IMPERIALISMIN VASTAINEN TAISTELU - LUOKKATAISTELU

ONKO KOLMAS MAAILMANSOTA VÄLTETTÄVISSÄ?

________________________________________________________________

Hahmotelma tilanteesta Suomessa.

Ennen vanhaan Suomessa oli eduskunta, jossa oppositiopolitiikalla voitiin saada jotain aikaan. Parlamentaarisessa politiikassa SKDL, usein SDP:n vasemman laidan tuella, onnistui saavuttamaan monia työväenluokan elämään vaikuttavia parannuksia.

Tänä päivänä meillä on "eduskunta", jossa ei poliittista vasemmistoa ole lainkaan. Se on teoreettisen fysiikan ihme - oikea ilman vasenta.

Tämä niin sanottu eduskunta suorittaa lainsäädäntötyössään pääsääntöisesti vain EU:n määräysten täytäntöönpanoa. Jokainen laki ja asetus tulee sopeuttaa EU:n vastaaviin järjestelmiin. Omaa todellista lainsädäntövaltaa ei parlamentillamme enää ole.

Tällaisen virkakoneistoksi muuttuneen "eduskunnan" voisi huoletta lakkauttaa. Niin sanotun demokratian tila ei siitä enää miksikään muuttuisi.

Euroopan Unioni on keskitettyine virakoneistoineen taantunut poliittisesti lähes feodaaliaikaan.

Jopa askel kohti aiemmin vallinnutta porvarillista demokratiaa olisi nyt kaiketi katsottava edistykseksi.

Sosialismi etääntyy siten koko ajan kauemmaksi.

Porvarillisen demokratian paluu tulee mahdolliseksi ja jopa sosialismin aika saattaa koittaa, kun EU ja maailmankapitalismin keskitetyt järjestelmät romahtavat.

Suoraa tietä sosialismiin Länsi-Euroopassa on vaikea nähdä tässä vaiheessa.

Pari viittausta Leniniin lienee paikallaan tässä yhteydessä:

"Vasemmistolaisuus lastentautina kommunismissa" - eli taktiikkaa ja reaalista tilannearvointia mielummin kuin pelkkää aattellisuutta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö aatteellisuutta tarvita. Päinvastoin. Aatteellisuus ja vallankumouksen henki ovat välttämätömiä elementtejä. Ne eivät kuitenkaan yksin riitä.

"Venäjä on imperialismin heikoin lenkki" - tämä oivallus ja tuon lenkin katkaiseminen tekivät vuoden 1917 vallankumouksen mahdolliseksi. Aivan vastaavasti nyt on taisteltava Euroopan Unionia ja muita maailmankapitalismin järjestelmiä vastaan.

Yhdysvaltain johtama raaka imperialismi on ilmeisesti etenkin kehittyneissä teollisuumaissa johtanut työväenluokan tilaan, jossa luokkataistelu tulee käytännön työjärjestyksessä väistämättä ajankohtaiseksi vasta imperialisminvastaisessa taistelussa saavutetun voiton jälkeen. Imperialismin voittaminen ei ole utopia. Imperialismi on tällä hetkellä niin vaikeassa sisäisessä kriisissä, että koko systeemi odottaa vain omaa tuhoutumistaan. Se yrittää nyt selviytyä tilanteesta sodilla ja raakaa väkivaltaa käyttäen, mutta ei ilmeisesti onnistu. Maailmalla on tuskin koskaan ollut niin laajaa imperialisminvastaista rintamaa kuin juuri nyt.

Sosialistisen järjestelmän toteutustavasta ja teknisistä yksityiskohdista keskusteleminen ei Suomen olosuhteissa ehkä ole juuri nyt kaikkein ajankohtaisin asia. Toisaalta tämä keskustelu on kuitenkin siinä mielessä aina tärkeää, että maailmankapitalismin järjestelmien tuhoutumisen tai tuhoamisen jälkeen tätyy olla valmiina käytännön malli, jolla edesmenneet kapitalistiset tuotantojärjestemät ja porvarilliset hallintojärjestelmät korvataan.

Taistelu laajassa rintamassa - keinoja kaihtamatta - Euroopan Unionia vastaan sen sijaan on juuri tällä hetkellä välttämätöntä ja ajankohtaista. Muutoin ei päästä eteenpäin.

