkin luovutti epäillyt libyalaiset oikeudenkäyntiin saatuaan vakuudet siitä, että oikeutta käydään puolueettomalla maaperällä.
Toukokuussa 1999 läntinen media levitti absurdeja väitteitä, joiden mukaan lentokone oli tuhottu Libyan presidentin käskystä. Joulukuussa 1999 koko prosessi muuttui farssiksi. Ainoatkaan pitävää todistetta ei ole esitetty edes syytettyjä yksityishenkilöitä kohtaan, saati Libyan valtiota vastaan. Toukokuun alussa 2000 oikeudenkäynti lopulta aloitettiin Hollannissa.
Kesäkuussa 2000 tähän poliittisen oikeudenkäyntiin ilmaantui "todistajaksi" sveitsiläinen sytyttimien valmistaja. Hän sanoo myyneensä sytyttimen syytetylle libyalaismiehelle. Vuotta aikaisemmin hän Suomessakin nähdyssä televisio-ohjelmassa kielsi koskaan olleensa missän tekemisissä kenenkään libyalaisen kansssa.
Elokuussa 2000 oikeusfarssi huipentui siihen, että syyttäjät yrittivät käyttää "todistusaineistona" CIA:n salaiseksi luokittelemaa materiaalia. Toisin sanoen syyttäjillä ei ollut tukenaan muuta kuin omat poliittiset mielipiteensä. Syyskuussa 2000 syyttäjät toivat "todistajaksi" henkilön, jonka henkilöllisyys pidettiin tiukasti salassa. Menettelytapa oli vastoin kaikkia yleisiä oikeudellisia periaatteita ja vastoin kaikkien valtioiden prosessioikeudellisia säädöksiä. Lokakuussa 2000 syyttäjät joutuivat perääntymään todettuaan salanimellä esiintyneen niin sanotun todistajan pelkästään palkkionmetsästäjäksi.
Marraskuussa 2000 toinen syytetyistä vapautettiin syytteistä ja syyttäjäpuoli ennakoi tuolloin toisenkin henkilön vapauttamista. Prosessi kuitenkin jatkui vielä vuonna 2001, vaikka puolustus ei enää olisi katsonut sitä aiheelliseksi. Loppujen lopuksi tässä äärimmäisen likaisessa ja poliittisessa pelissä ja oikeudellisessa sekoilussa julistettiin 31.1.2001 poliittinen tuomio. Yhdysvaltain tarkoitusperät ja painostus tätä niin sanottua oikeusistuinta kohtaan oikeusfarssissa olivat enemmän kuin ilmeisiä. Jopa prosessia seurannut skotlantilainen oikeustieteen professori Robert Black piti tuomion perusteita riittämättöminä. Taustalla oli todellisuudessa Yhdysvaltain ja Englannin pyrkimys jatkaa Libyan kauppasaartoa.
Tuomiota voidaan perustellusti pitää ainoastaan poliittisena päätöksenä. Se herätti vastalauseiden myrskyn etenkin kolmannessa maailmassa, jossa vaadittiin Libyan vastaisten talouspakotteiden poistamista. Tuomion oikeellisuuteen ei uskottu muuallakaan. Englannin parlamenttivaltuuskunnan vierailu Libyassa keväällä 2001 osoittaa, että englantilaisetkin halusivat sivuuttaa kiusallisen asian.
Myös YK kiinnitti huomiota asiaan. Lockerbie-oikeudenkäynnnissä, jossa kahta libyalaista syytettiin matkustajalentokoneen räjäyttämisestä, oli YK:n tarkkailijan mukaan ilmennyt ulkopuolista poliittista vaikuttamista. Itävaltalainen filosofian professori Hans Koschler sanoi puheessaan Arabivaltioiden liiton asiaa käsittelevässä konferenssissa Kairossa, että tuomioistuimen työskentelyssä oli ilmennyt Yhdysvaltain ja Englannin painostusta.
Professori Koschler on yksi viidestä tarkkailijoiksi nimitetyistä asiantuntijoista oikeudenkäynnissä, joka toimitettiin Skotlannin lakien mukaisesti Camp Zeistissä Hollannissa. Hän sanoi: "Nykyinen tuomio on loogisesti kestämätön. Ei voi tuomita yhtä henkilöä ja vapauttaa toista, koska kumpaakin syytettiin saman todistusaineiston perusteella. Käsittääkseni tuomareihin ja tuomioon on kohdistettu poliittista painostusta. Arvaan, että painostus on tullut Yhdysvaltain ja Englannin taholta. Tämä oli vaikutelmani." Innsbruckin yliopiston professori sanoi toimittaneensa raportin asiasta Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Kofi Annanille, joka lähetti sen edelleen skotlantilaisille viranomaisille. (BBC 8.4.2001)
United Arab Emirates al-Bayan daily kertoi 18.4.2001, että syyttäjille toimitettu aineisto osoittaa Lockerbie-tapauksen kytkeytyvän Palestiinan vapautusrintamaan (PFLP), ei Libyaan.
Arvovaltaiset protestit tuottivat tulosta. Huhtikuussa 2001 myös YK myönsi USA:n syyllistyneen poliittiseen painostukseen Lockerbie-farssissa. Tuomio on YK:n mukaan langetettu vailla perusteita.
Poliittisen tuomion antanut tuomioistuin totesi päätöksensä yhteydessä, ettei Libyaa valtiona voida syyttää. Kuitenkin Yhdysvallat jatkoi murenevia pakotteitaan Libyaa vastaan valtiosyyllisyyden perusteella.
Elokuussa 2001 Harvardin yliopiston professori Alan Dershowitz ja vaikutusvaltainen ihmisoikeusaktivisti Michael Mansfeld ilmaisivat kantanaan, että Lockerbie-prosessissa syyte oli kohdistunut vääriin henkilöihin ja vastaavasti myös tuomio on virheellinen.
Elokuussa 2001 tuomitulle henkilölle myönnettiin "valitusoikeus". Ei se merkinnyt muuta kuin farssin jatkumista. Poliittiset tarkoitusperät menivät joka tapauksessa oikeudellisten näkökohtien edelle. Tammikuussa 2002 valituksen käsittely aloitettiin varsin mittavana prosessina. Farssi kuitenkin pysyi farssina.
Helmikuussa 2002 viisi lakimiestä vaatii vetoomustuomioistuimessa tuomion kumoamista. He esittivät uusia todisteita ja mitätöivät vankoin perustein tuomion pääperusteena olleen "todisteen" räjähdelaukun asettamisesta lentokoneeseen Maltalla.
25. helmikuuta entinen CIA-virkailija Robert Pierre sanoi, että hänellä on hallussaan todisteet Libyan syyttömyydestä. Hän kertoi Sunday Herald -lehdelle todisteista teon todellisista tekijöistä.
Maaliskuun 14. 2002 tuomioistuin hylkäsi vetoomuksen.
YK:n tarkkailijana Lockerbie-prosessissa toiminut oikeustieteen professori Hans Kochler totesi 16.3.2002 BBC:lle antamassaan lausunnossa, että tuomio oli alunalkaen virheellinen ja sellaiseksi se myös jäi.
Kuitenkin Edinburghin yliopiston professori Robert Black matkusti 19.3.2002 Tripoliin jatkaaksen prosessia. Hänenkin käsityksensä mukaan todisteita on "oikeudenkäynnissä" käytetty virheellisesti ja todellista aineistoa on salattu. "Emme ole vielä nähneet tämän asian käsittelyn loppua", sanoi Robert Black.
Maaliskuun lopussa 2002 Englannin parlamentin pitkäaikaisin jäsen, työväenpuoleueen Tom Dalyell, ilmoitti julkisesti alahuoneen istunnossa, että Lockerbie-prosessissa tuomittu henkilö on syytön.
Keväällä 2002 ryhmä amerikkalaisia Lockerbie-räjäytyksen uhrien omaisia esitti epäilyksensä virallisesta "totuudesta" asiassa ja vaati uusia tutkimuksia.
Elokuussa 2002 epäilykset kasvoivat edelleen, koska itsemurhan tehneen terroristi Abu Nidalin on todettu hänen oman tunnustuksensa mukaan olleen päätekijä Lockebie-räjäytyksessä. Abu Nidalilla ei ollut mitään kytkentää Libyaan.
Farssi päättyi tältä osin. Se sujui ennalta kirjoitetun käsikirjoituksen mukaan niinkuin poliittisissa "oikeudenkäynneissä" aina tapahtuu.
