ARGENTIINA ON YHTYNYT LATINALAISEN AMERIKAN ANTI-IMPERIALISTISEEN RINTAMAAN.
KORTTELINEUVOSTOJA SYNTYY.
KAPITALISTINEN JÄRJESTELMÄ ON PELANNUT JO KAIKKI KORTTINSA.
VALLANKUMOUSPROSESSI JATKUU VUONNA 2003/2009.
___________________________________________________________
Yleistä.
Argentiinan kriisi saattaa muodostaa kulminaatiokohdan maailmankapitalismin romahtamisessa. Globaalia kapitalismia hallitsevat IMF ja WB voidaan katsoa itse aiheuttaneen Argentiinan ylivelkaantumistilanteen. Tarkoituksena on ollut saada liiketaloudellista hyötyä lainoituksesta, mutta toiveet eivät ole toteutuneet eivätkä enää voikaan toteutua. Vastaavanlainen tilanne on monissa muissakin kolmannen maailman valtioissa. Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin keinot on loppuun käytetty.
Helmikuussa 2002 Kiinan Kansantasavalta ja Argentiina suunnittelivat kaupallista yhteistyötä. Tämä yhteistyön perustana on valtiojohtoinen tasaveroinen ja vastavuoroinen kaupankäynti, joka ei perustu ahneeseen sanelupolitiikkaan eikä monetaristiseen finansiointiin, kuten IMF ja WB:n menetelmät.
Helmikuun lopulla 2002 Argentiinan presidentti Duhalde nosti omaa palkkaansa samalla kun hän esitti virkamiehille 15% palkan alennusta. Niin sitä pitää...
Maaliskuussa 2002 IMF lupasi suurehkon rahasumman Argentiinan hallitukselle. Sijoitus olisi ollut luonteeltaan poliittinen. Rahoja ei kuitenkaan ole toimitettu. Eivät ne olisi Argentiinan taloutta pelastaneetkaan.
Keväällä 2002 miljoonat argentiinalaiset olivat siirtyneet rahataloudesta vaihdantatalouteen. Vaihdantatalous on sosialistinen piirre. Se perustuu todellisiin arvoihin ja lisäarvoihin, ei keinotteluun.
Argentiinalaiset ovat perustaneet korttelineuvostoja. Ne saattavat olla tulevan sosialistisen yhteiskunnan ydin.
Huhtikuussa 2002 työläiset ja toimihenkilöt valtasivat tehtaita ja liikelaitoksia. Myös julkisten palveluiden yksiköitä, sairaaloita ym. vallattiin.
Ajallemme on tyypillistä, että elämisen oikeuksiaan puolustavia argentiinalaisia on Yhdysvaltain johtamassa propagandakampajassa ryhdytty kutsumaan "terroristeiksi".
Kasvava lakkoliike ja työläisten järjestämät tiesulut kuuluivat Argentiinan arkitodellisuuteen vuonna 2002.
Argentiinan pankit suljettiin huhtikuussa 2002. Maan talous perustuu nyt ensisijaisesti vaihdantatalouteen. Kesällä 2002 pankkeja pidettiin rajoitetusti toiminnassa.
Kortteli- ja paikallisneuvostoja syntyi keväällä 2002 kuin sieniä sateella. Poliittista valtaa siirtyy koko ajan parlamentilta ja hallitukselta neuvostoille.
27.6.2002 Buenos Airesissa järjestettiin viidenkymmentuhannen ihmisen mielenosoitus. Kohteena olivat jälleen sekä Argentiinan hallituspolitiikka että IMF.
Sekä julkisen että yksityisen sektorin työpaikkavaltaukset jatkuivat vuonna. Heinäkuussa 2002 mm. suuri Burkmanin tekstiilitehdas alkoi toimia naispuolisten työntekijöidensä johdolla ja hallinnassa.
Poliisi murhasi heinäkuun alussa 2002 kylmäverisesti kaksi nuorta henkilöä mielenosoitusten yhteydessä.
Työläiset järjestävät joukkomittaisia vastatoimenpiteitä ja lehdistötilaisuuksia heinäkuussa 2002.
Duhalden hallituksen voimatoimenpiteet työläisiä vastaan ovat heinäkuussa 2002 täysin epäonnistuneet. Vastaavasti Duhalden arvostus kaikissa kansalaispiireissä laskee.
Työläiset etenevät kaikilla saroilla Seuraava tavoite on peronistis-duhaldelaisen parlamentin enemmistön kukistaminen.
