Venezuelassa käynnistettiin huhtikuun 13. päivän -kampanja 24.8.2008.
11.09.2008
(Huhtikuun 13. päivän -kampanja on uusi sosiaalinen kampanja, joka liittyy maan presidentin asetuksilla 29.7.2008 antamiin ja maan kansalliskokouksen vahvistamiin 26 uuteen ja uudistettuun lakiin. Lakien tarkoituksena on jakaa päätäntävaltaa maan köyhille yhteisöille. Uudistus kuuluu osana Hugo Chávezin tavoitteeseen rakentaa 21. vuosisadan sosialismia ja kitkeä yhteiskunnasta kurjuus suomalla valtaa köyhille kansalaisille.
Huhtikuun 13. päivän -kampanja ja uusi lainsäädäntö on säädetty kaikkialle maahan perustettuja yhteisöneuvostoja varten. Valtaosa neuvostoista työskentelee köyhälistön barrioissa ja työläisten asuma-alueilla. Uuden lainsäädännön päämääränä on organisoida bolivaarisen vallankumouksen valtiokoneistolta perittyjen tehtävien siirtäminen Venezuelan kansan vastuulle. Nimensä kampanja on ottanut kevään 2002 tapahtumista.
Huhtikuun 13. päivän -kampanjan pilottivaihe on käynnistetty 47 eri sektorilla koskien maan 8/24 eri osavaltiota. Hankkeen rahoitukseen on varattu jo 186 miljoonaa dollaria. Sen laajuus kattaa 15 miljoonaa venezuelalaista. Kampanjalla on kolme peruselementtiä: poliittinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen. Sen myötä edistetään sellaisia uusia yhteiskunnallisen organisoitumisen muotoja sosialismin rakentamiseksi kuten sosialistinen kommuuni.
Bolivaariset piirit - osallistuvan demokratian kehto.
Venezuelaan perustettiin v. 2000 presidentti Chávezin aloitteesta maanlaajuiset Bolivaariset piirit. Kansalaisjärjestön tehtävinä olivat bolivaarisen vallankumouksen ja v. 1999 perustuslain puolustaminen. Vuonna 2003 niissä toimi 2,2 miljoonaa jäsentä. Piirit auttoivat kansalaisia yhteisöissään perustamaan alueilleen koulu-, terveys-, asumis- ja yleispalveluita. Niiden toiminnan tarkoituksena oli puolustaa vallankumousprosessia muodostamalla yhteiskunta, jossa vallitsee taloudellinen ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus sekä taata kaikille kansalaisille todellinen poliittinen osallistumisoikeus. Bolivaariset piirit näyttelivät olennaista osaa kevään 2002 oikeistovallankaappauksen torjumisessa sekä oikeiston toimesta elokuussa 2004 presidentin asemasta järjestetyssä kansanäänestyksen vaalityössä. Yhteisöneuvostot korvasivat huhtikuussa 2006 aikaisemmin kansanvaltaa ilmentäneet Bolivaariset piirit.
Yhteisöneuvostot korvasivat bolivaariset piirit.
Yhteisöllisen vallan kasvattaminen on ollut yksi tärkeimmistä bolivaarisen vallankumouksen moottoreista. Vuoden 2006 aikana maahan perustettiin yhteensä 16 000 rekisteröityä ja 20-jäsenistä yhteisöneuvostoa. Niistä kukin edusti taajamissa asuinalueidensa 200-400 perhettä. Maaseudulla vastaavaan neuvoston piiriin kuului vain 100 perhettä. Yhteisöneuvostojen tekemät päätökset hyväksytään kansanäänestyksellä. Vuonna 2008 maaseudun yhteisöneuvoston perustamiskriteeri pienennettiin 20-50 perheeseen. Yhteisöneuvostojen määrä on kasvanut kuluvana vuotena jo 36 000 toimintayksikköön. Ne toimivat tällä hetkellä Venezuelan osallistumisen ja sosiaalisen kehityksen ministeriön alaisuudessa.
Vuonna 2006 yhteisöneuvostojen toiminta-ajatuksena oli luoda näistä osallistuvan demokratian perusyksiköistä yhteisöneuvostojen liittoja, jotka voisivat lopulta syrjäyttää olemassa olevia valtiorakenteita. Niistä kehkeytyisi ajallaan tulevaisuuden yhteiskunnan perussoluja. Uudella lainsäädännöllä pyritään mahdollistamaan tämä ajatus.
Yhteisöneuvostojen vastuulla olivat omien alueiden terveydenhoito, koulutus, maatalous, asuminen ja kaikki muut toiminnot, jotka oli hoidettu siihen mennessä eri sosiaalisten kampanjoiden (Misións) ja kaupunkien maakomiteoiden kautta. Niitä hallinnoi maan hallituksen hajautusrahasto, jolle myönnetään varoja tehtäviensä hoitamiseen.
Presidentti Chávez määrittelee yhteisöneuvostot nykyisin kansan itsehallinnoksi. Projektin lujittuminen vaatii hänen mukaansa paljon ponnistuksia, solidaarisuutta ja humanismia, joka on mahdollista vain sosialismissa.
Maan sosiaalisten kampanjoiden integroiminen.
Huhtikuun 13. päivän -kampanjan pyrkimyksenä on integroida kaikki maan 30 sosiaalista kampanjaa, jotta ne saataisiin vastaamaan yhteisöjen tarpeita talousveden, sähkön, liikenneväylien, asumisen, koulujen ja terveydenhuollon osalta. Venezuelan bolivaarisen hallituksen 18.8.2008 toteuttama maan sementtiteollisuuden kansallistaminen liittyy tähän prosessiin. Kansallistamisella pyritään kansallisen asuntotuotannon voimakkaaseen tehostamiseen ja uudistamiseen.
Kampanjat perustettiin v. 2003 köyhien ihmisten tarpeita varten ja tehottomien kapitalististen valtioinstituutioiden korvaamiseksi omilla sosiaalitoimilla. Hallitus käynnisti niitä terveydenhuollon, koulutuksen, ravinnon jakelun ja asuntotuotannon alueilla. Kuuballa on ollut merkittävä osuus näiden kampanjoiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Bolivaarinen hallitus on kehitellyt myöhemmin uudenlaisia sosiaalisia kampanjoita, jotka ovat koskeneet mm. puiden istutusta, intiaaniväestön oikeuksia, katulapsia ja kodittomuutta.
Uusi laki kansantaloudesta.
Lailla kansantaloudesta luodaan uusia tuotantojärjestelmiä kuten kollektiivista työtuotantoa ja lisätään yhteiskunnallista ja yhteisöllistä omistusta yhteiskunnassa. Bolivaarinen hallitus pyrkii edistämään uudella lailla siirtymistä kapitalistisesta talousmallista sosialistiseen talouteen perustamalla sosialistisia tuotantoyksikköjä.
Uuden lain perustana on periaate, jonka mukaan tuotantomallin on vastattava yhteisön tarpeita ja sen on oltava vähemmän alisteinen pääoman uusintamiselle. Se suuntautuu yhteisöjen valvomaan tuotantoon, jota ne harjoittavat sosiaalisten tuotanto- ja jakeluyhtiöiden sekä perheyritysten kautta.
Matti Laitinen
Lähteet: venezuelanalysis.com 15.8.2008, GLW 8.9.2008, Issue 381 12/2007-1/2008, Kendra Fehrer Ponniah ja ML:n omat artikkelit.
VALTION MUUNTUMINEN VENEZUELAN VALLANKUMOUKSELLISESSA PROSESSISSA
Eläkkeellä oleva, venezuelalaisen Carabobo &endash;yliopiston professori Gema Belandría luennoi 25.5.2007 Helsingissä PAND &endash;Taiteilijat rauhan puolesta &endash; järjestön tilaisuudessa bolivaarisesta vallankumouksesta. Seuraavassa on luettavissa hänen luentonsa.
MENNEESTÄ
Itsenäisyyssodasta meidän päiviimme asti, toisin sanoen viimeiset pari vuosisataa, Venezuela on rämpinyt lukuisten konfliktien, yhteiskunnallisen taistelujen, rikkauden ja kurjuuden, järjestyksen ja kaaoksen, toivon ja pettymysten lävitse.
Maamme historia, kuten muuallakin Latinalaisessa Amerikassa, koostuu vaihtuvan vallanpidon aiheuttamista ristiriidoista. Tämä ei merkitse ainoastaan espanjalaisen siirtomaavallan jäljiltä periytyneitä piirteitä, vaan myös USA:n merkittävää vaikutusta ja poliittista mahtia, joka kohdistui uusiin syntyviin tasavaltoihin mantereen etelä- ja keskiosissa.
Tarkoitukseni ei ole tarkastella tätä Latinalaisen Amerikan palapeliä luodaten sen kaukaista historiaa. Ajatuksenani on selvittää niitä vallankumouksellisia tehtäviä, jotka ovat tarpeen dominoivilta isänniltämme perityn valtiomme muuttamiseksi. Valtion, jonka sosiaaliselle luonteelle on ollut ominaista makaaberi poliittisten perversioitten yhdistelmä, syvä heikkous kansainvälisen suurpääoman vallan edessä sekä aivan erityisen alisteisen asema pohjoisamerikkalaisen imperialismin suhteen.
Venezuelan valtio on pyrkinyt uudistumaan 1960-luvulta asti edistyksellisen julkisen suunnittelun avulla. Latinalaisen Amerikan talouskomissio CEPAL:in modernisaatiostrategia suositteli Venezuelalle tätä käytäntöä, jotta maamme täyttäisi multilateraalisten järjestöjen, kehitysinstituutioiden ja kansainvälisten finanssilaitosten vaatimukset. CEPAL pyrki intensiivisesti muuttamaan maassamme käytettyjä metodeja, teknologiaa ja hallintovälineistöä uusliberaaliksi. Sadat venezuelalaiset tutkijat saivat tähän opetusta niin kansallisissa kuin kansainvälisissä yliopistoissa, erityisesti USA:ssa.
Venezuelan valtiollisen teknobyrokratian liikkumatila ja vapaus kasvoivat sitä mukaa, kun julkiset ohjelmat muuttuivat suurpääoman etujen mukaisiksi ja kun kansan sosiaalinen kehitys jäi sivuseikaksi. Tosiasiassa öljytuloilla tehdyt julkiset suurinvestoinnit keskittyivät erittäin pienen historiallisesti tunnistettavan eliitin hyväksi. Tämä etuoikeutettujen joukko koostui siirtomaavallan ajalta periytyneistä varakkaista sekä uusrikkaista ihmisistä. He hyötyivät Accion Democratican (sos.dem) ja COPEI:n (kristillisdemokraatit) liittoutumisesta parlamentin vallanjaossa.