Muunlaista visiota on vaikea kuvitella.

KOMINFORM, elokuu 2004.

-------------------------------------------------------------------------------------------

Luokkataistelu ei voi menestyä ilman taistelua imperialismia vastaan.

Töväenluokan taistelussa on historian tässä vaiheessa kyse laajan rintaman mudostamisesta taisteluun yhdysvaltalaisjohteista imperialismia vastaan.

Alla luettelo maista, joille Yhdysvallat sallii erivapauksia.

Viime vuosina Yhdysvallat ja NATO sekä siihen kuuluvat EU-valtiot ovat toteuttaneet häikäilemätöntä hajoita ja hallitse -politiikka kaikkialla maailmassa.

Alla luetellut valtiot ovat Yhdysvaltain poliittisia ja taloudellisia liittolaisia sekä, mikä tärkeintä, usein sotilaallisessa yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa.

Niitä ei uhata saarroilla, sanktioilla, matkustusrajoituksilla tai varojen jäädyttämisellä.

Yhdysvaltain kongressi on hyväksynyt joukon lakeja, jotka kohdistuvat muihin valtioihin ja jotka ovat jyrkässä ristiriidassa Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan sisällön ja sen tarkoittamien ihmisoikeus- ja tasa-arvoperiatteiden kanssa.

Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselmien vastaista tarkoitushakuista valintaa tältä kannalta suorittaa erityisesti yhdysvaltalainen valtiollinen organisaatio USAID/National Endowment for Democracy subversion.

Näille maille hyväksytään ydinaseiden, ohjusten ja muiden asejärjestelmien kehittäminen ja joukkotuhoasekokeet, etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen vainot, epädemokraattinen hallinto ja sotilasdiktatuurit, terroristien maahanpääsy ja suojelu sekä muut vastaavat toimenpiteet, jotka palvelevat Yhdysvaltain ja NATOn tavoitteita.

Afganistan (vallattu)

Albania

Algeria

Azerbaijzan

Bahrain

Bolivia

Bosnia (lukuunottamatta serbialuetta)

Brunei (sulttaanikunta)

Bulgaria

Burundi

Chad

Kolumbia

Kongo Brazzaville

Kroatia

Djibouti

Ecuador

Egypti

Eritrea

Viro

Etiopia

Gambia

Georgia

Guatemala

Guinea Bissau

Haiti (vallattu)

Indonesia

Irak (vallattu)

Israel

Japani

Jordania

Kenia

Kuwait

Latvia

Liberia (vallattu)

Liettua

Mali

Mauritania

Mongolia

Morokko

Nepal

Nigeria

Oman

Qatar

Pakistan

Peru

Filippiinit

Rwanda

Sao Tome ja Principe

Saudi Arabia

Senegal

Sierra Leone

Singapore

Somalia

Etelä-Korea

Sri Lanka

Taiwan

Thaimaa

Tunisia

Turkki

Uganda

Yhdistyneet Arabiemiraatit

Uzbekistan

Jemen

WWW.STOPNATO.ORG.UK / Rick Rozoff

KOMINFORM, tammikuu 2005

Onko kolmas maailmansota vältettävissä?

Puheet ns. kylmän sodan päättymisestä ovat osoittautunueet vuosi vuodelta yhä ontommiksi ja poliittisesti tarkoitushakuisiksi hokemiksi.

On totta, että Neuvostoliiton hajoaminen muodosti joksikin aikaa sellaisen geopoliittisen ja sotilaspoliittisen tilanteen, missä Yhdysvallat saattoi kuvitella olevansa maailman ainoa supervalta sekä talouden, politiikan, geopolitiikan että sotilaspolitiikan alueilla.

Venäjän ja monien muiden nykyisten IVY-maiden onnettomien vastavallankumouksien ja niiden aiheuttaman köyhyyden kausi muuttui kuitenkin suhteellisen nopeasti käänteeksi kohti valtiollista taloudellista ja sotilaallista voimistumista, joka nykyisin antaa epäilyksettä Venäjälle jälleen supervallan aseman.