22.7.2002 Argentiinan Työväenpuolue järjesti mittavan marssin, jolla vastustettiin IMF:n ja Yhdsyvaltain valtiovarainministeriön välillistä läsnäoloa Argentiinassa. Niiden puuttuminen argentiinalaisten rahalaitosten toimintaan aiheuttaa työpaikan menetyksen suurelle osalle pankkivirkalijoista.
Kesällä 2002 Argentiinan työläiset ryhmittyivät uuteen, menestykselliseen ja laaja-alaiseen taisteluun koko maassa:
Zanonin keramiikkatehtaan valtaus elokuussa 2002.
Grissinopolin leipomon valtaus elokuussa 2002.
Lavalánin tekstiilitehtaan valtaus syyskuussa 2002.
Vuonna 2002 oli Etelä-Amerikassa meneillään vallankumouksellisia prosesseja, jotaka saattavat johtaa työväenvaltioiden syntymiseen. Tulevat työväenvaltiot ovat edesmenneisiin itäeurooppalaisiin sosialismeihin nähden sikäli paremmmassa asemassa, että niitä enää ulkoapäin uhkaa vahva maailmankapitalismi, vaan päivä päivältä poliittisesti ja taloudellisesti heikompi maailmankapitalismi, jonka jäänteet eivät tule muodostamaan vakavaa ulkoista vaaraa sosialismeille.
Argentiinalaisilla on omat käsityksensä siitä, miten maan asiat saadaan kuntoon. Nämä mallit eivät sovellu maailmankapitalismille.
Syyskuussa 2002 IMF:n turhautuneet virkailijat hylkäsivät argentiinalaisten suunnitelmat.
IMF:n rahoitukseen liittyy aina poliittinen painostus.
7.9.2002 Argentiinan merkittävät ammattiliitot, opiskelijajärjestöt ja vallattujen tehtaiden ja tuotantolaitosten aktivistit järjestivät näyttävnä mielosoituksen ja kokouksen Buenos Airesissa. Vastaava lehdistötiedote Kominformin Argentiinan englanninkielisessä jaksossa.
13.9.2002 Argentiinan sosialistiset puolueet päättivät yhdistyä yhdeksi puolueeksi 45 vuoden erillään toimimisen jälkeen.
Syyskuun lopussa 2002 10000 Tucumanin kaupungissa 10000 työläistä ja työtöntä järjesti näyttävän mielenosoituksen tunnuksin "leipää, rauhaa ja työtä".
Argentiinalaisten opiskelijoiden lehdistötiedotteen mukaan Buenos Airesin yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta vallattiin lokakuussa 2002.
Marraskuussa 2002 työläiset olivat itsekin hämmästyneitä vallattujen tehtaiden toiminnan elpymisestä ja tuotannon menestymisestä. Katso artikkelia englanninkielisessä Argentiina-jaksossa.
YK:n raporttien mukaan marraskuussa 2002 Argentiinassa kuoli lapsia aliravitsemukseen. Se on seurausta maailmankapitalismin häikäilemättömästä riistosta. Maailmankapitalismin keskukset ovat rahaliikenteessä ja kaupassa koko ajan olleet nettosaajina Argentiinaan nähden. Maan kapitalistisen talouden romahdettua ei IMF:n eikä muiden kapitalististen keskusorganisaatioiden taholta ole odotettavissa apua.
Argentiinan ja Argentiinan lasten tulevaisuus on nyt argentiinalaisten työläisten käsissä. Ilman maailmankapitalismin ylivaltaa tulevaisuus näyttää paremmalta; työläiset välittävät ihmisestä, maailmankapitalismi ei.
Argentiinalaiset ammattiliittot ja kansalaisjärjestöt järjestivät joulukuussa 2002 mittavan valtakunnallisen kampanjan valtiovallan saamiseksi kokonaan työläisten hallintaan. Kampanja huipentui Buenos Airesin keskustorille, jonka on näyttävä valtaus heijastaa työläisten uutta valtaa ja voimaa.
Samaan aikaan järjestettiin myös maailmanlaajuinen Argentiina-kampanja.