Venezuelan valtion muuttaminen neoliberalismin hengessä oli toivoton kokeilu ja hyvin sekavien kauppojen tulos. Mainitsemani modernisaatioyritys koski periaatteessa öljy- ja finanssialaa. Vastaavasti julkisten palvelujen kehittäminen taas sivuutettiin niiden yksityistämisen edetessä ja jatkuessa. Tietojenkäsittelyyn perustuva hallinnointi otettiin ensin käyttöön öljyteollisuudessa, talous-, suunnittelu-, teollisuus- ja kauppaminiteriöissä sekä korkeimman hallintotason virastoissa. Mutta tietotekniikkaa ei sovellettu terveydenhuoltoon, jotta olisi voitu luoda sairauksista ja taudeista tietokantoja ja suunnitella koko kansan terveydenhoitoa puhumattakaan maaseudun ja alkuperäiskansojen kohtalosta.
Valtio, joka oli muodollisesti demokraattinen, mutta sisällöllisesti porvarillinen ja taantumuksellinen, pysyi vallassa 50 vuotta. Se jätti kaikissa toimissaan kansan kaikesta ulkopuoliseksi, kunnes joulukuussa 1998 alkoi vallankumouksellinen prosessi komendantti Hugo Chávezin voittaessa presidentinvaalit. Vallankumous ei syöksynyt valtion kimppuun kuitenkaan niin nopeasti kuin virkamiehet olivat pelänneet tai kansa oli odottanut. Se eteni hitaasti ja vakavasti kompastellen.
VALLANKUMOUSTA VIIVYTTÄNEITÄ TEKIJÖITÄ
1. Periytynyt valtiollinen teknobyrokratia nauttii hyvinvoinnista, joka juontuu laeista ja säännöksistä, jotka suojaavat heidän oikeuksiaan. Sen seurauksena monet virkamiehet viivyttävät, estävät ja sabotoivat edelleen vallankumousta parhaansa mukaan. Heitä ei voida erottaa, jollei heitä saada työtuomioistuimeen tai syytetyksi voimassaolevien lakien rikkomisesta, kuten PVDSA:n öljylakon aikana tapahtui. Ketään ei voi erottaa vain sen vuoksi, ettei hän ole vallankumouksellinen.
2. Järjestelmä on luotu porvariston järjenjuoksun mukaisesti. Sen periaatteena on vallan delegointi ja kiteyttäminen uuvuttavaan virkakoneistoon. Hierarkkisuus ja loputtomat juonittelut kuuluvat virkamiesten työn luonteeseen. Vallankäytölle on ominaista hallinnon salainen luonne ja kansan jääminen päätöksenteon ulkopuolelle.
3. Julkiselle oikeuslaitokselle luotu lainsäädäntö ei perustu ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltion periaatteelle. Haluttaessa edistää vallankumousprosessia näitä lakeja on rikottava sekä myös
luotava uusia lakeja. Uusille järjestelmille on taattava rahoitus. Niiden avulla luodaan rinnakkainen
valtiokoneisto, joka on sidoksissa &endash; suurelta määrin &endash; siihen valtaan, jota vallankumoushallitus kykenee ylläpitämään molempiin valtiorakennelmiin nähden.
4. Nykyisin meillä on olemassa kaksi valtiota. Vanha valtio, joka taistelee elämästään ja joka on päivä päivältä yhä vihamielisempi vallankumousta ja sosialistista valtiota kohtaan, joka on tuskin luonnosasteella. Sen mallia teoretisoidaan ja sen käytäntöä harjoitellaan, mutta se siintää vielä hyvin pitkän matkan päässä.
SOSIALISTISEN VALTION RAKENTAMINEN
Bolivaarinen vallankumous on herättänyt venezuelalaisissa kiinnostuksen osallistumiseen koskien kansalaisoikeutta huolehtia julkista hallintoa yhteisöistä käsin ja vastuusta harjoittaa sosiaalista valvontaa töiden ja julkisten palvelujen suhteen. Kyse ei ole nurkkapatriotismista, joka hajottaisi kansallista yhtenäisyyttä, vaan jokapäiväisten kollektiivisten oikeuksien harjoittelemisen opettelusta.
Presidentti Hugo Chávez on ollut suuri pedagogi, joka vastaanottaa järjestäytyneen kansan vaatimukset ja muuntaa ne yhteiskuntatyön kouluksi. Sosialistisen muutoksen kiirehtiminen on mahdollista ainoastaan uuden lainsäädännön ansiosta. Sitä ei voisi ajatellakaan, jollei maahamme olisi kehittynyt nykyistä poliittista käytäntöä ja ohjausta, joka luo sellaiset olosuhteet, joissa perustava valta &endash; kansa &endash; pystyy piirtämään tukemansa filosofian puumerkin.
Komendantti Chávezin kaikkein tärkein saavutus on juuri tässä. Hän on avannut uomat kansanvallalle ilmentää itseään kaikella voimallaan ja hän on tukeutunut kansaan vallankumouksen merkittävimpiä päätöksiä tehdessään. Ilman tällaista yhdistelmää puhuisimme populistisesta reformismista. World Bank ehdotti meille, että taistelisimme köyhyyttä vastaan antaen köyhille valtaa, jotta he muuttuisivat kuluttajiksi ihmiskasvoiseen kapitalismiin.
Presidentti Chávez itse on selittänyt lukemattomia kertoja uskoneensa alussa, että reformi kapitalismin pohjalle olisi ratkaisu ongelmiimme. Mutta käytäntö on osoittanut, että ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa kuin voittaa kapitalismi rakentamalla tilalle demokraattinen ja vallankumouksellinen sosialismi. Sosialismista on olemassa versioita, jotka eivät ole vallankumouksellisia. Siksi ne ovat kykenemättömiä ratkaisemaan perusongelmaa, joka on tuotannon, sen tulosten jakamisen ja sen kulutuksen välinen oikeudenmukainen sosiaalinen suhde. Se on tarpeen, jotta ihminen voisi elää vapaana ja saisi nauttia täysistä ihmisoikeuksista, olematta riiston, ulkopuolisuuden, vieraantumisen tai kollektiivisen yhteisön hyljeksinnän kohde.
Näistä lähtökohdista sekä myös kansallisen ja kansainvälisen äärioikeiston vallankaappaustoiminnan vuoksi bolivaarinen vallankumous on julistautunut sosialistiseksi. Tältä pohjalta realisoituvat Venezuelan vallankumouksen tähdelliset tehtävät.
Päivä päivältä Venezuelan kansa sisäistää ja syventää vallankumouksen sosialistista tajuntaansa. Kunnalliset neuvostot ovat se kansanvallan instanssi, joka määrittää kollektiivisella käytännöllään, miten radikaaliksi poliittinen muutos käy. Tämä tapahtuu kansalaisten itsenäisen toiminnan pohjalta. Nyt on enää mahdotonta kääntyä taaksepäin. Lähiöt ovat organisoituneet kunnallisiin neuvostoihin. Se on kansan syvintä todellisuutta. He ovat aloittaneet sosiaalisen dynamiikan, joka jauhaa rikki voimallaan paikallisen, alueellisen ja kansallisen hallinnon vanhat muodot.
Kansanvallan verkko tiivistyy kunnallisissa neuvostoissa. Niiden lisäksi on olemassa monia muita erityyppisiä kollektiivijärjestelmiä kuten vesi- ja energiatekniset neuvottelukunnat, terveys-, turvallisuus-, elintarvike-, opetus-, kulttuuri- ja urheilukomiteat sekä lisäksi vielä muita sen mukaan, mitä kunkin eri kulmakunnan tarpeet edellyttävät.
Kunnalliset neuvostot muodostuvat kansalaiskokouksien pohjalta. Ne valitsevat yhteisen johtoryhmän, johon kuuluvat eri kunnallisten toimintasolujen puhemiehet. He taas sijoittuvat eri komiteoihin sen mukaan, mitä projekteja he haluavat kehittää. Projekteille on nimetty oma sosiaalinen varainhoidon puhemies, joka valvoo, miten hallituksen myöntämiä ja kansalaiskokouksen hyväksymiä varoja käytetään. Hankkeita hallinnoivat ja kehittelevät omat puhemiehensä. Näille luottamushenkilöille ei makseta tehtävistään palkkaa.
Kunnalliset neuvostot toimivat Venezuelassa jo nyt hyvällä menestyksellä. Ne edistävät yhteiskuntatekniikan hankkeita parantaakseen kunnallisia elinolosuhteita kuten katuvalaistusta, vesihuoltoa, juomavesiverkostoa, koulujen korjauksia, asuntojen rakentamista jne. kuten myös vaikkapa elintarvikkeiden, tekstiilien tms. yhteistyötuotantoa oman jäsenistönsä tarpeisiin.
SOSIAALISET KAMPAJANJAT &endash; MISIONES
MISIONES SOCIALES (sosiaalikampanjat) ovat olleet tässä suhteessa perustavanlaatuisia. Presidentti Chávez aavisti selkeästi, ettei porvarillinen valtio aikonut avustaa häntä. Hän muotoili hallitusstrategian luotavaksi vanhan valtiollisen byrokratian päälle. Hallitus saavuttaisi kansalaiset suoraan sosiaaliohjelmien kautta, joihin sisältyi paljon vapaaehtoistyötä sekä Kuuban hallituksen tukea ja vahvaa taloudellista investointia.
Ensimmäinen niistä oli Mision barrio adentro Sisälle lähiöön &endash;missio). Se syntyi Caracasin Libertador-kaupunginosan pormestarin aloitteesta. Hän esitti huhtikuussa 2003 perustettavaksi projektin ensihuoltoneuvoloiden avaamiseksi kaikkein köyhimmissä kaupunginosissa käyttäen apuna kuubalaisia lääkäreitä, jotka asuisivat paikalla ja jotka tarjoaisivat palvelua 24 tuntia vuorokaudessa päivystäen vuoden jokaisena päivänä. Lääkäreiden ammattiyhdistys reagoi voimakkaasti tätä ehdotusta vastaan. Tämä reaktio avasi kansallisen ja alueellisten hallituksien silmät ja sai heidät oivaltamaan täysin uudella tavalla, mitä merkitystä oikeudella omaan terveyteen oli. Se oli kaikkien oikeus, ei vain rikkaitten etuoikeus.