Vuonna 2002 libyalaiset kaupalliset yhteisöt tarjosivat rahallista korvausta Lockerbien uhrien omaisille. Libyan valtiolla ei ollut tekemistä asian kanssa. Tämä toimenpide ei tietenkään tarkoittanut syyllisyyden tunnustamista, vaan se oli hyvän tahdon ele, jolla pyrittiin purkamaan kauppasaarto.
Syyskuussa 2002 arabivaltioiden ministerikokous Kairossa esitti YK:lle vaatimuksen väärin perustein Libyaa vastaan asetettujen sanktioiden välitöntä purkamista.
Syyskuussa 2002 libyalaista polliittista vankia Abdel basset al-Megrahia puolustavat lakimiehet vetosivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Cemp Zeistin virheellisen oikeusprosessin vuoksi.
Marraskuusssa 2002 skotlantilaiset lakiasiantuntijat ennakoivat, että vangittu libyalainen, Abdelbaset Al Megrahi, tulee vapautumaan.
Elokuussa 2003 Libya päätti ottaa vastuun Lockerbien murhenäytelmästä, vaikka syyllisyys ehdottomasti kiellettiinkin. Tasustalla olivat Libyan kaupalliset edut ja kauppasaarron purkaminen.
Elokuu 2005. Uusi oikeudenkäynti oli luvassa sen jälkeen kun todisteet, joiden nojalla Abdelbaset Ali Mohmed Al Megrahi tuomittiin Lockerbien koneeseen kohdistuvasta terroriteosta, olivat osoittautuneet väärennökseksi. Libyalainen Al Megrahi syytettiin pommin asettamisesta Skotlannissa vuonna 1988 pudonneeseen Pan Amin matkustajakoneeseen. Todisteet, joiden perusteella Al Megrahi sai elinkautisen rangaistuksen, olivat tekaistuja. Näin totesi entinen Skotlannin poliisin päällikkö, joka vahvisti, että todisteet olivat tuotettu CIA.n toimesta. CIA oli vienyt onnettomuuden alueelle aikapommin kääntääkseen epäilykset kohti Libyaa. Kysymykseen, miksi hän ei ole aikaisemmin kertonut tätä julkisesti entinen poliisimestari vastasi, että ensiksi siihen aikaan ei uskottu, että Al Megrahi voitaisiin tuoda oikeuden eteen ja että toiseksi hän pelkäsi oman henkenä menettämisestä sellaisen paljastuksen seurauksena.
Aikapommi oli ainoa todiste PanAmin lennon 103 terroriteossa. Se löydettiin metsästä monen kilometrin päässä koneen pudotuspaikasta ja löytö tapahtui monta kuukautta onnettomuuden jälkeen. FBI tunnisti löydyssä kappaleessa osan räjähdysmekanismia, jota rakensivat ainoastaan sveitsiläinen Mebo-yhtiö sekä DDR:ssa Stasi. FBI:n agentti Thurmanin mukaan Mebolla oli toimisto Libyassa ja Al Megrahin toimipaikka sijaitsi tässä toimistossa. Thurman, joka todisti oikeudessa vuonna 2003 on osoittautunut valapattoiseksi ja epäluotettavaksi. Yhdysvalloissa Thurman on tuomittu useammasta rikoksesta.
Skotlannin vetoomustuomioistuin otti asian käsittelyyn lokakuussa 2007. Tuomio palautettiin uuteen varsinaiseen tuomioistuinkäsittelyyn lokakuussa 2008.
Lopulta Abdel basset al-Megrahia vapautettiin "humanitaarisin" perustein elokuussa 2009.
Siten oikeusmurha näppärästi lakaisiin maton alle.
Libya maailman poliittisella kartalla.
Libyalla on keskeinen asema maailman anti-imperialistisessa ja vallankumouksellisessa rintamassa. OAU:n toiminnan tehostaminen on suoraa seurausta poliittisesti tehtailusta tuomiosta.
Yleisafrikkalainen Kansan Vallankumouspuolue kokosi vallankumouksellisia voimia näyttävästi Tripoliin marraskuussa 1998. Kaikkia maailman edistyksellisä voimia kutsutaan taisteluun imperialismia vastaan. Tarkoitus on samalla erityisesti puolustaa kauppasaarroista kärsiviä maita kuten Libyaa, Kuubaa ja Pohjois-Koreaa. Joulukuussa 1999 yleisafrikkalaisen liikkeen sihteeristö vetosi Korean rauhanomaisen yhdistymisen puolesta Korean Demokraattisen Kansantasavallan ehdotuksen mukaisesti.
Vuoden 1999 lopulla Libya esitti laajaa yleisafrikkalaista yhteistyötä. Mahdollisten valtioliittojen avulla voitaisiin heikentää imperialismin vaikutusvaltaa Afrikassa.
Vuoden 2000 tammikuussa Libyan presidentin oli tarkoitus vierailla Euroopassa. Kutsu kuitenkin peruutettiin, koska "hän ei täytä EU:n kriteerejä". Suomeksi sanottuna tämä tarkoitti, että Libya ei alistu imperialismin poliittisiin ja taloudellisiin vaatimuksiin.
Maaliskuussa 2000 Libyassa aloitettiin hallinnon alueellinen hajauttaminen. Se merkitsee pyrkimystä kohti sosialististyyppistä paikallisdemokratiaa.
Huhtikuussa 2000 Libyan johtaja Muammar Gaddafi syytti Eurooppaa afro-arabian luonnonvarojen häikäilemättämästä hyväksikäytöstä sekä eurooppalaisen kulttuurin pakkotuonnista. Puheessaan euro-afrikkalaisessa huippukokouksesssa Kairossa hän kritisoi kapitalismia ja vaati Yhdysvaltoja vetämään laivastonsa Välimereltä.
Kairon kokouksessa Afrikan valtioiden yhteisjärjestö OAU ja Euroopan unioni käyttivät keskenään ristiriitaisia puheenvuoroja. EU:n tekopyhät puheet poliittisista ihmisoikeuksista jätettäköön omaan arvoonsa. Afrikan valtioita kiinnostaa enemmän ruoka, vesi ja energia.
Korkean tason libyalaisvaltuuskunta vieraili Korean demokraattisessa kansantasavallassa heinäkuussa 2000. Helmikuussa 2001 yleisafrikkalaisen liikkeen sihteeristö antoi jälleen poliittisen tukensa Koreoiden yhdistymiselle. Korkean tason libyalaisvaltuuskunta vieraili jälleen Pjongjangisssa helmikuussa 2001.
Elokuussa 2000 Venezuela ilmaisi poliittisen tukensa Libyalle.
Sosialistisen Libyan osallistuminen YK:n huippukokoukseen syyskuussa 2000 estettiin epärehellisin poliittisin tempuin.
Libyassa on vierastyövoimaa eri puolilta maailmaa. Libya houkuttelee, koska se on Afrikan maista kehittynein ja sen elintaso on korkein.
Lokakuussa 2000 Libyassa esiintyi levottomuuksia siirtolaistyövoiman ja alkuperäisväestön välillä. Asiaa selviteltiin Libyan, Nigerian ja Ghanan hallitusten kesken. On ilmeistä, että levottomuuksia on lietsottu ulkomailta käsin. Tämä on USA-johteisen imperialismin tyypillinen tapa aloittaa puuttuminen itsenäisen valtion asioihin.
Toukokuussa 2001 levottomuuksien lietsojille langetettiin oikeudenkäynnissä Tripolissa kuolemantuomioita.
Lokakuussa 2000 puhjenneet levottomuudet lähi-idässä johtivat arabivaltioiden uusiin yhteistoiminnan muotoihin. Libyan toiminnallinen panos arabivoimien yhdistämiseksi eheyttää Israelin agressioiden vastaista rintamaa. Vuoden 2001 tammikuussa Libya hylkäsi jyrkin sanoin USA:n Lähi-Idän "rauhanesityksen".
Marraskuussa 2000 sovittiin Libyan ja Valko-Venäjän keskinäisen yhteistyön edistämisestä.
Libyan ulkopoliittinen aktiivisuus on lisääntynyt tuntuvasti. Libyan vaikutusvallan lisääntyminen näkyy laajenevana yhteistyönä Afrikan valtioiden kanssa ja erityisesti meneillään olevassa Lähi-Idän kriisissä. Ilmeisesti juuri siksi Libyan vastaisia pakotteita ei haluta purkaa. Voimakkaan Libyan asema on Lähi-Idän kriisin ratkaisemisen kannalta keskeinen.