Tammikuussa 2003 IMF myönsi Argentiinalle huomattavan lainan. Lainan tarkoitus on poliittinen. Sillä pyritään pelastamaan Argentiinan kapitalistinen talousjärjestelmä. Mm. Itä-Euroopasta saatuihin kokemuksiin viitaten voidaan todeta, ettei kannettu vesi kaivossa pysy. Lisäksi argentiinalaiset ovat oppineet olemaan luottamatta suurpääomaan "apuun". Heidän sielunsa eivät ole kaupan. Sitäpaitsi uudet lainarahat menevät entisten lainojen korkojen ja lyhennysten maksamiseen... Ei lanttiakaan argentiinalaisille työläisille.
3.2.2003 vallakumousaktivistit ryhtyivät 24.1.2003 tekemänsä päätöksen mukaisesti toteuttamaan järjestelmällisiä, erikseen laaditun luettelon mukaisia yritysten kansallistamisia ja valtauksia sekä samalla panemaan täytäntöön uusia työ- ja työaikalakeja.
11.2.2003 buenosairesilaiset työläiset jäsjestivät rankkasateesta huolimatta massiivisen marssin ja mielenosoituksen, jolla samalla toteutettiin käytännön tavoitteita. Sasetrun tehtaan omaisuus otettiin kansan haltuun. Paikallisneuvostojen keskinäistä yhteistyötä tiivistettiin.
Maaliskuusssa 2003 Argentiinan korkein oikeus vahvisti Zanonin tuotantolaitosten ottamisen työläisten haltuun.
Argentiinassa pidettiin parlamenttivaalit maaliskuussa 2003. Vallankumouksellinen työväenliike osallistui vaaleihin ja saavutti voittoja, mutta vaalien merkitys oli kyseenalainen nykyisen diktatuurin olosuhteissa.
16.4.2003 Argentiinan Työväenpuolue (Partido Obrero) asetti maan hallitukselle seitsenkohtaisen tiukan ohjelman, jolla maan asioita voitaisiin sattaa kuntoon argentiinalaisten omin voimin.
Presidentinvaalien aikana huhti-toukokuussa kuussa 2003 maassa oli yhteenottoja poliisin ja työläisten välillä.
18.4.2003 Argentiinan Työväenpuoule asetti työläisten ja älymystön ehdokkaat Buenos Airesin paikalliseen itsehallintoneuvostoon kiinnittämättä huomiota valtiollisiin vaaleihin.
Huhtikuuhun 2003 mennessä Argentiinan työläiset olivat ottaneet hallintaansa yli 200 liikeyritystä ja tuotantolaitosta.
Huhti-toukokuun vaihteessa 2003 Burkmanin tehtaasta on taisteltiin. Poliisi käytti raakaa väkivaltaa.
Toukokuussa Argeniinassa Santa Fen alueella oli tuhoisia tulvia. Argentiinalaiset auttavat toinen toistaan, mutta maan hallitus ei piittaa ihmisten kärsimyksistä. PO ja muut kansalaisjärjestöt varustivat avustusjunan katsasatrofialeueelle. 10.5.2003 hallitus esti junan lähdön. Työläiset eivät jättäneet asiaan sikseen. Juna pääsi kuitenkin lähtemään työläisten voimin 14.5.2003.
Toukokuussa 2003 peronistien ehdokas Kirchner voitti lopulta monimutkaiset ja ilmeisen hyödyttömät vaalit. Niukasta vaalivoitostaan huolimatta hänellä ei ole oikeastaan miltään taholta tukea Argentiinan epätoivoisessa poliittis-taloudellisessa tilanteessa
Toukokuussa 2003 Fidel Castro vieraili Argentiinassa maan uuden presidentin virkaanastujaisjuhlallisuuksissa.
Heinäkuussa 2003 Argentiinan hallitus yritti parantaa maan taloudellista tilannetta antamalla yrityksille rahaa, joka oli hankittu leikkaamalla palkkoja ja eläkkeitä. Yritys kasvattaa kapitalistista taloutta ostovoimaa heikentämällä lienee lähinnä huvittava.
Heinäkuussa 2003 Argentiinan työläiset saavuttivat merkittävän voiton. Senaatti hyväksyi Sasestrun tuotantolaitosten pakkoluovutuksen.
Maattomat maatyöläiset katkaisivat tieyhteyksiä Argentiinassa heinäkuussa 2003.
Argentiinan työväenpuolue (Partido Obrero) järjestää paikallisvaaleja ja suorittaa yhteiskunnallisia uudistuksia "laillisesta" hallitusvallasta piittamatta. Partido Obrero on saavuttamassa aseman, jossa se kykenee kumoamaan kapitalistisen järjestelmän ja syrjäyttämään nykyiset vallanpitäjät.