Presidentti Chávez päätti syventää ja laajentaa pääkaupunkiseudun projektia ja loi Mision Barrio Adentron. Sen tavoitteena oli viedä terveyden ensihuolto jokaiseen maan kolkkaan niin, että siitä syntyi uusi kansallinen julkinen terveydenhoitojärjestelmä. Aikaisemmat hallitukset enimmäkseen vain lykkäsivät sen perustamista. Tästä johtuen investointien puutteessa oleva terveydenhoito pääosin privatisoitui. Se vähä, joka siitä jäi jäljelle, oli heikkotasoista ja kärsi jatkuvista työriidoista.
Samanaikaisesti luotiin myös Mision Robinson. Sen päämääränä oli lukutaidon opettaminen kahdelle miljoonalle venezuelalaiselle sekä suoda täydellinen perusopetus niille luku- ja kirjoitustaitoisille henkilöille, jotka eivät olleet suorittaneet peruskoulua.
Syyskuussa 2005 UNESCO julisti Venezuelan lukutaidottomuudesta vapaaksi maaksi. Yli 50 % väestöstä opiskelee kouluissa ja eri opetusmissioissa: keskiasteella, ylemmillä asteilla ja ammatillisessa koulutuksessa. Näissä koulutusohjelmissa opiskelee miljoonia hyvin köyhiä, köyhiä ja keskiluokkaisia kansalaisia, jotka muuten eivät pystyisi kohottamaan koulutustasoaan.
Myöhemmin Venezuelassa perustetaan myös muita kampanjoita, joiden tarkoituksena on ratkaista pitkäaikaisia ongelmia, joita vanhan porvarillisen valtion puitteissa ei olisi voitu ratkaista. Näin presidentti Chávezin suora toiminta ja poliittinen tahto muuttaa todellisuutta kansan antamin valtuuksin, on suonut mahdollisuuden laajentaa kuilua Venezuelan kaksoisvallan sisälle.
Ihmiset kiirehtivät osallistumaan missioihin, koska he tietävät sen olevan heidän oikeutensa. He saavat hallitukselta taloudellista tukea saavuttaakseen päämääränsä. Se ei ole mikään lahja, vaan heidän osuutensa maan öljyrikkauksista, jotka palautuessaan takaisin kansan käsiin sallivat hallituksen rahoittaa tällaisia julkisia esisosialistisia toimintoja.
Prosessi vanhan uusliberalistisen järjestelmän voittamiseksi on vielä alussa. Me kansalaiset elämme hyvin hankalaa vaihetta, koska olemme useiden ulkopuolisten painostuskeinojen kohteina. USA:n hallitus on päättänyt, että me kuulumme pahan akseliin. Siispä he ja heidän kansainväliset ja kansalliset kumppaninsa eivät häikäile uhkailla ja juonitella vallankumousta vastaan. Tämä vaatii meitä uhraamaan paljon aikaa ja rahaa vastarinnan valmistelemiseksi, reservien varustamiseksi ja vallankumouksen puolustamissuunnitelman laatimiseksi.
Meidän on myös rakennettava erilainen valtio. Meidän on purettava nykyiset sosiaaliset rakenteet ja tyydytettävä kansan tarpeet. Odotusaika on ohi. Siksi kunnalliset neuvostot, tehdasneuvostot, intiaaniyhteisöt eli kaikki vallankumouksen eri sektorit ovat esittäneet perustuslaillisia uudistuksia vallankumouksemme etenemisen nopeuttamiseksi.
Venezuelassa ei ole enää mahdollista lykätä maan juridispoliittisen päällysrakenteen muutosta. Presidentti Chávez on ymmärtänyt täysin tämän operaation tarpeellisuuden. Hän on esittänyt viiden moottorin ohjelman, jolla tehostetaan ja syvennetään tätä prosessia.
Toimeenpanovaltuuslaki sallii presidentin toteuttaa institutionaalisia muutoksia edistääkseen kaikkein kiireellisimpiä poliittisia ohjelmia. Mutta se ei riitä. Nykyisten juridisten säädösten laillisuus törmää realiteetteihin, jotka nousevat päivittäin esiin vallankumouksellisessa prosessissa. Nämä eivät mahdollista nopean toiminnan velvoitetta, vaan ainoastaan toimivat tekosyynä jarruttaa muutoksia. Tämän vuoksi onkin luotu erityiskomissio Perustuslain muuttamiseksi. Se on yksi näistä viidestä moottorista. Erityiskomissio tulee esittämään hyvin pian ennakkosuunnitelman, joka alistetaan kansalaiskäsittelyn jälkeen hyväksyvään kansanäänestykseen v. 1999 perustuslain mukaisesti.
Tällainen uudistus tulee ottamaan jättiaskelia uuden kansanvallan geometriassa, sillä alueen poliittisen järjestelmän on muututtava samoin kuin nykyisin tuntemiemme perinteisten hallinnollisten järjestelmien. On hyvin todennäköistä, että tällöin häviävät kuvasta kuntien, valtion ja kansallisen perustuslain muodot. Sosialistinen valtio nimetään virallisesti ja vaalimekanismit muuttuvat edustuksellisuudesta avoimesti osallistuvaan ja yhteisölliseen demokratiaan.
Valtion muuttaminen vaatii myös uuden kansalaisuuden synnyttämistä. Se on kaukana abstraktista tottelevaisuudesta niitä lakeja kohtaan, jotka eliitti on kirjoittanut etäisissä toimistoissaan. Me pyrimme muovaamaan kansan rinnasta pursuavat normit uudelle sosiaaliselle yhteiselolle, uusille taloudellisille tuotantosuhteille, alkuperäisväestöyhteisöjen perimän varjelulle, tunnistamaan monikulttuurisuutemme, joka juontaa afrikkalaiseen, eurooppalaiseen ja alkuperäisväestöjen
juuriin, yhdistyäkseen yhteen mexicolaisen runoilijan José Vasconsolon nimittämään kosmiseen rotuun.
Me haluamme elää vapaina, ja sen me teemme. Kyse ei ole vain poliittisesta vapaudesta, vaan myös meidän on edistyttävä elämään vapaina köyhyydestä, toisten erottelusta ja epätasa-arvosta, joita universaalin vääryyden ja riiston vuosisadat ovat sukupolvien ajan piirtäneet historiaan.
Näin, vallankumouksen luovassa kaaoksessa, me venezuelalaiset tunnemme kiihkeää tarvetta antaa kaikkemme, jotta uusi yhteiskunta olisi mahdollinen. Meillä on ongelmia, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä esteitä, vaan haasteita, jotka me voitamme. Vanhoja paheita kuten korruptio, vanhoja vihollisia kuten mediaoligarkia, vanhoja uhkia kuten Pohjois-Amerikan imperialismi, vanhoja kulttuureja kuten monien tietämättömyys oikeuksistaan, vanhaa ripitystä ja fasistinen äärioikeisto, joka liikkuu vaarallisesti suurpääoman myöntämien vapauksien suojassa. Kyllä, vihollisia on paljon sekä maan sisällä että ulkopuolella. Mutta joku sanoi hyvin viisaasti:
EI OLE MAHTAVAMPAA VOIMAA KUIN AATE JONKA AIKA ON TULLUT.
OLEMME VALLANKUMOUKSEN AJASSSA, KOSKA KANSA ON OMAKSUNUT SORROSTA IKUISESTI VAPAUTUMISEN AATTEEN.
ISÄNMAA, SOSIALISMI TAI KUOLEMA !
--------------------------------------------------------------------------------------
BOLIVAARINEN VALLAKUMOUS, Matti Laitinen, Huhtikuu 2007.
Matti Laitisen alustus Suomen sosiaalifoorumissa 22.4.2007.
Käsite bolivarismi kytkeytyy venezuelalaisen marxilaisen historioitsija Federico Brito Figueroan käsityksiin. Hänen kirjansa "Ezequiel Zamoran ajat" oli Venezuelassa 1960-luvulla marxilaisten guerillojen ideologinen käsikirja.
Bolivaarisilla periaatteilla on pitkät perinteet Latinalaisessa Amerikassa. Itse Simón Bolívar (v. 1783-1830) oli venezuelalainen itsenäisyystaistelija ja pohjoisen Etelä-Amerikan vapaussankari. Mies oli syntyisin aristokraattisesta kreoliperheestä. Hän opiskeli Euroopassa, missä hän tutustui Ranskan vallankumouksen aatteisiin. Hän osallistui Espanjan vastaiseen kansannousuun Caracasissa v. 1810. Vuosina 1813-14 hän vapautti Venezuelan toimiessaan vapaaehtoisarmeijan päällikkönä. Hän julistautui diktaattoriksi, mutta joutui pakenemaan vastahyökkäystä v. 1815. Hän palasi Venezuelaan taistelemaan jo seuraavana vuonna. Vuonna 1819 hänet julistettiin Suur-Kolumbian (enin osa Venezuelaa, Kolumbia, Panama ja Ecuador) presidentiksi. Hän unelmoi yhdestä, koko Latinalaisen Amerikan käsittävästä valtiosta. )
Bolivaarisen vallankumouksellisuuden traditiossa Simón Bolívar mielletään ylipäälliköksi, Ezequiel Zamora soturiksi ja Simon Rodriguez opettajaksi.
RANSKAN VALLANKUMOUS
Rousseaun "Yhteiskuntasopimuksen" pääperiaatteet
Väkivaltaa ei pidä käyttää vallankäytön välineenä
Ylin valtiovalta kuuluu kansalle ja kansalaiset ovat tasa-arvoisia.
Valtaa käyttävät ne henkilöt, jotka ovat valtuutettuja tai oikeutettuja siihen.
Valtiollisen vallan käyttö perustuu lainsäädäntöön ts. oikeusvaltion olemassaoloon.
Kansalaisten tulojen ja yhteiskunnallisen aseman erot eivät saa kasvaa liian suuriksi; niitä tulee säädellä.
Yhteiskunnan viholliset voidaan tuomita kuolemaan tai maanpakoon.
Ranskan vallankumouksesta on peräisin useita nykymaailman keskeisimmistä arvoista, kuten kansanvalta, yksityinen omistusoikeus, ihmisoikeudet (kansalliskokous julkaisi 26.8.1789 ihmisoikeuksien julistuksen, jolla tavoiteltiin "vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa") ja oikeusvaltion periaate.