Maaliskuussa 2001 arabimaiden kokouksessa Ammanissa Libya yhtyi vaatimuksiin Irakin vastaisten pakotteiden purkamisesta. Libya on myös yhtynyt maiden yhteiseen rintamaan Israelin pääministerin Ariel Sharonin politiikkaa vastaan. Samassa kokouksessa arabimaat suosittelivat jäsenilleen lentoreittien avaamista Libyaan OAU:n jäsenmaiden tavoin. Lisäksi Muammar Gaddafi kutsui kokouksessa arabivaltioita rakenteilla olevan Afrikan unionin jäseniksi.
Muammar Gaddafin tavoite Afrikan unionin perustamiseksi toteutui suunnitelmien mukaisena määräpäivänä 26.5.2001. Kolmekymmentäkahdeksan vuotta perustamisensa jälkeen OAU muuttuu Afrikan unioniksi. Yli kaksi kolmasosaa OAU:n jäsenmaista ratifioi maaliskuun alussa 2001 Sirtessä, Libyassa laaditun Afrikan Unionin perustamisasiakirjan.
Afrikan unioni edustaa Afrikan valtioiden yhteisiä etuja korkemmalla tasolla kuin OAU, mutta se ei ole EU:n kaltainen liittovaltiotyyppinen, keskusjohdettu järjestelmä. AU:n tarkoituksena on itsenäinen afrikkalainen ulkopolitiikka sekä Afrikan valtioiden keskinäisen yhteistyön kehittäminen kaikilla elämänalueilla.
Yhdysvallat oli ehdottanut Afrikan valtioille yhteisen kokouksen järjestämistä Yhdysvaltain myötävaikutuksella. Tarkoituksena olisi ollut Afrikan valtioiden jakaminen eriarvoisiin ryhmiin amerikkalaisten vaatimalla tvalla. Libyan edustaja vastasi OAU:n nimissä 19.5.2001 afrikkalaisten hoitavan omat asiansa OAU:n puitteissa ja ilman ulkopuolista sekaantumista. Imperialismin arvovaltatappio AU:n perustamisen yhteydessä on melkoinen.
Huhtikuussa 2001 Libya tuomitsi jyrkästi yhdysvaltalaisen vakoilulennon ja sen aiheuttaman törmäyksen kiinalaiskoneeseen.
Kiinan kansanarmeijan johto keskusteli huhtikuussa 2001 Pekingissä Libyan laivaston edustajan kanssa. He totesivat maittensa väliset yhteiset näkemykset kansainvälisistä ja alueellisista kysymyksistä ja sopivat maitten välisen sotilaallisen yhteistyön kehittämisestä. Libya tukee Kiinan yhden valtion politiikkaa. Kiina vahvisti jo aiemmin ilmoittaman kantansa Lockerbie-prosessin valheellisesta poliittisesta luonteesta.
YK:n USA-sidonnaisuus aiheuttaa vastareaktioita niin Libyassa kuin muuallakin arabimaissa. The International Deoband Conference vetosi kokouksessaan 11.4.2001 kaikkien arabivaltioihin, että ne karkottaisivat Yhdysvaltain asevoimat alueiltaan. Kokouksessa ehdotettiin yksimielisellä päätöksellä islamilaisen kansanyhteisön perustamista muslimivaltioiden kesken ja sen irroittamista "juutalaisten sponsoroimista instituutioista" kuten YK:sta. Kokous tuomitsi taloudelliset sanktiot Libyaa, Irakia ja Afganistania vastaan.
Toukokuun alussa 2001 Venäjän ulkoministeri Igor Ivanov suoritti virallisen vierailun Libyaan. Tarkoituksena oli Libyan ja Venäjän välisten suhteiden kaikinpuolinen kehittäminen.
Kuuban presidentti Fidel Castro vieraili Libyassa Keski-Idän ja Asian kiertomatkansa yhteydessä toukokuussa 2001. Vierailun yhteydessä korostettiin keskinäisiä hyviä ja vakaita suhteita ja yhteisiä maailmanpoliittisia interssejä.
Libyan ja Vietnamin välinen puitesopimus laajasta yhteistyöstä allekirjoitettiin Tripolissa toukokuussa 2001.
Korean Kansantasavalta onnitteli toukokuussa 2001 virallisesti Afrikan Unionia järjestön perustamisen johdosta ja toivotti menestystä AU:n toiminnalle ja ulkoisten suhteiden kehittymiselle.
Yhdysvaltain kongressin päätöksellä kesäkuussa 2001 Libyan kauppasaartoa jatketaan. Päätös on puhdasta mielivaltaa. Sille ole edes muodollisia oikeudellisia perusteita.
Kesäkuussa 2001 Libya ja Valko-Venäjä sopinvat laajasta talousyhteistyöstä.
Kesäkuussa 2001 Libya ja Tunisia toistivat Lähi-Idän kriisissä tukensa palestiinalaisille sellaisen itsenäisen valtion muodostamiseksi, jonka pääkaupunki on Jerusalem.
Heinäkuussa 2001 Libya lähetti puolen miljoonan dollarin arvosta humanitaarista apua afganistanilaisille pakolaisille Beshawariin ja Qindahariin.
Libya ilmaisi tyytyväisyytensä muutoin fiaskoksi muodostuneeseen Genovan G8-kokoukseen siltä osin, että Afrikan asiat on EU-valtioiden kesken otettu edes puheeksi. Yhdysvallat jäi jälleen sivustakatsojaksi.
Yhdysvaltain jatkaessa Libyan kauppasaartoa Libya avaa kauppasuhteita muualle. Itar-Tass kertoi elokuun alussa 2001 venäläisten matkustajalentokoneiden toimittamisesta Libyalle.
Euroopan Unioni ilmoitti 1.8.2001, että se tulee valittamaan WTO:lle, mikäli Yhdysvallat yrittää estää EU-valtioiden ja Libyan välistä kauppaa.
Muammar Gaddafi vieraili syksyllä 2001 Valko-Venäjällä. Kyse oli lähinnä maiden välisen keskinäisen taloudellisen yhteistyön kehittämisestä.
Libyan ja Venäjän väliset korkean tason yhteistyöneuvottelut käynnistyivät Kremlissä syksyllä 2001..
Syyskuussa 2001 Libyan ja Italian viranomaiset neuvottelivat maakaasuputken rakentamisesta Välimeren alitse Italiaan.
Syyskuussa 2001 Libya tuomitsi jyrkästi Yhdysvalloissa tapahtuneet terrori-iskut.
Lokakuussa 2001 yhdysvaltalaiset ja englantilaiset tahot yrittävät terroristijahdissaan kytkeä Libyan uudelleen Saksassa 80-luvulla tehtyihin iskuihin, joihin Libyalla ei aiemman todisteaineiston mukaan ole mitään osuutta.
Lokakuussa 2001 Libya liittyi YK:ssa mukaan terrorismin vastaiseen rintamaan, mutta edellyttää Yhdysvaltoihin ja Englantiin viitaten myös valtiollisen terrorismin tuomitsemista. Muammar Gaddafin mukaan pommitukset Aasiassa ovat järjettömiä.
Libyan ulkoministeri jatkoi marraskuun alussa 2001 Moskovassa vuonna 1997 aloitettuja hallitusten välisiä yhteistyöneuvotteluita. Venäläisten puolelta keskusteluita johti hätätilaministeri. Maat neuvottelivat öljystä, kaasusta ja energiasta.
Marraskuun lopussa 2001 Libya yhdessä Arabivaltioiden liiton kanssa varoitti länsivaltoja aloittamasta uusia sotatoimia Irakia vastaan.
Joulukuussa 2001 Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean edustaja vieraili Libyassa maiden poliittisten ja taloudellisten laajojen yhteisten yhteisten intressien edistämiseksi.
Tammikuun alussa 2002 The Gaddafi International Foundation for Charity Associations julkaisi lehdistötiedotteen, jonka mukaan kyseinen säätiö tehostaa tukeaan intifadalle vallatuilla (arabi)alueilla. Säätiö kiinnittää erityisesti huomiotaan imperialismin tekemiin kansainvälisten sopimusten ja ihmisoikeusjulistusten rikkomuksiin.
Tammikuun lopussa 2002 Afrikan Unioni ja Libya ilmaisivat täyden tukensa palestiinalaisten taistelulle sionistista terrorismia vastaan.
Valko-Venäjän ulkoministeri vieraili Libyassa tammikuussa 2002 maansa presidentin lähettämänä erityisvaltuutettuna. Laajoista yhteistyöprojekteista sovittiin.
Helmikuussa 2002 Kairossa pidettiin Afrikan yliopistojen yhteiskuntatieteellisten tiedekuntien globalisaatiokonferenssi. Konferenssi asettui tukemaan Afrikan Unionia ja koko maanosaa koskevia imperialisminvastaisia tavoitteita.