Buenos Aires, 2.8. 2003. Kaksikymmentäkahdeksantuhatta ihmistä kokoontui Lanús Club Staddionille avamaan valtakunnallisen kansallisen työläisneuvoston laajaa vallankumouksellista operaatiota.
Elokuussa 2003 Argentiinan senaatti kumosi 80-luvulla säädetyt silloisen sotilashallinnon ammattitappajia suojelleet armahduslait.
28.8.2003 työläiset valtasivat Sasestrun tuotantolaitokset Buenos Airesissa. Kyseessä oli tärkeä periaatteellinen voitto sekä maan hallituksesta että IMF:sta. Partido Obrero kehotti kansalaisia muuttamaan koko maan Sasestruksi.
Syyskuussa 2003 Argentiinassa pidettiin vaalit, joissa taantumukselliset piirit ja puolueet väittivät voittaneensa. Todellisuudessa vaalien tulos oli mitäänsanomaton ja erittäin hajautunut. Alhaisen äänestysaktiivisuuden olosuhteissa nämä vaalit olivat lähinnä naula parlamentaarisen hallintotavan arkkuun. Suurin vaalihäviäjä oli kuitenkin äärioikeisto.
Argentiinan ulkoministeri vieraili Kuubassa lokakuusa 2003.
1.11.2003. Buenos Airesin kaupunginhallitus hyväksyi pakon edessä työläisten suorittaman Brukmanin tehtaiden valtauksen.
Marraskuussa 2003 hallituksen aseistetut joukot valtasivat laittomasti Sasetrun tuotantolaitokset. Taistelu tuotannonvälineiden hallinnasta jatkuu.
Joulukuussa 2003 Argentiinan puolustusministeri Jose Pampurro neuvotteli yhdysvaltalaisen virkaveljensä Donald Rumsfeldin kanssa mahdollisista yhteisistä "sotaharjoituksista".
Joulukuusa 2003 Argentiinassa oli mittavia kansanrintaman mielenosoituksia, joissa osoitettiin epäluottamusta Kirchnerin hallitukselle ja vaadittiin työläisten, talonpoikien ja piensäästäjien oikeuksien suojaamista ja kunnioittamista.
Joulukuussa 2003 Argentiinan hallitus käytti brutaalia väkivaltaa mielenosoittajia vastaan Buenos Airesissa. Ainakin kaksikymmentä henkilöä loukkaantui pommin räjähtäessä ihmisten keskellä.
Joulukuussa 2003 Argentiinan ja Kuuban kesken solmittiin koulutusyhteistyösopimus.
Tammikuussa 2004 Argentiinan presidentti Néstor Kirchner sanoi jyrkästi, ettei Argentiina vaikeuksistaan huolimatta ota määräyksiä vastaan Yhdysvalloilta. Kyseessä ovat sekä Argentiinan sisäiset asiat että erityisesti Argentiinan ja Kuuban väliset paranevat suhteet.
Maaliskuussa 2004 Argentiina pakotettiin maksamaan IMF:lle takaisin 3.1. miljardin dollarin suuruinen laina. Seuraukset ovat arvaamattomat ja epäilemättä tuhoisat sekä maan sisäisen tilanteen että ulkoisen riippumattomuuden säilymisen kannalta.
Huhtikuussa 2004 Argentiinan hallitus näytti antautuvan kansallisen ja ylikansallisen suurpääoman vaatimusten edessä.
Buenos Airesin metrolakko huhtikuussa 2004 päättyi työläisten voittoon. He saivat lävitse kaikki vaatimuksensa. Asialla on tärkeä yleisen tason periaatteellinen merkitys. Lakot eivät ole mikään "vanhanaikainen" menettelytapa niinkuin erityisesti Länsi-Euroopassa kansalasille yritetään uskotella.
16.5.2004. Argentiina vastaanotti ensimmäisen erän öljysta, jonka Venezuela oli luvannut Argentiinan energiakriisin helpottamiseksi. Useat eteläamarikkalaiset hallitukset suunnittelevat yleiseteläamerikkalaisen energiayhtiön perustamista.
