PERSIANLAHDEN SOTA. UUSI SOTA JA MIEHITYS. MISTÄ ON OLLUT KYSYMYS? MITÄ NYT ON TEKEILLÄ?
IRAKIN BAATH-HALLINTO, YK, USA JA MUUT LÄNSIVALLAT TAPPOIVAT YHTEISTOIMIN IRAKILAISIA.
IRAK MYÖNTYI UUSIIN ASETARKASTUKSIIN SYKSYLLÄ 2002. MAALISKUUSSA 2003 USA-JOHTEINEN KOALITIO KUITENKIN ALOITTI SODAN. ASETARKASTUSKYSYMYS OLI VAIN TEKOSYY.
HANS BLIX: USA VÄÄRISTELI TYÖRYHMÄN RAPORTTIA.
YK:N PÄÄTÖSLAUSELMA 1441 EI OIKEUTTANUT SOTAAN.
EI JOUKKOTUHOASEITA IRAKISSA. SOTA PERUSTUI TÄYDELLISESTI VALHEELLE.
LÄNSIMAIDEN SUORITTAMA IRAKIN VALTAUS JATKUI "VALLANVAIHDOKSEN" 28.6.2004 JÄLKEEN. NIIN JATKUI MYÖS VASTARINTA.
VASTARINTA JA VÄKIVALTA VOIMISTUIVAT VUONNA 2005/2009.
VUOSI 2009. IRAKILAISET ALKOIVAT VÄHITELLEN OTTAA VALTAA ITSELLEEN.
____________________________________________________________
Yleisiä piirteitä. Lähihistoriaa.
Irakin ja Kuwaitin välinen sotilaallinen selkkaus 1990 - 1991 voidaan katsoa jatkoksi sodalle Irakin ja Iranin välillä. Järjettömältä näyttäneen selkkauksen syttymistä, sodan aikana käytettyjä menetelmiä ja sodan päättymiseen liittyviä tapahtumia ihmetellään monella taholla.
Länsi-Euroopassa asuvilta Irakin pakolaisilta on saatu uutta autenttista tietoa tapahtumien kulusta ja taustoista.
Sotien tarkoitus oli ilmeisesti tainnuttaa OPECin arabivaltioiden yhteinen voima raakaöljyn hintaneuvotteluissa. Läntiset teollisuumaat olivat kärsineet arvovaltatappion arabivaltioiden yhteisesiintymisen vuoksi 1970-luvun alussa. Sellainen ei saanut toistua.
Sodan aloitti Irakin presidentti Saddam Hussein. Irakilaislähteiden mukaan hän toimi läntisten teollisuusvaltioiden salaisten palveluiden toimeksiannosta. Kirjassa "Unholy Babylon" vuodelta 1992 (Adel/Alexander) kerrotaan mittavista asetoimituksista Länsi-Euroopasta Irakiin juuri ennen hyökkäystä Kuwaitiin. Nämä kuljetukset myös havaittiin käytännössä rekkareitillä Jordaniassa Aqaban satamasta alkaen.
Mahdollisen syrjäyttämisen varalta Saddam Husseinille taattiin USA:n toimesta turvapaikka Algeriassa, kertovat irakilaislähteet.
USA teeskenneli epäilevänsä, että Irakilla on hallussaan kemiallisia ja biologisia aseita.Tottakai niitä oli. USA on ne itse toimittanut Irakille vuosina 1985-1989. Niitä oli tarkoitus käyttää sodassa Irania vastaan. USA ja Irak olivat tuolloin julkisesti liittolaisia. Yhteistyö sen jälkeen on ollut luonteeltaan salaista.
Yhdysvaltain ja Irakin hallitusten epäpyhä liitto tuskin perustuu ystävyyteen, mutta USA ilmeisesti tarvitsi Saddam Husseinia geopoliittisissa pyrkimykissään.
Saddam Hussein käännytti marraskuussa 1997 rajoiltaan amerikkalaisia asetarkkailijoita. Valheen kasvot täytyi säilyttää. On varsin mielenkiintoista, että uusi poliittinen konflikti syntyi juuri kun YK:ssa oli periaatteessa sovittu Irakiin kohdistuneiden talouspakotteiden purkamisesta.
Tilanne oli kärjistynyt, mutta asia hoidettiin rauhanomaisesti. Irakille oli avattu uudelleen myös tie maailman öljymarkkinoille.
Teatteri jatkui. Vuoden 1998 tammikuussa Irakissa uhiteltiin USA:n vastaisilla järjestetyillä mielenosoituksilla. Irakin kansa ei halunnut sotaa. Valheellista sotahysteriaa lietsoi Baath-puolue.
Irakin vankiloissa on viime vuosina teloitettu tuhansia ihmisiä. Edes muodollisia oikeudenkäyntejä ei järjestty. Suuri määrä vankeja odottiteloitustaan. He tiesivät liikaa. He tiesivät totuuden Persianlahden sodasta. Jostain syystä läntiset niin sanotut ihmisoikeusjärjestöt eivät olleet suuremmalti kiinnostuneita tästä erityisestä asiasta.
Helmikuussa 1998 USA sunnitteli jälleen sotilaallista iskua Irakiin. Hyökkäys aiottiin toteuttaa yhteistyössä USA:lle kuuliaisten läntisten teollisuumaiden kanssa. Tekosyyksi tälle operaatiolle esitettiin muutaman amerikkalaisen asetarkkailijan pääsyn estämistä joihinkin irakilaisiin kohteisiin.
Sotilaallisista operaatioista päätettäessä YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten tulisi olla asiasta yksimielisiä. Venäjä, Ranska ja Kiina vastustivat hyökkäystä. USA ei ajaessaan maailmankapitalismin etua välitä kansainvälisoikeudellisista periaatteista. Venäjä on varoitti Yhdysvaltoja suunnitteilla olevan hyökkäyksen kauaskantoisista seurauksista.
YK:ssa saatiin aikaan rauhanomainen ratkaisu. Näytti siltä, että USA aikoi noudattaa sopimusta.
Tilanne jatkui. Kesäkuussa 1998 enteiltiin uutta konfliktia syksyyn mennessä. USA suoritti provokatoorisen ohjusiskun irakilaiseen ohjusasemaan 30.6.1998. Tarkoituksena oli ilmeisesti USA:n poliittisia tavoitteita palvelevan näennäisen ristiriitatilanteen ylläpitäminen. Toisaalta USA halusi estää kauppasaarron purkamisen.
Yhdysvallat kärjisti tilannetta jälleen marraskuussa 1998 pitääkseen yllä epävakautta Persianlahden öljyalueella ja säilyttääkseen maailman silmissä mielikuvan "vihollisuudesta" Saddam Husseinin kanssa.
Yhdysvaltain tiedusteluelimet tai niiden alaiset hyvin koulutetut sotilaalliset yksiköt ovat todisteellisesti suorittaneet poliittisia murhia eri puolilla maailmaa. Saddam Husseinin henkeä sen sijaan ei todellisuudessa edes uhattu.
Kaikkien sanktioiden hinnan maksavat tavalliset irakilaiset, ei Saddam Hussein eikä hänen taustavoimanaan oleva fasistinen Baath-puolue.
Kansanvalta Persianlahden alueella uhkaisi maailmankapitalismin hegemoniaa monin tavoin. Ensi sijassa kyse on öljyn hinnasta ja saatavissa olevien raakaöljymäärien hallinnasta.