Afrikan talouskomissio (The African Economic Commission) järjesti maaliskuussa 2002 Afrikan Unionin edelleen kehittämistä käsittelevän seminaarin Addis Abebassa, Etiopiassa. Aloitteen seminaarin järjestämiseksi oli tehnyt Muammar Gaddafi.
Libya ja Italia tehostivat keväällä 2002 taloudellista yhteistyötään tuntuvasti. Siten Libyan keinotekoinen kauppasaarto jatkaa purkautumistaan.
Maaliskuun 2. päivänä 2002 Libya juhli vuoden 1977 julistusta, jolla varsinaisesti perustettiin neuvostoperustainen Libyan Suuri Sosialistinen Arabivaltio (The Great Socialist Libyan Arab Jamahiriya).
Libyan Kansan Yleiskokouksen keskusteluiden pääaiheena maaliskuussa 2002 olivat Afrikan valtioiden ja arabimaiden keskinäiset suhteet ja niiden edelleen kehittäminen. Myös yhteistyön edistäminen Euroopan ja erityisesti Itä-Euroopan valtioiden kanssa on ollut esillä kokouksessa.
Libya ja Afrikan Unioni ovat ottaneet selkeän kannan Lähi-Idän-kriisiin. Israelin on vetäydyttävä laittomasti valtaamiltaan alueilta.
Sirten julkilusumassa 9.3.2002 kerrotaan viidenkymmen miljoonan dollarin avustuksesta Palestiinalle. Julkilausumassa kehoitetaan kaikkia arabimaita ja -kansoja yhteiseen taisteluun itsenäisen Palestiinan valtion muodostamisen puolesta.
Muammar Ghaddafi ei osallistunut arabivaltioiden huippukokoukseen Beirutissa 27.-28.3.2002. Kokouksen pääkysymys oli Palestiinan tilanne. Kokouksessa ei aiottu noudattaa aiemman Ammanin kokouksen päätöksiä. Palestiinan johtajan osallistumisen ehdoksi oli asetettu Israelin hallituksen lupa. Kokouksella ei ollutkaan merkitystä.
Libya toki osallistuu Palestiinan tilanteen käsittelyyn kaikilla merkityksellisillä tasoilla. Libyan kanta Lähi-Idän tilanteeseen on selvä. Israelin on vetäydyttävä ehdoitta.
Kiinan presidentti Jiang Zemin teki huhtikuussa 2002 valtiovierailun Libyaan. Maat korostivat yhteistä anti-imperialistista linjaansa.
Egyptin presidentti vieraili huhtikuun lopussa 2002 Libyassa. Vierailun yhteydessä korostettiin maiden välisiä veljellisiä ja molemmin puolin hyödyllisiä suhteita sekä yhteisiä näkemyksiä Palestiinan kysymyksessä.
Toukokuussa 2002 Libya avasi ilmasillan materiaalisen avun toimittamiseksi palestiinalaisille.
Kesäkuussa 2002 Libya ja Egypti solmivat energiayhteistyösopimuksen, joka on periaatteessa avoin kaikille Välimeren valtioille, kuitenkin Israelia lukuunottamatta.
Läntinen media on yrittänyt luoda mielikuvaa Libyan ja Etelä-Afrikan välisistä erimielisyyksistä Afrikan Unionia koskevissa asioissa. Näissä tarkoitushakuisesti liikkeelle lasketuissa huhuissa ei ole perää. Etelä-Afrikan Tasavalta tukee Libyan aloitteita ja pyrkimyksiä Arikan Unionissa varauksetta. Etelä-Afrikka on myös antanut tukensa Lockerbie-prosessissa tuomitun libyalaisen poliittisen vangin vapauttamiseksi
Vuonna 2002 toteutui afrikkalaisten valtiovierailujen sarja Libyaan.
Daniel Ortega, Nicaraguan sandinistirintaman johtaja, vierali Libyassa kesäkuussa 2002.
Muammar Ghaddafin erikoislähettiläs vieraili kesäkuussa 2002 Pakistanissa ja Intiassa tarkoituksenaan edistää rauhanomaista ratkaisua maiden välisessä ristiriitatilanteessa.
Afrikan valtioiden johtajat kokoontuivat heinäkuussa 2002 Etelä-Afrikan Tasavaltaan jatkamaan Libyan ideoiman Afrikan Unionin käynnistämisprosessia.
Venäjän ulkoministeriö ilmaisi 7.7.2002 tukensa tälle kokoukselle ja Afrikan Unionille yleensä. Länsivalloille Afrikan Unioni merkitsee Afrikan valtioiden pyrkimystä irtautua imperialismin kahleista. Siksi suhtautuminen sillä taholla Afrikan Unioniin on vihamielistä.
Afrikan Unionin huippukokouksessa hahmotettiin mantereen talouden järjestämistä afrikkalaisten omin ehdoin. Uuden yleisafrikkalaisen taloudellisen suunnittelun keskusorganisaation nimi on New Partnership for Africa's Development (NEPAD).
Heinäkuussa 2002 Kiina virallisesti toivotti virallisesti menestystä Afrikan valtoiden huippukokoukselle ja Afrikan Unionille. Samoin on ovat menetelleet DPRK, Kuuba ja Vietnam.
Muammar Gaddafi ilmaisi tyytyväisyytensä Libyan ja Kiinan välisten suhteiden rakentavalle kehittymiselle. Kiina on lahjoittanut Afrikan Unionille 300 000 dollaria.
Heinäkuussa 2002 Libya ja Australia sopivat kahdenvälisissä neuvotteluissa laajasta kaupallisesta yhteistyöstä .
Heinäkuussa 2002 Muammar Gaddafi vieraili Egyptissä. Tarkoituksena oli erityisesti afro-arabialaisten valtiollisten suhteiden edistäminen.
2002 - 2003 on meneillään Afrikan valtioiden keskinäisen taloudellisen ja poliittisen yhteistyön voimakas aktivoituminen. Samalla maanosan valtiot yksi toisensa jälkeen ottavat etäisyyttä maailmankapitalismiin. Afrikan uusien sisäisten toimintojen ja ulkoisten suhteiden uudelleenjärjestelyjen keskuksena on selvästi Libya.
YK hyväksyi elokuussa 2002 Afrikan Unionille saman aseman kuin muillekin vastaavanlaisille valtioliitoille.
Libya osallistui elo-syyskuussa 2002 YK:n kestävän kehityksen huippukokoukseen Johannesburgissa. Libyan päätemana olivat ihmisoikeudet.
Muammar Gaddafi tapasi Irakin erikoislähettilään Tripolissa 8.9.2002. Tapaamisen aiheena olivat käytännön toimenpiteet läntisen imperialismin koko ihmiskunnalle aiheuttaman uhan torjumiseksi.
Muammar Gaddafi keskusteli syyskuun alussa 2002 Tripolissa Zimbabwen presidentin Robert Mugaben kanssa Afrikan Unionin voimistamisesta ja maiden kahdenkeskisten suhteiden edelleen kehittämisestä.
Syyskuussa 2002 Tripolissa pidettiin kansainvälinen Al-Gaddafin ihmisoikeusseminaari.
27.9.2002 Libya valittiin Genevessä maaailman parlamenttien liiton (IPU) toimeenpanevan komitean jäseneksi.
Yleisafrikkalaisen tuomioistuimen jäsenet nimitettiin Afrikan valtioiden yhteisjärjestön kokouksessa Tripolissa lokakuun alussa 2002. Tuomoistuin on osa Afrikan Unionin organisaatiota
3.10.2002 Libyan tieteellis-tekninen valtuuskunta vieraili DPRK:ssa. Keskusteluja käytiin korkealla polittisella tasolla.
Marraskuussa 2002 Libya valittiin YK:n FAO:n (Food and Agriculture Organization) puheenjohtajamaaksi.
Marraskuussa 2002 Libya solmi teknisiä ja taloudellisia sopimuksia Etelä-Korean ja Ukrainan kanssa.
Vuosina 2000 - 2003 Libya on tehnyt parhaansa Afrikan sisäisten levottomuuksien hillitsemiseksi edistämällä valtioiden välisiä suhteita ja antamalla tarkoituksenmukaisiin kohteisiin taloudellista apua.
Joulukuussa 2002 Libyan kansankongressin valtuuskunta keskusteli Kiinan kommunistien puolueen poliittisen toimiston edustajien kanssa Pekingissä maiden välisen keskinäisen kaikinpuolisen yhteistyön kehittämiseksi.
Libyan valtuuskunta vieraili Vietnamissa joulukuussa 2002. Vierailun tarkoituksena oli edistää perinteistä hyödyllistä kaupallista ja poliittista yhteistyötä. Keskusteluissa korostettiin kansojen itsemäärämisoikeuden periaateen merkitystä.
