EUROOPAN UNIONI MUOTOUTUU DIKTATUURIKSI.
EUROOPAN UNIONIN MILITARISOINTI ON UHKA ITÄ-EUROOPALLE JA LÄNSI-EUROOPAN VALTIOIDEN KANSALAISILLE.
SOTILASASIAT OLIVAT VUONNA 2000 NIZZAN KOKOUKSEN PÄÄAIHE.
SUURSOTAA IDÄN SUUNTAAN VALMISTELLAAN.
SUOMI ON JO KÄYTÄNNÖSSÄ NATO-INTERGOITU. EU:N "PUOLUSTUSTAKUUT" MERKITSEVÄT ITSENÄISYYDEN RIPPEIDENKIN MENETTÄMISTÄ.
OPPOSITIOVOIMIA TUKAHDUTETAAN EU:SSA "TERRORISMIN VASTAISEN TAISTELUN" NIMISSÄ.
EU:N PALESTIINA-KANNANOTOT TEKOPYHIÄ.
EU:N RAKENTEELLINEN FASISMI TULEE ESILLE. .
LISSABONIN KOKOUKSESSA VUONNA 2000 PÄÄTETTY EU:N SOSIAALITURVAN PURKAMINEN ALKOI SAKSASTA VUONNA 2005.
JATKUUKO EU:N YHDYSVALTAIN KUMARTAMINEN IDÄN JA LÄNNEN VÄLIEN KIRISTYESSÄ?
________________________________________________________________
Yleisiä piirteitä. Lähihistoriaa.
Euroopan Unionin suuret kaupungit saattavat näyttää päältäpäin hienoilta. Kuitenkin koko järjestelmää raunioittavat kasvavat sisäiset ristiriidat ja paheneva byrokratia sekä sisäinen korruptio. Euroopan Unionin kansalaisten elinolosuhteet heikkenevät. EU mätänee ja mätänemisen oireet tulevat näkyviin päivä päivältä selvemmin. Media yrittää antaa asiasta toisenlaisen kuvan.
Pääosin petollisten poliittisten prosessien myötä Eurooppaan on syntynyt laaja yhtenäinen alue, jolla pääoman, työvoiman ja kansainvälisen ammattimaisen rikollisuuden vapaa liikkuvuus on taattu, mutta kansalaisten sekä poliittiset että positiiviset perusoikeudet etenkin reuna-alueilla eivät toteudu. Sekä yhteiskunnalliset vaikutusmahdollisuudet että elämisen perusedellytykset on entisten itsenäisten valtioiden kansalaisilta riistetty laajassa mitassa.
Euroopan Unioni -niminen kapitalistinen valtakeskittymä perustuu utopialle kapitalistisen maailmantalouden ikuisesta kasvusta. Rajaton kasvu on kuitenkin jo matemaattinen mahdottomuus. Tähän mahdottomuuteen samoin kuin kapitalismin yleisiin sisäisiin ristiriitaisuuksiin. tulee myös epäilemättä EU sortumaan. Euroopan Unionin virkamiesjohto julistaa rauhan ja harmonian Eurooppaa, vaikka sellainen ei ole kapitalismin oloissa mahdollinen. Sisäiset luokka- ym. ristiriidat vain pahenevat Brysselin ohjauksessa. EU tietää asian ja panostaa väkivaltakoneistojen kehittämiseen lisääntyvien sekä sisäisten että ulkoisten vastakkainasetteluiden vuoksi.
Läntinen Eurooppa muodosti suhteellisen terveen markkintalousalueen ennen EU:n muodostumista. EU:n myötä markkinatalous on kadonnut ja tilalle on tullut raaka monopolikapitalismi. EU:n jäsenvaltiot kuuluvat Maailman vapaakauppajärjestöön (WTO). WTO puhuu "vapaakaupasta", mutta tarkoittaa maailmankaupan suunnitelmallista alistamista monopolikapitalismille.
Euroopan unionin kannattajat ja sen virkamiehet puhuvat markkinoiden vapaudesta. Todellisuudessa Euroopan unioni pyrkii monopolitalouteen, jossa sekä poliittinen että taloudellinen valta keskitetään yksityisille suuryhtiöille. Järjestelmä on demokraattisen valvonnan ulottumattomissa. EU:n käsitystä vapaasta markkinataloudesta kuvastaa palkattu tarkastaja-armeija, joka vahtii monimutkaisten säädösten tiukkaa noudattamista jäsenmaissa.
Valtaa käyttää pieni poliittinen ja taloudellinen eliitti EU:n virkamiesbyrokratian kautta. Europarlamentti on hirvitys, jolla ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa. EU:n lainsäädännölliset päätökset tehdään jäsenvaltioiden hallitusten ja pääomapiirejä edustavien lobbareiden aloitteiden perusteella. Kansalaisilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asioiden kulkuun.
Vapaiden markkinoiden sijasta syntyy kapitalistinen komentotalous. Pääoma on vapaa, mutta työvoima ja pienyrittäjät alistettu.
Yhteinen eurovaluutta on väline, jolla palvellaan diktatoorisia poliittisia päämääriä. Se on ratkaiseva askel kohti keskusjohtoista liittovaltiota. Samalla eurovaluutta palvelee maailmanlaajuista pakkovakauttamista.
Poliittis-taloudellinen keskittyminen ei rajoitu ainoastaan Eurooppaan. Euroopaan unioni on USA:n ja Aasian valtakeskittymien tavoin välikappale koko maailman talouden ja poliittisen vallan keskittämiseksi.
Toukokuussa 1999 Suomen ja Ranskan toimesta aloitetut EU:n puolustustukselliset yhteistyöneuvottelut noudattivat tuttua kapitalistihallitusten valehtelun kaavaa. Valheet alkavat siitä, että NATO-kytkentä ei ole keskustelun aiheena. Muutaman vuoden kuluttua EU:n jäsenvaltiot tulevat olemaan sotilaallisesti integroituja NATOon. Se on suunnitelmien lähtökohta ja tavoite. Sitä ei media eikä virallinen tiedotus kerro. Miksi?
Sotilaspoliittisesti WEUn ja NATOn kytkennät ovat olleet kiinteät. Toukokuussa 2000 meille kerrottiin, että WEU aiotaan lakkauttaa. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että EU:n sotilaspolitiikka tullaan kaikessa hiljaisuudessa alistamaan NATOlle.
Kesäkuussa 1999 Euroopan unionin huippukokouksessa Kölnissä otettiin Suomen osalta selkeä askel kohti sotilasliittoa. Hankkeen takana on pieni sisäpiiri, joka toimii yksiselitteisesti kansan tahdon vastaisesti. Suomen pääministeri yritti salata asiaa. Helsingin huippukokouksessa joulukuussa 1999 otettiin ratkaiseva askel kohti yleiseurooppalaista "kriisinhallintajärjestelmää". NATO-kytkentä jätettiin tarkoituksellisesti "avoimeksi". NATO-integraatio halutaan salata.
NATO ei ole alueellinen puolustusjärjestelmä. Sen tehtävä on poliittinen ja ideologinen. NATO puolustaa kapitalismia koko maailman mitassa.
Eurooppa halutaan muuttaa USA:n kaltaiseksi epäinhimilliseksi viidakoksi ja liittovaltioksi. Tämän tavoitteen toteuttamiseen eivät valheet eivätkä poliittiset silmänkääntötemput riitä. Kansalaiset eivät halua diktatoorista liittovaltiota. Sen toteuttaminen on mahdollista vain pakkokeinoin. Asejärjestelmiä kehitetään juuri tästä syystä. Euroopan yhteisten asevoiminen perustamisesta on periaatteessa päätetty syyskuussa 1999. Lisäksi on helpompi kytkeä NATOon yksi sotilasyhteisö kuin jokaisen Euroopan valtion asevoimat yksitellen.
Sosialistiset oppositiovoimat ovat Euroopassa nousemassa.
Viime vuosikymmenen loppua kohden työläisten, maanviljelijöiden ja opiskelijoiden poliittiset lakot, mielenosoitukset ja mellakat ovat monen Keski-Euroopan valtion arkipäivää. Asiat hoidetaan mellakkapoliisin ja vesitykkien avulla. Media vaikenee.