BOLIVAARINEN PERUSTUSLAKI
Artikla 1.
Venezuelan bolivaarinen tasavalta on peruuttamattomasti vapaa ja itsenäinen valtio, jonka moraalinen omaisuus ja arvot vapaudesta, tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja kansainvälisestä rauhasta perustuvat Vapauttaja Simón Bolívarin oppeihin. Sitoutumattomuus, vapaus, itsenäisyys, diplomaattinen ja alueellinen koskemattomuus sekä kansallinen itsemääräämisoikeus ovat kansan luovuttamattomia oikeuksia.
BOLIVAARISEN VALLANKUMOUKSEN JUURET
Bolivaarisen vallankumouksen juuret löytyvät Venezuelan marxilaisista puolueista, vasemmistolaisista sissiliikkeistä ja edistyksellisistä upseereista. Myöhemmin toimintaan on liittynyt mukaan osa ay-liikettä ja erilaisia kansalaisjärjestöjä. Vallankumouksellisella kansanrintamalla, joka otti vallan haltuunsa Venezuelassa, oli voimakas vaikutus kansanjoukkoihin sekä myös riittävästi armeijan tukea takanaan.
IDEOLOGISET VAIKUTTEET
MRB:n arvioidaan imeneen 1980-luvulla ideologisia vaikutteita mm. Mao Zedongilta, José Carlos Mariatéguilta (Peru), Federico Brito Figueroalta (PCV), Che Guevaralta ja Antonio Gramscilta. Chávezin neuvonantajina toimivat 90-luvulla Manuel Quijada ja Luis Miquelena (PCV). Jälkimmäinen miehistä toimitti 1970-luvulla Venezuelan edellisen varapresidentin José Luis Rangelin (MVR) kanssa marxilaisten sissien äänitorvena toiminutta El Clarín -lehteä. Hänen väitetään myös hoitaneen suhteita sosialistisiin maihin. Manuel Quijada toimi v. 1959-64 Romulo Betancourtin (AD) hallitusta vastaan suunnattujen kapinoiden tärkeimpänä siviilipuolen henkilönä.
VENEZUELAN BOLIVAARISEN TASAVALLAN SYNTY
Venezuelan kansa nousi v. 1989 kapinaan peruselintarvikkeiden ja &endash;palveluiden hinnankorotuksia sekä kahden lahjuksia ottavan puolueen ylivaltaa vastaan (2000 k.)
MRB yritti helmikuussa 1992 everstiluutnantti Hugo Chávezin johdolla syrjäyttää vallasta presidentti Carlos Andrés Perézin (AD). àvankilaan.
Chávez vapautettiin v. 1994. Fidel Castro kutsui hänet vierailulle Havannaan.
Chávez valittiin v. 1998 kansanäänestyksellä Venezuelan uudeksi presidentiksi.
Venezuelaan hyväksyttiin uusi bolivaarinen perustuslaki v. 1999 (40 lakimuutosta).
Polo Patriotico (MVR, MAS ja PPT = vas.sos La Causa Radical) saavutti v. 2000 vaalivoiton parlamenttivaaleissa (99/165). Uusi presidentinvaali, jossa Chávez valittiin uudelle kuusivuotiskaudelle.
Vallankaappaus Venezuelassa 12.4.2002. Huhtikuun kaappauksen toisena pääpontimena öljyn rinnalla oli Chávezin maareformi. Maatalouskapitalistit kokivat sen hyökkäyksenä yksityistä omistusoikeutta ja vapaata yrittäjyyttä kohtaan.
Polo Patriotico sai vaalivoiton v. 2005 pidetyissä parlamenttivaaleissa. Kansanrintamassa: MVR (118), Podemos, (19) PPT ( 9), PCV (7), UPV (Venezuelan kansanliitto, 1), MEP (1) sekä joukko intiaaniväestöä edustavia sekä vas. pikkupuolueita.
Venezuelassa pidettiin 3.12.2006 presidentinvaali. Äänioikeutettaan käytti lähes 11,5 miljoonaa kansalaista. Presidentti Chávez voitti lähes 63 % ääniosuudellaan ylivoimaisesti mittelön, jonka kohteena oli bolivaarisen vallankumouksen jatkuminen.
BOLIVAARISET PIIRIT
Bolivaariset piirit näyttelivät olennaista osaa kevään 2002 oikeistovallankaappauksen torjumisessa sekä oikeiston toimesta elokuussa 2004 presidentin asemasta järjestetyssä kansanäänestyksen vaalityössä.
Maanlaajuiset bolivaariset piirit perustettiin v. 2000 presidentti Chávezin aloitteesta bolivaarisen vallankumouksen ja v. 1999 perustuslain puolustamiseksi.
Vuonna 2003 niissä oli 2,2 miljoonaa jäsentä. Piirit auttoivat kansalaisia yhteisöissään perustamaan alueilleen koulu-, terveys-, asumis- ja yleispalveluita.
Niiden päämääränä oli puolustaa vallankumousprosessia muodostamalla yhteiskunta, jossa vallitsee taloudellinen ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus sekä taata kaikille kansalaisille todellinen poliittinen osallistumisoikeus.
MVR:N JOHDOSSA TOIMIVAT
Presidentti Hugo Chávez
Infrastruktuuriministeri Diosdado Cabello (mil)
Televiestintäministeri Jesse Chacón Escamillo
Parlamentin puheenjohtaja Cilia Flores
Kansanedustajat Francisco Ameliach, Luis Tascón (MVR/PCV), Darío Vivas ja Iris Varela
Tiedotus- ja viestintäministeri William Lara
Kuvernööri Tarek William Saab
Caracasin pormestari Juan Barreto.
Hugo Chávezin nykyarvion mukaan MVR on tehnyt työnsä loppuun ja sen on siirryttävä historiaan.
VENEZUELAN KANSANVALLAN HALLITUS V. 2007
Presidentti Hugo Chávez Frias (Mil), MVR
Varapresidentti Jorge Rodriguez Gomez (Psykiatri), LS (Sosialistien liitto)
Maatalousministeri Elias Jaua Milano (Lis.), ex-BR (Punalipun puolue)
Kaivos- ja perusteollisuusministeri José Khan, MVR
Kulttuuriministeri Francisco de Asis Sesto Novas (Ark.kirj.), PPT
Puolustusministeri Raul Isaias Baduel (Mil), MVR
Opetusministeri Adán Chávez Frias (fyysikko, avkm), MVR
Energia- ja öljyministeri Rafael Dario Ramirez Carreno (Ins.), MVR
Ympäristö ja luonnonvaraministeri Yubiri del Carmen Ortega Lovera (Ins.)
Valtiovarainministeri Rodrigo Eduardo Cabezas Morales, MVR
Ulkomaankauppaministeri Nicolas Maduro Moros (Lis.), MVR
Sosiaalisen kehityksen- ja terveysministeri Erick Josue Rodriguez Mierez (Lääk.), MVR
Ylemmänasteen koulutuksen ministeri Luis Augusto Acuna Cedeno (PhD), MVR/PCV
Asuntoministeri Ramon Alonzo Carrizales Rengifo (Mil.), MVR
Intiaanikansojenministeri Nicia Marina Maldonado, FUNDACI
Tiedotus- ja viestintäministeri Willian Rafael Lara (Lis.) MVR
Infrastruktuuriministeri Diosdado Cabello Rondon (Mil.), MVR
Työvoima- ja sosiaaliministeri Jose Ramon Rivero (Ins.), MVR/UNT
Kaupan- ja kevyenteollisuuden ministeri Maria Cristina Iglesias (Lis.), PPT
Ravitsemusministeri Erika del Valle Farias Peña
Kehityksen ja suunnittelun ministeri Jorge Giordani (Chávezin talousguru)
Kansantalouden ministeri Pedro Morejon Carrillo (Lis.), MVR
Tieteen ja teknologian ministeri Hector Augusto Navarro Diaz (Prof.), sos.
Presidentin kansliapäällikkö Hugo Cesar Cabeza Bracamonte, MVR
Sosiaalisen kehityksen ja kansan osallistumisen ministeri David Nieves Velasquez Caraballo, PCV
Urheiluministeri Eduardo Esteban Alvarez Camacho (Prof. Olympiakomitean puheenjohtaja)
Viestintä- ja tietotekniikkaministeri Jesse Chacon Escamillo, MVR
Matkailuministeri Olga Cecilia Azuaje
Yleinen syyttäjä Isaias Rodriguez Diaz
Keskuspankin johtaja Gaston Parra Luzardo
USA:n suurlähettiläs Bernardo Alvarez Herrera, PPT
YK:n pysyvä edustaja YK:ssa Francisco Javier Arias Cardenas
VENEZUELAN PARLAMENTTIPUOLUEET
Viidennen Tasavallan Liike (MVR), 118 paikkaa, kansallinen vasemmisto, per. v.1997, 24 hallituspaikkaa, PSUV
Sosiaalisen demokratian puolesta (PODEMOS), 19 paikkaa, sos.dem., ei hallituksessa, per. v. 2001, empii PSUV
Isänmaa kaikille (PPT), 9 paikkaa, vas.sos., 2 hallituspaikkaa, per. v. 1997, empii PSUV
Venezuelan kommunistinen puolue (PCV), 7 paikkaa, komm., per. 1931, 1+1 hallituspaikkaa, empii PSUV
Kansan vaaliliike (MEP) - Venezuelan sosialistinen puolue, 1 paikka, sos., ei hallituksessa, PSUV
Jokainen voittaa sitoutumaton liike (MIGATO), 1 paikka, ei hallituksessa, per. v. 1997, PSUV
Venezuelan kansanliitto (UPV), 1 paikka, komm./vas.sos., per v. 1944/2004, ei hallituksessa, PSUV
Conive (Intiaaniväestö), 3 paikkaa, vas., ei hallituksessa, ei PSUV
Migente, 2 paikkaa, ei hallituksessa, ei PSUV
Abrerecha, 1 paikka, vas., ei hallituksessa, ei PSUV
Lago, Amansa, UPPI-FIORP, PUAMA ja MUPI kullakin on yksi paikka parlamentissa.
