KAPITALISTINEN MAAILMANTALOUS ON KUPLA. SE MUODOSTAA SUURIA NUMEROLLISIA ARVOJA, MUTTA VAIN VÄHÄN TODELLISTA LISÄARVOA. KÖYHYYS LISÄÄNTYY JA ERIARVOISUUS KASVAA.
KAPITALISMI TUOTTAA RIHKAMAA, MUTTA EI KÖYHYYSALUEILLA VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ VESIHUOLTO- JA KASTELUJÄRJESTELMIÄ.
VAPAAKAUPPA-ALUEIDEN PERUSTAMINEN KAPITALISMIN EHDOILLA MERKITSEE KANSOJEN TALOUDELLISTA JA POLIITTISTA ALISTAMISTA.
RAJA LAILLISEN JA LAITTOMAN RAHAN VÄLILLÄ ON VETEEN PIIRRETTY VIIVA.
YLEISMAAILMALLINEN LOTTO. APRILLIPILA?
KAPITALISMI JA MARKKINATALOUS OVAT KAKSI ERI ASIAA.
_____________________________________________________________
Yleisiä piirteitä.
Maailman kehitysalueilla tarvittaisiin erityisesti järeitä vesihuolto- ja kastelujärjestelmiä. Niiden sijaan maailmankapitalismi suunnittelee myyvänsä kolmanteen maailmaan jokseenkin toisarvoisia matkapuhelinverkostoja ja internet-liittymiä. Liikevoitot ovat tärkeämpiä kuin ihmisten todelliset tarpeet.
Rikkaiden valtioiden asettamat kaupan rajoitukset aiheuttavat alikehittyneille maille 2.5 miljardin dollarin vuosittaiset menetykset, kertoi 13.5.2001 julkaistu raportti. Vuoden 2004 alkuun mennessä tilanne on tältä osin edelleen huonontunut.
Raportti esiteltiin YK:n alikehittyneiden maiden asioita käsitelleessä kokouksessa. Raportissa varoitetaan varakkaiden pohjoisten valtioiden tyhjistä lupauksista köyhille maille kauppaan, kehitysapuun ja velkojen anteeksiantamiseen nähden.
Raportissa luokitellaan Yhdysvallat ja Kanada pahimmiksi kehitysalueiden riistäjiksi. Toisaalta esimerkiksi Bangladesh menettää nykyisessä "kehitysapujärjestelmässä" seitsemän dollaria jokaista saamaansa yhtä dollaria kohden.
Kapitalismin norsunluutorneissa ei maailman todellisuutta tiedosteta eikä se ilmeisesti suuremmalti kiinnostakaan. Lyhyen tähtäimen liikevoitot ratkaisevat.
Voitontavoittelijoiden rahakeskeinen maailma ei ole todellinen. Poliittinen valta kuitenkin kapitalismissa väistämättä liittyy rahaan. Poliittista valtaa käyttävät henkilöt, joiden maailmankuva on lähinnä illusoorinen.
Kapitalismin monetaristinen perusta pettää. Raha on vain pintailmiö, joka hyvin huonosti kuvastaa tuotannon, tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden luonnetta sekä syntyvän lisäarvon määrää.
Kapitalismissa rahan arvostus antaa virheellisen kuvan todellisuudesta, koska olennainen osa liikkeellä olevasta rahasta ja erityisesti kaupankäynnin kohteena olevat osakkeet ja muut arvopaperit eivät useinkaan sisällä todellista arvoa, vaan spekulatiivisia odotuksia, luuloja ja uskomuksia. Ideologiana kapitalismi perustuu rahalle, jonka arvo ei perustu mihinkään kestävään.
Taloustieteellisten tutkimusten mukaan maailmantalouden jättimäisistä rahavirroista vain noin 10% perustuu todellisiin arvoihin, 90% muodostuu spekulaatioista. Kapitalistinen maailmantalous on kupla.
Yksilötasolla pohjaton rahanahneus saattaa viitata jopa psykiatriseen sairauteen. Utopia rajattomasta taloudellisesta kasvusta on vastaava sairaalloinen ilmiö yleisellä tasolla. Ostohysterian luominen mainonnan keinoin on saanut aivopesun luonteen. Terve talous suuntautuu säästämiseen, ei kulutuksen lisäämiseen.
Maailmaa uhkaa ekokatastrofi. Fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntymisen aiheuttama ilmakehän saastuminen jatkuu, koska kapitalismia kiinnostaa vain kulutukseen liittyvät rahalliset arvostukset, ei elämä. Niin sanotut ilmastokokoukset ovat teatteria. Niissä ei tilanteen ristiriitaisuuden vuoksi haluta tehdä eikä kyetä tekemään minkäänlaisia merkitseviä toiminnallisia päätöksiä.