Libya allekirjoitti Afrikan Unionin rauha- ja turvallisuusasiakirjan tammikuussa 2003.
Huolimatta Yhdysvaltojen rajusta vastustuksesta Libya valittiin äänten enemmistöllä. YK:n ihmisoikeuskomission puheenjohtajamaaksi Genevessä 20.1.2003.
Libya ja Kazakstan solmivat keskinäisen taloudellisen ja kaupallisen yhteistyösopimuksen tammikuussa 2003.
Helmikuussa 2003 Etiopiassa, Addis Abebassa, pidettiin Afrikan Unionin huippukokous. Kokouksessa Libyalla oli keskeinen asema.
Linjapuheessaan helmikuussa 2003 Muammar Gaddafi sanoi, että maailmaassa on vaara siirtomaavallan paluusta. Hän viittasi puhessaan tilanteisiin Afrikan sarvessa, Irakissa ja Palestiinassa.
Libya sai laajaa kansainvälistä huomiota ja onniteluita kansallispäivänään 11.2.2003.
AU:n kansankomitean sihteeri keskusteli 17.2.2003 Tripolissa Kiinan Libyan lähettilään Lung Shin Woon kanssa Irakin tilanteesta Kiinan presidentin kannanottojen pohjalta.
Helmikuun lopussa 2003 Libyan diplomaattinen ja poliittinen kanssankäyminen oli poikkeuksellisen vilkasta muiden arabivaltioiden, Afrikan maiden sekä Espanjan ja Italian kanssa. Libyan sodanvastaiset ja anti-imperialistiset kannanotot huomioitiin myös sitoutumattomien maiden kokouksessa Kuala Lumpurissa.
Ensimmäinen läntisen Välimeren maiden parlamenttivaltuuskuntien kokous pidettiin Libya pääkaupungissa Tripolissa 25.2.2003. Kokoukseen osallistuivat Tunisia, Algeria, Marokko, Mauritania, Italia, Ranska, Portugali, Espanja, Malta ja Libya.
Arabiliiton kokouksessa Sharm al Sheikhissa 2.3.2003 Muammar Gaddafi piti lyhyen puheen, jossa hän korosti arabikansojen yhtenäisyyden tärkeyttä ja USA:n imperialismin vastaisen taistelun merkitystä erityisesti Irakin ja Palestiinan kysymyksissä.
4.3.2003 Valko-Venäjän korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja vieraili Tripolissa keskustelemassa korkealla poliittisella tasolla maiden välisen yhteistyön kaikinpuolisesta edelleen kehittämisestä..
Cen-Sad -järjestön huippukokous pidettiin Nigeriassa maaliskuussa 2003. Cen-Sad on Saharan sekä Keski- ja Etelä-Afrikan valtioiden poliittis-taloudellinen yhteenliittymä, joka tullaan integroimaan Afrikan Unioniin. Muammar Gaddafi osallistui näyttävästi kokoukseen Afrikan Unionin edustajana.
Maaliskuussa 2003 Libya osallistui Itä- ja Etelä-Afrikan taloudellisen yhteisön (COMESA) kokoukseen Khartumissa, Sudanissa.
Vuonna 2003 Libyassa on ollut massiivisia mielenosoituksia Yhdysvaltoja ja Englantia vastaan Irakin sodan vuoksi.
28.3.2003 Libyassa vietettiin Al-Fateh -vallankumouksen vuosipäivää. 33 vuotta sitten englantilaiset joukot ajettiin Libyan maaperältä.
Huhtikuun alussa 2003 kiinalaisvaltuuskunta, Kiinan naisliiton sihteeri ja Kiinan poliittisen neuvoa-antavan neuvoston jäsen vierailivat Libyassa.
Huhtikuussa 2003 Etelä-Afrikan parlamentti ratifioi asiakirjan Afrikan turvallisuus- ja rauhanneuvoston perustamisesta. Neuvosto on yksi viidestä peruspilarista, joiden varaan Libyan ideoima anti-imperialistinen Afrikan Unioni rakentuu.
Ukrainan kauppavaltuuskunta vieraili Tripolissa huhtikuussa 2003.
Toukokuussa 2003 Muammar Ghaddafi tapasi Tripolissa Valko-Venäjän puolustusministeri Leonid Leotzevin.
Toukokuussa 2003 Muammar Ghaddafi vieraili Tunisiassa maiden välisen kaikinpuolisen yhteistyön kehittämisen merkeissä.
Toukokuussa 2003 Libyan kansankongressin sihteeri korosti Libyan ja DPRK:n välisten suhteiden ja hyvän yhteistyön jatkumisen merkitystä
Toukokuussa 2003 Libya peruutti eroaikeensa Arabiliitosta.
Kesäkuun alussa 2003 Libya sulki lähetystönsä Bagdadissa. Diplomaattisuhteita ylläpidetään yleensä vain itsenäisten valtioiden kesken.
Libyan ja Italian välinen tiede- kulttuuri- ja tekonologiayhteistyösopimus allekirjoitettiin Tripolissa 5.6.2003.
Kesäkuussa 2003 Libyan ja Zimbabwen välinen barter-sopimus libyalaisen öljyn vaihtamisesta zimbabwelaisiin maataloustuotteisiin käynnistettiin uudelleen kuuden kuukauden tauon jälkeen Zimbabwen presidentin Robert Mugaben Libyan-vierailun yhteydessä.
Kesäkuussa 2003 Libya ja Tunisia allekirjoittivat sopimuksen maita yhdistävän öljyputken rakentamisesta.
Kesä-heinäkuun vaihteessa 2003 käynnistyivät Libyan ja Ukrainan väliset kaupalliset yhteistyöneuvottelut Tripolissa.
Heinäkuun alussa 2003 Libya päätti jatkaa aiemmin keskeytyneitä öljytoimituksia Zimbabwelle.
Afrikan Unionin toinen huippukokous pidettiin Maputossa, Mosambikissa, heinäkuussa 2003.
Libyan ja Iranin hallitustason edustajat tapasivat 23.7.2003 Tripolissa maiden välisen yhteistyön kaikinpuolisen kehittämisen merkeissä.
Heinä-elokuun vaihteessa 2003 pidettiin Maltalla viidennet Libyan messut. Niihin osallistui lukuisia libyalaisia teollisuus- ja sijoitusyhtöitä.
Elokuussa 2003 Libya toimitti rahtilentokoneilla Sudanin tulva-alueille merkittävää materiaalista apua.
Elokuussa 2003 Kroatian presidentti vieraili Libyassa. Tässä yhteydessä allekirjoitettiin maiden välinen laaja taloudellis-kulttuurellinen yhteistyösopimus.
1.9.2003, El Fateh-vallankumouksen 24. vuosipäivänä Muammar Gaddafi piti Tripolissa voimakkaan imperialisminvastaisen ja sosialismia puolustavan puheen. Tässä yhteydessä hän myös kiisti jyrkästi Libyan osuuden taannoisiin väitettyihin terroritekoihin.
Syyskuussa 2003 YK päätti poistaa Libyan vastaiset talouspakotteet.
26.9.2003 Jasser Arafat esitti kiitoksensa Libyan al Fateh -vallankumoukselle ja Muammar Gaddafille palestiinalaisten asialle annetusta solidaarisuudesta, tuesta ja käytännön avusta.
Lokakuussa 2003 Ukrainan presidentti vieraili Tripolissa sopimassa kaupallisesta ja kulttuurellisesta yhteistyöstä Libyan kanssa.
Lokakuusa 2003 Libya ja Ghana sopivat keskenään pysyvän yhteistyökomission muodostamisesta.
Libyan ja Iranin välinen ministeritason tapaaminen toteutui Tripolissa 14.10.12003.
Lokakuussa 2003 Muammar Gaddafi avasi yleislibyalaisen suunnitelukouksen, jossa tähdätään maan kehittämisen edelleen kansankokousten ja kansankomiteoiden demokraattiselta ja sosialistiselta perustalta.
Libyan ulkoministeri osallistui 2.11.2003 Damaskuksessa pidettyyn arabivaltioiden Irakia ja Palestiinaa koskevaan kriisikokouksen.