Samaan aikaan Kiinan erittäin nopea talouskasvu ja poliittisen voiman kasvu kansainvälisellä areenalla on muuttanut maailman voimataspainoa jopa niin paljon, että joskin Kiinan ja Yhdysvaltain taloudet ovat toisistaan riippuvia, on Kiinan painoarvo ohittamassa Yhdysvallat niin YKssa ja WTOssa kuin muissakin suurissa kansainvälisissä taloudellis-poliittissa järjestelmissä.

Samaan aikaan itäisen pallonpuoliskon maat tehostavat keskinäistä yhteistyötään paitsi taloudellisella, myös erityisesti sotilaallisella sektorilla.

Shanghai Cooperation Organization (SCO) viimekesäisine yhteisine sotaharjoituksineen ja itäisen puolustusliitto CSTOn (Collective Security Treaty Organization) nopeasti lisääntyvä aktiivisuus ja onnistunut integrointi ovat viime vuosina voimallisesti toiminnallistuneita tekijöitä, jotka erityisesti CSTOn osalta muistuttavat rakenteellisesti ja alueellisesti suuresti edesmennyttä Neuvostoliittoa, joskin niiden jäljellä olevat tai uudestaan syntymässä olevat sosialistiset piirteet ovat tällä hetkellä suurimmalta osin näkymättömissä.

SCOn varsinaisia jäsenmaita ovat Kiina, Venäjä, Kazakstan, Kirgisia, Tadzikistan ja Uzbekistan. SCO:n tarkkailijajäseniä ovat Iran, Intia, Mongolia ja Pakistan.

CSTOn jäsenmaita ovat Venäjä, Valko-Venäjä, Armenia, Kirgisia, Kazakstan, Tadzikistan ja Uzbekistan

Arvostetut kansainvälisen politiikan tutkijat esittivät Jeltsinin onnettoman kauden päätyttyä ennakoinnin, jonka mukaan Neuvostoliitto rakentuu jossain muodossa uudestaan vuoden 2007 aikana. Ennakointi on osoittautunut ainakin itäistä taloudellista ja sotilaallista intergaatiota ajatellen - joitakin poikkeuksia lukuunottamatta - periaatteessa oikeaan osuneeksi.

Nykyiset itäiset yhteenliittymät muodostavat Neuvostoliittoakin voimakkaamman supervaltaelementin, kun vielä otetaan huomioon Moskovan ja Pekingin nykyiset erittäin lähteiset suhteet.

Venäjä on näyttävästi esitellyt uusinta laadullisesti huipputasoa edustavaa aseteknologiaansa erityisesti ilmavoimien, ilmapuolustuksen ja merivoimien osalta. Myös Kiina nostaa pakon edessä puolustusvalmiuttaan.

Yhdysvaltain kannalta muuttunut tilanne on ymmärrettävästi hankala. Uusien asetelmien muodostumisen salaaminen ei enää onnistu. Yhdysvaltalainen media uskaltaa pääosin puhua myös totta.

Vuonna 1999 suoritettu laiton hyökkäys Jugoslaviaan oli ensimmäinen oire siitä, että Yhdysvallat ei tule kaihtamaan mitään keinoja suurvalta-asemansa säilyttämiseksi ja samalla oman maansa talouden raaka-ainetarpeen tyydyttämiseksi. Hyökkäykset Afganistaniin ja Irakiin olivat geopoliittisesti suoraa jatkoa Balkanilla käydylle sodalle.

Tilanteen tekee vieläkin vaarallisemmaksi se, että Yhdysvaltain vaikeuksissa oleva talous suorastaan vaatii yhä lisää sotia; sota on aina ollut kapitalismille yksi toimiva keino sortumassa olevan järjestelmän pelastamiseksi.

Yhdysvaltalaisten poliitikkojen viimeaikaiset lausumat viittaavat vahvasti siihen, että Yhdysvallat aikoo toteuttaa jo valmiiksi laatimansa suunnitelman sodan aloittamiseksi Irania vastaan, oikeuttaen sodan tapansa mukaan keksityillä tekosyillä.

Venäjä ja Kiina ovat tässä vaiheessa erittäin selvästi viestittäneet, että ne eivät aio sallia väkivaltaisia toimia sen enempää Iranin kuin Kosovonkaan ristiriitatilanteiden käsittelemiseksi.