Tällä hetkellä kapitalismin esikunnat yrittävät epätoivoisesti vakauttaa taloudellisia arvoja maailmassa. Yhtälön ratkaiseminen näyttää mahdottomalta, koska ennalta arvaamattomia tekijöitä on paljon ja kapitalismin voimavarat ovat hupenemassa. Lisäksi yhtälössä on tekijöitä, joita ei lainkaan voi käsitellä rahallisin mitoin ja arvostuksin.
Sosialismi ei sanan taloudellisessakaan merkityksessä ole utopia, niinkuin usko talouden rajattomaan kasvuun. Toki myös sosialismissa käytetään rahaa. Sosialistinen raha on kuitenkin vapaa keinottelun elementeistä. Kehittyneen sosialistisen valuutan arvo ei vaihtele. Tällainen tilanne mahdollistaa pitkän tähtäimen taloudellisen suunnittelun. Sosialistisen valuutan arvo perustuu todelliseen tuotantoon ja työhön. Sosialismissa työttömyys on absurdi ajatus. Maailma on täynnä tekemätöntä työtä.
Rahasta on tullut fetissi. Sitä palvotaan kuin Jumalaa. Kuitenkaan maailmantaloudessa ei pohjimmiltaan ole kysymys rahasta vaan työstä, raaka-aineista, energiasta, organisaatiosta ja oikeudenmukaisuudesta. Näitä aiheita porvarillinen keskustelu välttää kiinnittäessään kaiken huomion rahaan. Työn ja työyhteisöjen tulee toki tuottaa lisäarvoa, mutta raha on aivan liian yksinkertainen mittari ilmaisemaan tuotannon tuloksia. Liikevoitto ja lisäarvo ovat täysin eri asioita ja joskus jopa toisilleen vastakkaisia.
Valtiontalous on monissa maissa on erinomaisessa kunnossa. Näiden valtioiden valuutat on saattavat olla vahvoja. Liikevoittoja kuvastava bruttokansantuote saattaa osoittaa kasvua. Samalla kuitenkin köyhyys ja kaikinpuolinen pahoinvointi lisääntyy. Mitä rahalla oikeastaan yritetään edes mitata tällaisissa tilanteissa?
Rahan merkitystä ja arvoa vähentää monetaristisessa taloudessa myös tekninen kehitys. Setelien väärentäminen on helppoa ja yhä yleisempää. Yleisen käsityksen mukaan ATK-perustaiseen kirjanpitoon voidaan luottaa. Asia on täsmälleen päinvastoin. Nykyinen ATK-tekniikka tekee kirjanpidon manipuloinnin kaikilla tasoilla varsin yksinkertaiseksi. Tulo- ja menoeriä voidaan hävittää tai muuttaa näppäimen painalluksella. Myös vanhoja tallennettuja tiedostoja voidaan jälkikäteen helposti käsitellä uudestaan.
Kapitalismi perustuu rahaan. Rahan arvon romahtaessa kapitalistinen illuusio haihtuu, kuten esimerkiksi Venäjällä ja Argentiinassa on jo käynyt. Yhdentyvässä maailmassa yhden valuutan romahtaminen ei voi olla vaikuttamatta rahallisiin arvostuksiin koko maailman mitassa.
Paikallinen ja maailmanlaajuinen kaupankäynti on välttämätöntä. Se voidaan kuitenkin järjestää toimivaksi pitkän tähtäimen suunnitelmin ja demokraattisesti valvottujen bi- tai multilateraalisten järjestelmien puitteissa ilman spekulatiivisia arvostuksia. Paikallisilla tasoilla menestyksellisiä keskinäisen kaupan järjestelmiä on jo olemassa eri puolilla maailmaa. Ne ovat maailmankapitalismin kontrollin ulottumattomissa.
Tuotanto voidaan vallan mainiosti hoitaa ilman monetaristisia käsitteitä "sijoitus", "liikevoitto", "korko", "pörssikurssi" jne. Esimerkiksi Korean Kansantasavallassa hiljattain valmistunut Pjongjangin moderni metro, laajat maatalousprojektit sekä uudet korkean teknologian voimalaprojektit samoin kuin Libyan vesihuoltojärjestelmät ovat toteutuneet ja toteutuvat kansalaisten kollektiivisella työllä ja ammattitaidolla sekä pääosin omin raaka-ainein. Sosialistisessa suunnitelmataloudessa lisäarvo on todellista. Tämä ei tarkoita, etteikö hallittu sosialistinen talous voisi hyödyntää myös kapitalistisia investointeja, kunhan se itse määrää käyttötarkoitukset ja ehdot.
Kapitalismissa hallitsemattoman talouden ajoittaiset nousutrendit keskittyvät suuriin asutus- ja teollisuuskeskuksiin. Maaseudun ja kehitysalueiden köyhtyminen samaan aikaan on sitäkin rajumpaa.