Kommunistit ovat saavuttaneet merkittäviä vaalivoittoja esimerkiksi itäisessä Saksassa. Media ei ole huomaavinaan. Kansainvälinen on soinut ja punaliput ovat liehuneet niin Pariisin kuin Kööpenhaminankin kaduilla. Media ei kuule eikä näe. Läntisessä Euroopassa maahanmuuttajien suuri joukko saattaa muodostaa ytimen uuden luokkatietoisen proletariaatin syntymiselle. "Sans papier" -liike alkoi vuonna 1996 Ranskasta ja sen toiminta ulottuu nyt lähes koko Eurooppaan.
EU-eliitti on joutunut puolustuskannalle. Rakenteilla olevaa diktatuuria puolustellaan valheilla.
Esimerkiksi Suomen sulautuminen eurodiktatuuriin toteutetaan vähittäin ja valheellisin keinoin. Ensin kielletään suuryhtiöiden fusioitumis- ja myyntihankkeet. Sitten ne yhtäkkiä ovatkin tosiasioita. Suomen pankki- ja vakuutusala, metsäteollisuus sekä teollisuus ja liikenne ovat jo pitkälti ulkomaisessa omistuksessa.
Kuten kehittyvään diktatuuriin kuuluu, sananvapauden rajoittamiseen EU:ssa on jo ryhdytty. Yhä useammat asiat käsitellään EU:n komissiossa salaisina. Medialta on estetty pääsy niihin EU:n tiloihin, joissa tärkeimmät päätökset tehdään.
EU-valtioissa on nykyisten kriteerien mukaan 57 miljoonaa köyhää. Aiemmin läntinen Eurooppa oli hyvinvointiyhteisö. Nyt on meneillään nopea taantuminen. Työttömyys kasvaa. Sosiaaliturvaa leikataan ja palkkoja alennetaan. Lapsityövoimaa käytetään. Työttömät naiset alistetaan prostituutioon. Uusien EU-maiden jäsenyyden ehtona on se, että kansa on taloudellisesti alistettu. Taloudellisen alistamisen kautta toteutetaan myös poliittinen alistaminen.
Helmikuussa 1999 EU julkisti tiedotteen, jonka mukaan Euroopan köyhät alueet ovat tuntuvasti rikastuneet EU-jäsenyyden myötä. Tilastotempuilla voidaan näköjään tehdä mitä tahansa.Kuolleet pikkukaupungit ja kylät eivät häiritse tilastonikkareiden työtä.
EU jakaa rahaa monelaisiin tarkoituksiin. Mistä rahat tulevat ja minne ne loppujen lopuksi menevät? Sitä ei taida tietää kukaan. Varsin erikoislaatuinen taloudellisen "demokratian" muoto...
Lakko-oikeuden rajoittaminen kuuluu EU:n poliittisiin tavoitteisiin.
EU haluaa laajentua ja pakottaa kaikki Euroopan maat jäsenikseen. Media ja poliitikot puhuvat Euroopan unioniin "pääsemisestä". Voi pyhä yksinkertaisuus.
Euroopan unionista ei voi kehittymällä syntyä uutta demokraattista Eurooppaa. EU etääntyy demokratiasta. Euroopan unioni sortuu aikanaan omaan keskitettyyn ja diktatooriseen byrokatiaansa. Sen jälkeen on uuden demokraattisen Euroopan aika.
MAI -sopimuksella (Multilateral Agreement of Investments) pyritään OECD-valtioiden toimesta koko maailmasta muodostamaan yhtenäinen kapitalistinen diktatuuri, josta EU muodostaisi yhden suuren alueellisen yksikön. Kommunistiset puolueet ja muut demokraattiset voimat ovat päättäneet muodostaa yleismaailmallisen rintaman ja taistelun tätä tavoitetta vastaan. Taistelu tehoaa. MAI on vaikeuksissa. Ranska on käytännössä irtisanoutunut hankkeesta.
EU:n sisäinen talous on sortumassa korruptioon ja byrokratiaan. EU:n tilintarkastajat kieltäytyivät myöntämästä komissiolle vastuuvapautta syksyllä 1998. Keskustelu tästä kiusallisesta asiasta päättyi komission erosuositukseen maaliskuussa 1999. EU oli tuolloin historiansa pahimmassa poliittisessa kriisissä eivätkä ongelmat ole ohitse.
EU-vaalit vuonna 1999 muodostuivat odotetusti farssiksi. Eivät ihmiset viitsi äänestää vaaleissa, joilla ei ole edes symbolista merkitystä.
EU:n NATO-integraatio toteutui jo käytännössä Jugoslaviaa vastaan käydyssä sodassa. EU-kansalaiset tuskin tajusivat, millaiseen rikolliseen toimintaan heidät oli tahtomattaan vedetty mukaan.
Vastoin kaikkia oikeudellisia periaatteita Saksan, Ranskan ja Belgian oikeuslaitokset ovat järjestäneet Turkin Vallankumouksellisen Vapautuspuolueen jäsenten vastaisia poliittisia farssioikeudenkäyntejä ja antaneet vankeustuomioita. Imperialismin kannalta poliittisen vastarinnan tukahduttaminen Turkissa on tärkeää. Turkki on avainasemassa EU:n hallitusten pyrkiessä tekemään tietä NATOlle kohti Kaukasuksen öljyalueita.
Talvella 2000 EU:ssa syntyi merkillinen tilanne. Itävallassa niin sanotun parlamentaarisen demokratian sääntöjen mukaisesti vaalit voittanutta fasistista puoluetta ei tahdottu hyväksyä EU-pöytään, vaikka koko EU on luonteeltaan fasistinen. Kyse on todellisuudessa kyseisen puolueen EU-vastaisesta linjasta.
Helmikuun lopulla 2000 EU:n puolustusministerit pääsivät periaatteelliseen yksimielisyyteen militaristisen Euroopan luomisesta.
"Kriisinhallintajoukkojen" tehtävänä tulee olemaan mm. "rauhaanpakottaminen Euroopan alueella tai sen ulkopuolella".
Vuonna 2000 Baltian maita on alettu saattaa EU-valtioiden avun turvin hyökkäykselliseen NATO-valmiuteen.
Vuoden 2000 lopulla Länsi-Euroopan sotilaallisen valmiuden ja NATO-integroinnin tehostamista jatkettiin näkyvästi "kriisinhallinta" -nimikkeen alla. Massiivisia sotahaharjoituksia pidetään. Suomessa marraskuussa 2000 pidetyt sotaharjoitukset lienevät olleet maan historian suurimmat.
EU:n militarisoinnilla on sekä horistontaalinen että vertikaalinen ulottuvuus. Euroopan kapunkien päällä pörräävät helikopterit merkitsevät valmistautumista sisäisiin konflikteihin. EU-valtioiden ja NATO:n sotilaallinen läsnäolo Balkanilla ja Kaukasuksella tarkoittaa ekspansiopyrkimyksiä.
Joulukuussa 2000 pidetyssä EU:n kokouksessa Nizzassa oli virallisen tiedotuksen mukaan tarkoitus sopia laajenemiseen liittyvistä kysymyksistä ja sisäisestä organisaatiosta.
Tosiasiassa asialistan kärjessä olivat sotilasasiat, joista syntyi nopeasti yhteinen NATO-kytkennäinen linja. Euroopan media ei tästä kertonut. Kiinalainen Kansan Päivälehti huomasi asian. Saksan vaikutusvalta kasvoi muiden jäsenvaltioiden kustannuksella Nizzan kokouksessa. Se on ollut saksalaisen EU-politiikan tavoite koko ajan.
Milloin kansalaiset Euroopassa heräävät? NATO-Saksan asevoimat ovat jo nyt Balkanilla. Suomen ja Saksan ilmavoimat suunnittelivat ja ilmeisesti myös toteuttivat vuonna 2001 yhteisiä sotaharjoituksia, joissa vastustajina ovat venäläisvalmisteiset hävittäjät.
EU:n johtoajatus on kapitalistinen itsekkyys kaikilla tasoilla, sisäisesti ja ulkoisesti. Euroopassa ja maailmassa yleensäkin on ongelmia, jotka eivät koskaan ratkea näin matalalla ajattelun tasolla.
Nizzan massiiviset mielenosoitukset puolestaan osoittivat, mihin oppositioiden tukahduttaminen niin EU:ssa kuin muuallakin johtaa.