NATO aloitti jälleen sotatoimet joulukuussa 1998. Yhdysvaltojen johdolla tapahtunut uusi hyökkäys tapahtui vailla minkäänlaista kansainvälisoikeudellista oikeutusta. Lisäksi sodan aloittamista on perusteltu syillä, jotka ovat pelkkiä olettamuksia. On liikuttavaa, että usean EU-valtion ulkopoliittinen johto uskoi tai oli uskovinaan Yhdysvaltain tekopyhiä selityksiä.
Amerikkalaiset itse manipuloivat hyökkäyspäätöksen perusteina olleita asetarkastuspöytäkirjoja. Tämä käy ilmi UNSCOMin tuolloisen johtajan Scott Ritterin lausunnosta helmikuussa 1999.
Yhdysvaltain presidentti ilmoitti jatkavansa yhteistyötä Irakin sisäisten oppositiovoimien kanssa. Saattoi olla tottakin. Imperialismin strategiana näyttää olevan sisällissotien provosoiminen kohdemaissa.
Loka-marraskuussa 1999 USA koulutti sotilasyksiköitä "tukemaan Irakin demokraattista oppositiota".
Amerikkalaisilla on tapana puhua terroristeista. Toki niitä on. Yleismaailmallinen terroristi on USA:n hallitus.
Huomion kiinnittämiseksi jatkuvaan sotaan ja tuen osoittamiseksi Irakin väestölle tunnetun yhdysvaltalaisen aktivistin Ramsey Clarkin johtama delegaatio matkusti vaikutusvaltaisine sanktioita vastustavine tukijoukkoineen Irakiin. Operaatio tapahtui 14.1. - 21.1. 2000. Bagdadissa järjestettiin näkyvä mielenosoitus.
Saddam Hussein on ollut USA:lle hyödyllinen henkilö. Saattaa olla, että tämä keskinäinen luottamus oli alkanut oikeasti säröillä.
Tammikuussa 2000 USA ilmoitti aikovansa aloittaa Irakin pommitukset uudelleen. Miten niin uudelleen? Eihän niitä oltu koskaan lopetettukaan... Pommituksissa kuoli päivittäin noin 250 irakilaista, heistä puolet alle 5-vuotiaita.
Mielenosoitukset pommituksia vastaan jatkuivat eri puolilla maailmaa. Tammikuussa 2000 Wienissä poltettiin näkyvästi Yhdysvaltain, Englannin ja Israelin lippuja.
USA:n "tiedustelulähteiden" mukaan Irak rakensi uusia sotilastukikohtia talvella 2000. Pommituksien jatkamiselle valmistettiin tekosyy uudella nimikkeellä. Enää ei oikein mennyt lävitse se logiikka, että Irak ei ole todisteellisesti hävittänyt aseita, joita ei varmuudella edes tiedetä olleen olemassa..
Helmikuussa 2000 Hans von Sponeck, YK:n ihmisoikeustyöntekijä Bagdadissa, on puhui suunsa puhtaaksi yhdeksän vuotta kestäneistä pakotteista ja niiden surullisista vaikutuksista sekä YK:n öljyä-tai-ruokaa -politiikasta. Hänen uransa tietysti päättyi siihen.
Persianlahden öljyalue on aseiden valmistajien ja asekauppiaiden kultakaivos. Saddam Hussein oli erinomainen asetehtaiden myyntimies. Maailmankapitalismi tarvitsee vihollisia, joko näennäisiä tai todellisia. Eihän aseiden kehittäminen ja valmistaminen muuten kannattaisi.
Yhdysvaltain presidentti teki heinäkuussa 2000 päätöksen pommitusten jatkamiseksi Irakissa elokuussa 2000. Yhdysvaltain ja Englannin ilmavoimat todella iskivät Irakin siviilikohteisiin. Siviilejä sai surmansa. Valtavirtamedia kertoi hyökkäysten olleen välitön kosto Irakin "sotilaallisille toimille". Kuitenkin päätös iskuista oli tehty kuukautta aikaisemmin.
Tammikuussa 2001 International Action Center´in ryhmä oli perehtymässä tilanteeseen ja tuomassa apua irakilaisille. Ramsay Clark kertoi Bagdadista, että USA:n ja Englannin toteuttama kansanmurha jatkui. Uutena ongelmana olivat nyt todetut Persianlahden sodan aikana käytetyt köyhdytetyn uraanin vaarat.
2001 - 2003 USA:n ja Englannin ilmavoimat tekivät jälleen järjettömiä ja raukkamaisia iskuja Bagdadiin. Oli ilmeistä, että päätös pommituksista oli syntynyt Yhdysvaltain uuden presidentin toimesta.
Pommitukset rikkovat yhdysvaltalaisten oikeusoppineiden elokuussa 2001 ilmaiseman kannan mukaan kansainvälisiä lakeja. Silti niitä häikäilemättä jatkettiin.
Irakin vesihuoltojärjestelmää oli tarkoituksellisesti vaurioitettu toisaalta länsivaltojen pommituksin ja toisaalta Saddam Husseinin alueellisin poliittisin saartotoimenpitein. Syyskuussa 2001 monet eri uutislähteet kertovat lentopommitusten yhteydessä suoritetusta tahallisesta juomaveden myrkyttämisestä.
Lokakuussa 2001 Irak liittyi YK:ssa mukaan terrorismin vastaiseen rintamaan, mutta edellytti Yhdysvaltoihin ja Englantiin viitaten myös valtiollisen terrorismin tuomitsemista.
Marraskuun lopussa 2001 Libya yhdessä Arabivaltioiden liiton kanssa varoitti länsivaltoja aloittamasta uusia sotatoimia Irakia vastaan.
Persianlahden sota oli mitä todennäköisimmin läntisten tiedustelupalveluiden tilaustyötä, yksi historian suurimmista petoksista. Vuoden 2002 alkaessa USA:n ja Irakin keskinäiset vihollisuudet sen sijaan näyttävät todellisilta.
Arabivaltioiden liiton kokous Kairossa tammikuussa 2002 varoitti länsivaltoja uusista sotatoimista Irakia vastaan.
YK laati toukokuussa 2002 päätöslauselman Irakin vastaisten pakotteiden soveltamisesta. Irakin hallitus piti uusia järjestelyitä vielä huonompina kuin aikaisempia öljyä-ruokaa-sovelluksia.
Yhdyvallat ilmoitti tavoitteekseen Saddam Husseinin hallinnon kaatamisen. Täsmennettynä tämä tarkoitti pyrkimystä amerikkalaisille mieleisen nukkehallituksen pystyttämistä. Sitä eivät irakilaiset halunneet, vaikka he kokivatkin Saddam Husseinin diktaattoriksi.
Englannin hallituksen lakimiehet totesivat elokuussa 2002 Englannin osallistumisen hyökkäykseen Irakiin laittomaksi. Se ei estänyt maan pääministerin toimia.
Sekä Yhdysvaltain että Englannin laajat kansalaispiirit ja vaaleilla valitut edustuselimet vastustivat odotettavissa olevaa hyökkäystä, joka lisäksi loukkaisi kaikkia mahdollisia kansainvälisoikeudellisia periaatteita. Sekä Yhdysavaltain että Englannin hallintojärjestelmät ovat muotoutuneet diktatuureiksi, joiden ei tarvitse piitata laillisuudesta sen enempää kuin menettelytapojen demokraattisuudestakaan.
Elokuussa 2002 Irak kutsui YK:n asetarkastusryhmän päällikön neuvotteluihin Bagdadiin. Yhdysvallat oli kuitenkin kaikesta päätellen laatinut hyökkäyssuunnitelmat jo valmiiksi, joten asialla tuskin oli merkitystä.