PSUV:n jäsenpuolueita: Vallankumouksellinen keskiluokka, trotsk. (CMR), Tupamaron vallankumouksellinen liike (MRT) m-l-mao, Sosialistiliitto (LS) (ent. maolaiset), Suoran demokratian liike (MDD), Liittopuolue sos.dem. (erosi MAS), Militantti kansalaisliike (MCM), Action Force of Base Coordination (FACOBA) ja Independents for the National Community (IPCN)
VENEZUELAN MAAREFORMI
Venezuelassa on ollut hyvin epäoikeudenmukainen maanomistusjärjestelmä, josta johtuen väestöstä 5 % omisti ? kaikesta maatalousmaasta. Tämän vuoksi enemmistö maaseudun väestä on köyhiä ja maattomia. He eivät tule omillaan toimeen. Kolme neljästä maatyöläisestä ei omista viljelemäänsä maalänttiä. Tähän mennessä maassa aikaisemmin toteutetut maareformiohjelmat ovat epäonnistuneet, koska niiden valvonta ja jälkihoito on ollut valtion taholta olematonta.
Venezuelassa käynnistettiin v. 2001 laaja maareformi nimeltä "Vuelta al Campo" (takaisin landelle), jonka seurauksena maassa on rajoitettu maatilojen kokoa, talonpojille on luovutettu valtion maata ja joutomaata on pantu uusjakoon. Maanjaossa mallinnettiin Abraham Lincolnin toimesta v. 1862 Yhdysvalloissa toimeenpantua merkittävää maareformia (Homestead Act).
Uudistuksen tavoitteina ovat maan ravinto-omavaraisuuden saavuttaminen ja työllisyyden kohentaminen sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen pienviljelijöiden ja maattomien maatyöläisten keskuudessa. Uusille maataloustuottajille on luotu valtion toimesta myös omat maatalousmarkkinat.
Venezuelan päämääränä on tuplata oma ruokatuotantonsa vuoteen 2007 mennessä. Lisäksi maareformi on nähtävä mahdollisuutena monipuolistaa maan yksipuolisesti öljyteollisuuteen nojaavaa tuotantorakennetta, jonka vuoksi Venezuelan elintarvikkeista tuodaan 70 % vauraista maatalousmaista. Sen oma maataloustuotanto käsitti v. 2006 vain 6 % bruttokansantuotteesta.
Vuonna 2003 Venezuelan hallitus kiihdytti maareformiprosessia käynnistämällä Ezequiel Zamora-suunnitelman. Tämän Adán Chávezin johtaman hankkeen aikana jaettiin vuodessa 1,5 miljoonaa hehtaaria maata 130 000 pientilallisten ja maattomien perheiden sekä osuustoimintatilojen käyttöön. Toimenpiteestä lasketaan hyötyneen yhteensä n. 650 000 kansalaista.
Vuoden 2004 loppuun mennessä valtion maata oli jaettu jo yhteensä 2,2 miljoonaa hehtaaria. Perhekohtainen tilakoko asettui keskiarvoon 11,5 ha.
Vuoden 2005 maareformi nimettiin Mission Zamoraksi. Laki määritteli maatilojen maksimikooksi 5 000 ha, viljelemätön maa pantiin verolle, sekä suurtiloilta pakkolunastettiin viljelemätöntä maata ja joutomaata pantiin uudelleenjaettavaksi. Pakkolunastukset korvattiin käypään markkinahintaan.
Maaliskuussa 2007 Hugo Chávez julisti 300 000 hehtaaria maa- ja karjataloustilojen maata kansalliseksi omaisuudeksi. Maan kansallistaminen koski kuuttatoista suurtilaa. Venezuelan maanomistussuhteet ovat olleet ongelmallisia, koska suurtilojen maat ovat saattaneet kuulua aikaisemmin jollekin viljelijäyhteisölle. Osa suurtiloista on toiminut luvattomasti valtion omistamilla mailla. Maanomistusrekisterin surkeus on hidastuttanut omistussuhteiden selvitystä ja maanjakamista.
BOLIVAARISEN VALLANKUMOUKSEN UUSI VAIHE
Bolivaarinen vallankumous on astunut uuteen laadulliseen vaiheeseen, jossa sen luonne on muuttumassa demokraattisesta sosialistiseksi. Prosessin tärkeimmiksi tehtäviksi ovat asettuneet:
Venezuelan talouden avainsektorien kansallistaminen, koska maan talous on edelleen kapitalistien hallussa
Porvarillisen valtion purkaminen ja sen korvaaminen vallankumouksellisella valtiolla, joka perustuu työläis- ja kansanneuvostojen valtaan
Bolivaarista vallankumousta johtamaan tarkoitetun Venezuelan Yhdistyneen Sosialistisen Puolueen (PSUV) perustaminen.
VENEZUELAAN TARVITAAN VALLANKUMOUKSELLINEN PUOLUE
Hugo Chávez ilmoitti 18.12.2006 liittolaispuolueilleen (23 puoluetta), että maahan olisi syytä perustaa vuoden 2007 loppuun mennessä sosialismin rakennustyötä varten uusi puolue &endash; Venezuelan Yhdistynyt Sosialistinen Puolue (PSUV). Se ei olisi enää pelkkä vaalipuolue. Hugo Chávezin oman arvion mukaan: "Vallankumous tarvitsee yhdistyneen puolueen, ei aakkossoppaa. Se tulee olemaan kansan ja vallankumouksen poliittinen työväline, joka on sosialismin &endash; ei ryhmien tai lahkojen &endash; palveluksessa Se ei ole kopio mistään olemassa olevasta organisaatiosta Puolueen tehtävänä on tuottaa taisteluideoita sosialistista projektiamme varten. Tämän vuoksi jokaisen jäsenen on opiskeltava, luettava, keskusteltava sekä jaettava tietoa ja painettua materiaalia."
Leniniläisessä puolueteoriassa kommunistinen puolue määritellään työväenluokan etujoukoksi, ts. sen edistyneimmäksi, tietoisimmaksi osaksi, joka pystyy johtamaan työväenluokan taisteluun kapitalismin kukistamiseksi ja sosialismin rakentamiseksi. Puolueen johtavan osan julistaminen ei tietenkään riitä, se on valloitettava teoilla. Samasta syystä johtuen Venezuelan vallankumouksessa tarvitaan uudentyyppinen &endash; vallankumouksellinen &endash; puolue Venezuelan Yhdistynyt Sosialistinen Puolue. PSUV muistuttaa toimenkuvaltaan ja olemukseltaan leniniläistä puolueapparaattia.
Liittolaispuolueiden konservatiiviset uraohjukset eivät siirry automaattisesti PSUVin johtoon. Valtaa on tarkoitus siirtää Venezuelan osallistuvan demokratian perusyksiköille eli yhteisöneuvostoille, jotka ovat korvanneet bolivaariset piirit.
Puolueen perustamisessa on kysymys myös bolivaarisen liikkeen sisällä taistelusta reformistien ja vallankumouksellisten välillä.
Uuteen puolueeseen oli liittynyt maaliskuun loppuun mennessä 2 400 jäsentä. Huhtikuun 19. päivänä 16 000 uutta jäsentä vannoi jäsenvalansa. Tavoitteena on 70 000 jäsentä 26.5.2007. Tämän jälkeen perustetaan sosialistisia pataljoonia tekemään PSUV:ia tunnetuksi koko maassa. Ensimmäinen puoluekokous pidetään 15.8.2007. Liittolaispuolueista 12 on jo hyväksynyt PSUViin sulautumisen. PPT, PODEMOS ja PCV empivät vielä liittymistään, koska ne haluavat saada ensin sen puolueohjelman jäsenkäsittelyynsä. PSUViin liittyminen saattaa johtaa myös näiden puolueiden hajoamiseen. PPT:n ja PCV:n kaadereita on jo hakeutunut PSUV:iin.
PSUV:n järjestörakenteen suunnitteluun on nimitetty teknillinen komitea, johon kuuluvat varapresidentti Jorge Rodríguez, entinen varapresidentti ja ministeri Diosdado Cabello (MVR), opetusministeri Adán Chávez (MVR), entinen ravitsemusministeri ja Francisco Miranda &endash;rintaman johtaja Lina Ron (UPV = Venezuelan kansanliitto) sekä Portuguesan osavaltion kuvernööri Antonia Muñoz (MVR).
Vallankumousta ei suorita kommunistinen tai mikään muukaan puolue tai ay-liike vaan työväenluokka ja sen liittolaiset. Mikään puolue sinällään ei voi olla yksinään mikään vallankumousrintama. Se ei voi myöskään nimittää itseään omatoimisesti vallankumouksen johtajaksi, sillä johtoasema on aina ansaittava. Oikeassa oleminen ei johda vielä minnekään, jos puolueelta puuttuu laaja joukkojen kannatus. Antonio Gramscin mukaan työväenluokan hegemonian (johtavan aseman) pystyttäminen yhteiskunnassa vaatii työväenluokalta kykyjä ja taitoja johtaa, organisoida ja liittää yhteen kansanjoukkoja. Henkisellä ja moraalisella vaikutuksella on valtava osuus hegemonian saavuttamisessa.
BOLIVAARINEN SOSIALISMI
Hugo Chávez on luonnehtinut Venezuelan sosialistista projektia indo-venezuelalaiseksi, kotikutoiseksi, kristilliseksi ja bolivaariseksi. Toisaalta hän ei tyydy utopistiseen sosialismiin, koska "se ei tarjonnut käytännön ratkaisuja. Vasta Karl Marx ja Friedrich Engels loivat tieteellisen sosialismin teesit Kommunistisessa Manifestissaan. He ehdottivat ratkaisun perustaksi yhteiskunnan taloudellisen mallin muuttamisen. Se on perusasettamuksemme aikoessamme rakentaa todellisen sosialismin. Siksi meidän täytyy sosialisoida talous mukaan lukien maa-alueet ja luoda uusi tuotantotapa."
Chávezin avustajan Marta Harneckerin mukaan bolivaarinen vallankumous taistelee korvatakseen ns. edustuksellisen demokratian todellisella osallistuvalla ja osallistumista kannustavalla demokratialla, jossa ihmiset alkavat hallita omaa elämäänsä, yhteisöään ja maataan. Bolivaarisessa sosialismin visiossa on yhtymäkohtia Che Guevaran ja Fidel Castron esittämiin ajatuksiin.
Kuuban ja Venezuelan väliset suhteet ovat olennainen osa Venezuelan vallankumousta. Castron ja Chávezin läheinen ystävyys on myös hyvin tärkeää tälle prosessille. Useita hallinnollisia ongelmia on ratkaistu korkeimmalla tasolla. Rakentaessaan sosialismia maa tarvitsee muiden valtioiden kokemusta. Lukutaito-, terveys- , asunto- yms. kampanjat syntyivät kuubalaisten aloitteesta, koska venezuelalaiset itse eivät ymmärtäneet niiden tärkeyttä.