Kiista Kosovon asemasta muodostaa aleellisen ruutitynnyrin, joka saattaa räjähtää minä hetkenä tahansa sodaksi Balkanilla ja itäisessä Euroopassa. Sopua asiasta ei ole näkyvissä ja asevarustelu ja varustelukilpa sekä USAssa/NATOssa että Venäjällä liittolaisineen on täydessä käynnissä.

Yhdysvaltain ja NATOn tukeman Georgian ja Venäjän tukemien Etelä-Ossetian ja Abhasian välillä on jo tapahtunut aseellisia rajavälikohtauksia.

Kauko-idässä Yhdysvallat myy vastoin kaikkia allekirjoittamiaan sopimuksia aseita Taiwanille. Tavoitteena on mitä ilmeisimmin Manner-Kiinaan kohdistuvan aseellisen painostuksen lisääminen. Yhdysvallat pitää myös omia asevoimiaan Korean niemimaalla. Niiden tarkoituksena ei ole olla "suojana pohjoista Koreaa vastaan", vaan ne muodostavat epäilyksettä sotilaallisen sillanpääaseman sekä Venäjää että Kiinaa vastaan.

Saatavilla olevien tietojen perusteella Yhdysvallat ja NATO rakentavat pääasiassa merivoimiensa ja ilmavoimiensa avulla saartorengasta, jonka sisälle mahtuvat lähes koko itäinen Eurooppa ja Aasia. Mm. Yhdysvaltain lentotukialusten liikkeet, Eurooppaan sunnitteilla olevat ohjusaemat ja koko itäistä mannerta kiertävät ydinsukellusveneet eivät ole jääneet havainnoitsijoilta huomaamatta.

Vilkaisu maapallon karttaan muodostaa pelottavan kuvan. Euraasiassa on neljä kulmaporttia; koillisessa Korea, kaakossa Vietnam, lounaassa Balkan ja luoteessa - mm. Suomi.

Vietnamissa, Koreassa ja Balkanilla on vuosikymmenien mittaan sodittu ilmeisesti noudattaen Yhdysvaltain taholla jo kauan sitten omaksuttua strategiaa. Entäpä nyt?

Ehkäpä maailma voidaan vielä pelastaa kolmannelta maailmasodalta. Se kuitenkin edellyttää rehellisyyttä sekä poliitikkojen että valtamedioiden taholta. Ihmisten täytyy tietää todellisten uhkatekijöiden olemassaolo. Suursotien aloittaminen on ennenkin onnistunut mitä suurimmassa määrin siksi, että kansalaisilta on salattu sotien todelliset taustat, syyt ja tavoitteet. Mikäli esimerkiksi Helsingin Sanomat olisi kolmikymmenluvulla kertonut Neuvostoliiton erikoislähettiläs Boris Jartsevin toistuvista yrityksistä lähestyä Suomen hallitusta Neuvostoliiton ja Suomen välisen sotilalalisen konfliktin välttämiseksi ja toisaalta jättänyt salaamatta kansan selän takana tehdyt sopimukset Saksan kanssa, Suomi olisi saattanut tehdä toisenlaisia poliittisia ratkaisuja...

Maailman edistyksellisen työväenliikkeen kannalta tilanne on myös ongelmallinen. Toisaalta esimerkisi Moskovan ja Teheranin hallitukset eivät todellakaan ole näiden maiden sos- ja kom-liikkeiden mieleen, mutta sisäisten ristiriitojen nostaminen päällimmäisiksi ongelmiksi kasvavan ulkoisen uhan olosuhteissa saattaisi olla pelaamista suoraan päävihollisen pussiin...

Juuri näin ikävä kyllä tapahtui Irakissa vuonna 2003.

Toisaalta maailmanrauhaa puolustavat nykyiset sosialistiset ja sosialismiin suuntautuvat maat nauttivat pääsääntöisesti mm. Moskovan ja Teheranin poliittista tukea ja tekevät niiden kanssa merkittävää taloudellista ja usein myös sotilaallista yhteistyötä. Hankala yhtälö.

KOMINFORM, syyskuu 2007.