Syyskuun alussa 2002 Yhdysvallat ja Englanti tekivät 100 lentokoneen voimalla iskuja Irakin oletettuihin sotilaskohteisiin. Operaatio oli mittavin neljään vuoteen.
7.9.2002 Yhdysvaltain presidentti George Bush yritti esittää "todisteita Irakin joukkotuhoaseista" näyttämällä YK:n edustajalle "ydintutkimuslaitoksia" esittäviä satelliittikuvia. YK:n korkean tason ydinvoima-asiantuntijan NBC-uutistoimistolle antaman lausunnon mukaan kuvat olivat väärennöksiä.
Epäilemättä tilaustyönä tehty "tutkimus" Irakin valmiudesta valmistaa tai ylläpitää joukkotuhoaseita oli niin yleisellä tasolla, että sitä olisi voitu soveltaa mihin maailman valtioon tahansa.
Puheessaan YK:ssa 12.9.2002 Yhdysvaltain presidentti esitti Irakille ehdotonta antautumista aivan samoin kuin vuonnna 1999 Jugoslavialle. Itsenäinen valtio ei voi suostua tällaisiin epäloogisiin uhkavaatimuksiin.
YK:n asetarkastusryhmän aiemman päällikön päällikön Scott Ritterin mukaan Irak ei uhannut mitään maailman valtiota. Richard Butler, saman vakanssin myöhempi haltija, sanoi samaa ja syytti lokakuussa 2002 Yhdysvaltoja tekopyhästä kaksinaamaisuudesta.
16.9.2002 Irak ilmoitti YK:lle myöntyvänsä uusiin asetarkastuksiin. Se ei merkinnyt mitään. Yhdysvallat halusi sotaa joka tapauksessa. Koko asetarkastuskysymys oli vain tekosyy. Uuden YK:n päätöslauselman vaatiminen YK:lta oli Yhdysvaltain taholta vain temppuilua. Yhdysvaltain sotasuunnitelmat olivat valmiit.
Venäjä ja Kiina YK:n turvallisuusneuvoston pysyvinä jäseninä eivät suostuneet voiman käyttöön Irakia vastaan.
Lokakuussa 2002 Irak toisti vastaanottavansa asetarkastajat YK:n asettamien ehtojen mukaisesti. Samaan aikaan USA ja Englanti kiihdyttivät pommituksia.
Vuoden 2002 loppua kohden Yhdysvallat keskitti asevoimiaan ja perusti tukikohtia Irakin lähistölle.
Marraskuussa 2002 YK:n turvaneuvosto hyväksyi uuden tiukemman päätöslauselman Irakia vastaan. Samalla YK käytännössä hyväksyi myös uuden imperialistisen sodan. USA:n todelliset pyrkimykset eivät liity asetarkastuksiin eikä mahdollisten joukkotuhoaseiden tuhoamiseen, vaan Irakin kansallisen hallinnon korvaamiseen länsimielisellä nukkehallituksella.
Irak ilmaisi heti vihamielisyytensä YK:n uuteen päätöslauselmaan. Irakin poliittinen johto tiesi, että päätöslauselman taustalla oli amerikkalainen imperialismi ja että USA:n ja Englannin todellisena pyrkimyksenä on Irakin valtion alistaminen ja mahdollinen valtaaminen. 13.11.2002 Irak kuitenkin ilmoitti hyväksyvänsä YK:n asettamat uudet ehdot muutoksitta ja ilman lisäkeskusteluita.
Yhdysvaltain taholta voitiin odottaa uusia tekosyitä sodan aloittamiseksi. Sopivan selkkauksen järjestäminen ei liene vaikeata. Marraskuun lopulla 2002 tavanomaisella pommituslennoilla olleet amerikkalaiset ja englantilaiset hävittäjät väittivät irakin ilmatorjunnan tulittaneen heitä. YK:n pääsihteeri se sentään kelpuuttanut tätä hullunkurista väitettä sodan aloittamisen perusteeksi.
Marraskuun lopulla 2002 asetarkastajia saapui Irakiin. Tarkastukset aloitettiin asianmukaisesti eikä häiröitä ilmennyt.
Joulukuussa 2002 Yhdyvallat ja Englanti kiihdyttivät jälleen pommituksia Irakissa. Siviileitä kuoli päivittäin. Nämä vuosia jatkuneet järjettömät pommitukset olivat yksiselitteisesti YK:n päätöslauselmien ja peruskirjan vastaisia.
Joulukuu 2002. Kuten etukäteen tiedettiin, Yhdysvallat ei hyväksynyt asetarkastajien ensimmäistä raporttia. Irakin olisi pitänyt pystyä todistaman, että sillä ei ollut sitä mitä sillä ei ollut.
USA ja Englanti hylkäsivät asetarkatusryhmän raportin, jonka mukaan joukkotuhoaseita ei löytynyt. Ryhmän puheenjohtaja Hans Blix ihmetteli 20.12.2002, mistä USA on saanut väittämänsä "todisteet". Asetarkastajien 27.1.2003 YK:lle luovuttama raportti ei tosiasiassa vastannut USA:n toivomuksia. Hans Blixin johtaman työryhmän raportti ei sisältänyt ainoatakaan faktaa, joka oikeuttaisi sodan aloittaamisen. Silti Yhdyvaltain poltiinen ja sotilaallinen johto tulkisevat raportin sisällön siten, että hyökkäys voitiin aloittaa.
"Operaatio Irakin" käsikirjoitus toimi kauan aikaisemmin suunnitellulla tavalla. Hans Blixilla ja muilla YK:n viranomaisilla oli siinä vain statistin roolit.
1.2.2003 Hans Blix sanoi australialaiselle Guardian-lehdelle antamassaan lausunnossa, että Yhdysvaltain viranomaiset ovat vääristelleet hänen työryhmänsä lausuntoa. Huolellisesta työstä huolimatta joukkotuhoaseita ei Irakista löytynyt. Irakin viranomaiset olivat olleet riittävässä määrin yhteistyöhaluisia, vaikka USA ja läntinen media toisin väittivät.
5.2.2003 Yhdysvallat esitteli "todistusaineistoaan", niinkuin aloitettavan sodan käsikirjoitukseen kuului. Kyseinen aineisto oli todennäköisesti manipuloitu samoin kuin nekin aineistot, joilla oikeutettiin hyökkäykset Jugoslaviaan ja Afganistaniin. Kiinaa, Venäjää ja Ranskaa YK:n turvallisuusneuvoston pysyvinä jäseninä se ei vakuuttanut.
USA:n painostus Saksaa ja muita Euroopan valtioita kohtaan Münchenissä helmikuussa 2003 ei tuottanut Bushin hallinnon toivomia tuloksia sodan hyväksymiseksi.
Englannin pääministeri joutui kiusalliseen tilanteeseen 8.2.2003 jouduttuaan myöntämään vanhojen asiakirjojen kopioinnin valmistettaessa aineistoa Irakin sodan oikeuttamiseksi.
Asetarkastajien uusi matka Irakiin helmikuussa 2003 ei estänyt sotaa, mutta saattoi sekä USA:n että Englannin "todisteet" entistäkin epäilyttävämpään valoon.
Puheet Irakin "joukkotuhoaseista" perustuivat edelleen vain Irakista loikanneiden yksityishenkilöiden varsin epäilyttäviin kertomuksiin.
USA:n vaatimukset Irakia kohtaan vuonna 2003 olivat periaatteessa samat kuin vuonna 1999 Jugoslaviaa kohtaan. Vaihtoehtoina oliat ainoastaan ehdoton antautuminen tai sota. Tällä tavoin sota tietenkin saatiin aikaan.