BOLIVAARINEN IDEOLOGIA
Oman käsitykseni mukaan bolivaarisen sosialismin ideologia koostuu nykyvaiheessaan marxilaisesta kapitalismikritiikistä, leniniläisestä valtio- ja puolueteoriasta, trotskilaisesta jatkuvasta vallankumouksesta, gramscilaisesta työväenluokan hegemoniasta, kominterniläisestä yhteisrintamataktiikasta, gueavara-castrolaisesta uuden sosialistisen ihmisen ajatuksesta ja osallistuvasta demokratiasta, katolisesta vapautuksen teologiasta sekä kansallista itsenäisyyttä ja imperialismin vastaisuutta korostavasta bolivarianismista.
SOSIALISMIN RAKENTAMISEN VIISI MOOTTORIA VENEZUELASSA
Presidentin valtaa vahvistetaan, jotta tämä voisi säätää sosialismia edistäviä lakeja asetusteitse. Tämä koskee etenkin yksityisen pääoman etuja ajamaan säädettyjen lakien muuttamista ja kumoamista. Parlamentti myönsi 31.1.2007 presidentille oikeuden hallita maata asetuksilla 18 kk ajan. Hänen on noudatettava v. 1999 perustuslakia sekä kunnioitettava ihmis- ja kansalaisoikeuksia. Parlamentin enemmistö voi myös hylätä hänen antamansa asetukset.
Bolivaarisen perustuslakia uudistetaan. Presidentin kahden toimikauden rajoitukseen on tehtävä muutos, jotta Chávez voisi jatkaa tehtävässään vuoden 2012 jälkeenkin. Perustuslain pykälät 302 ja 303 poistetaan, koska ensimmäinen ei huomioi maakaasuvarojen valtiollista hyödyntämistä ja toinen sallii valtion öljy-yhtiön PDSVA:n osittaisen yksityistämisen. Uudesta perustuslaista järjestetään kansanäänestys v. 2007 aikana.
Venezuela kansallisti viime helmikuussa puhelinjätti Compania Nacional Telefonos de Venezuelan ja Caracasin sähköyhtiön (EDC).
Venezuelassa toteutetaan vuoden 2007 aikana oppilaitoksissa, kaduilla, maaseudulla ja kaikenlaisissa asutuskeskuksissa maankattava valistuskampanja, joka käsittelee moraalia, politiikkaa, taloutta ja yhteiskuntaa. Bolivaarinen ideologia otetaan mukaan myös kouluopetukseen. Tätä bolivaarisen sosialismin kulttuurivallanku-mousta johtaa opetusministeri Adán Chávez.
4. Maassa toteutetaan vallan geometria, joka sisältää uuden yhteiskunnallisen, taloudellisen ja poliittisen vallan jaon kansallisella kartalla (maan poliittis-alueellinen jako sekä keskustelu liittoalueiden ja kaupunkien luomisesta). Maan kuntajako on osoittautunut järjettömäksi, koska osa niistä on väestöltään tai pinta-alaltaan liian suuria tai liian pieniä.
Yhteisöllisen vallan kasvattaminen on yksi tärkeimmistä vallankumouksen moottoreista. Vuoden 2006 aikana on perustettu yhteensä 16 000 yhteisö-neuvostoa (tavoite 21 000 v. 2007), jotka koostuvat asuinalueensa 200&endash;400 perheestä. Maaseudulla yhdyskuntaneuvosto koostuu vain 100 perheestä. Yhtenä ajatuksena on ollut luoda näistä osallistuvan demokratian perusyksiköistä yhteisöneuvostojen liittoja, jotka voisivat lopulta syrjäyttää olemassa olevia valtiorakenteita. Niistä kehkeytyisi ajallaan tulevaisuuden yhteiskunnan perussoluja. Yhteisöneuvostot koetaan avaimeksi kansan valtaan.
Yhteisöneuvostot ovat korvanneet bolivaariset piirit. Niiden vastuulla omilla alueillaan ovat terveydenhoito, koulutus, maatalous, asuminen ja kaikki muut toiminnot, jotka on hoidettu tähän mennessä eri sosiaalisten kampanjoiden (Misions) ja kaupunkien maakomiteoiden kautta. Niitä hallinnoi maan hallituksen hajautusrahasto, jolle on myönnetty varoja 5 miljardia dollaria tehtäviensä hoitamiseen. Lisäksi Chávez on myöntänyt Venezuelan kansalliselle kehittämisrahastolle 7 miljardia dollaria maan teollisuuden kehittämiseen.
VALLANKUMOUKSEN TURVATAKUUT
Venezuelan sosialistisen kehityksen tärkeimpinä turvatakuina toimivat tällä hetkellä taloussuhteet Kiinaan, asetekninen yhteistyö Venäjän kanssa sekä ideologinen liittolaisuus Kuuban kanssa. Muita tekijöitä ovat Latinalaisen Amerikan voimistuva valtiollinen integraatio ALBA:n kautta (Bolivaarinen vaihtoehto Amerikoille) sekä vasemmistolaisten hallitusten valtaantulo alueella.
Venezuela pyrkii lisäämään läsnäoloaan Aasiassa kehittämällä yhteistyötä Aasian valtioiden kanssa. Sosiaalisia ja kaupallisia yhteyksiä kehitetään Venezuelan taholta mm. Kiinan, Syyrian, Iranin, Malesian, Vietnamin ja Laosin kanssa.
LATINALAISEN AMERIKAN INTEGRAATIO
ALBA:n pitkäntähtäimen päämääränä olisi luoda 15 vuodessa Etelä-Amerikan kansojen yhteisö, jolla olisi yhteinen valuutta ja parlamentti sekä yhteiset kaupan, politiikan ja talouden instituutiot. Sopimuksen toisena tärkeänä kokonaisuutena on USA:n vaikutusvallan kaventaminen Latinalaisessa Amerikassa. ALBA:ssa on jo nyt neljä jäsentä Kuuba, Venezuela, Bolivia ja Nicaragua. Dominikaaninen tasavalta ja Saint Vincent ovat allekirjoittaneet julistuksen, jossa vahvistetaan näiden maiden suuntautuminen ALBA-integraatioon.
Tätä kehityssuuntaa vahvistaa myös Ecuadorin presidentti Rafael Correan 9.3.2007 tekemä päätös, jonka mukaan USA:n sotilaallinen läsnäolo Ecuadorissa päättyy Manabin maakunnassa sijaitsevan Mantan laivastotukikohdan sulke-miseen v. 2009. Mantan tukikohdan tutkien ja muiden tiedustelulaitteiden avulla voidaan kontrolloida koko Etelä-Amerikkaa.
Etelän Pankin perustaminen. Latinalaisen Amerikan yhteinen pankki, joka vapauttaa maanosan valtiot Kansainväliseen valuuttarahaston ja Maailmanpankin ikeestä. Venezuelan ja Argentiinan ideoimaan Latinalaisen Amerikan yhteiseen pankkiprojektiin ovat tähän mennessä liittyneet lisäksi Bolivia, Ecuador, Brasilia ja Paraguay.
Matti Laitinen
Lähteet: www.venezuelanalysis.com, MRZine, GLW, Socialist Voice, Zmagazine ja Kominform/Prensa Latina sekä omat artikkelit TA:ssa, KÄ:ssä ja Cuba Sí-lehdessä.
Lähteet: Associated Press / KOMINFORM, MosNews / KOMINFORM, NYT, GLW, http://venezuela.elmilitante.org, www.venezuelanalysis.com, Venezuela information office (www.veninfo.org), Hands off Venezuela-verkosto, Eva Golinger ja Marta Harnecker.
-------------------------------------------------------------------------------------------
Elokuu 2007.
LATINALAISEN AMERIKAN INTEGRAATIO, ALBA
ALBA (Bolivaarinen vaihtoehto Amerikoille) Kuuban ja Venezuelan presidentit allekirjoittivat historiallisen Amerikoiden vapaakauppa-alueen (FTAA) vastaisen ALBA-sopimuksen Havannassa 14.12.2004. Sopimuksessa kutsutaan muita Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioita keskinäiseen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen integraatioon sekä luomaan todellinen vaihtoehto Etelä- ja Keski-Amerikan kansoihin ja luonnonvaroihin kohdistuvalle USA:n saaliinhimoiselle talouspolitiikalle.
Sopimuksen toisena tärkeänä kokonaisuutena on USA:n vaikutusvallan kaventaminen Latinalaisessa Amerikassa. Tätä kehityssuuntaa vahvisti Ecuadorin presidentti Rafael Correan 9.3.2007 tekemä päätös, jonka mukaan Yhdysvaltain sotilaallinen läsnäolo Ecuadorissa päättyy Manabin maakunnassa sijaitsevan Mantan laivastotukikohdan sulkemiseen vuonna 2009. Mantan tukikohdan tutkien ja muiden tiedustelulaitteiden avulla voidaan kontrolloida koko Etelä-Amerikkaa.
ALBAn PÄÄMÄÄRÄ
ALBA-sopimuksella pyritään eliminoimaan jäsenmaiden kaupankäynnin ja verotuksen esteitä, kannustetaan keskinäisiin investointeihin sekä lisätään pankkisuhteita ja yhteistyötä matkailualalla. Sen pitkäntähtäimen päämääränä on luoda 15 vuodessa Etelä-Amerikan kansojen yhteisö, jolla on yhteinen valuutta ja parlamentti sekä yhteiset kaupan, politiikan ja talouden instituutiot.
ALBAn TOIMINTAPERIAATE
ALBAn kantavina periaatteina ovat jäsenvaltioiden tasavertaisuuteen perustuva oikeudenmukaisuus ja sopimuskumppanien tasa-arvoisuus. Toiminnan keskiössä ovat yhteiskunnan kurjimmassa asemassa olevien hyvinvoinnin kohentaminen ja läntisen pallonpuoliskon kehittymättömiin maihin kohdistuvan solidaarisuuden vahvistaminen, jotta nämä voisivat neuvotella itsenäisesti kaupan käynnin ehdoista. ALBAn linjauksista ja toiminnasta päätetään vuosittain kokoontuvissa huippukokouksissa. Järjestön toimintaa ohjaavat presidentti- ja ministerineuvosto sekä vastikään perustettu yhteiskunnallisten liikkeiden neuvosto. Tiedotustoiminnan edistämiseksi ALBA aloitti toukokuussa jäsenmaille suunnatut tv-lähetykset.