Vuonna 2001 Englannissa käsiteltiin lakiehdotusta, jossa oppositiohenkiset ryhmittymät luokiteltaisiin terroristijärjestöiksi ja niiden toiminta voidaan siten lailla kieltää.
Euroopan Unioni tullee poliittisesti sortumaan alueellisen edustavuuden ja demokratian puutteeseen. Maatalouden vaikeudet ovat oire talouden taantumisesta. Pyrkimys huipputehokkuuteen on jo aiheuttanut pientilojen joukkokuolemia ja vakavia eläinsairauksia. EU-tukeen perustuva keskusohjattu maatalous on ajatuksena käsittämätön ja se on myös kaikkien niin sanotun markkintalouden periaatteiden vastainen.
Arvostettu Economist-lehti ennusti talvella 2001 Yhdysvaltain ja Japanin talouksien nykyisen alamäen. Lehden mukaan euroalue tulee seuraaamaan Amerikan ja Aasian taantumia. Jos ja kun näin tapahtuu, siitä kärsivät kaikki Euroopan valtiot, epäilemättä eniten kuitenkin EU:n pienet jäsenmaat.
Virossa harkittiin kommunistisen puolueen julistamista rikollisjärjestöksi eli pyritään lainsäädännöllisesti rajoittamaan demokratiaa. EU ennakoi Viron olevan ensimmäinen "demokraattinen" EU-kuntoinen Baltian maa. Todellisuudessa virolaisten enemmistö ei halua maansa liittyvät Euroopan Unioniin. Sitä haluavat vain kapitalistit ja maan hallitus.
Saksan ja Ranskan erimielisyydet EU:n tulevasta rakenteesta heijastavat vakavaa sisäistä välirikkoa. Saksa yrittää alistaa Ranskan. Se ei ole Euroopan historiassa mitään uutta. Tästä oli pohjimmiltaan kysymys kesäkuussa 2001.
Kesäkuussa 2001 Englannin parlamenttivaalien alhainen äänestysaktiivisuus ja Irlannin Nizzan EU:n päätösten hyväksymistä koskevien vaalien vielä paljon alhaisempi äänestysaktiivisuus antoivat kuvan siitä, mitä EU on ja tulee olemaan. Todellista ideologista vaihtoehtoa ei ole eikä edustuselimllä ole valtaa. Vaaleilla ole merkitystä.
Göteborg, kesäkuu 2001. Kapitalismin esikuntien ja Euroopan Unionin eliitin kokous yhdistettynä Yhdysvaltain presidentin vierailuun herätti koko maailman vihan. Protestit ja mellakat olivat mittavat. Yhdysvaltain tarkoitus edistää tässä yhteydessä omaa ydinaseohjelmaansa sen sijaan ei herättännyt Euroopan johtajien huomiota.
Göteborgin veristen tapahtumien jälkeen EU-johtajat uhosivat, että he aikovat vastaisuudessa estää mielenosoitukset. Millähän tavalla? EU:n demokratian taantumisen vuoksi on selvää, että protestit tulevat jatkumaan ja voimistumaan. Ei siihen tehoa edes raaka väkivalta.
Heinäkuussa 2001 päätettiin tilastotempuilla vähentää EU-valtioiden köyhyyttä. Lapset kuluttavat vähemmän, joten he eivät aikuisten tavoin olekaan köyhiä. Nerokasta.
EU ja EU-valtiot olivat keskeisessä asemassa Genovan G8-kokouksessa. Demokratian nimissä kansalaisia yritettiin estää saapumasta paikalle saartamalla laivoja satamiin, peruuttamalla junavuoroja ja pidättämällä ihmisiä mielivaltaisesti.
Genovan protestien alkuvaiheessa yksi henkilö kuoli poliisin ampumasta luodista. Jos tämä murha oli tarkoitettu pelotukseksi, on tulos täysin päinvastainen. On ihmisiä, joilla on muita ihanteita kuin raha. He eivät pelkää. Rahaa palvovat päättäjät ja heidän lakeijansa vain luulevat kaikkien olevan samanlaisia kuin he itse.
Italian poliisin fasistinen toiminta jatkui Genovassa kokoustapahtumien jälkeen. Pidätettyjä mielenosoittajia kidutettiin. Poliisivankiloiden seinillä on Mussolinin kuvia. Natsitervehdys "hasta la victoria siempre!" on todellisuutta EU-Italian poliisissa 2000-luvulla.
Useat kommunistiset puolueet ja vasemmistopuolueet sekä Länsi- että Itä-Euroopasta kokoontuivat elokuun lopulla 2001 Kyprokselle keskustelemaan suhtaumisesta Euroopan Unioniin.
Syyskuussa 2001 Suomea ja Ruotsia esitettiin jatkamaan NATOn "rauhanturvatyötä" Makedoniassa. Tällä tavoin pyrittiin antamaan valheellinen "puolueeton" kuva NATO:n ja maailmankapitalismin todellisista tavoitteista Itä-Euroopassa.
Euroopan Unionin johtajat voivottelivat syyskuussa 2001 Yhdysvaltoihin kohdistunutta iskua. He eivät ole huomavinaan, että iskun perimmäisenä syynä epäilemättä on sekä amerikkalaisen että eurooppalaisen kapitalismin harjoittama jatkuva häikäilemätön riisto maailman kehitysalueilla.
Euroopan Unionin valtioiden hallitukset tukivat Yhdysvaltain hyökkäystä Afganistaniin. On helppo ennakoida, että Yhdysvaltain tulevissa hyökkäyksissä myös EU:n tuki jatkuu, vaikka maailmankapitalismi syyllistyy yksiselitteisesti rikolliseen toimintaan. Onhan EU on sen olennainen osa. Kiinan poliittiselle johdolle esitettiin sama "salainen todistusaineisto" kuin EU-valtioidenkin johtajille hyökkäyksen oikeuttamiseksi. EU-johtajat hyväksyivät tällaisen menettelyn. Kiina ei hyväksynyt ilmeisiä valheita ja vastusti Afganistanin pommituksia. Mikä sai EU:n päättäjät toimimaan näin järjettömällä tavalla?
Syyskuussa 2001 noin 7000 henkilöä osallistui mielenosoitukseen Liegessä, Belgiassa, missä Euroopan talousministerit kokoontuivat Yhdysvaltojen tapahtumien vuoksi. Mielenosoittajia vastaan oli järjestetty massiivinen poliisioperaatio vesitykkeineen ja helikoptereineen. Mielenosoittajien banderolleissa kerrottiin, että tammikuusta 2001 alkaen Länsi-Euroopassa on menetetty noin 200 000 työpaikkaa. Iskulauseet: "Euro tulee, mutta työpaikkoja ei" ja "kapitalismin kauhut lopetettava" olivat varsin hyvin mediankin nähtävissä, mutta se ei ollut niitä huomaavinaan.
Laajoja sodan- ja kapitalisminvastaisia mielenosoituksia oli syksyllä 2001 lähes kaikissa EU-valtioissa. Yhdysvaltain "pyhä sota" Aasiassa ei ole nauttinut EU-kansalaisten tukea.
Lokakuussa 2001 ehdotettiin puolisotilaallisten järjestöjen perustamista EU:n alueelle. Kapitalistinen "laki ja järjestys" tulee siten tuhoamaan demokratian rippeetkin. EU:n demokratia taantuu feodaaliaikaan.
Saksan mittavat asehankinnat ja osallistuminen Balkanin ja Afganistanin sotaretkiin loppuvuonna 2001 tuskin jättävät tulkinnan varaa. EU:ssa valmistellaan suursotaa.
Eräänlaista alansa huippua edusti NATO-suhteiden käsittely Suomen eduskunnassa marraskuussa 2001 SALAISTEN asiakirjojen perusteella. Jopa valtamedia kiinnitti huomiota tähän röyhkeyteen ja eduskunnan lammasmaisuuteen.
Brysselin kokous joulukuussa 200. kuivui kapitalististen hallitusten keskinäiseen riitelyyn. Suurimmat valtiot haluavat kaiken itselleen. Reunavaltiot riitelevät keskenään poliittitista ja taloudellisisa vallan murusista. Epäonnistunut kokous oli jälleen yksi virstanpylväs tiellä kohti EU:n tuhoutumista.