8.3. 2003 YK:n asetarkastajat Hans Blixin johdolla totesivat Yhdysvaltain väärentäneen heidän hankkimaansa aineistoa.
Sota alkoi 19.3.2003 USA:n, Englannin ja Australian yhteisrikoksena.
Pentagon oli uhannut tappaa vihollisina sodan aikana Irakissa toimivat riippumattoman median edustajat. Vain CNN ja sen rinnalle hyväksytyt muutamat muut uutistoimistot saivat kertoa tapahtumista Irakissa.
Sotakoalitio rikkoi kansainvälisiä sopimuksia ja menettelytapoja. Mitään juridisia puolusteluja tai perusteluita YK:n turvallisuusnevoston ohittamiselle ei ollut. YK:n päätöslauselma 1441 ei oikeuttanut voimatoimien käyttöön.
Kiinan ja Venäjän yhteinen sodanvastainen valtiollinen rintama vaati sodan lopettamista välittömästi.
Arabivaltioiden ulkoministerien yhteisessä julkilausumassa 25.3.2003 vaadittiin hyökkääjiä lopettamaan sotatoimet välittömästi.
Yli miljoonan asukkaan Basra muuttui massiivissa pommituksissa vallattavasta siviilikohteesta tuhottavaksi sotilaskohteeksi.
Basrassa ei ollut "kansannousua", kuten sotapropaganda väitti. Jopa Tony Blair myönsi tämän asian.
Al-Jazeeran ja muiden arabimaiden uutistoimistojen toimintaa on monin tavoin häiritty. Kostoksi totuuksien kertomisesta Al-Jazeeran toimittajat häädettiin mm. New Yorkin pörssistä..
Sekä Punaiselta Ristiltä, Punaiselta Puolikuulta että YK:lta saatujen tietojen mukaan siviilitappiot olivat etenkin Bagdadissa ja Basrassa hirvittävät. Monelta taholta ehdotettiin Bushin ja Blairin asettamista kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen sotarikosten vuoksi..
Sotaliittouman Bagdadissa aiheuttamien tuhojen määrää voidaan verrata ydinasehyökkäykseen. Lopulta liittouma valtasi Bagdadin, mutta valtauksen inhimillisten kärsimysten ja aineellisten vahinkojen määrä on mittaamanton.
Arabimaiden uutistoimistojen web-sivuja pimennettiin. Tämä teki CNN-vetoisen uutisoinnin entistäkin epäuskottavammaksi.
Saddam Husseinin hallituksen kaatuminen 9.4.2003 merkitsi vain vallan siirtymistä uudelle, ulkoa ohjatulle diktatooriselle hallitukselle. Se ei luvannut mitään hyvää irakilaisille. Edessä oli Palestiinaan ja Afganistaniin verrattava tilanne, jatkuva sota.
Sotaliittouman sotilaita ja sodanjohtoa ei kiinnostanut heidän aiheuttamansa tuho ja kaaos. Ihmiset kuolivat sairaaloissa hoidon puutteeseen, kauppoja ja pankkeja ryöstettiin, mittaamattoman arvokkaat muinaisesineet katosivat ulkomaille sotasaaliina jne.
Sodan muiden valheiden lisäksi on paljastunut, että Bagdadin keskustassa olleen Saddam Husseinin patsaan kaatoivat amerikkalaiset, eivät irakilaiset, kuten medialle levitetty väärennetty lehtikuva antoi ymmärtää.
Toukokuussa 2003 Irakia alettiin jakaa hallintoalueiksi valloittajien tarkoitusperien mukaisesti, kuten siirtomaahallinnon järjestämisessä aina on ollut tapana.
Ennen Irakin miehitystä maassa oli YK:n arvioiden mukaan 150 000 aliravitsemuksesta kärsivää lasta. Toukokuussa 2003 heidän määränsä arvioitiin olevan 300 000.
Toukokuussa 2003 YK, Kiina, Ranska, Saksa ja Venäjä, vaativat Irakin asian jatkokäsittelyä YK:n perustamisasiakirjojen mukaisesti. USA viittasi kintaalla kansainvälisen politiikan pelisäännöille ja jatkoi häikäilemätöntä toimintaansa Irakissa oman tahtonsa mukaisesti. Öljyn se joka tapauksessa saa pitää. YK osoitti jälleen mitättömyytensä.
Irakia, USA:n ja Englannin uutta siirtomaata kohtaan ei tietenkään enää ollut voimassa taloudellisia pakotteita.
Toukokuussa 2003 valloittajat aloittivat järjestelmällisen Irakin hallintorakenteiden purkamisen. Ensin lopetettiin Irakin sisäasiainhallinto ja armeija. Irak palasi tällä tavoin siirtomaakauteen. Maa taantui kansallisessa yhteiskunnallisessa kehityksessä kertaheitolla pari sataa vuotta.
Irakista on löytynyt joukkohautoja, mutta niiden tausta ja merkitys ovat epäselviä. Maassa on ollut sisäisiä levottomuuksia vuosikymmenien ajan.
Kesäkuun alussa 2003 Libya sulki lähetystönsä Bagdadissa. Diplomaattisuhteita ylläpidetään yleensä vain itsenäisten valtioiden kesken.
USA:n hyökkäys Palestiinan lähetystöön Bagdadissa kesäkuun alussa 2003 kuuluu historian törkeimpiin kansainvälisen lakien ja sopimusten loukkauksiin.
10.6.2003 muutoin hyvin sivistynyttä kieltä käyttävä Hans Blix nimitti AFP:lle antamassaan lausunnossa Yhdysvaltain viranomaisia bastardeiksi (äpärä).
Heinäkuussa 2003 miehittäjämaiden sotilaiden moraali alkoi selvästi laskea. Heille oli luvattu nopea kotiinpääsy. Se ei toteutunut.
Heinäkuun lopussa 2003 kreikkalainen juristiryhmä aloitti oikeustoimet Tony Blairia vastaan. Kyseessä on 22 yksilöityä kansainvälisten lakien vastaista hyökkäystä Irakia ja irakilaisia vastaan.
YK:n päämajan räjäytys Bagdadissa 19.8.2003 osoitti irakilaisten mielipiteen "maailmanjärjestöstä".
Syyskuun alussa 2003 Irakiin nimitettiin nukkehallitus, jolla ei ole maan kansalaisten luottamusta eikä kannatusta.
Syyskuussa 2003 Hans Blix ilmoitti julkisesti, että hänen käsityksensä mukaan "joukkotuhoaseet" olivat olleet pelkästään tekosyy hyökkäykselle Irakiin.
YK:ssa yritettiin sorvataan uuttaa Irak-päätöslauselmaa ristiriitaisissa olosuhteissa. Pommiräjähdykset samaan aikaan YK:n rakennuksen läheisyydessä osoittivat jälleen irakilaisten mielipiteen maailmanjärjestöstä.
YK sai lokakuussa 2003 aikaan uuden Irakia koskevan päätöslauselman. Tämä asiakirja ei sisältänyt määräaikaa poliittisen päätösvallan siirtämisestä irakilaisille eikä USA:n roolin korvaamista YK:lla. Päätöslauselmalla ei ole juuri mitään käytännön merkitystä. Ranska, Venäjä ja Saksa kieltäytyivät sotilaallisista ja taloudellisista toimista Irakissa.