Kapitalistisen talouden järjettömyys näkyy erityisesti kehitysalueiden köyhtymisessä. Maailmankapitalismin esikunnissa puhutaan rahallisten investointien välttämättömyydestä maailman nälkäongelman käsittelemisessä. Kapitalismi ei kuitenkaan investoi tuottamattomiin kohteisiin. Siten kipeimmin tarvittavia vesihuolto- ja kastelujärjestelmiä ei synny. Eihän köyhillä ole rahaa maksaa vedestä. Avustusjärjestetöt vievät hätäalueille pääasiassa kapitalistisen ylituotannon ylijäämätavaraa, jonka ostaminen ja myyminen on kannattava liiketoimi. Niin sanotut investoinnit tarkoittavat käytännössä esimerkiksi sitä, että halvan työvoiman maahan perustetaan elektroniikkatehdas. Tällaisen investoinnin yhteiskunnalliset vaikutukset ovat plusmiinus nolla. Muutama ihminen saa työpaikan. Vastaava määrä työpaikkoja vähenee teollisuusmaissa. Nälkä kehitysmaassa säilyy.
Vapaakauppa-alueiden perustaminen kapitalististen hallitusten keskinäisillä sopimuksilla merkitsee kansojen poliittista ja taloudellista alistamista. Vapaakauppa johtaa näissä olosuhteissa systemaattisesti palkkojen alentamiseen, sosaalietuuksien pienentämiseen, työttömyyden kasvuun sekä poliittisen päätösvallan keskittymiseen monikansallisten suuryhtiöiden pääkonttoreihin.
Vapaakauppasopimusten sisällöstä ei etukäteen kerrota kansalaisille. Niitä toteutettaessa huomataan, että tarkoituksena on järjestelmällinen yksityistäminen. Yksityistämisillä päätös- ja valvontavalta siirretään pois demokraattisesti valituilta elimiltä.
Globaalin kapitalismin tavoite on koko maailman muodostaminen yhdeksi vapaakauppa-alueeksi, jota ohjataan suurpääoman esikunnista. Kyseessä olisi tuossa vaiheessa taloudellinen ja poliittinen maailmandiktatuuri, jolla ei todellakaan ole mitään tekemistä "vapaus" -käsitteen kanssa. Tämän orwellilaisen kauhuskenaarion toteutumisen tulevat kansalaisliikkeet ja kommunistinen työväenliike estämään.
Huumeiden käyttö on eduksi kapitalistiselle maailmandiktatuurille, koska se vähentää työväenluokan taistelutahtoa ja voimaa. Samalla huumekauppa on kapitalismille megaluokan liiketoimi, vaikka tekopyhä järjestelmä väittää taistelevansa huumeita vastaan. Paikallisilla tasoilla viranomaiset varmaan menettelevätkin asiassa vilpittömästi. He eivät tiedä, että ylimmällä tasolla huumekauppa on järjestelmän erityisessä suojeluksessa.
Kapitalismissa merkitsee vain raha. Raja laittoman ja laillisen rahan välillä on veteen piirretty viiva. Kapitalistihallitusten ja niiden yleismaailmallisten yhteistyöjärjestöjen laatimien lakien mukaisesti maailman rahaliikenteen rajoitukset pyritään kokonaan poistamaan. Se tekee rikollisten toiminnan niin helpoksi, ettei edes rahanpesua enää tarvita.
Kapitalistista yksinapaista maailmandiktatuuria tavoitteleva Yhdysvallat puhuu kaupan vapaudesta samalla kun se asettaa mielivaltaisia kauppasaartoja itselleen epämieluisille valtioille. Yhdysvallat jatkaa puhumista kaupan vapaudesta ja säätää samalla itselleen edullisia, muiden valtioiden kannalta vahingollisia suojatulleja.
Yleismaailmallinen lotto. Aprillipila? Kapitalismin "teoreetikot" ovat virittäneet uuden idean maailman köyhyysongelman ratkaisemiseksi. Yleismaailmallinen lotto. Tällainen megaluokan huijaus toisi suunnattomia rahamääriä keskittyneelle maailmankapitalismille. Liikevoitoista olisi toki mahdollisuus antaa näytin vuoksi joitain murusia köyhyydessä eläville.
"Terrorismin vastainen taistelu" ilman taistelua köyhyyttä ja eriarvoisuutta vastaan on fraasi, joka ei sisällä mitään. Sillä pyritään tarkoituksellisesti hämärtämään kapitalismin vastaista taistelua, luokkataistelua ja pyrkimystä kansojen vapauttamiseen globaalin kapitalismin holhouksesta.
Kapitalismi ja markkintatalous ovat kaksi eri asiaa. Terve tuotantotoiminta ja kaupankäynti kuuluvat ihmiyhteisöjen luonteeseen, mutta kapitalismi tuhoaa nämä elementit. Pienyritysten tulevaisuuden ennuste on vääjäämättä huono. Niillä on vain kaksi mahdollisuutta. Joko ne tuhoutuvat tai pakotetaan siirtymään spekulatiivisen pörssitalouden piiriin.
KOMINFORM