Laekenin kokous Hollannissa joulukuussa 2001 keräsi laajan mielenosoittajien joukon pouolustamaan maailmanrauhaa. Kokous itsessään latistui EU-virkamiesten riitelyyn toisarvoisista asioista henkilökohtaisella tasolla.
Joulukuussa 2001 EU julisti kuusi irlantilaisjärjestöä "terroristiryhmittymiksi" Todellisuudessa ne ovat EU:n ja Englannin imperialismin vastaisia poliittisia järjestöjä.
Tammikuussa 2002 EU:n kansalaisten pakottaminen euron käyttöön aiheutti vastalauseita kaikkialla Euroopassa.
Tammikuussa 2002 noin 200 000 henkilöä osallistui Roomassa mielenosoitukseen fasistisia ja rasistisia lakeja vastaan.
Mielenosoitukset kieltävää lainsäädäntöä valmistellaan EU:n virkakoneistossa.
Helmikuussa 2002 NATO:n eliitti hioi sotilastrategiaansa "turvallisuuskoukuksessa" Münchenissä. Kansalaistasolla on ollut rajuja mielenosoituksia ja protesteja sekä yhteenottoja poliisin kanssa.
NATO:n sisällä esiintyy rakoilua. Münchenin "turvallisuukokouksessa" Yhdysvaltain "pahuuden akseli" -järjettömyys ei saavuttanut Länsi-Euroopan valtioiden suosiota.
EU:n parlamenttivaalit ovat niin sanottuja plebiskiittivaaleja. Ideologisia vaihtoehtoja ei ole, valtamedian harjoittama vaalimanipulointi on vailla vertaa ja tärkeät poliittis-taloudelliset päätökset tehdään joka tapauksessa virkakoneiston taholla. Tähän tilanteeseen nähden on surkuhupaisaa, että EU yritti päästä "valvomaan" Zimbabwen vaaleja ja kiukutteli, kun ei Zimbabwe antanut lupaa tällaiseen tekopyhään sisäisiin asioihinsa puuttumiseen.
Mittavat NATO:n sotaharjoitukset Puolassa ja Norjassa helmi-maaliskuussa 2002 eivät olleet näkyvimpiä uutisaiheita Suomessa. Kuitenkin myös Suomi osallistui näihin manöövereihin. Mm. strategisesti tärkeä Lapin lennosto on täydellisessä NATO-valmiudessa. Tiedot etenevästä NATO-integraatiosta saadaan suoraan varuskunnista, ei julkisesta tiedotuksesta. Mihin tällaisella aseiden kalistelulla pyritään? Suomen presidentillä, ulkoasiainhallinnolla eikä puolustusministeriöllä ei ole asiaan mitään järjellistä vastausta.
Barcelonan huippukokoukselta maaliskuussa 2002 voitiin tuskin odottaa muuta kuin mittavia protesteja ja ehkä väkivaltaisuuksia Genovan tapaan. "Demokraattisen" EU:n kokous on samalla on väkivaltakoneiston toimintaharjoitus.
Noin puoli miljoonaa henkilöä osallistui joukkoprotesteihin Barcelonassa maaliskuussa 2002. Media vähätteli asiaa eikä tuonut esille protestien todellista kohdetta, kapitalistista järjestelmää.
Massiivinen punalippuinen mielenosoitus Roomassa EU-kapitalismia vastaan maaliskuun lopulla 2002 antaa viitteitä tulevasta.
Huhtikuussa 2002 Euroopan Unioni otti poliittista etäisyyttä Yhdysvaltoihin, koska Israel Yhdysvaltojen liittolaisena suorittaa raakaa kansanmurhaa Palestiinassa. Ristiriidan luonne ei kuitenkaan ole kovin periaatteellinen. Huolimatta Palestiinalle aiemmin antamastaan rahallisesta avusta EU kuitenkin tukee maailmankapitalismin imperialistisia pyrkimyksiä niin Lähi-Idässä kuin muuallakin.
Mikäli EU todella haluaisi tehdä jotain palestiinalaisten kansanmurhan pysäyttämiseksi, sen pitäisi lähettää alueelle raskaasti aseistettuja rauhanturvajoukkoja. Se ei tietenkään ole mahdollista, koska EU-valtioiden asevoimat ovat EU-valtioiden poliittisten johtajien omilla nimenomaisilla päätöksillä lähes täysin sidottuja USA-johteiseen NATOon. Siten EU-valtioiden poliittiset päättäjät ovat tosiasiassa osaltaan vastuussa meneillään olevasta kansanmurhasta.
Suomenkin ulkopoliittisen johdon puheet palestiinlaisten kärsimyksistä heijastavat lähinnä vastenmielistä tekopyhyyttä.
NATO:n edustajat olivat Helsingissä huhtikuussa 2002 sopimassa Suomen sotilaallisen liittoutumisen lopullisesta sinetöimisestä. Median mukaan on kyse "keskusteluista kriisinhallintayhteistyön syventämisestä". Tällaisella ihmeellisillä sanallisilla ilmaisuilla tuskin hämätään ketään. 74% kansalaisista vastustaa NATOon liittymistä, mutta maan hallitusta kansalaisten mielipide ei kiinnosta. Koko EU alistetaan tällä tavoin NATO:lle ja sen rikollisille päämäärille. Euroopan keskinkertaiset porvarihallitukset osaavat vain kumarrella.
Äärioikeistolaisen henkilön saama suuri äänimäärä Ranskan presidentinvaalien enimmäisellä hierroksella huhtikuussa 2002 kuvastaa ajan henkeä ja EU:n luonnetta. Le Pen Ranskassa, Blair Englannissa, Berlusconi Italiassa jne. Kolmikymmenluvulla Euroopan fasismi rakentui akselille Hitler-Mussolini...
EU julisti huhtikuussa 2002 sekä kurdien PKK:n että palestiinalaisten PFLP:n terroristijärjestöiksi. Molemmat järjestöt ajavat oikeutettua kansallisen itsenäisyyden asiaa eivätkä ne millään kriteerillä ole terroristijärjestöjä. Tällaisella toimenpiteellä laillistetaan mm. kurdien ja palestiinalaisten mielivaltainen viranomaiskohtelu "demokraattisessa" EU:ssa.
Työven vappua juhlittiin koko Euroopassa vuonna 2002 kulkuein ja mielenosoituksin näkyvämmin kuin koskaan aikaisemmin.
Toukokuussa 2002 äärioikeiston esiinmarssi muodostui konkreettiseksi ilmiöksi useissa EU-valtioissa. EU:n rakenteellinen fasismi tulee tällä tavoin näyviin. Tämä poliittinen taantuma tapahtuu nimenomaan porvarillisen "demokratia"-käsitteen puitteissa. Populismin ja tieteellisen maailmankatsomuksen laadullisen eron huomaaminen on eurooppalaistenkin tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeä.
Muiden kevään 2002 mittavien Euroopan mielenosoitusten lisäksi 200 000 ihmistä marssi Madridissa 19.5. tunnuksin "sotaa ja eurooppalaista kapitalismia vastaan".
Kesäkuussa 2002 EU ja sen jäsenvaltiot ovat olevinaan huolissan Intian ja Pakistanin välisestä kriisistä. Samaan aikaan "sivistysvaltiot" Englanti, Ranska ja Ruotsi jatkavat aseiden vientiä sekä Intialle että Pakistanille.
Roomassa oli kesäkuussa 2002 maailman ruokajärjestön huippukokouksen yhteydessä mittavia protesteja poliittista alistamista ja EU:n talouspolitiikkaa vastaan.
EU puhuu yhtä ja tekee toista. Se sanoo puolustavansa palestiinalaisten oikeuksia. Kesäkuussa 2002 EU jäädytti talousavun Palestiinalle. EU tukee tällä tavoin Yhdysvaltojen ja Israelin hallitusten toteuttamaa kansanmurhaa. Ariel Sharon on myös varsin tyytyväinen siitä, että EU on julistanut kolme palestiinalaisryhmittymää terroristisiksi.
Kolumbian sissiarmeija FARC on myös julistettu EU:ssa terroristirymittymäksi. Täällä tavoin maailmankapitalismi yrittää yhteistoimin nujertaa oppositiot kaikkialla. Se ei tule onnistumaan.