Kiinalaisdelegaatio tapasi 16.11.2003 Tripolissa Libyan presidentin Muammar Gaddafin. Kiinalaisdelegaatiota johti Kiinan valtion edustaja Tyah Yang. Valtuuskunta toi nykyisen Kiinan presidentin Hu Jintao sekä entisen presidentin, nykyisen Kiinan keskussotilaskomitean johtajan, Jiang Zeminin terveiset mukanaan. Valtuuskunta toi julki tyytyväisyytensä maiden keskisten suhteiden hyvästä tilasta. Valtuuskunnan johtaja painoitti suhteiden edelleen parantamisen tarvetta, viitaten varsinkin maiden välisiin taloudellisiin suhteisiin. Se myös toi julki tyytyväisyytensä koskien presidentti Muammar Gaddafin ponnisteluita maailman rauhan, turvallisuuden ja vakauden turvaamiseksi, sekä ilmaisi kunnioituksensa Libyan Afrikan Unionin puolesta tekemälle työlle.
Vallankumouskomiteoiden laajennettu kokous pidettiin Tripolissa 6. - 7. joulukuuta 2003 teemana "kohti vallankumouksellista toimintaa ulkomailla".
Joulukuussa 2003 Libyassa vieraili Brasilian presidentti, Luiz Inacio Lula Da Silva. Vierailu liittyi amerikkalaisen Libyaan vuonna 1986 kohdistuneen ilmahyökkäyksen vuosipäivään.
Joulukuussa 2003 Daniel Ortega, Nicaraguan entinen presidentti ja sandinistirintaman johtaja, vieraili Libyassa.
Joulukuussa 2003 Romanian ulkoasianhallinnon puheenjohtaja Georki Bresaka vieraili Libyassa.
Kanadan talousvaltuuskunta veiraili Libyassa joulukuussa 2003. Valutuuskunta sanoi antavansa erityistä arvoa Muammar Gaddafin työlle ja politiikalle maailman rauhan ja vakauden edistämiseksi.
19.12.2003 Libya ilmoitti luopuvansa joukkotuhoaseohjelmistaan. Päätös lienee ollut helppo ja sillä saavutetaan etua kansainvälisissä suhteissa. Joukkotuhoaseet eivät kuulu libyalaiseen puolustusdoktriiniin. Vahvaa puolustusvalmiuttaan Libya ylläpitää joka tapauksessa.
Libyan vihollinen mahdollisessa sodassa olisi lähinnä Israel, jota vastaan joukkotuhoaseita ei voitaisi käyttää. Israelin väestöstä suuri osa on palestiinalaisia ja muita arabeja.
Muammar Gaddafi kritisoi voimakkaasti NATOn laajentumista Euroopassa ja Yhdysvaltain sotilastukikohtien perustamista Bulgariaan tavatessaan Bulgarian ulkoministerin Solomon Passin Tripolissa 20.12.2003.
Vietnamin virallinen valtuuskunta vieraili Libyassa joulukuussa 2003.
30.12.2003 Libya ja Kiina allekirjoittivat sopimuksen kiinalaisvalmisteisen matkapuhelinjärjestelmän toimittamisesta Libyaan.
5.1.2004 Mummar Gaddafi piti tärkeän puheen kansankomiteoille. Puheessaan hän kritisoi läntisiä parlamentaaristyyppisiä edustusjärjestelmiä sanoen niiden olevan demokratian toteutumisen kannalta merkityksettömiä. Perustason demokratiavaje mm. EU:ssa ja USA:ssa on toki tunnettu tosiasia.
10.1.2004 Muammar Gaddafi ja Venezuelan presidentti Hugo Chavez keskustelivat puhelimitse maittensa ja maanosiensa yhteistyön hyvistä näkymistä ja yleisestä maailmanpoliittisesta tilanteesta.
Tammikuussa 2004 Libya ratifioi ydinkoekieltosopimuksen. Mitäpä öljyrikas Libya ydinkokeilla tekisi?
Valko-Venäjän kansallisen turvallisuusneuvoston päällikkö Gennadi Nigodolas valtuuskuntineen vieraili Libyassa tammikuussa 2004.
Libyan ja Etiopian ensimmäinen ministeritason yhteistyökokous pidettiin Addis Abebassa 27. 27.1.2004.
Libyan ja Egyptin välinen kansalaisnevostojen välinen laaja yhteistyösopimus allekirjoitettiin Tripolissa 29.1.2004.
Libyassa pidettiin helmikuussa 2004 Afrikan valtioiden maatalousministerien ja alan asiantuntijoiden kokous.
Helmikuussa 2004 Libyan diplomaattisuhteita Yhdysvaltoihin ja Englantiin alettiin elvyttää. Tämä ei tarkoita muutosta Libyan palestiinalaisia puolustavassa ja anti-imperialistisessa ulkopolitiikassa. Normaali käytäntö on, että valtioiden välillä on diplomaattiset suhteet niiden erilaisuuksista ja mahdollisista poliittisista erimielisyyksistä huolimatta.
27. - 28.2.2004 Afrikan Unionin valtioiden korkean tason edustajat kokoontuivat Muammar Gaddafin kutsusta Afrikan Unionin erityiskokoukseen Sirteen. Kokouksessa AU:n valtiot käsitteliuvät uutta turvallisuus- ja puolustuspolitiikaa, joka antaisi 53-jäseniselle järjestölle oikeuden puuttua maanosan konflikteihin. Kokous oli jatkoa Afrikan puolustusministereiden 22. - 23.2 Tripolissa pitämälle kokoukselle, jossa luotiin pääpuitteet uudelle yhteistyöasiakirjalle. Puolustuksellisessa yhteistyössä otetaan huomioon myös ulkoisen uhan mahdollisuus. Kriisinhallintajoukoista päästiin sopimukseen, mutta laajempia lopullisia päätöksiä ei vielä tehty. Taustalla on anti-imperialistinen ja anti-uuskolonialistinen näkökulma.
Maaliskuussa Vietnamin varapuolustumisteri Nguyen Huy Hieu suoritti kolmipäiväisen virallisen vierailun Libyaan.
Huhtikuun lopussa 2004 Muammar Gaddafi vieraili Brysselissä. Hänen pyrkimyksenään on edistää Libyan ja EU:n välisiä kaupallisia suhteita.
Libya ja Bahrainin välinen taloudellinen, kaupallinen ja tieteellis-tekinen yhteistyösopimus allekirjoitettiin Bahrainin pääkaupungissa Al Manamassa 27.4.2004.
5.5.2004 Afrikan unionin johto piti afrikkalaisten sijoittajien johtokunnan jäsenten kokouksen Tripolissa.
14.5.2004 Genevessä pidettiin Libyan johtamana Afrikan terveysministereiden kokous, jossa valmisteltiin osallistumista Maailman terveysjärjestön (World Health Organisation) 57. kokoukseen.
21.5.2004 Ugandan presidentti Youre Mouseveni vieraili Libyassa.
22.5.2004 Muammar Gaddafi käveli ulos Arabiliiton kokouksesta Tunisiassa. Hän pitää Arabiliittoa nykyisellään korruptoituneiden arabivaltioiden hallitusten järjestönä, joka nöyristelee imperialismin edessä eikä ajattele kansalaistensa parasta. Tällä mielenilmaisullaan hän pakotti muut arabimaat jyrkentämään kantaansa sekä Palestiinan että Irakin kysymyksissä.
Libya isännöi Afrikan unionin valtioiden ympäristöministereiden kymmenettä kokousta 26.- 30.6.2004.
Kesäkuun lopussa 2004 Turkin ulkomaankauppaministeri Korshad Tuzmannin johtama valtuuskunta vieraili Libyassa.
29.6.2004 Muammar Gaddafi neuvotteli Tripolissa Nigerian presidentti Olusegun Obasanjon kanssa Afrikan valtioiden asioista yleensä sekä erityisesti tulevan Afrikan unionin kokouksen asialistasta.
6.7.2004 Iranin kaupalliset messut avattiin Libyassa arvovaltaisten diplomaattiedustajien läsnäollessa.
18.7.2004 Vietnamin kommunistisen puolueen vieraileva valtuuskunta ilmaisi Tripolissa tahtonsa yhteistyösuhteiden edelleen kehittämiseen Libyan kanssa.
27.7.2004 Sudan pyysi Libyaa avustamaan Darfurin ongelmatilanteen ratakaisemisessa. Samalla Sudan hylkäsi länsivaltojen välitystarjoukset, jotka todennäköisesti johtaisivat maan miehitykseen.
Elokuusssa 2004 Libya isännöi Sudanin hallituksen ja kapinallisten välisiä epävirallisia neuvotteluita.