Madridin kokouksessa lokakuussa 2003 USA ja Englanti yrittivät YK:n avustuksella saada muita maita maksamaan itse aiheuttamiensa tuhojen korjaamista Irakissa. Samalla pyrittiin saamaan mittavia liiketoimia erityisesti amerikkalaisyrityksille. Sota on erinomainen liiketoimi.
24.11.2003 Al-Arabiya, yksi lähi-idän suurimmista TV-kanavista, pakkosuljettiin Yhdysvaltain miehityshallinnon toimesta. Yhdysvaltain nimittämän nukkehallituksen joukot miehittivät TV-aseman maanantaina, samalla asema "myöntyi" lopettamaan lähetykset. Irakin hallituksen joukot uhkasivat toimittajia vankeudella, jolleivat he lopettaisi toimintaansa Irakissa.
Marras-joulukuun vaihteessa 2003 USA tappoi yli viisikymmentä irakilaista Samarrassa iskussa, jonka paikalliset lähteet epäilivät ensin olleen amerikkalaisten provosoima. Muutamaa päivää myöhemmin selvisi, ettei kyseessä ollut edes taistelu, vaan amerikkalaisten suorittama harkittu joukkomurha. Samaan aikaan irakilaisten iskuissa kuoli amerikkalaisia, japanilaisia ja eteläkorelaisia.
Loppuvuonna 2003 irakilaississien yhä ammattimaisemmat iskut amerikkalaiskohteisiin jatkuivat käytännöllisesti katsoen päivittäin.
USA:n entisen liittolaisen Saddam Husseinin pidättäminen joulukuussa 2003 ei liene erityisen merkittävä asia muulta kuin mediakohun kannalta. Väkivalta Irakissa jatkui ja jopa kiihtyi.
12.2003 USA:n asevoimat hyökkäsivät panssarivoimin Irakin keskusammattiliiton toimistoon Bagdadissa ja pidättivät siellä olleita henkilöitä ilman minkäänlaisia perusteita.
20.12. USA ilmoitti evakuoineensa Irakista 11000 haavoittunutta sotilastaan. Kuolleiden määrästä ei puhuttu.
27.12.2003 vangittu Saddam Hussein uhkasi paljastaa USA:n todellisen roolin aloitteentekijänä ja järjestelijänä Persianlahden sodassa 1990-1991.
Saddam Husseinin kuulusteluiden yhteydessä tammikuussa 2004 vahvistui lopullisesti se, mikä jo aikaisemin tiedettiin. Kaikki vätteet ja "todisteet" Irakin "joukkotuhoaseista" olivat tarkoitushaluisia sepitelmiä, pelkkää valhetta.
Tammikuussa 2004 CIA myönsi, että Irak oli ajautumassa sisällissotaan. Syyllisiä tähän tilanteeseen eivät ole irakilaiset. Irakin vakavat ongelmat ovat aiheutuneet USA:n ja sen liittolaisten järjettömistä toimista alueella.
Tammikuun lopussa 2004 taistelutoimet kiihtyivät erityisesti niin sanotun sunni-kolmion alueella Keski-Irakissa. Useita amerikkalaissotilaita, irakilaispoliiseja ja myös siviilejä sai surmansa erityyppisissä iskuissa.
26.1.2004 Yhdysvaltain asetarkastajana aiemmin toiminut David Kay ilmoitti julkisuudessa käsityksenään, ettei Irakilla ollut ollut väitettyjä joukkotuhoaseita ja että USA:n hallitus oli ollut tästä asiasta täysin tietoinen.
Itsemurhaiskut PUK-puoluetta vastaan helmikuun alussa 2004 kuulemma huolestuttivat yhdysvaltalaisia. Olisi ehkä hyvä muistaa, että Saddam Husseinin Baath-puolueen uskollinen tukija oli juuri PUK. USA:n, Baath-puolueen ja PUK:n välillä on erikoinen epäpyhä yhteys. Ne kaikki yhdessä ovat tappaneet irakilaisia.
3.3.2004 YK hyväksyi Yhdysvaltojen suunnitelman Irakin asioiden järjestämiseksi. Tämä tarkoitti käytännössä Irakin jäämisen USA:n uuskolonialistiseen hallintaan.
Kahden suomalaisen ampuminen Irakissa 23.3.2004 ei välttämättä ollut sattuma. Irakilaiset halusivat ehkä tällä tavoin ilmaista tunteensa valtaajien jäljessä saapuvia saalistajia kohtaan.
18.4. 2004 Espanja päätti toteuttaa aiemman lupauksensa poistaa joukkonsa Irakista.
19.4.2004 Ukrainan ja Puolan puolustusministerit ilmoittivat, että heidän joukkonsa eivät enää osallistu sotatoimiin Irakissa.
21.4.2004. Irakin valtauksen suorittanut Yhdysvaltain johtama niin sanottu koalitio rakoili. Thaimaa, jolla on ollut Irakissa enemmän sotilaita kuin Australialla, uhkasi vetäytyä samoin kuin olivat jo tehneet Espanja ja Honduras. Lisääntyvän kotimaisen painostuksen vuoksi Thaimaan pääministeri Thaksin Shinawatra sanoi, että se vetää 451 lääkintä- ja pioneerisotilasta Irakista, mikäli niiden kimppuun hyökätään.
21.4.2004. Toinen menetys 24 tunnin aikana sotakoalitiolle oli Hondurasin presidentin maanantainen ilmoitus 368 sotilaan kotiuttamisesta "niin pian kuin mahdollista". Madurin ilmoitus tuli heti Espanjan julkistettua päätöksensä 1300 sotilaan vetämisestä Irakista.
23.4. 2004 Bulgaria ja Dominikaaninen tasavalta ilmoittivat vetäytymisaikeistaan.
24.4. 2004 Norja vastasi kieltävästi Yhdysvaltain pyyntöön pitää joukko-osastonsa Irakissa.
1.5.2004 useat maailman mediat esittelivät valokuvia amerikkalaisten ja englantilaisten suorittamista vankien kidutuksista ja hyväksikäyttämisestä Irakissa. Sekä Bush että Blair teeskentelivät pahoittelevansa asiaa, vaikka vankien kidutus on heidänkin tiettensä kuulunut sodan luonteeseen olennaisena osana niin Irakissa kuin Afganistanissakin.
5.5.2004 Bush yritti selittää irakilaisvankien törkeää kohtelua arabimedialle pyytämättä edes anteeksi tekoja, joista hän itse on ylimmällä tasolla vastuussa. Arabimaailman vastaus oli kaikkialla raivokas eivätkä lapsellisia selittelyitä hyväksytty läntisissäkään medioissa.. 26.5.2004. Bush yritti puheessaan selitellä Irakin koko prosessin epäonnistumisia. Puhe sai jääkylmän vastaanoton arabimaissa eikä sitä hyväksytty juuri missään muuallakaan maailmassa.
26.5.2004. Kaksi venäläistä tapettiin Bagdadissa. Venäjä, joko koko ajan on vaatinut USA:n vallan korvaamista YK:n kontrollilla Irakissa, kutsui kaikki venäläiset pois maasta.
Miehittäjien mukaan "valta siirretään irakilaisille 30.6.2004". Kyse oli silmänkääntötempusta. USA ei tule koskaan vapaaehtoisesti luopumaan Irakin öljystä eikä poliittisesta vallasta Irakissa, olivatpa tuon uuden "vallan" muodot mitkä tahansa.
31.5.2004. Ayad Allawin, entisen CIA-agentin nimittäminen Irakin väliaikaiseksi pääministeriksi lienee katsottava lähinnä huonoksi pilaksi tässä surkuhupaisassa projektissa nimeltä "vallan siirto irakilaisille".