Saksan, Espanjan ja Kreikan lakot kesäkuussa 2002 antavat esimakua tulevasta. Mitä ilmeisimmin EU ei kykene hallitsemaan edessä olevaa lakkoliikehdintää.
Kolme miljoonaa ihmistä osoitti mieltään Espanjassa EU:n huippukokouksen alkaessa Sevillassa kesäkuussa 2002. Protestien kohteina ovat mm. Globalisaatio, EU itsessään, EU:n militaristinen politiikka, kansalaisoikeuksien rajoittamiset ja sosiaaliturvan heikentäminen.
Kokouksen päättyessä mielenosoittajien määrä Sevillassa oli noin 300 000.
Autopommit Espanjassa samaan aikaan eivät varmasti olleet sattuma. Tälläkin tavoin esille tuleva EU:n sisältämä rakenteellinen väkivalta ja vastaväkivalta antavat viitteitä yhä pahemmasta tulevaisuudesta.
EU:n Sevillan kokouksessa ei saavutettu oikeastaan mitään. Keskustelujen aiheena olivat lähinnä hallinnolliset ja teknisluonteiset kysymykset. Tyhjänpäiväinen kokous osoittanee EU:n ongelmien vakavuuden. Vaikeita asioita ei osata edes käsitellä.
EU-Englannissa julkisen liikenteen lakko lamautti liikenteen päiväksi heinäkuussa 2002. Lakkoon osallistui 750000 työntekijää.
Euroopassa on kauhisteltu Yhdysvaltain jättikonkursseja ja kirjanpitoskandaaleja. EU:ssa on kuitenkin tapahtunut ja tulee tapahtumaan aivan samanlaisia asioita (Kirch Gruppe ym). Suomen Sonera-sotku elokuussa 2002 jne. ovat vain vahingossa esille tulleita murusia jäävuoren huipusta. EU-valtioiden taloudelliset rakenteet erityisesti Etelä-Euroopassa ovat erittäin alttiita väärinkäytöksille ja petoksille.
Syyskuussa 2002 EU aloitti poliittisen prosessin Sveitsin pakottamiseksi jäsenekseen. Tekosyynä on sveitsiläinen pankkisalaisuus, joka ei muka sovellu Euroopan unioniin. Todellisuudessa nykyisissä EU-valtioissa on aivan vastaavanlaisia tietosuojajärjestelmiä. Lisäksi valuutan vienti veroparatiiseihin eri puolilla maailmaa on hyväksytty käytäntö kaikissa EU-valtioissa.
Professori Jose Maria Sison on syksyllä 2002 Hollannissa kotiarestissa ja hänen pankkitilinsä on jäädytetty. Yhdysvallat nimennyt hänet "terroristiksi", koska hän kuuluu Filippiinien kommunistiseen puolueseen, voimatta kuitenkaan esittää mitään konkreettista syytettä. Tällä tavoin EU-valtio toimii maailmankapitalismin lakeijana vastoin omaa lainsäädäntöään.
Syyskuun lopussa 2002 EU - siis myös Suomi - myöntyi USA:n vaatimukseen amerikkalaissotilaiden erityisasemasta uudessa kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Monikohan EU:n kansalainen olisi kannattanut tällaista käsittämätöntä päätöstä?
Irlannin vaalit lokakuussa 2002 antoivat lopulta valtuudet EU:n itälaajentumiselle. Kuinkahan monet vaalit olisi pitänyt suorittaa EU:n massiivisen propagandakoneiston tuella, ennekuin halutunlainen "demokraattinen" vaalitulos saatiin aikaan?
Marraskuussa 2002 EU on julkaissut uuden "mustan listan" rauhanomaisesti toimivista poliittisista oppositiojärjestöistä, jota se kutsuu "terroristeiksi".
Italiassa, Firenzessä järjestettiin marraskuussa 2002 mielenosoitus, johon osallistui noin 400 000 ihmistä. Protesti kohdistui EU-kapitalismiin ja amerikkalaisjohteiseen imperialismiin.
EU:n uudet itäiset jäsenmaat ovat sitoutuneet supistamaan omaa tuotantoaan. Siten niistä tulee taloudellisesti riippuvaisia EU:n virkakoneiston päätöksenteosta ja armopaloista.
Joulukuussa 2002 EU-poliitikot ajoivat Kööpenhaminan kokouksessaan Turkkia Euroopan Unioniin kuin käärmettä pyssyyn. Operaation tarkoituksena on ensi sijassa Yhdysvaltain geopoliittisten etujen ajaminen ja Kaspian öljyn tavoittelu.
Kööpenhaminassa pakotettiin useat Itä-Euroopan valtiot alistumaan EU-virkamiesten kansallista itsemäärämisoikeutta rajoittaviin ja uusille jäsenmaille taloudellisesti epäedullisiin vaatimuksiin.
Samalla lyötiin lukkoon NATO:n ja EU:n imperialistinen sotilaallinen liittoutuminen.
Mielenosoittajien pääsy Kööpenhaminaan estettiin voimakkain poliisitoimin. Silti mielenosoitukset osittain onnistuivat.
Joulukuussa 2002 luotettavista suomalaisista ammatillisista lähteistä saatiin huolestuttavaa tietoa EU-valtioiden ydinvoimaloiden turvallisuuskehityksestä. Ydinvoimaloiden jatkuvan tarkastustoiminnan ylimmän päätäntävallan siirtyminen kansallisilta tasoilta EU:n keskuselimille on aiheuttanut tilanteen, jossa varsinaista vastuunkantajaa ei ole. EU-virkamiehet eivät ole ajan tasalla asiassa, johon heidän tietämyksensä ei riitä eivätkä paikalliset viranomaiset voi tehdä työtään ilman EU:n toimeksiantoa.
Tammikuussa 2003 Irakin-sodan vastaisten muiden Euroopan suurmielensoitusten ohella EU-kansalaiset saartoivat Yhdysvaltain tukikohtia Saksassa ja Englannissa.
Ateenan EU-huippukokouksessa tammikuussa 2003 kapitalismin, sodan ja taantumuksellisen työvoimapolitiikan vastaisia mielenosoituksia ja protesteja ei onnistuttu estämään. Sen sijaan niihin osallistui satoja poliiseja...
Keväällä 2003 EU näyttää jossain määrin jakautuneen kahtia, toiset päättäjät ovat varauksetta Yhdysvaltain Irakin sotasuunnitelmien kannalla, toiset vähemmän. EU:n ja Yhdysvaltain öljyintressit Persianlahdella ovat kuitenkin samansuuntaiset
EU sai Irak-kokouksessaan 17.2.2003 aikaan epämääräisen kompromissin, jossa Ranska ja Saksa kuitenkin edelleen vastustivat sotaa.
"EU-demokratian" mallimaa näyttää olevan Englanti, jossa helmikuussa 2003 ajettiin panssareita kaduille. Kansalaiset uhmaavat mielenosoituksin ja lakoin diktaattorin ottein maataan sotaan johtavan pääministeri tavoitteita. Maaliskuussa 2003 Englannin parlamentti hyväksyi laittoman sodan, jotka kansalaisten ylivoimainen enemmistö vastustaa. Se on "länsimaista demokratiaa".
Espanjassa tilanne on "demokratian" kannalta vieläkin mielettömämpi. 91% kansalaisista vastusti Irakin sotaa. Kuitenkin maan hallitus jatkoi liittolaisuutta Yhdysvaltain ja Englannin sotakoalition kanssa.
Irakin sodan myötä sekä EU:n sisäiset että EU:n ja USA:n väliset suhteet ovat muodostuneet ongelmallisiksi.
Huhtikuussa 2003 pidettiin EU:n huippukokous Ateenassa. Tarkoitus oli keskustella laajenemiseen liittyvistä käytännön kysymyksistä. Kokousta leimasivat erimielisyydet Irakin ongelmassa sekä mielenosoitukset sotaa vastaan.
EU:n piirissä esitettiin keväällä 2003 ajatuksia NATO:sta riippumattoman puolustusliiton perustamiseksi. Esitys heijastaa maailmankapitalismin sisäisiä erimielisyyksiä, mutta ei liene kovin realistinen. Maailmankapitalismilla on jo yksi sotilasliitto, johon suurin osa Länsi-Euroopan valtioista on tiukasti integroitu.