28.8.2004. Jasser Arafat onnitteli puhelimitse Libyan johtajaa al-Fateh-vallankumouksen 35. vuosipäivänä.
28.8.2004 Dubain kruununprinssi Mohammed Ben Rashed A'l Maktoum saapui Libyaan viralliselle vierailulle.
8.9.2004 UNESCO valitsi Genevessä Libyan päätiedottajakseen seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi.
25.9.2004. Libyan ja Kiinan väliset kaupalliset korkean tason yhteistyöneuvottelut käynnistyivät Tripolissa.
29.9.2004 Yhdistyneiden kansakuntien 59. yleiskokouksessa Libyan edustaja vaati maailmanjärjestön perusteellista uudistamista. Libyan mukaan parlamentaariset toimintamallit eivät toimi millään tasoilla.
Lokakuussa 2004 Libya tiivisti taloudellista ja rajavartioyhteistyötään sekä Maltan että Italian kanssa.
Lokakuussa 2004 Nicaraguan presidentti Enrique Bolanos vieraili Libyassa.
10.10.2004 Libya myönsi Venezuelan Hugo Chavezille Muammar Gaddafille nimetyn vuotuisen ihmisoikeuspalkimnnon.
Lokakuussa 2004, talouspakotteiden purkamisen jälkeen, Libyassa vieraili sekä yhdysvaltalaisia että länsieuroppalaisia kauppavaltuuskuntia.
17.10.2004 Libyan vallankumouksen johtaja Muammar Gaddafi avasi Tripolissa pienoishuippukokouksen, jossa pyritään löytämään afrikkalaiset ratkaisut Darfurin ongelmaan. Kokoukseen osallistuvat hänen lisäkseen Afrikan unionin ja Nigerian presidentti Olusegun Obasnjo, Egyptin presidentti Hosni Mubarak, Sudanin presidentti Omar Hassan al Bashir, Chadin presidentti Idriss Debi, Afrikan unionin komission puheenjohtaja Alpha Umer Konare ja Sahal-Saharan valtioyhteisön pääsihteeri alMadni al-Azhari. Ensimäisessä istunnossaan kokous valtuutti Muammar Gaddafin keskustelemaan kaikkien Darfurin kriisin osapuolten kanssa ja jatkamaan työtään, kunnes Darfurin ongelma on ratkaistu pysyvästi.
Palestiinaa koskevassa uutisoinnissaan libyalaismedia käyttää muista maailman medioista poiketen johdonmukaisesti tieteellisesti oikeaa ilmaisua: Sionistien agressiot. Kyseessä on siten Yhdysvalloista käsin ohjattu operaatio eikä ainoastaan Israelin hallituksen toiminta.
Marraskuussa 2004 Ranskan presidentti Jacques Chirac vieraili Libyassa.
Marraskuussa 2004 Venezuelan presidentti Hugo Chavez tapasi Muammar Gaddafin Tripolissa.
Joulukuussa 2004 Tsekin tasavallan varaulkoministeri Jan Winkler vieraili Libyassa.
5.12. 2004 Muammar Gaddafi otti vastaan Venäjän erikoislähettiläs Igor Bosefovin, joka toi Gadddafille Vladimir Putinin henkilökohtaisen viestin.
11.12.2004 Libyan kansan yleiskomitea käynnisti kokouksessaan eurooppalaisista ja amerikkalaisista monopoleista riippumattoman pan-afrikkalaisen televiestintäjärjestelmän luomisen.
26.12.2004 Belgian parlamentin puhemies Harman de Crow saapui vierailulle Libyaan.
Vuosi 2004 päättyi ja vuosi 2005 alkoi Libyassa muiden Afrikan valtioiden toistuvien korkean tason vierailuiden merkeissä.
Tammikuussa 2005 Muammar Gaddafi suositteli maailmaa perehtymään libyalaiseen suoran demokratian järjestelmään, jossa ei ole parlamentteja, hallituksia eikä ministereitä.
25.1. 2005 Serbian presidentti Boris Tadic vieraili Muammar Gaddafin asunnolla, joka olemassaolollaan muistuttaa ja todistaa NATOn vuoden 1986 hyökkäyksen epäonnistumisesta.
Helmikuussa 2005 Muammar Gaddafi vieraili Egyptissä. Kyseessä olivat koko Afrikan integraatiota koskevat keskustelut. Gaddafi suoritti kunniakäynnin Egyptin entisen presidentti Gamal Abdel Nasserin haudalla.
Tel-Avivissa 25.2.2005 suoritetun itsemurhaiskun uutisoinnin yhteydessä kävi ilmi Libyan näkökulma Lähi-Idän kriisiin. Libyan uutistoimisto JANA sanoi iskun tapahtuneen "miehitetyn Palestiinan" alueella, niinkuin asia todellisuudessa onkin. Libya ei anna tynkä-YK:n vuonna 1948 tekemille päätöksille Israelin valtion perustamiseksi mitään arvoa. Siksi Libya monista muista tahoista poiketen pitää Lähi-Idän kriisin ratkaisumallina yhtä yhtenäistä valtiota, Palestiinaa.
2.3.2005 Libyassa vietettiin kansankongressijärjestelmän käyttöön ottamisen 28. vuosipäivää. Juhlallisuuksien yhteydessä Muammar Gaddafi kyseenalaisti sekä Yhdistyneet kansakunnat kokonaisuudessan että erityisesti sen turvallisuusneuvoston merkityksen ja olemassaolon. Hän ehdotti niiden tilalle "Vihreää auditoriota", johon hän kutsui mukaan kaikkien kansojen edustajia.
Maaliskuussa 2005 Libya ja AU toisaalla ja YK:n pääsihteeri Kofi Annan toisaalla olivat ilmiriidassa Darfurin tilanteen käsittelyn vuoksi. AU uhkaa keskeyttää koko rauhanprosessin Sudanissa, mikäli YK:n turvallisuusneuvosto puuttuu asiaan niinkuin Annan oli ehdottanut.
Maaliskuussa 2005 Libya osallistui arabivaltioiden 17. huippukokoukseen Algeriassa. Kokouksessa Muammar Gaddafi pyrki saamaan koko maailman kuuntelemaan arabikasojen ääntä. Läsnä kokouksessa oli myös Kofi Annan.
Huhtikuussa 2005 YK:n terveysjärjestön (WHO) pysyvä edustaja Libyassa totesi maan terveydenhuollon tason kilpailevan maailman kehittyneimpien valtioiden kanssa.
Huhtikuussa 2005 Yhdysvallat ehdotti sotilaallista yhteistyötä Libyalle. Libya kieltäytyi sanoen sotilasdoktriininsa perustuvan panafrikkalaiseen yhteistyöhön Afrikan unionin puitteissa.
Toukokuussa 2005 pidettiin Tripolissa kolmas laajapohjainen yleisafrikkalainen kokous Darfurin ongelmien ratkaisemiseksi.
Kesäkuussa 2005 ministeritason ukrainalaisvaltuuskunta vieraili Libyassa. Ukrainalaiset kunnoittivat NATOn vuonna 1986 Libyaan tekemän hyökkäyksen uhrien muistoa ja tuomitsivat hyökkäyksen.
Heinäkuussa 2005 pidettiinTripolissa Afrikan unionin viides huippukokous.
Elokuussa 2005 Kiinan ulkoministeriön valtuuskunta vieraili Libyassa.
Lokakuu 2005. Muammar Gaddafi yhtyi palestiinalaisten vaatimuksiin Jasser Arafatin todellisen kuolinsyyn selvittämiseksi.
Lokakuu 2005. Raivostuneet libyalaiset osoittivat Tripolissa mieltään presidentti Bushin terrorismia suojelevan lausunnon vuoksi. Bush vaati vapautettaviksi niitä vankeuteen tuomittuja bulgarialaisia sairaanhoitajia, jotka olivat tahallisesti tartuttaneet HIV-viruksen noin neljään sataan libyalaislapseen.
Tammikuu 2006. Libyan erikoislähettiläs vieraili Syyriassa. Kyseessä lienee ollut yhteisten vastatoimien suunnittelu siltä varalta, että läntisen imperialismin Syyriaan kohdistamat uhkailut saavat konkreettisia muotoja.
Maaliskuu 2006. Yhdysvallat uhkasi palauttaa talouspakotteet Libyaa vastaan. Syynä oli yksinkertaisesti se, että Muammar Gaddafi uhmasi kansainvälisellä areenalla - eri yhteyksissä - poliittisesti George W. Bushin idioottimaisia näkemyksiä.
Maaliskuu 2006. Libyan vallankumouksen johtaja Muammar Gaddafin erikoislähettiläs tapasi Havannassa presidentti Fidel Castron.
Toukokuu 2006. Ensimmäisen kerran Libyan historiassa Libyassa vietettiin työväen vappua. Muammar Gaddafi piti voimakkaan, kaikille maailman työläisille osoitetun puheen.
Toukokuu 2006. Libyan ja Venezuelan välille allekirjoitettin kaupallis-tekninen yhteistyösopimus.