1.6.2004 Yhdysvaltain nimittänä "väliaikainen neuvosto" nimitti myös uuden presidentin Irakille.
YK:n turvallisuusneuvoston kesäkuussa 2004 hyväksymä Irak-päätöslauselma noudatti käytännössä Yhdysvaltain tahtoa.
16.6.2004 Yhdysvaltain tutkintakomissio totesi, ettei 9.11. tapahtumilla ja Al-Qaidalla ollut mitään asiyhteyttä Irakin kanssa, niinkuin Bushin hallinto edelleen väittää.
24.6.2004 Irakin Yhdysvaltain nimittämä nukkehallitus pyysi NATO:lta apua maan hallitsemiseen "vallan siirron" 30.6.2004 jälkeen. Tällä tempulla länsimaat jatkoivat Irakin valtausta, niinkuin etukäteen saatettiin olettaa tapahtuvan. Toisaalta myös vastarintataistelu jatkuu, eikä NATO kyenne voittamaan sissisotaa.
28.6.2004 suoritettiin kuvitteellinen "vallanvaihto", kaksi päivää suunniteltua aikaisemmin.
3.7. 2004 USA väitti löytäneensä "kemiallisia aseita" Irakista. Todellisuudessä "löydös" muodostui muutamasta lyhyen kantaman ohjuksesta, joissa nimenomaan ei ollut väitettyä "hermokaasukärkeä".
7.7.2004 säädettiin Irakiin poikkeuslaki.
Heinäkuussa 2004 filippiiniläisjoukot poistuivat Irakista.
Al-Jazeera -uutistoimisto kertoi 17.7.2004, että Yhdysvaltain nimittämä Irakin väliaikainen pääministeri Iyad Allawi oli kylmäverisesti surmannut kuusi irakilaisvankia ilman mitään tiedossa olevaa syytä.
30.7.2004 Yhdysvallat ilmoitti NATO:n alkavan kouluttaa irakilaisia poliiseja. Päätös merkitsi käytännössä Irakin koko väkivaltakoneiston lopullista alistamista Yhdysvalloille.
6.8.2004 taistelut irakilaisten taistelijoiden ja amerikkalais-italialaisten joukkojen välillä kiihtyivät täydeksi sodaksi. Tässä taistelussa ja muissa väkivaltaisssa iskuissa eri puolilla Irakia ei enää kuolleiden määrää kyetä edes laskemaan.
7.8. 2004 Yhdysvaltain asettama marionettihallitus aloitti Irakin "demokratisoimisen" sulkemalla arvostetun arabivaltioiden uutistoimiston Al-Jazeeran toimiston Bagdadissa.
26.8.2004 Shiamuslimien Ali al- Sistani saapui Najafiin tarkoituksenaan saada joukkomittaisella marssilla nyt riehuvat taistelut loppumaan. 74 marssijaa tapettiin, vähintään 315 loukkaantui. Kuitenkin aselepo syntyi. Se ei tarkoittanut sodan loppumusta. Al-Sistanin ja al-Sadrin poliittiset päämäärät ovat yhtenevät. Al-Sistani sai Najafissa aikaan sen mihin, maan "hallitus" ei pystynyt. Irakilaisten muutoinkin lähes olematon luottamus nukkehallitukseen väheni entisestäänkin..
Syyskuun alussa 2004 toimintansa aloittanut Irakin satajäseninen ns."väliaikainen neuvosto" ei pitänyt sisällään minkäänlaisia demokraattisia elementtejä.
4.10.2004 Puola ilmoitti päätöksestään vetää joukkonsa Irakista.
Lokakuussa 2004 Yhdysvallat tehosti entisestään sotatoimia irakilaisia vastaan. Fallujan kaupunki oli erityisten voimakkaiden hyökkäysten kohteena.
Lokakuussa 2004 Englanti päätti lähettää lisää joukkoja Irakiin. Yleinen käsitys on, että tällä operaatiolla pyrittiin tukemaan Bushin vaalikampanjaa.
Marraskuussa 2004 eri NATO-maiden avulla vahvistetut valtauskoujot kohtasivat yhä ankarampaa vastustusta irakilaisten sissien taholta. Jopa Yhdysvaltain poliittinen johto (Colin Powell) myönsi vihdoin., ettei sotaa voida voittaa.
9.11.2004 Irakin johtava sunnipuolue erosi Yhdysvaltan nimittämästä väliaikaishallituksesta vastalauseena Fallujan kansanmurhalle. 14.11.2004. Saavutettuaan osittaisen Pyrrhoksen voiton Fallujassa suurien omien miestappioiden ja massiivisten aineellisten tappioiden - neljä helikopteria , kolmekymmentä hyökkäysvaunua - Yhdysvallat esti aluksi humatäärisen avun pääsyn alueelle. Irakilaisten siviiliuhrien määrää ei tiedetä, mutta kyse lienee tuhansista ihmisistä.
Marraskuussa 2004 Unkari ja Hollanti ilmoittivat vetävänsä joukkonsa Irakista.
Tammikuussa 2005 Ukraina ja Portugali päättivät vetää joukkonsa Irakista.
Tammikuussa 2005 yksi amerikkalaissotilas tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen irakilaisvankien kiduttamisesta. Kyse on kosmetiikasta. Järjestelmällisen kiduttamisen ja nöyryyttämisen taustalla on epäilemättä Yhdysvaltain Irakin valtaushallintojärjestelmä kokonaisuudessaan.
Tammikuussa 2005 Yhdysvallat oli lopulta pakotettu myöntämään, ettei Irakista oltu löydetty jälkeäkään sodan aloittamisen viralliseksi syyksi ilmoitetuista "joukkotuhoaseista".
25.1.2005. Yhdysvaltain armeijan kärsimät miestappiot vastarintaliikkeen hyökkäyksissä ovat nousseet vuoden 2003 toukokuun 17 kuukausittaisesta tappioista nykyiseen määrään, joka on 82 kaatunutta kuukautta kohden. Haavoittuneita amerikkalaissotilaita tulee sodan seurauksena tällä hetkellä jo arviolta 2 400 kuukaudessa, kun vuoden 2003 marraskuussa luku oli vielä 735. Yhdysvallat ja Englanti ovat jo aloittaneet salaiset, mutta mediatoimitusten varmistamat keskustelut vetäytymisestä Irakista.
Väkivaltaisuudet jatkuivat mitään merkitsemättömiin vaalehin 30.1.2005 saakka. "Vaalien" äänestysaktiivisuudesta oli ristiriitaisia tietoja eikä käytännössä sotasensuurin vallitessa pidettyjen vaalien tuloksista tultane koskaan saamaan todellisia tietoja. Oman piirteensä vaalipelleilylle antaa se, että äänestyspaikoilla jaettiin äänestäjille ruokaa...
Yhdysvaltoja myötäilevä läntinen media piti suurta ääntä Irakin "menestyksellisistä vaaleista". Arabivaltioiden Al-Jazeera -uutistoimisto viittasi "vaaleihin" ja tätä prosessia seuraavaan ns. hallituksen muodostamiseen lyhyesti otsikolla "hevoskauppaa".
Helmikuussa 2005, "vaalien" jälkeen Irakin vastarintaliikkeen iskut miehittäjiä ja heidän tukijoitaan vastaan jatkuivat tavanomaiseen tapaan. Tältäkään kannalta vaali-ilveily ei muuttanut mitään.
"Vaalien" jälkeen Pentagon lopetti raportoinnin Irakin sodan tapahtumista. Sota kuitenkin jatkui.