Eurooppalaisen sotilasyhteistyön uudelleen muotoileminen tullee ajankohtaiseksi vasta NATO:n hajottua. Sotilasyhteistyöstä puhuttaessa tulee aina myös kysyä: "Miksi? Missä on vihollinen?"
Uusien sotilaspoliittisten ajatusten taustalla lienee pyrkimys vallan keksittämiseen EU:ssa myös sotilaallisessa mielessä, vahvojen keskusvaltioden hyväksi reuna-alueiden kustannuksella. Suomen kohdalla tilanne voisi muodostua erityisen ongelmalliseksi, mikäli EU:n oma sotilaskoneisto pystyttettäisiin. Suomen olisi juridinen pakko luopua sotilaallisesta sitoutumattomuudestaan. Toisaalta... Suomi on jo muutenkin käytännössä NATO-liitännäinen vastoin lakiinsa kirjatun liittoutumattomuuden periaatteita.
Työväen vappua vietettiin EU-valtioissa vuonna 2003 näkyvästi. Ainakin Englannissa, Saksassa ja Ruotsissa oli väkivaltaisia yhteenottoja poliisin ja marssijoiden välillä.
Vuonna 2003 EU:lle puuhataan presidenttiä EU-kansalaisten enemmistön tahdon vastaisesti.
Kesäkuussa 2003 mittavat lakot ja G8-vastaiset mielenosoitukset Ranskassa ja poliisin väkivalta antoivat kuvaa siitä, mitä EU-"demokratia "todellisuudessa tarkoittaa.
Perustuslakikeskustelu EU:ssa on kansalaisten kannalta merkityksetöntä. Päättyipä se miten tahansa, demokratia ei EU:ssa elä eikä kehity.
EU alistui Yhdysvaltain tahtoon ryhtyessään kesäkuussa 2003 kampanjoimaan Kuuban propagandatarkoituksessa tehtaillusta "ihmisoikeusongelmasta".
EU:n huippukokouksen painotukset ja julkilausumat Kreikassa kesäkuussa 2003 vahvistivat jälleen EU:n imperialistisen luonteen. EU on tosiasiallisesti valmis edelleenkin tukemaan Yhdysvaltain maailmanherruuspyrkimyksiä, myös aseellisesti. Sotilasmenoja lisätään ja mm. Pohjois-Koreaa uhkaillaan. EU puhuu suureen ääneen enemmän tai vähemmän kuvitteellisista "joukkotuhoaseista". Kuitenkaan esimerkiksi Israelin todella olemassa olevat joukkotuhoaseet eivät kuulu keskusteltaviin asioihin. Mielenosoitukset säestivät kokousta.
EU:n ja USA:n huippukokouksessa kesäkuussa 2003 sovittiin yhteisestä jyrkästä linjasta Iranin "ydinaseohjelmaa" vastaan. Tällaisen aseohjelman olemassaolosta on tasan yhtä vähän näyttöä kuin oli Irakin "joukkotuhoaseista". Siten EU, Suomi mukaan lukien, lähestyy politiikassaan rikollisten sotatoimien aloittamista suvereenia Iranin islamilaista tasavaltaa vastaan.
Heinäkuussa ja elokuussa 2003 sananvapaus kukoisti EU-Englannissa. Blairin Irakin-valheista kiinni jäänyt Englannin hallitus on yrittänyt vaientaa BBC:n.
Syyskuussa 2003 Italiassa käytävät EU:n "perustuslakikeskustelut" merkitsevät tosiasiassa kiihkeää pyrkimystä kohti harvainvaltaan perustuvaa elitististä Euroopan liittovaltoita.
Syyskuussa 2003 EU julisti palestiinalaisten Hamasin "terroristijärjestäksi" Ei sanakaan Israelin terrorismista.
11.9.2003 Ruotsin EU-komissaari Margot Wallstrom kehotti ruotsalaisia kunnioittamaan Anna Lindhin muistoa äänestämällä euron puolesta. Sillä lailla. EU-komisaari ei epäröinyt käyttää murhaa poliittisena aseena! Ruotsin eurovaalien alla sikäläiset tiedotusvälineet esittelivät euromyönteisisä ennusteita ja haastattelivat pääosin euromyönteisiä kansalaisia. Törkeitä piirteitä saanut kampanja kuitenkin epäonnistui. Ruotsi säilyttää kruunun. Vaalien tulos oli kirvelevä arvovaltatappio EU:lle. Muutkin kuin ruotsalaiset saattavat ryhtyä ajattelemaan itse.
Miksi muuten Suomessa ei järjestetty eurovaaleja? Juridinen tilanne oli tämälleen sama kuin Ruotsissa. Suomen hallitus valehteli aikanaan silmää räpäyttämättä, että myönteinen EU-päätös sisälsi liittymisen valuuttaliittoon. Asiassa on vahvaa valtiopetoksen makua.
Syyskuussa 2003 Suomen puolustusvoimien komentaja ilmoitti, että EU-turvatakuut edellyttävät NATOn jäsenyyttä. Asiaan liitetyt sanat "meillä on aikaa harkita" tarkoittivat tavan mukaan sitä, että asia on sisäpiireissä jo päätetty. EU-puolustus ei kuitenkaan minkään logiikan eikä tiedon mukaan automaattisesti edellytä NATO-jäsenyyttä, mutta siihen Suomen hallitsevat piirit tietysti pyrkivät. Valehtelu noudattaa samaa kaavaa kuin Suomea koskevat aiemmatkin keskeiset EU-päätöksentekoprosessit. Suomen poliittinen johto ja sotilasjohto haluavat Suomen NATOon ja samalla mukaan sen tuleviin rikoksiin keinoja kaihtamatta.
Syyskuussa 2003 EU:n tilastoyksikkö jäi kiinni talousrikoksista. Asia yritetään lakaista maton alle, mutta sen julkituloa ei voi enää estää. Kysessä on vakava, EU:n ja sen rakenteiden luotettavuuteen liittyvä periaatteellinen kriisi.
Lokakuussa 2003 EU:n perustuslakikokous Roomassa päättyi erimielisyyksiin. Rajut EU-vastaiset mielenosoitukset Mussolinin rakennuttaman konferenssipalatsin ulkopuolella sävyttivät kokousta.
Perustuslakineuvotteluiden tavoite on muuttaa EU valtioiden liitosta keskusjohdetuksi liittovaltioksi. Uuden liittovaltion nimi pitäisi valtio-opillisesti olla Euroopan Federaatio, mutta kansalaisten hämäämiseksi liittovaltion nimi olisi varmaan edelleen Euroopan Unioni.
Suomen eduskunta päätti 3.10.2003 äänin 141-36 olla vaatimatta kansanäänestystä EU:n tulevasta perustuslakisopimuksesta. Eduskunta tietää, että kansalaiset eivät enää tällä kertaa suostuisi uuteen EU-petokseen. Näin toimii "parlamentaarinen demokratia" EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa.
Marraskuun lopussa 2003 EU-johtajat pääsivät Napolissa yhteisymmärrykseen puolustusyhteistyöstä. Vaan miksi, missä on vihollinen? Suomen kohdalla EU:n NATO-kytkentäiset turvallisuustakuut merkitsevät itsenäisyyden rippeidenkin menettämistä. Suomen päättäjät - tietäessään kansan jyrkän NATO-vastaisuuden - veivät umpikieroin menettelytavoin maamme mukaan läntisen kapitalismin sotilasyhteistyöhön, joka yhä selvemmin tähtää kohti sotaa. Poliitikot verhoavat lännen todelliset tarkoitusperät ilmaisuun "Jos Venäjällä syntyy kriisi". Tokkopa kuitenkaan minkäänlainen Venäjän sisäinen "kriisi" olisi uhka länsinaapureille.
EU-kansalaisten onneksi perustuslakineuvottelut epäonnistuivat ainakin toistaiseksi 13.12.2003.
Huolimatta perustuslaki-intoilijoiden ja liittovaltioon pyrkivien voimien kärsimästä tappiosta joulukuussa 2003 osa EU-päättäjistä ajaa asiaansa eteenpäin EU-kansalaisten ja EU-parlamentin tahdon vastaisesti edelleen vuonna 2004.
Tammikuussa 2004 EU-Saksa sai NATOlta määräyksen siirtää asevoimiaan lähemmäs Venäjän rajaa.