Toukokuu 2006. Pakistanin pääministeri vieraili Libyassa.
Toukokuu 2006. Venäläinen kauppavaltuuskunta vieraili Libyassa.
Kesäkuu 2006. Korean demokraattisen kansantasavallan hallituksen kauppavaltuuskunta vieraili Libyassa.
Elokuu 2006. Libya avasi ilmasillan Libanoniin Iraelin hyökkäysten uhrien auttamiseksi. Samaan aikaan Libyassa järjestettiin massiivisia mielenosoituksia sionismin rikoksia vastaan.
Elokuu 2006. Venäjän duuman puhemiehistön varapuheenjohtaja vieraili Libyassa.
Syyskuu 2006. Afrikan valtionjohtajat juhlistivat Tripolissa Afrikan unionin perustamisjulistuksen antamisen seitsemättä vuosipäivää.
Marraskuu 2006. Libya uhkasi arabivaltioiden ja/tai -yhteisöjen yhteisillä toimilla, mikäli YK ei tee mitään Israelin ihmisoikeusrikkomuksille Palestiinassa.
Marras-joulukuun vaihteessa 2006 Muammar Gaddafi osallistui Afrikka - Etelä-Amerikka -huippukokoukseen Nigeriassa.
Joulukuu 2006. Egyptin korkeimman tason sotilasvaltuuskunta vieraili Libyassa. Vierailun tarkoituksena oli suunnitella maiden puolustusyhteistyön rakentamista jälleen vähintään sille tasolle, millä se vuosikymmeniä sitten oli.
Tammikuu 2007. Bulgarialaiset tahallisesti Libyassa HI-virusta levittäneet sairaanhoitajat tuomittiin kuolemaan. Tuomion taustalla on juridisten seikkojen ohella epäilys siitä, että he olivat toimineet länsivaltojen salaisten palveluiden toimeksiannosta.
Tammikuu 2007. Korkea-arvoinen libyalaisvaltuuskunta osallistui Nicaraguan presidentti Daniel Ortegan virkaanastujaisiin Managuassa.
Maaliskuu 2007. Libyan kansan yleiskongressi valtuutti maan viranomaiset jatkamaan käytännön toimia yhdysvaltalaisen teknologian käyttöön ottamiseksi Libyassa. Päätös on puhtaasti kaupallinen eikä siihen liity poliittisia reunaehtoja.
Huhtikuu 2007. Venäjän hallitustasoinen kauppavaltuuskunta vieraili Libyassa.
Toukokuu 2007. Vietnamin hallitusvaltuukunta vieraili Libyassa.
Toukokuu 2007. Libya ja Intia solmivat laaja-alaisen kaupallisen yhteistyösopimuksen.
Kesäkuu 2007. Nicaraguan presidentti Daniel Ortega vieraili Libyassa.
Kesäkuu 2007. Ukrainan kauppavaltuuskunta vieraili Libyassa.
Heinäkuu 2007. Libyan keskeinen rooli Afrikan unionissa tuli korostetusti esille Ghanan pääkaupungissa Accrassa pidetyssä järjestön yhdeksännessä sääntömääräisessä huippukokouksessa.
Heinäkuu 2007. Kansainvälinen Darfur-konferenssi järjestettiin Libyan pääkaupungissa Tripolissa.
Heinäkuu 2007. Libya vapautti HI-viruksen tahallisesta tartuttamisesta kuolemaan tuomitut viisi bulgarialaista sairaanhoitajaa ja palestiinalaisen lääkärin.
Heinäkuu 2007. Libya solmi teknis-taloudellisia sopimuksia Ranskan kanssa.
Heinäkuu 2007. Libya vaati sekä Bulgariaan lähetettyjen sairaanhoitoalan rikollisten rankaisemista siten kuin EU.n kanssa oli sovittu.
Heinäkuu 2007. Libya vaati Englannissa poliittisena vankina olevan Camp Zeist-oikeudenkäyntifarssin uhrin vapauttamista.
Lokakuu 2007. Skotlannin vetoomustuomioistuin otti käsiteltäväkseen Lockerbie-farssin. The Scotsman -lehti paljasti, että CIA ja FBI olivat lahjoneet todistajat.
Marraskuu 2007. Libya ja Venäjä käynnistivät energiantuotannon yhteisyritysten perustamisen.
Marraskuu 2007. Islamilaisten valtioiden opetus- tiede- kulttuurijärjestö ISESCOn (Islamic Educational, Scientific and Cultural Organization) kokous pidettiin Tripolissa. Kokous tuomitsi länsimaiden monin tavoin toteuttamat puuttumiset islamilaisten valtioiden sisäisiin asioihin.
Joulukuu 2007. Arabimaiden keskusammattiliiton pääsihteeri vieraili Libyassa tapaamassa sekä Libyan että Afrikan unionin ylintä johtoa.
Joulukuu 2007. Libya ja Venäjä solmivat sopimuksen sotilasteknisestä yhteistyöstä ja ydinvoimayhteistyöstä.
Tammikuu 2008. Venäjän merivoimien alus vieraili Tripolin satamassa.
Tammikuu 2008. Libyan edustaja vieraili Washingtonissa. Käydyissä keskusteluissa Libya hylkäsi selvin sanoin amerikkalaisten sotilastukikohtien perustamisen Afrikan maaperälle.
Helmikuu 2008. Libya teki mittavan rautatietilauksen Kiinasta.
Maaliskuu 2008. Libya ei tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä ja suositteli samaa kantaa muillekin Afrikan valtioille, kaikille islamilaisille ja arabimaille sekä NAM-järjestön jäsenille.
Huhtikuu 2008. Venäjän presidentti Vladimir Putin vieraili Libyassa.
Huhtikuu 2008. Libyan ulkoasiainhallinnon valtuuskunta vieraili Korean demokraattisessa kansantasavallassa.
Toukokuu 2008. Libyan ulkoministeriön valtuuskunta vieraili Kuubassa.
Heinäkuu 2008. Muammar Gaddafi osallistui Egyptissä pidettyyn Afrikan unionin kuudenteen huippukokoukseen, missä panafrikkalaista integraatiota päätettiin edelleen syventää. Tarkoituksena on liittohallituksen perustaminen seuraavassa huippukokouksessa.
Heinäkuu 2008. Libya esti omalla kieltäytymisellään yhteistyöstä Ranskan suunnitelman EU-imperialismin levittämiseksi Välimeren maihin.
Elokuu 2008. Libya ja Italia saavuttivat rakentavan neuvottelutuloksen Italian Libyalle lupaaman mittavan rahasumman maksamisesta siirtomaa-ajan vahingoista ja kärsimyksistä
Elokuu 2008. Bolivian presidentti Evo Morales vieraili Libyassa.
Lokakuu 2008. Venäläinen laivasto-osasto vieraili Libyassa.
Marraskuu 2008. Libyan johtaja Muammar Gaddafi vieraili Venäjällä sekä talous- että sotilasyhteistyöasioissa.
Marraskuu 2008. Gaddafi vieraili Valko-Venäjällä.
Marraskuu 2008. Argentiinan presidentti vieraili Libyassa.
Joulukuu 2008. Muammar Gaddafi tapasi Tripolissa Ecuadorin presidentti Rafael Correan.
Joulukuu 2008. Muammar Gaddafi tapasi Tripolissa Nicaraguan presidentti Daniel Ortegan.
Joulukuu 2008. Kiinan kommunistisen puolueen korkean tason valtuuskunta vieraili Libyassa.
Helmikuu 2009. Libyan johtaja Muammar Gaddafi valittiin Afrikan unionin komission puheenjohtajaksi.
Maaliskuu 2009. Sudanin "Kansainvälisen rikostuomioistuimen" pidätettäväksi määrääämä presidentti Omar al-Bashir sai erityisen myönteisen vastaanoton vieraillessaan Libyassa.
Maaliskuu 2009. Kiinan kommunistisen puolueen korkean tason valtuuskunta vieraili Libyassa.
Kesäkuu 2009. Muammar Gaddafi vieraili Italiassa. Italian siirtomaavallan ajalta perityyviä maiden välisiä huonoja suhteita paikattiin.
Heinäkuuu 2009. Afrikan unionin huippukokous pidettiin Sirtessä.
Heinäkuu 2009. Libyan valtuuskunta osallistui Egyptissä pidettyyn maailman sitoutumattomien maiden (NAM) 15. huippukokoukseen.
Syyskuu 2009. Libya vietti vallankumouksen 40. vuosipäivää. Tapahtumaan osallistui useita ulkovaltojen erikoislähettiläitä ja muita vieraita.
KOMINFORM