"Vaalien" tulokset julkistettiin 14.2.2005. Jotkut irakilaiset saivat enemmän ääniä, jotkut vähemmän. Entä sitten? Yhdysvaltain miehitys ja hallinto jatkuu.
Maaliskuussa 2005 laskettiin vastarintalikkeen erilaisten iskujen määräksi useampia kymmeniä jokaista päivää kohden.
Muistettakoon, että Irakin itsenäisyyden rikollisella tavalla ryöstäneet ja Irakin kansan alistaneet Yhdysvallat ja Englanti ovat saaneet tukea mm. Suomelta, joka on Jordaniassa kouluttanut "poliiseja" vahvistamaan Irakin amerikkalaisjohteisen hallintoklikin väkivaltakoneistoa.
Maaliskuussa 2005 kuolleiden yhdysvaltalaissotilaiden määrä ilmoitettiin kaksinkertaiseksi verrattuna tilanteeseen vuotta aikaisemmin.
Huhtikuussa 2005 Yhdysvallat käytännössä nimitti Irakille "presidentin".
9.4.2005 kymmenet tuhannet irakilaiset osoittivat mieltään miehittäjiä vastaan Bagdadissa.
13.4.2005. Yhdysvaltain puolustusministerin vierailu Bagdadissa paljasti Irakin sodan todellisen luonteen: Yhdysvallat alkoi aktivoida Saddam Husseinin salaista poliisia uudelleen. Se siitä "demokratisoinnista"...
14.4.2005 Yhdysvaltain asevoimat kärsivät raskaan tappion yrittäessään vallata Länsi-Irakissa sijaitsevaa Khanin kaupunkia. Amerikkalaisjoukot joutuivat pakenemaan paniikinomaisesti.
Toukokuussa 2005 väkivaltaisuudet Irakissa lisääntyivät yhä ja Yhdysvaltain ja Irakin uuden marionettihallituksen joukkojen tappioiden kasvu jatkui.
8.5.2005 Suomen kansalainen Omar Bahaaldin pidätettiin Irakissa poliittisin perustein. Hänet pidättivät PUK-puolueen miliisit. PUK tuki aikanaan Saddam Husseinin hallintoa. Nyt se tukee Irakin marionettihallitusta.
Toukokuun lopussa 2005 Yhdysvaltain ja Irakin marionettihallituksen joukot yrittivät massiivisella sotilaallisella operaatiolla tuhota vastarintaliikettä. Taisteluissa kuoli paljon ihmisiä, mutta tilanne ei muuttunut miksikään.
Heinäkuussa 2005 Egypti avasi ensimmäisenä arabimaana diplomaattisuhteet Irakin nukkehallituksen kansssa. Sissit sieppasivat uuden lähettilään välittömästi.
27.7.2005 Yhdysvaltain keskusammattiliitto AFL-CIO vaati amerikkalaisjoukkojen vetämistä nopeasti rakista. Yhdysvaltain puolustusministeri joutui ilmeisesti juuri tästä syystä antamaan periksi ja joukkojen kotiuttamisesta puhuttiin ensimmäistä kertaa konkreettisesti, mutta väljällä aikataululla.
Elokuussa 2005 Pentagon sanoi vetävänsä Irakista kymmeniä tuhansia sotilaita vuoden 2006 kevääseen mennessä. Asiassa on kuitenkin paljon varauksia ja kyseenalaisuuksia. Bush vesitti puheet vetäytymisestä melkein saman tien.
Syyskuu 2005. Englantilaissotilaat jäivät kiinni väkivallan ja levottomuuden tahallisesta lietsomisesta Basrassa..
Syyskuu 2005. Sekä Etelä-Irakin paikallishallintoviranomaiset että osin myös maan nukkehallitus arvostelivat ankarasti amerikkalaisten ja englantilaisten asevoimien toimintaa maassa viitaten erityisesti vilpillisiin menettelytapoihin ja tarpeettomaan väkivallan käyttöön.
Syys-lokakuun vaihteessa 2005 miehittäjiin ja heidän myötäilijöhinsä kohdistuneet iskut Irakissa kiihtyivät jälleen. Samalla maa vaipui yhä lähemmäs todellista sisällissotaa, josta vastuussa ovat yksin miehittäjät.
Lokakuun alussa 2005 Yhdysvallat suoritti mittavan sotilaallisen operaation Länsi-Irakissa. Sillä tuskin saatiin aikaan muuta kuin vastarinnan kiihtyminen entisestäänkin.
Lokakuussa 2005 miehitetyssä Irakissa järjestettiin perustuslakivaali-ilveily, jonka tuloksilla tuskin on merkitystä miltään kannalta. Vaalit todettiin vilpillisiksi valmiiksi täytettyine äänestyslippuineen useissa vaalipiireissä.
Lokakuussa 2005 miehitetyssä Irakissa järjestettiin Saddam Hussein -oikeudenkäynti-ilveily, jolla ei liioin ole mitään todellista merkitystä.
Lokakuu 2005. Englantilainen lehti Sunday Telegraph julkaisi Englannin puolustusministeriön salaiseksi luokitellun tutkimuksen, joka kertoi vain yhden prosentin irakilaisista kannattavan ulkomaisten asevoiminen läsnäoloa maassa. Neljäkymmentäviisi prosenttia irakilaisista kannatti väkivaltaisia iskuja yhdysvaltalaisia ja englantilaisia joukkoja vastaan.
Lokakuu 2005. Irakissa surmansa saaneiden yhdysvaltalaissotilaiden määrä ylitti Pentagonin virallisen raportin mukaan 2000 henkilön rajan.. Todellisuudessa määrä on huomattavasti suurempi, sillä mm. saksalaisissa sairaaloissa menehtyneitä havoittuneita ei ole huomioitu.
Marraskuu 2005. Maailman valtamediat kertoivat viimeksi kuluneen kuukauden olleen verisin sitten sodan ja miehityksen alkamisen.
Joulukuu 2005. Epävirallisten, mutta luotettavina pidettävien lähteiden mukaan Yhdysvallat myönsi hävinneensä miehityssodan Irakissa ja aloittaa joukkojensa vetämisen pois maasta. Bush puhui muuta, mutta hänen puheitaan ei yleisesti oteta todesta edes Yhdysvalloissa.
Joulukuu 2005. Miehitetyssä Irakissa järjestettiin "vaalit". Irakilaiset jäivät odottamaan, minkälaisen hallituksen Yhdysvallat heille tällä kertaa nimittää.
Tammikuu - maaliskuu 2006. Vastarinta ja väkivalta voimistuivat entisestäänkin.
Maaliskuu 2006. Yhdysvallat ja Englanti lietsoivat irakilaisten keskuudessa vihaa varmistaakseen muutoinkin syttymässä olevan sisällissodan. "Divide et impera!"
Maaliskuu 2006. Yhdysvallat aloitti itse aiheuttamassan umpikujatilanteessa epätoivoisen massiivisen sotilasoperaation Irakissa.
Lokakuu 2006. Puolueeton tutkimus osoitti noin 655 tuhannen irakilaisen kuolleen Yhdysvaltain Irakissa vuonna 2003 aloittaman väkivaltakierteen seurauksena.
Vastarintaliike tuhosi 10. lokakuuta USA:n suurimman ammustukikohdan Camp Falconin Bagdadin eteläpuolella. Aineellisiksi tappioiksi arvioitiin miljoona dollaria. Yli 300:n amerikkalaisen sotilaan, CIA:n agentin ja tulkin sekä 122:n nukkehallinnon sotilaan arvioitiin saaneen surmansa ja lähes 300:n haavoittuneen. Yhdeksän suuren kuljetuskoneen todettiin evakuoineen haavoittuneita yhdysvaltalaiseen sotilassairaalaan. Bushin hallinto ja valtamedia salasivat tapauksen.