Helmikuussa 2004 EU "tuomitsi" Israelin apartheid-aidan, mutta ei myöntynyt asian viemiseen kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Toisin sanoen EU faktisesti puoltaa Israelin törkeitä toimia.
Maaliskuussa 2004 EU-Espanjan ja samalla koko EU:n otteet kaikkia oppostioita kohtaan kovenivat Madridin terrori-iskun jälkeen. Iskun järjestäjästä tusin koskaan saddaan todellista tietoa.
Huhtikuussa 2004 EU:ssa järjestettiin mittava ajojahti turkkilaista DHKC-järjestöä vastaan. DHKC:lle ei ole edes yritetty osoittaa mitään "terrorismikytkentöjä". Sen sijaan ryhmittymän tiedetään olevan on rauhanomaisesti vallankumouksellinen. Se riittää EU-viranomaisille pakkotoimien perustaksi.
Huhtikuussa 2004 Suomi lupasi NATOlle nopean toiminnan joukkoja. Asia liittyy EU:n ja Suomen NATO-integraatioon. Kansalaisten mielipide NATOsta tiedettiin, mutta sillä ei päättäjien mielissä ole mitään arvoa.
Euroopan unionin ja samalla NATOn laajeneminen itään aiheuttaa monien asiantuntijoiden mukaan ylipääsemättömiä hallinnollisia ongelmia kummallekin organisaatiolle sekä samalla EU:lle lisääntyviä eriarvoisuuksista johtuvia sisäisiä ristiriitoja. Lisäksi vaarallinen sotilaallinen vastakkainasettelu NATOn ja Venäjän ja sen liittolaisten kanssa voimistuu.
Huhtikuussa 2004 EU ilmoitti kannattavansa Israelin vetäytymissuunnitelmaa Gazasta. Palestiinalaiset ovat tämän petollisen suunnitelman hylänneet yksimielisesti. EU ei halua nähdä suunnitelman takana olevia Israelin laajentumisaikeita Negeviin.
Uusien jäsenmaiden liittyminen Euroopan unioniin 1.5.2004 enteilee yhä suurempia poliittisia ja toiminnallisia vaikeuksia jo nyt pahasti takkuilevalle EU-byrokratialle.
Israelin Gazan alueella suorittama järjestelmällinen palestiinalaisten tappaminen ja asuintalojen tuhoaminen toukokuussa 2004 sai EU-valtioiden taholta faktisesti rohkaisua. EU käyttää korulauseita, mutta ei tee mitään.
Toukokuussa 2004 EU:n vihamielinen suhtautuminen Kuubaan ilmeni monista annetuista julkilausumista. EU näyttää olevan ainakin tässä asiassa täysin Yhdysvaltain talutusnuorassa.
EU:n ja latinalaisen Amerikan valtioiden kokous toukokuun lopussa 2004 kuivui merkityksettömiin korulauseisiin.
EU-"vaalit" pidettiin kesäkuussa 2004. Äänestäjille ei kerrottu, että EU-"parlamentti" ei tosiasiassa ole lakiasäätävä elin, vaan komission päätösten toimeenpanon legitimointijärjestelmä. Osallistuminen "vaaleihin" oli vastaavasti yleensä erittäin laimea.
Kesäkuussa tiedot 2004 EU:n eliitin keskinäisistä keskusteluista osoittivat, että diktatoorinen perustuslaki aiotaan ajaa läpi olivatpa EU-valtioiden kansalaiset asiasta mitä mieltä tahansa.
EU:n perustuslakisopimus runnottiin odotetusti läpi 18.6.2004.
Ratifioinnit tullan epäilemättä järjestämään samoilla vilpillisillä menetelmillä, joilla EU on kokonaisuutena suomalaisillekin myyty.
Sokerijuurikasjupakka heinäkuussa 2004 osoitti sen, mikä toki muutenkin tiedetään: EU on ja tulee olemaan komentotalousjärjestelmä, joka mm. tuhoaa maatalouselinkeinon reuna-alueiltaan.
Elo-syyskuussa Saksassa 2004 ajettiin läpi rajuja sosiaaliturvan leikkauksia esimerkiksi muille EU-maille.
Syyskuu 2004. Sekä EU:n eliitti että Turkin hallitus esittivät tahtonsa saada Turkki Euroopan unionin jäseneksi. Syyt ovat lähinnä taloudellisia ja sotilaallisia. Turkki suojaa Kaukaasian öljyputkea ja on NATO:n jäsenenä valmis jopa sotilaallisiin toimiin lännen tavoitellessa Itä-Euroopan luonnonvaroja. EU:n, NATO:n ja Yhdysvaltain tavoitteet ovat tältä osin yhdenmukaiset. Tekopyhät puheet Turkin "ihmisoikeustilanteen paranemisesta" täytyy asettaa tätä taustaa vasten.
4.10.2004. Suomi ja Ruotsi ilmoittivat antavansa sotilasyksiköitä EU:n "nopean toiminnan joukkojen" käyttöön. Herää kysymyksiä. Miksi? Missä on vihollinen?
Marraskuussa 2004 EU:n puolustusministerit sopivat keskenään noin 165000 sotilaan nopean toiminnan joukkojen muodostamisesta "maailman ongelmapesäkkeitä varten". Suomennettuna tämä ilmaisu tarkoittaa, että EU aikoo valmistaa "ongelmapesäkkeitä", ilmeisesti lähinnä Itä-Euroopassa.
Marraskuu 2004. EU:n USA:n ja NATOn törkeä sekaantuminen Ukrainan sisäisiin maan presidentivaaleissa asioihin kiristi entisestään EU:n ja Venäjän välisiä suhteita. Valittu presidentti suhtautuu myönteisesti Venäjään.
Marraskuu 2004. Europarlamentin natsit Ville Itälä, Henrik Lax ja Pia-Noora Kauppi esittivät julkisuudessa, että Venäjä ei saisi järjestää Voitonpäivän juhallisuuksia. Heidän mielestään - ilmiselvästi - Hitlerin olisi pitänyt voittaa toinen maailmansota Euroopassa.
Joulukuu 2004. Suomi valmistautui osallistumaan EU:n taistelujoukkojen toimintaan. Se tarkoittaa, että Suomen hallitus on valmis ohittamaan Yhdistyneiden kansakuntien päätöksentekojärjestelmän ja toimimaan vain Euroopan unionin itsekkäällä mandaatilla.
Joulukuu 2004. EU:n ja Venäjän suhteet kääntyivät jäätäviksi, niinkuin marxilaisen teorian pohjalta voitiin ennustaa jo vuosia sitten.
Joulukuu 2004. Turkkia ajettiin Euroopan unioniin kuin käärmettä pyssyyn. Kyse on pohjimmaltaan ja ensisijaisesti Kaspian öljystä, jota EU tavoittelee mm. Turkin avulla. EU:n piirissä Turkin jäsenyydestä käydyn keskustelun savuverhona on käytetty sanaa "ihmisoikeudet", jotka eivät todellisuudessa EU:n päättäjiä kiinnosta edes Euroopassa saati Turkissa.
Helmikuu 2005. Saksassa, EU:n faktisessa johtajamaassa, saavutettiin maan historian työttömyysennätys, yli viisi miljoonaa työtöntä.
Saksassa toteutetaan myös Lissabonissa vuonna 2000 sovittua yleiseurooppalaista sopimusta, jonka tarkoituksena on sosiaaliturvan alasajo. Asian saksalaisena työnimenä on Hartz IV.
Maaliskuu 2005. Euroopan unionin ulkoministeriön perustamista alettiin toteuttaa, vaikka sen vastustus koko unionin piirissä on vahvaa.
Huhtikuu 2005. Euroopan unionin perustuslakia tyrkytettin suomalaisille ja muillekin euerooppalaisille valheellisin poerustein. Puhuttiin mm. "liittoutumattomuudesta", vaikka perustuslaki pitää sisällään yksiselitteisen sotilaallisen liittoutumisen.
Touko-kesäkuu 2005. Ranskalaisten ja hollantilaisten EI EU-perustuslaille oli osoitus siittä, että kaikki europpalaiset eivät ole yhtä lampaita kuin esimerkiksi suomalaiset. Vallan suuurta merkitystä asialle ei liene, sillä EU:n komissio ei ole parlamentaarisessa vastuussa ns. EU-parlamentille, niin että äänestystappioita kohdatessan se voi muuttaa sääntöjä...