ALBA vastustaa patenttisuojia, koska ne suojelevat yksipuolisesti kehittyneiden maiden tieteen ja teknologian tietämystä, mutta ne eivät koske kehitysmaiden geneettistä monimuotoisuutta eivätkä niiden talonpoikien ja alkuperäiskansojen perinteistä osaamista.
Kuuban ulkomaisten investointien ja taloudellisen yhteistyön ministeri Marta Lomaksen mukaan yli 650 000 silmäsairauksia potevaa ja 30 kansaa edustavaa ihmistä Latinalaisessa Amerikassa ja Karibian alueella, ovat hyötyneet tähän mennessä ALBAn puitteissa toteutetusta Operaatio Miraclesta. Boliviassa, Nicaraguassa ja Venezuelassa on suoritettu saman sopimuksen puitteissa myös mittavia lukutaito- ja terveydenhuoltokampanjoita.
ALBAn JÄSENVALTIOT JA SEN LAAJENTUMINEN
ALBAan kuuluu tällä hetkellä neljä varsinaista jäsentä Kuuba, Venezuela, Bolivia (v. 2006) ja Nicaragua (v. 2007). Lisäksi saarivaltiot &endash; Dominikaaninen tasavalta, Saint Vincent ja Grenadiinit sekä Antigua ja Barbuda &endash; ovat allekirjoittaneet julistuksen, jossa vahvistetaan näiden maiden suuntautuminen ALBA-integraatioon. Kyseinen asiakirja vahvistaa myös yleiskaribialaisen CARICOM-talousyhteisön ja ALBAn keskinäisiä kytkentöjä. Haitin kanssa on rakenteilla ALBA-integraation puitteissa energiayhteistyötä. Iranin presidentin web-sivuilla ilmoitettiin viime heinäkuussa, että islamilainen tasavalta liittyisi ALBAan tarkkailijajäseneksi.
Ecuador on myös voimakkaasti suuntautumassa kohti ALBA-jäsenyyttä. Maan presidentti Rafael Correa totesi elokuussa Quitossa järjestetyssä OAS:n kokouksessa uusliberalismin toimivan Latinalaisessa Amerikassa hajaannuksen hyväksi, vaikka yleisenä tavoitteena alueella on sisäinen yhdentyminen, jonka avulla voidaan toteuttaa valtioiden todellinen vapaus tehdä päätöksiä ilman ulkopuolista painostusta. Ecuadorin valtiovarainministeri Ricardo Patino totesi 13.8.2007 Quitossa, että maan hallitus työskentelee johdonmukaisesti 21. vuosisadan sosialismin ja maan sisäisen solidaarisuuden rakentamiseksi eikä mikään voi tämän prosessin suuntaa muuttaa.
Venezuela on solminut sisällöltään ALBA:n kaltaisia sopimuksia myös Argentiinan ja Uruguayn kanssa. Brasilia on osallistunut omalla panoksellaan joidenkin integraatiohankkeiden toteuttamiseen.
Perussa avataan ALBA-toimisto lokakuussa 2007 Tingo Marian kaupungissa, joka sijaitsee 500 kilometriä Limasta itään. Toimisto voi lähettää köyhiä perulaisia Venezuelaan saamaan maksutonta hoitoa silmäsairauksiinsa ALBAn Operation Miracle -ohjelman puitteissa. Presidentti Alan Carcian johtama Perun hallitus suhtautuu hankkeeseen varsin nihkeästi.
TALOUDELLINEN YHDENTYMINEN
Eteläisen Amerikan taloudellisen integraation voimistamiseksi on perusteilla Argentiinan ja Venezuelan yhdessä ideoima Etelän Pankki. Sen tehtävänä on Latinalaisen Amerikan yhteisenä pankkina vapauttaa maanosan valtiot Kansainväliseen valuuttarahaston ja Maailmanpankin ikeestä. Latinalaisen Amerikan yhteiseen pankkiprojektiin olivat maaliskuussa 2007 liittyneet lisäksi Bolivia, Ecuador, Brasilia ja Paraguay.
TUOTANNOLLINEN YHDENTYMINEN
Venezuela ja Argentiina julkistivat heinäkuun lopulla 2007 alkavansa kehittää uudentyyppistä Latinalaisen Amerikan sisäisen integraation mallia. Maiden kahdenväliset yhdentymissuunnitelmat koskevat erityisesti teollisuuden yhteisprojekteja, joita on tällä hetkellä koossa 56. Integraatiomalli on tähdätty uusliberalismia ja uuskolonialismia vastaan.
Venezuela ja Kuuba vahvistivat heinäkuussa 2007 ALBA- yhteistyötään perustamalla viisi maanviljelyn ja karjatalouden yhteisyritystä. Tätä toimintaa varten on muodostettu erityinen yhteisyritys nimeltään Amerikan Bolivaarisen Vaihtoehdon Sosialistiset Yhteisyritykset. Sen muodostavat venezuelalainen Venezuelan Agrarian Corporation (CVA) ja neljä kuubalaisyhtiötä. Tässä vaiheessa työnjako Venezuelan ja Kuuban kesken käsittää lähinnä Venezuelan taloudelliset sijoitukset sekä kuubalaisen asiantuntemuksen ja teknologian hyödyntämisen.
Kuuba ja Venezuela perustavat metalliteollisuuden yhteisyrityksiä osana ALBA-integraatiota. Muodostettavat yhteisyritykset tuottavat ruostumatonta terästä, rautaa ja nikkeliä. Uudet hankkeet toimivat teknisesti kuten monikansalliset yhtiöt. Ne eivät tähtää kuitenkaan liikevoittojen maksimointiin, vaan valtiollisen tuotannon kehittämiseen ja kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Yhteisyritysten perustamista tullaan lähiaikoina ulottamaan myös muuhun teollisuuteen ja elintarviketuotantoon. Toimenpidettä varten on koottu 16 eri työryhmää laatimaan ja toteuttamaan täsmällisiä suunnitelmia uusien yhteisyritysten luomiseksi. Työryhmissä työskentelee yhteensä 200 asiantuntijaa, jotka edustavat kaikkia ALBA-maita.
ENERGIAINTEGRAATIO
Vuosi 2003. Hugo Chávez esitti Etelä-Amerikan ja Karibian alueen maiden valtiojohtoisten öljy-yhtiöiden yhteisyrityksen &endash; PetroAmerican &endash; perustamista. Yhtiön toimialue ulottuisi Rio Grandelta Tierra del Fuegoon. Se hallinnoisi 11,5 prosenttia maailman raakaöljyvaroista.
Vuosi 2005. Argentiinan, Bolivian, Brasilian, Chilen, Kolumbian, Ecuadorin, Guayanan, Paraguayn, Perun, Surinamin, Uruguayn ja Venezuelan energiaministerit kokoontuivat Caracasissa keskustelemaan Etelä-Amerikan alueen energiasektorin integraatiosta ja alueen valtavista energiavarannoista. Venezuela esitti kokouksessa strategian PetroAmerican perustamiseksi. Sen perustavoitteita olisivat mm. monenkeskinen energiapoliittinen yhteistyösopimus, jonka tarkoituksena on voimistaa alueellista yhdentymistä ja nopeuttaa päätöksentekoa sekä kohentaa öljytuottojen avulla alueen kansojen sosiaalista kehitystä.
Vuosi 2006. Presidentit Chávez, Kirchner ja Lula tapasivat toisensa 19.1.2006 Brasiliassa. Tapaamisen aiheena oli koko Etelä-Amerikan mantereen kattavan kaasu- ja öljyputken rakentaminen. 10 000 km pituisen Etelä-Amerikan anti-imperialistisen selkäytimen rakentaminen kestäisi seitsemän vuotta ja maksaisi 20 miljardia dollaria. Hanke olisi Latinalaisen Amerikan koko historian suurin rakennusprojekti. Hugo Chávezin esittämän suunnitelman mukaan putkisto yhdistäisi toisiinsa Etelä-Amerikan valtiot ja edistäisi myös öljyn vientiä Kiinaan.
Vuosi 2007. Venezuela ja Argentiina allekirjoittivat energiaturvallisuussopimuksen 7.8. Buenos Airesissa. Sopimus tähtää Latinalaisen Amerikan omavaraiseen energiaturvallisuuteen ja etäännyttää Latinalaisen Amerikan valtioita edelleen USA:n tyrkyttämästä vapaakauppa-sopimuksesta (FTAA). Sopimukseen ovat liittymässä myös Uruguay, Bolivia, Ecuador ja Nicaragua. Kuuban osalta sopimus toimii käytännössä jo nyt.
Bolivia maksoi 13.8.2007 viimeisen 56 miljoonan dollarin suuruisen maksuerän Brasilian Petrobras -öljy-yhtiölle, joka toimittaa maalle kaksi öljynjalostamoa. Bolivian valtiollisen YPFB -öljy-yhtiön pääjohtaja Guillermo Aruquipa totesi tämän investoinnin tuottavan maalleen moninkertaisen hyödyn öljyn ja kaasun vientitulojen kasvun myötä. Bolivia allekirjoitti Guillermo Elder Bell- ja Gualberto Villarroel -öljynjalostamoiden hankintasopimukset pian sen jälkeen, kun maa oli kansallistanut keväällä 2006 fossiiliset polttoaineensa.
Venezuelan hallituksen öljy-yhtiö PDVSA etsii öljyä Kuuban rannikolta, vain 150 kilometriä USA:n aluevesiltä. Etsintä tapahtuu kuudella eri lohkolla, joista on löydetty lupaavia öljyesiintymiä. Kohdealueen laajuus on 10 000 km?. Etsinnät, koeporaukset ja tuotanto toteutetaan PDVSAn ja Cuban Petroleum -yhtiön yhteistyönä.
PDVSAn hallinnoima PDV Caribe ja nicaragualainen valtionyhtiö PETRONIC ovat perustaneet ALBA-integraation puitteissa yhteisyrityksen nimeltään ALBA de Nicaragua S. A. (ALBANISA). Uuden yhtiön osakkeista 55 % on Venezuelan ja 45 % Nicaraguan omistuksessa. Yhtiö rakentaa öljynjalostamon, jonka tuotantokapasiteetti on 150 000 barrelia päivässä. Öljytuotannolla on aluksi tarkoitus tyydyttää erityisesti köyhän Nicaraguan energian tarvetta ja näin edesauttaa maan kaikinpuolista kehitystä.