Marraskuu 2006. Saddam Hussein tuomittiin kuolemaan. Tietenkin. Hän tiesi liikaa amerikkalaisten osallisuudesta kurdien joukkomurhiin 80-luvulla sekä Irakin ja Yhdysvaltojen yhteisestä sotahistoriasta Irania vastaan. Tuomiolla oli myös Irakin nykytilanteen kannalta kielteinen vaikutus. Tuli yksi sisäisen riidan aihe lisää.
Joulukuu 2006. Saddam Husseinin kuolemantuomio vahvistettiin. Sehän toki tiedettiin etukäteen. Saddam hirtettiin. Tappamiseensa saakka hän oli amerikkalaisten hallussa, ettei oli päässyt kertomaan kiusallisia asioita irakilaisille.
Tammikuu 2007. Yhdysvaltain Irakin operaation lopulta huomattu ja tunnustettu täydellinen epäonnistuminen sai laajan tuomion Yhdysvalloissa eikä eikä koko sotaa ole maailmalla juuri missään koko aikana hyväksytty muutenkaan. Yhdysvaltain presidentti teki tässä tilanteessa hänelle tyypillisen järjenvastaisen päätöksen, lähetti lisää joukkoja Irakiin.
Helmikuu 2007. Helmikuun ensimmäisellä viikolla Irakissa kuoli taisteluissa ja erilaisissa iskuissa yli tuhat ihmistä. Helmikuussa ainakin kuusi amerikkalaishelikopteria ammuttiin alas.
Helmikuu 2007. Periaatepäätökset Englannin ja Tanskan joukkojen kotiuttamisesta Irakista tehtiin.
Maaliskuu 2007. Irakin kansan selän takana säädettiin laki, jolla Irakin öljyvarat siirrettiin käytännössä tuntemattomien ulkomaisten tahojen hallintaan.
Maalis-kesäkuu 2007. Irakin sodan vastustus oli Yhdysvalloissa saanut niin voimakkaita muotoja, ettei Bush saanut kongressilta pyytämäänsä lisärahoitusta sodan jatkamiseksi. Yhdysvalloissa presidentillä on kuitenkin veto-oikeus kongressin päätöksiin. Hän käytti tätä oikeuttaan toukokuussa 2007 ja siten takasi Irakin sisällissodan ja valtauksen jatkumisen epämääräiseksi ajaksi.
Heinä-lokakuu 2007. Huolimatta kansalaistason mittavasta sodanvastaisuudesta Yhdysvalloissa maan hallitus antoi ymmärtää, että Irakin miehitys on pysyvä tilanne, mikä merkitsee myös sodan loputonta jatkumista.
Lokakuu 2007. Turkin asevoimat hyökkäsivät Irakin puolelle. Tarkoituksena oli ilmeisesti sen kurdeihin kohdistuvan kansanmurhan jatkaminen, mikä Yhdysvalloilta ja Saddam Husseinilta oli jäänyt kesken.
Marras-joulukuu 2007. Miehitys ja väkivalta Irakissa jatkuivat.
Helmikuu 2008. Turkin asevoimat tekivät Yhdysvaltain tuella uuden laajan hyökkäyksen Pohjois-Irakiin.
Maaliskuu 2008. Turkin asevoimat vetäytyivät Irakista. Yhdysvaltain toimeksiannosta suoritettu Pohjois-Irakin öljyvarojen valtaus oli suoritettu.
Maaliskuu 2008. Iranin presidentti vieraili Irakissa sopimassa laajoista yhteisprojekteista. Yhdysvallat olisi halunnut torpedoida nämä uudet ystävälliset yhteistyösuhteet, mutta Yhdysvaltain Irakiin asettamat "uskotut johtajat" käänsivät selkänsä isännilleen.
Maalis-toukokuu 2008. Juuri kun amerikkalaiset olivat väittäneet tilanteen Irakissa rauhoittuneen, taistelut maan sisällä alkoivat uudestaan.
Kesäkuu 2008 - tammikuu 2009. Jonkinasteita rauhoittumista oli ehkä havaittavissa Irakissa.
Helmikuu 2009. Irak perui yhdysvaltalaisen Blackwater-turvayhtiön toimiluvan.
Helmikuu 2009. Irakissa järjestettiin paikallisvaalit.
Maalis-heinäkuu 2009. Väkivaltaisudet lisääntyivät jälleen eri puolella maata.
Heinäkuu 2009. Yhdysvaltain asevoimat alkoivat poistua Irakista.
Heinäkuu 2009. Ulkomaiset öljy-yhtiöt aloittivat Irakin esiintymien "laillisen" hyödyntämisen Yhdysvaltain sotilaallisen intervention lahjoitettua niille tämän reviirin.
Elokuu - marraskuu 2009. Uusia pommi-iskuja Irakissa. Niiden avulla yhdysvaltalaiset voivat sopivasti pitkittää länsäoloaan Irakissa.
KOMINFORM
------------------------------------------------------------------------------
Historiallisia tekstiotteita:
16.3.2003
Tällaisin valhein oikeutettiin hyökkäys, joka johti toiseen maailmansotaan:
Valtakunnankansleri Adolf Hitlerin puhe Saksan armeijalle 1.9.1939.
"Puola on kieltäytynyt haluamistani maittemme välisten suhteiden rauhanomaisesta järjestämisestä ja haluaa turvautua aseisiin.
Puolassa asuvat saksalaiset kärsivät verisestä terrorista ja heidät on ajettu kodeistaan.
Sarja Valtakuntaamme vastaan suunnattuja sietämättömiä rajaloukkauksia osoittaa, että Puolalla ei enää ole ole tahtoa kunnoittaa Valtakuntamme rajaa.
Lopettaakseni tällaisen mielettömyyden minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin vastata voimatoimiin voimatoimilla. Saksan armeija tulee päättäväisesti taistelemaan uudelleen syntyneen Saksan kunnian ja elämisen oikeuksien puolustamiseksi.
Odotan, että jokainen sotilas, pitäen mielessään saksalaisen sotilasmahdin ikimuistoiset perinteet, muistaa edustavansa Suurta Kansallissosialistista Saksaa.
Eläköön kansamme ja Valtakunta!"
Adolf Hitler
-----------------------------------------------------------------------------
Tällaisin valhein oikeutettiin hyökkäys, joka saattaa johtaa kolmanteen maailmansotaan:
George W. Bushin julistus 16.3.2003.
"Olemme tulleet siihen lopputulokseen, että huomenna on maailman totuuden hetki. Monet kansat ovat kannattaneet sitoutumista rauhaan ja turvallisuuteen. Nyt niiden täytyy osoittaa, että rauhaan ja turvallisuuteen sitoutuminen voi tapahtua vain yhdellä tavalla: Riisumalla Saddam Hussein aseista välittömästi ja ehdoitta.
... Irakin diktaattori ja hänen joukkotuhoaseensa ovat uhka vapaiden maiden turvallisuudelle. Hän on vaaraksi naapureilleen. Hän on terrorismin tukija. Hän on este edistykselle Keski-Idässä."
George W. Bush
Otteet Hitlerin ja Bushin puheista koonnut KOMINFORM
---------------------------------------------------------------------------------
"Asiat Irakissa huonommin kuin luulettekaan". Joulukuu 2003.
Bushin hallituksen petos. Tammikuu 2004.
---------------------------------------------------------------------------------