Kesäkuu 2005. Budjettisovun kaatuminen toi päänvaivaa EU-eliitille. Voimme jäädä odottamaan siltä taholta epätoivoisia tekoja, joissa ei keinoja kaihdeta.
Syksy 2005. Turkin EU-jäsenyyskeskustelu rikkoi edelleen muutoinkin heikkenevää Euroopan unionin yhntenäisyyttä.
Mittavat mellakat Ranskassa ja muuallakin Euroopassa syksyllä 2005 suuntautuivat erityisesti EU-suunnitelmiin perustuvia yksityistämisiä vastaan. Taustalla lienee lähinnä kapitalistiselle yhteiskunnalle mahdoton sosiaalipolitiikan yhtälö, jossa sosiaaliturva on samaan aikaan sekä välttämättömyys että mahdottomuus. EU:n Lissabonin huippukokouksessa vuonna 2000 päätettiin sosiaaliturvan alasajosta. Tältä taholta löytyy todellisin syy levottomuuksiin, ei kulttuurieroista ym.
Joulukuu 2005 - tammikuu 2006. . Näennäinen sopu EU:n rahoituksesta saatiin aikaan. EU:n sisäiset ristiriidat kuitenkin jaktuvat.
Maaliskuu 2006. Jättimäiset mielenosoitukset ja lakot Ranskassa osoittivat EU:n rakenteellisen virheellisyyden ja haavoittuvuuden.
Huhtikuu 2006. Joukkomittainen työväen ja opiskelijoiden liikehdintä ja lakot alkoivat levitä koko EU.n mitassa: Saksa, Englanti, Irlanti, Kreikka, Italia, Tanska, Ruotsi...
Kesällä ja syksyllä 2006 pidettiin Suomessa useita erityyppisiä EU:n kokouksia. On syytä mainita erityisesti Kittilän kokous, joka todellisuudessa oli lähinnä NATO-intoilijoiden julkisuutta karttava keskinäinen tapaaminen.
Vuoden 2006/2007 vaihteessa EU natisi yhä enemmän liitoksissaan. Erityisesti Puola, mutta myös muut uudet jäsenmaat osoittivat pettymystään huomattuaan, että EU:sta on heti alkuun ollut niille enemmän haittaa kuin hyötyä. Maatalous kärsii, kylät tyhjenevät jne.
Vuoden 2007 alussa pääomien ja työpaikkojen pako erityisesti EU:n reunavaltioista jatkui kiihtyvänä ilmiönä. Päättäjiä asia ei huolestuta, vaan valheellinen hymistely bruttokansantuotteen näennäisestä numerollisesta kasvusta jatkui huolimatta siitä, että mm. Suomenkin taloutta uhkaa pitkällä tähtäimellä täystuho. Työpaikkojen myötä katoaa ostovoimakin...
Maaliskuussa 2007 Venäjän ja EU:n välit huononivat samaan aikaan kun Venäjän ja USA:n suhteet kärjistyivät vaarallisella tavalla.
Maaliskuussa 2007 esiintyi levottomuuksia Kreikassa ja Tanskassa.
Huhti-toukokuussa 2007 EU joutui hankalaan ristiriitatilanteeseen, jossa toisella puolella olivat geopoliittisia etujaan ajavat Yhdysvallat ja sen käsikassara NATO ja toisella puolella Venäjä, jonka öljystä ja kaasusta EU-maat ovat mitä suurimmassa määrin riippuvaisia.
Toukokuu 2007. Ranskan presidentiksi valittiin henkilö, joka tunnetaan lähinnä fasistina.
Kesäkuu 2007. Saksan viranomaisten äärimmäiset toimet G8 -maiden kokouksen turvaamisessa antoivat todenmukaisen kuvan siitä, että Euroopan unioni todella suuntautuu juhlapuheiden demokratiahöpötysten sijasta suoranaiseen fasistiseen diktatuuriin.
Syyskuu 2007. EU päätti ajaa alas sokerin tuotantoa EU-maissa sokerin maailmanmarkkinahinnan pitämiseksi korkealla. Asia koskee kipeästi Suomea, mutta vielä enemmän maailman kymmeniä miljoonia nälkää näkeviä.
Lokakuu 2007. Venäjä-EU huippukokous Portugalissa päättyi hyödyttämänä. EU:n ja USA:n häikäilemättömälle tunkeutumiselle Venäjän öljyalueille pantiin nyt piste.
Marraskuu 2007. Mittavat lakot ja lakkojen uhat useissa EU-maissa loivat vahvistivat kuvan siitä umpikujasta, mihin EU-diktatuuri väistämättä johtaa.
Joulukuu 2007. EUn perustuslaki hyväksyttiin taikatempulla Lissabonin kokouksessa. Perustuslaki ei nyt enää olekaan perustuslaki vaan "sopimus".
Vuosina 2007 ja 2008 Euroopan unionissa alettiin ajaa alas paikallisdemokratiaa, kaiken demokratian perustaa. Se tapahtuu paikallishallinnon yksiköiden suurentamisella ja niiden saattamisella yhä enemmän valtionhallinnon kontrolliin.
Helmi-maaliskuu 2008. Monet EU-maat tunnustivat Kosovon laittoman itsenäisyyden, Suomi tietenkin mukaan lukien.
Maaliskuu 2008. Ns. Lissabonin sopimuksella korvattiin laajaan vastustukseen sortunut liittovaltioon tähtäävä Euroopan unionin perustuslaki. Tällä tavoin juridisella kikkailulla päästään jälleen rakentamaan liittovaltiota kansallisten parlamenttien tahtoa kuulematta.
Kesäkuu 2008. Sumen Eduskunta hyväksyi kylmän rauhallisesti, kansalaisten mieltä kuulematta, Suomen perustuslain vastaisen EU:n "uudistusopimuksen".
Kesäkuu 2008. Irlanti, ainoa maa, jossa järjestettiin kaiken oikeustajun vaatima kansanäänestys, hylkäsi tämän "perussopimuksen". Kulunee vain hetki, kun EU-byrokraatit keksivät uuden vippaskonstin tällaisen heidän itsensä kannalta harmittavan demokraattisen takaiskun torjumiseksi... Näin kävikin. Vuonna 2009 irlantilaisia äänestytettään uudelleen erilaisin porakkanoin.
Maailman talouskriisi 2008/2009 aiheutti EU-johtajille ongelmia, joiden ratkaisemisessa keinot näyttivät olevan loppumassa.
Joulukuussa 2008 Kreikan mellakat osoittivat omalta osaltaan koko EU:n periaatteellisen fasistisuuden. Tällaisia ilmiöitä voidaan odottaa kaikkialla Euroopan unionissa.
Maaliskuussa 2009 EU-maat syyttelivät toinen toistaan protektionismista. Ja samaan aikaan ne kaikki jatkoivat protektionistista talouspolitiikkaansa.
Toukokuu 2009. Erityisesti Baltian maiden natsisympatiat ja natsisotarikollisten kunnianpalauttaminen kiinnittivät laajalti huomiota muualla maailmassa, etenkin kun NATO ja Bryssel tuomitsemisen sijasta vain myhäilivät tyytyväisinä.
Kesäkuu 2009. Eurovaalipelleily vietiin lävitse asianomaisin hurskasteluin. Vaan todellinen valta EU:ssa säilyy tietenkin käsikirjoituksen mukaan ylikansallisten suuryhtiöiden pääkonttoreilla
Heinäkuu 2009. Islanti päätti hakea EU:n jäsenyyttä, mutta ei niinkään poliittisista syitä vaan saadakseen itselleen uskottavamman valuutan EMU:n kautta.
Lokakuu 2009. Irlanti pakotettiin äänestämään "kyllä" EU:liittovaltioprosessissa. Ennalta manipuloiduissa vaaleissa käytettiin mm. yhdysvaltalaista rahaa ainakin 300 000 dollarin arvosta.
KOMINFORM
EU-puolustus / NATO. "Mielipidetutkimus" oli tietoista harhaanjohtamista.
EU:sta englanniksi. Englantilaisia, irlantilaisia ja venäläisiä näkemyksiä.