Kesällä 2004 Argentiinan hallitus toisaalta ja työläiset toisaalta ovat olleet monen ongelman edessä. Työläiset haluavat lisätä valtaansa ja rakentaa vallankumousta. Hallitus yrittää lisätä integroitumiosta monilla asia-alueilla muiden latinalaisen Amerikan valtioiden kanssa, mikä merkitsee pyrkimystä irtautua Yhdysvaltain vaikutuspiiristä ja on siten yhtenevä tavoite työläisten vaatimusten kanssa. Samalla kuitenkin sekä hallituksella että työläisneuvostojen hallitsemilla tuotantolaitoksilla on vaikeita taloudellisia ongelmia ratkaistavanaan.
Argentiinan integraatio-yhteistyökumppaneiksi kaavaillaan jopa hallituspiireissä Kuubaa, Venezuelaa ja Brasiliaa.
27.7.2004 Argentiinan valtamedia julkisti myönteisessä mielessä Fidel Castron jyrkän imperialisminvastaisen puheen.
15.8.2004. Argentiinalaiset Kuuba-solidaarisuusjärjestöt järjestivät kansallisen Kuuba-ystävyyskokouksen Santa Fessä 14.-15.8. Santa Fen yliopiston Aula Magnassa ja siihen osallistui valtuutettuja eri puolilta maata. Järjestäjät olivat ennakkoon ilmoittaneet kokouksen keskeisen teeman olevan Yhdysvaltain Kuubaa vastaa kohdistamien toimenpiteiden ja sen kaikkiin Karibian alueen valtioihin suuntaamien vakavien kansainvälisten lakien loukkaamisten ja kansojen itsemäärämisoikeuden vastaisten toimien tuomitseminen. Santa Fen solidaarisuusliike aloitti Kuuba-solidaarisuustyön käytännön toimet jo aikaisemmin allekirjoittamalla tieteellis-teknisen yhteistyösopimuksen Kuuban ulkoministeriön ja Kuuban ulkomaisten investointien ministeriön välillä.
17.8.2004 Argenntiinan hallitus keskeytti neuvottelut maailman valuuttarahaston (IMF) kanssa. Maan hallitus ei halunnut Argentiinaa maailmankapitalismin orjaksi.
25.8.2004. Argentiinan parlamentin edustajainhuone muodosti Kuuba-ystävyyskomitean, jonka tarkoituksena on maiden parlamenttien välisten suhteiden kehittäminen ja terveydenhuollon sekä ulkomaankaupan yhteisten toimintojen edistäminen.
Loka-marraskuussa 2004 Argentiinan valtiollinen anti-imperialismi vahvistui samalla kun sen suhteet Kuubaan, Venezuelaan ja Brasiliaan kehittyivät suotuisasti.
Joulukuu 2004. Työläisten taistelu jatkui. Partido Obrero ja Polo Obrero jakoivat 15000 lentolehtistä muutaman päivän kestäneessä mielenosoituksessai Buenos Airesin metron avainasemissa, metrotyöläisten taistelun tukemiseksi.
Tammi-maaliskuu 2005. Partido Obreron, Polo Obreron ja argentiinalaisten suuren enemmistön taistelu työläisneuvostovaltion muodostamiseksi jatkui entisestäänkin tehostunneena.
Maaliskuussa 2005 Zanonin tuotantolaitokset joutuivat jälleen entisen omistajien juridisten hyökkäysten ja poliisin mielivaltaisen väkivallan kohteiksi. Tehtaat toimivat kuitenkin edelleen työläisneuvostojen valvonnassa.
Syksyllä 2005 periaatteellinen taistelu yksityisomistuksen ja kollektiivisen omistuksen välillä jatkui. Laajan taistelukentän näkyväksi keskipisteeksi on muodostunut Zanon. On yllättävää, että tässä vallankumouksellisessa tilanteessa tuomioistuimet ovat asettuneet tukemaan työläisten oikeuksia.
Marraskuussa 2005 järjestettiin Argentiinassa Amerikan valtioiden kokous, jossa arvosteltiin ankarasti Yhdysvaltojen toimia mantereella. Kokoukseen osallistunut Yhdyavaltain presidentti joutui rajujen mielenosoitusten kohteeksi.
Maaliskuu 2006. Argentiinan kommunistinen työväenpuolue Partido Obrero saavutti paikallisvaaleissa mekittävän voiton. PO:sta tuli tässä yhteydessä maan johtava oppostiovoima.
Elokuu 2006. Argentiina ja Venäjä nevottelivat modernin venäläisen kaluston toimittamisesta Argentiinan asevoimille.