Venezuela rakentaa Ecuadorin Manabin provinssiin viisi miljardia maksavan öljyjalostamon.
POLIITTINEN YHDENTYMINEN
Keväällä 2006 tapahtuneen Bolivian vierailunsa yhteydessä Hugo Chávez esitti Andien Bolivaarisen Valtioliiton (ABC) luomista välineeksi, jolla voitaisiin syventää alueen poliittista, taloudellista, yhteiskunnallista ja sotilaallista integraatiota.
Bolivian, Venezuelan ja Argentiinan valtiojohtajat ideoivat 12.8.2007 Bolivian Tarijassa yleiseteläamerikkalaista isänmaata. Allekirjoitettuaan tärkeimmät energiaintegraatiosopimukset presidentit Evo Morales, Hugo Chávez ja Nestor Kirchner julkistivat yhteisen aatteellisen tavoitteensa yleiseteläamerikkalaisen isänmaan muodostamiseksi.
Pitämissään puheissa valtionpäämiehet painottivat tarvetta aloittaa välittömästi käytännön toimet tämän tavoitteen saavuttamiseksi Etelä-Amerikan valtioiden kahden- ja monenkeskisin toimin sekä erityisesti paikallistasoilla tapahtuvan poliittis-taloudellisen yhteistyön muodossa.
"Rakennamme Etelä-Amerikan tulevaisuuden erityisesti nuorten ja tulevien sukupolvien varaan", totesivat presidentit. Siten paikallisdemokratian toimivuus nuorten aktiivisuuden innoittajana on tulevan todellisen demokratian kehittymisen kannalta erityisen tärkeää.
LOPUKSI
Kolmen vuoden kokemuksen perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että ALBA-sopimuksen puitteissa on mahdollista rakentaa Latinalaiseen Amerikkaan uusliberalismin ja USA:n imperialismin vastainen demokraattinen kansojen rintama.
Matti Laitinen
Lähteet: Prensa Latina, KOMINFORM, Granma, Mercopress, venezuelanalysis.com, Emir Sader &endash; Spectrezine 8.1.2007, bilateral.org, axisoftlogic.com, GLW ja ML:n omat artikkelit.
----------------------------------------------------------------------------
VENEZUELAN YHDISTYNEEN SOSIALISTISEN PUOLUEEN OHJELMALUONNOS
Presidentti Hugo Chávez ehdotti 15.12.2006 maansa vallankumouksellisten voimien yhdistämisen välineeksi ja sosialismin rakennustyötä varten Venezuelan Yhdistyneen Sosialistisen Puolueen (PSUV) perustamista. Puolueen varsinainen perustamiskokous pidettiin 2.11.2007. Tuossa vaiheessa kuusi miljoonaa venezuelalaista oli jo täyttänyt jäsenhakemuksen. Puolue piti 12.1.2008 puoluekongressin, johon osallistui 1 676 valtuutettua paikallisosastojen edustajaa. Kokouksessa väiteltiin ja keskusteltiin puolueohjelmaluonnoksesta, uuden puolueen asemasta ja sen toimintaperiaatteista. PSUV julkaisi 23.1.2008 väliaikaisen johtonsa laatiman puolueohjelmaluonnoksen ja poliittisen asiakirjansa.
PSUV:N OHJELMALUONNOKSEN SISÄLLÖSTÄ
1. VALLANKUMOUKSEN PUOLUSTAMINEN JA SOSIALISMIN RAKENTAMINEN
Vallankumouksen lähtökohtina ovat Hugo Chávezin johtaman bolivaarisen vallankumoushallituksen tinkimätön puolustaminen ja Venezuelan kansan tahto rakentaa 21. vuosisadan sosialismia. PSUV on väline, jonka avulla vallankumousprojektin tavoitteet, muodot ja menetelmät toteutetaan. Lisäksi painotetaan kullakin hetkellä niitä tunnuksina, jotka voivat helpottaa siirtymistä vallitsevasta tilasta aiottuun päämäärään.
2. INTERNATIONALISM
Bolivaarinen sosialistinen vallankumous tapahtuu kansainvälisessä viitekehyksessä ja kansallisissa puitteissa. Ohjelmalliset näkemykset perustuvat kahteen erilaiseen aspektiin. Toisaalta tahto sosialismiin siirtymiseen pohjautuu historiallisen kehityksen luomien aineellisten perusteiden tulkintaan maailman mitassa ja toisaalta taas maan omiin välittömiin edellytyksiin nykyhetkellä.
Perustuen bolivaariseen perinteeseen PSUV:n ohjelma taistelee internationalismin puolesta. Se ottaa lähtökohdakseen vallankumouksen suurten tavoitteiden toteutumisen vasta, kun Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansat saavuttavat yhtenäisyyden sekä kansallisen ja yhteiskunnallisen vapautumisen. Lisäksi tämä päämäärä ratkeaa vasta, kun maailman kaikki kansat ovat haudanneet kapitalismin avatakseen oven ihmisyyden historian uudelle aikakaudelle.
Puolueen internationalismin konsepti ei ole pelkästään yksinkertaista "kansainvälistä veljeyttä kansojen kesken" eikä myöskään pelkkää suvaitsevaisuuteen kehottamista. Puolue kamppailee luodakseen todellisen yhdistyneen kansainvälisen anti-imperialistisen kansojen rintaman, joka vastustaa kaikkia vääryyksiä, joihin imperialismi sekaantuu yleismaailmallisesti.
3. KANSANVALLAN RAKENTAMINEN JA VALLAN SOSIALISOIMINEN
PSUV:n ohjelman tavoitteena on todentaa tunnus: "Köyhyyden lopettamiseksi valta on annettava köyhille."&endash; tai paremmin sanoen kansalle. Tämä tapahtuu muodostamalla hallitus, joka edustaa kansanvallan neuvostoja, joissa työläiset, talonpojat, opiskelijat ja kansanjoukot asettuvat pääosaan poliittisen vallan harjoittamisessa.
Puolueohjelma ehdottaa myös poliittisen vallan sellaista sosialisointia, joka vahvistaa kansanjoukkojen suoraa päätöksentekovaltaa heidän omissa järjestöissään, heidän rajoittamatonta oikeuttaan tieteelliseen tutkimukseen, taiteelliseen luomiseen ja demokraattiseen pääsyyn kaikkialle kulttuuripolitiikkaan
PSUV taistelee tehdäkseen kaupunkien, yhteisöneuvostojen, kuntien ja puolueosastojen itsehallinnosta totta. Se lupaa edistää demokratiaa ja kokouskulttuuria myös itse puolueessa. Puolue kamppailee, jotta kaupunkien hallituksille, kunnallis- ja yhteisöneuvostoille suodaan perustuslain mukainen oikeus alueidensa suunnitteluun, toimeenpanovaltaan ja hallintaan.
Puolue lupaa edistää kansalaisten suoraa ja välitöntä osallistumista, jotta suurin mahdollinen määrä miehiä ja naisia osallistuisi ongelmien ratkaisuun yhteiskunnan eri tasoilla sosialistisista kaupungeista yhteisö- ja kunnallisneuvostoihin asti koskien kansanvaltaa, sosiaalisia kampanjoita, vesi-, urheilu-, kulttuuri- ja asumiskomiteoita sekä armeijan reserviä. Teollisuustuotantoon puolue suosittelee kansan valvontaa ja työläisten itsehallintoa.
4. SUUNNITELMATALOUS JA YHTEISÖLLINEN VALTIO
Puolueohjelma edistää siirtymistä demokraattisesti suunnitellun ja valvotun talouden suuntaan sekä lakkauttaa vieraantuneen työn käytön ja pyrkii tyydyttämään joukkojen kaikki välttämättömät tarpeet. Vaikka kyseessä on siirtymäkausi valtiokapitalismin hallitsemista markkinavoimista kohti valtiososialismia ja säänneltyjä markkinoita, päämääränä on siirtyä kohti yhteisöllistä valtiososialismia, jonka strategisena tavoitteena on neutralisoida totaalisesti arvolain merkitys yhteiskunnan taloudessa.
PSUV rakentaa yhteiskunnan, joka kieltää suurmaatilat ja siirtää näiden maat vallankumouksellisen valtion, julkisten yhtiöiden, osuuskuntien ja järjestöjen käyttöön. Venezuela pyrkii kohti kollektiivista omistusta ja työvoiman käyttöä. Monopolit lakkautetaan. Omistuksen muodoista etusijalle asetetaan julkinen, välillinen ja välitön yhteiskunnallinen, yhteisöllinen, kansalaisten ja osuuskuntien omaisuus. Tämän lisäksi sallitaan sekaomistus sekä kunnioitetaan yhteisen edun mukaista yksityisomistusta, johon kohdistuu kuitenkin rajoituksia ja velvoitteita.
5. LUONNONSUOJELU JA TUOTANNON SUUNNITTELU
PSUV:n ohjelma ehdottaa luonnon säilyttämistä ja tuotannon suunnittelua niin, että se tyydyttää ihmisten kollektiiviset tarpeet harmoniassa ekosysteemin vaatimusten kanssa. Tämä toteutetaan mm. lisäämällä ekologisten tuotteiden kulutusta, julkisen liikenteen käyttöä, kehittämällä vaihtoehtoisia energiamuotoja ja nostamalla tietoutta energian säästämisessä.
6. VALLANKUMOUKSEN JA ITSENÄISYYDEN PUOLUSTAMINEN
Puolueohjelmassa huomioidaan myös vallankumouksen, kansallisen itsenäisyyden ja yleisen turvallisuuden puolustaminen. Nämä tehtävät lankeavat kansallisten asevoimien (FAN) ja aseistetun kansan yhteiselle liitolle. Vallankumouksen keskeisenä strategiana on puolueen, kansan ja armeijan keskinäinen liitto. Maan puolustuskoneisto täydentyy kansan miliisillä, yhteisöneuvostojen puolustuskomiteoilla ja niiden reservivoimilla.
7. VALTIO PERUSTUU KANSAN VALTAAN
PSUV haluaa edistää kansanvallan neuvostojen valtaan perustuvaa valtiorakennetta, jonka hallintaan työläiset, talonpojat, opiskelijat, kotiäidit, sivistyneistö, taitelijat, pientuottajat ja -yrittäjät kaupungeissa ja maaseudulla voivat osallistua demokraattisesti ja tasavertaisesti.
Matti Laitinen, helmikuu 2008
Lähde: www.venezuelanalysis.com