Elo-syyskuu 2006. Argentiina ja Venezuela lähentyivät Mercosurin puitteissa. Venezuela auttoi Argentiinaa rahallisesti maan valtiontalouden huonon tilanteen vuoksi.Argentiinan ja Venezuelan välille näytti kehittyvän ystävyys, jolla on erityistä merkitystä latinalaisen Amerikan anti-imperialistisen integraation muotoutumisessa.
Loka-marrraskuu 2006. Argentiina sopi mittavista asehankinnoista Venäjältä.
Marraskuu 2006. Korkean tason argentiinalainen kauppavaltuuskunta vieraili Kiinassa.
Joulukuu 2006. Argentiinan presidentti Nestor Kirchner tapasi Moskovassa Venäjän presidentti Vladimir Putinin.
Helmikuu 2007. Kiinan kommunistisen puolueen valtuuskunta vieraili Argentiinassa.
Helmikuu 2007. Argentiinan presidentti Nestor Kirchner allekirjoitti Venezuelassa mittavia kauppasopimuksia.
Maaliskuu 2007. Venezuelan presidentti Hugo Chavez vieraili Buenos Airesissa.
Toukokuu 2007. Kuuba osallistui Buenos Airesissa pidettyyn sosiaalifoormiin.
Toukokuu 2007. Kiinan puolustusministeri vieraili Argentiinassa. Maat allekirjoittivat sotilasyhteistyömuistion.
Kesäkuu 2007. Buenos Airesissa pidettiin Etelän pankin toiminnallistamiseen tähtäävä yleiseteläamerikkalainen kokous.
Kesäkuu 2007. Nicaraguan presidentti Daniel Ortega vieraili Venezuelassa.
Kesäkuu 2007. Venezuelan öljykenttien tuotanto siirtyi Venezulan kansallisen öljy-yhtiö PDVSA:n määräysvaltaan. Muutamien ulkomaisten yhtiöiden toimilupia jatkettiin kuitenkin Venezuelan määräämin uusin ehdoin.
Elokuu 2007. Argentiina ja Venezuela allekirjoittivat energiayhteistyösopimuksen, joka ratkaisevasti edisti latinalaisen Amerikan integraatiota ja vesitti vastaavasti Yhdysvaltain taholta tyrkytettyä FTAA-vapaakauppajärjestelmää.
Syyskuu 2007. YK:n 62. yleiskokouksessa Argentiina vaati Englantia luopumaan kolonialismista ja palauttamaan Falklandin saariston Argentiinalle.
Joulukuu 2007. Argentiina perui ilmavoimiensa hävittäjähankinnat Yhdysvalloista, koska Yhdysvallat oli elokuussa 2007 jäänyt kiinni yrityksestä vaikuttaa Argentiinan presidentinvaalien tulokseen.
Vuonna 2008 Argentiina sai Venezuelalta mittavan lainan, jolla maa maksoi velkansa kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF). Argentiina vapautui siten ylikansallisen pääoman kontrollista.
Syyskuussa 2008 Argentiinan presidentti Cristina Fernandez vieraili Brasiliassa keskustelemassa Etelä-Amerikan integraatioprosessien edistämisestä samaan aikaan kun Yhdysvaltain neljäs laivasto lähestyi maiden strategisesti tärkeitä rannikkoalueita.
Lokakuussa 2008 Venäjän kansallisen turvallisuusnevoston sihteeri vieraili Argentiinassa.
Joulukuussa 2008 Argentiina ja Venäjä allekirjoittivat sopimuksen strategisesta kumppanuudesta sekä laajasta kaupallisesta yhteistyöstä.
Joulukuu 2008. Presidentti Christina Kirchner vieraili Brasiliassa samalla kun hän osallistui siellä pidettyyn laajaan Latinalaisen Anerikan ja Karibian alueen maiden kehitys- ja integraatiohuippukokoukseen.
Tammikuu 2009. Korkean tason argentiinalainen poliittinen ja kaupallinen valtuuskunta vieraili Kuubassa.
Tammikuu 2009. Argentiinan presidentti vieraili Kuubassa.
Maaliskuu 2009. Argentiina avasi suoran lentoreitin Kuubaan.
Toukokuu 2009. Venezuelan presidentti Hugo Chavez vieraili Agentiinassa.
Elokuu 2009. Argentiinan presidentti Cristina Fernandez vieraili Venezuelassa.
KOMINFORM
Mihin Argentiina on menossa? Heinäkuu 2003
Argentiinasta enemmän englanniksi:
http://www.kominf.pp.fi/5extra.html